Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua niiiiin kaduttaa omakotitalon ostaminen! Sisältää avautumisen...
12.06.2012 |
Ostettiin miehen kanssa pari vuotta sitten talo. Ja nyt kaduttaa... haluaisin myydä tämän ja vaihtaa takaisin rivitaloon. Mies ei halua myydä, hän viihtyy hyvin tässä. Mä näen vain hukkaan valuvat eurot ja loputtoman "to do" -listan.
Taloa pitää koko ajan huoltaa. Meidän talo ei ole mikään hirmu vanha, mutta silti lista on loputon; maalausta, terassin ja portaiden käsittelyä, sokkelin kunnostamista - puhumattakaan pihasta. Siellä saisi olla kyykkimässä ja rapsuttamassa koko ajan.
Ja entäs talvi? Jos on satanut lunta, nouset aamulla tuntia ennen töihin lähtöä kolaamaan, että saat auton ulos tallista ja tielle. Rivitalossa sai samaan aikaan juoda aamukahvia ja katsoa ikkunasta, kun ammattimies teki hommat koneella.
Ja sitten se raha. Talo nielee ihan hirveästi rahaa. Jos joku väittää, että samalla rahalla asuu omakotitaloa ja osaketta, niin on kyllä meidän kokemusten mukaan ihan väärässä. Talossa on ihan järjettömän kallis kotivakuutus verrattuna osakkeeseen. Lisäksi rahat menee lämmitykseen, jätehuoltoon, tontin vuokraan, kiinteistöveroon jne. Osakkeessa tuon kaiken sai hoidettua vastikkeella, joka oli huomattavasti huokeampaa.
Tätä menoa jatketaan 20 vuotta, kunnes lapset muuttaa pois ja huoamataan, että talo on liian iso meille kahdelle. Sitten vaihdetaan pienempään rivariin. Ja mietitään, että onpas ihanan helppoa ja huoletonta asumista.
Mä en suostu antamaan periksi. Pitää vissiin vain jatkaa miehen taivuttelua ja toivoa, että sekin tajuaa, mikä virhe me on tehty.
Kommentit (307)
koko ajan on pakko kuoputtaa?i.
Teistä en tiedä mut meidän pohalta ei ruohot leikkaanu eikä lehdet haravoidu itsestään. Jotain niille vähille pusikoillekin pitää tehdä tai tulee julkisivulautakunta valittamaan. Ja korjailla aitoja, maalata vajaa, asentaa pihavaloja ym. Koko ajan jotain.
Me oltiin kerran 3 viikkoa pois ja sinä aikana ehti nurmikko kasvaa. Naapurit sitten marmattivat siitä, oli niin kauhean näköinen verrattuna muihin siisteihin pihoihin. Eli tietty sosiaalinen paine pakottaa kuoputtamaan sitä pihaa vaikkei huvittaisi. Eikä puutarhurin palkkaamiseen ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä kesät on mennyt terassilla istuskellessa ja grillaillessa ja perheen kanssa puuhastellessa. Ihmetteln minäkin, miten siellä pihalla saa menemään sitä aikaa. Minulla on yksi perennapenkki ja ei sitä nyt koko aikaa tarvi möyriä:)
4 vuotta sitten on viimeksi tehty remonttia ja en tätäkään ymmärrä, mihin niillä miehillänne siinä omakotitalossa aika menee.
Autotalliin ei automme mahdu, joten ovat pihalla. Ei ole tarvinnut kuin jokusen kerran hiukan lapiolla nakella lunta pois jos aura on käynyt yöllä. Muuten riittää kun putsaa vain ikkunat.
Mitähän me ollaan tehty tää 13v väärin kun me vain nautitaan tästä omakotitaloelämästä.
Rivitalossa asuttiin aiemmin ja en ikinä enää.
koko ajan on pakko kuoputtaa? Kun en ole vielä tällaista pakottavaa tarvetta kokenut, vaikka 7 vuotta okt:ssa on tullut asuttua. Pihan voi laittaa helppohoitoiseksi, tai ylipäätään voi ottaa vähän relammin rikkaruohojen ym. kanssa. Meillä ei ole paljoa pakollisia lumitöitäkään, koska autotalli on heti tien vieressa + sinne mahtuu kaksi autoamme. Ihanaa on se, että kunnostukset, ylläpidon jne. voi ihan itse suunnitella ja tehdä tasan niin kuin itseä huvittaa. Toisin oli rivitaloyhtiössä, jossa pari jästipäänaapuria onnistui riitauttamaan asian kuin asian. Mielelläni maksan vähän ekstraa omasta rauhasta ja päätösvallasta. Mutta ei kai okt-asuminen kaikille sovi, joillekin kerrostalo on paras. Itse en enää omakotitalosta luopuisi.
lapsuuden ja nuoruuden asuin omakotitalossa, huoletonta oli, kun vanhemmat hoiti kaiken :D
No sitten ensimmäisen lapsen odotuksen aikaan ostimme talon ja vielä sellaiselta rauhalliselta omakotitaloalueelta josta oli ihan susihuonot kulkuyhteydet.
Ensimmäisen vuoden aikana meinasin jo pimahtaa... jatkuvaa pihahommaa, lumen kolausta, nurmikon ajoa, rikkaruohoja ja yksinäisyyttä.
Mies oli pitkiä päiviä töissä ja minä lapsen kanssa omalla pihalla kaksistaan. Joka paikkaan sivistyksen pitkä matka, eikä mitään yleistä puistoa. Ja sitten ne kotityöt isossa talossa, juu ei kiitos.
kolmen vuoden jälkeen muutimme takaisin kantakaupunkiin, kerrostaloon ja päätin, että koskaan enää en omakotitaloon muuta.
Ihanaa kun on kaikki lähellä, ei mitään pakollisia pihahommia, ei talvella eikä kesällä ja puistoissa on muitakin ihmisiä.
Asuntokin on hyvän kokoinen, muttei turhia hukkaneliöitä siivottavana. Mä viihdyn näin mainiosti.
Vanhemmatkin muuten muuttivat juuri kerrostaloon ja äiti on todella onnellinen ja helpottunut.
Nyt heillä on kaunis kattohuoneisto, jossa käy siivooja ja pihahommia ei tarvitse tehdä kuin kesämökillä. Jää arkisin aikaa muuhunkin.
päältä ajettavalla tai muuten muuttoroidulla leikkurilla ei kovin suuri homma ole. Lapset haravoivat syksyisin pientä taskurahaa vastaan mielellään, tosin itsekin tykkään haravoimisesta. Mistään puskoista en tiedä, meillä ei ole ongelmia sellaisten kanssa eikä ole jjulkisivulautakuntaa koskaan näkynyt :)
Maalaushommat on meillä tehty vuosiksi, samoin valojen asennukset jne. Ei niitä todellakaan koko aikaa tarvitse uusiksi tehdä.. Kuka hullu nyt koko ajan maalaa.
koko ajan on pakko kuoputtaa?i.
Teistä en tiedä mut meidän pohalta ei ruohot leikkaanu eikä lehdet haravoidu itsestään. Jotain niille vähille pusikoillekin pitää tehdä tai tulee julkisivulautakunta valittamaan. Ja korjailla aitoja, maalata vajaa, asentaa pihavaloja ym. Koko ajan jotain.
Meillä mm. lumityöt hoitaa suurimmaksi huoltoyhtiö, joka auraa myös viereisen rivitaloyhtiön pihan. Eikä ole edes kallista.
Nurmikkoa leikkaa välillä naapurin teini, joka on onnellinen kun saa vähän taskurahaa. Muuten piha on helppohoitoinen, en todellakaan vietä kesää rikkaruohoja kitkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka vihasi omakotitalossa asumista!
Meillä oli vanhahko talo ja iso tontti, jossa vanhoja kauniita puita, mutta jumalaton työ haravoimisessa ja nurmikonleikkuussa!
Aina sai olla jotakin asiaa remppaamassa talossa. Kaikki piti tehdä itse. Rahaa meni remontoimiseen ja laittoon, sähkölasku oli aivan järkyttävä ja vesimaksu, tiemaksut, kiinteistövero, vakuutukset jne jne. Rahaa meni todella paljon!
Lisäksi naapuripaine oli järkyttävä! Naapurit kyttäsivät ihan eri tavalla kuin nyt kerrostalossa asuessa. Se kilpavarustelu ahdisti. Ja naisten juoruilu.
Itse olin kanssa lapsen todella yksin! Kerran tunnissa meni bussi, ja jos se oli täysi vaunuja, piti odottaa tunti, jotta ehkä pääsisi kyytiin. Arvaa montako neuvola-aikaa piti perua, kun ei sitten päästykään. Ja ihan Itä-Vantaalla asuttiin. EI IKINÄ SINNE ENÄÄ! Olin ihan eristyksissä. Kaikkialle oli pitkä matka, ja kaksi autoa ihan välttämätöntä perheessä, mikä sekin oli todella epätaloudellista.
Nautin nyt asua ihanassa paikassa laadukkaassa kerrostalossa Helsingissä. Palvelut lähellä, ja bussi hurahtaa kymmenenminuutin välein. Lapsia täälä todella paljon, ja mm. meri tuossa vieressä, parvekkeelta ja olohuoneen ikkunoista pilkottaa meri. Uimarannalle n. 500 m. Ulkoilumaastot ihan vieressä. Teatteriin ja shoppailemaan keskustaan hurahtaa ihan hetkessä. Naapurit mukavia, ja lapsia kaveriksi riittää omalle lapselleni. Rahaa on ostella enemmän esim. sisustukseen, vaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin kun ei ole sitä rahareikää: omakotitaloa pihoineen.
Meillä on mökki järvenrannalla, joten siellä saa sitten kuopsutella pihaa, jos jaksaa. Ja käydä marjastamassa, sienestämässä ja istuttaa puita, pensaita ja perennoita jos haluaa.
joka vihasi omakotitalossa asumista!
Meillä oli vanhahko talo ja iso tontti, jossa vanhoja kauniita puita, mutta jumalaton työ haravoimisessa ja nurmikonleikkuussa!
Aina sai olla jotakin asiaa remppaamassa talossa. Kaikki piti tehdä itse. Rahaa meni remontoimiseen ja laittoon, sähkölasku oli aivan järkyttävä ja vesimaksu, tiemaksut, kiinteistövero, vakuutukset jne jne. Rahaa meni todella paljon!
Lisäksi naapuripaine oli järkyttävä! Naapurit kyttäsivät ihan eri tavalla kuin nyt kerrostalossa asuessa. Se kilpavarustelu ahdisti. Ja naisten juoruilu.
Itse olin kanssa lapsen todella yksin! Kerran tunnissa meni bussi, ja jos se oli täysi vaunuja, piti odottaa tunti, jotta ehkä pääsisi kyytiin. Arvaa montako neuvola-aikaa piti perua, kun ei sitten päästykään. Ja ihan Itä-Vantaalla asuttiin. EI IKINÄ SINNE ENÄÄ! Olin ihan eristyksissä. Kaikkialle oli pitkä matka, ja kaksi autoa ihan välttämätöntä perheessä, mikä sekin oli todella epätaloudellista.
Nautin nyt asua ihanassa paikassa laadukkaassa kerrostalossa Helsingissä. Palvelut lähellä, ja bussi hurahtaa kymmenenminuutin välein. Lapsia täälä todella paljon, ja mm. meri tuossa vieressä, parvekkeelta ja olohuoneen ikkunoista pilkottaa meri. Uimarannalle n. 500 m. Ulkoilumaastot ihan vieressä. Teatteriin ja shoppailemaan keskustaan hurahtaa ihan hetkessä. Naapurit mukavia, ja lapsia kaveriksi riittää omalle lapselleni. Rahaa on ostella enemmän esim. sisustukseen, vaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin kun ei ole sitä rahareikää: omakotitaloa pihoineen.
Meillä on mökki järvenrannalla, joten siellä saa sitten kuopsutella pihaa, jos jaksaa. Ja käydä marjastamassa, sienestämässä ja istuttaa puita, pensaita ja perennoita jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa kyllä syyttää ihan itseään siitä, että hommia piisaa..
Huolellisella suunnittelulle pihasta saa helppohoitoisen, eikä talon ylläpito ole työlästä.
meillä 80-luvun lopulla rakennettu talo. Mutta silti oli rempattavaa. Koska omakotitalossa on aina. Talo pitää pitää kunnossa aktiivisesti, ellei ole ihan uusi. Tietty itseään saa sitten syyttää, jos ei ole pitänyt talosta ja pihasta huolta.
Iso piha on työläs, koska tontti on iso! Meillä oli mm. tuotteliaita marjapensaita, omenapuita, luumupuu ja päärynäpuu. Ei raaskittu poiskaan laittaa, nostavat myös tontin arvoa, kun olivat niin hyvälaatuisia ja hyvinhoidettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi työ määrä. Ei taida nää ihmiset oikeesti olla asuneet omakotitalossa päivääkään. Kuhan huvikseen mussuttavat näistä ikuisuusaiheista.
Mä oon tarkka pihasta ja kulutan siellä paljon aikaa, mutta kyllä nää täällä väitetyt työmäärät on ihan potaskaa.
Mainitut työt on ihan kausiluontoisia, jos kaikki lumet,nurmikot,rikkaruohotja nikkaroinnit ois kaikki samaan aikaan, niin totta! kiirettä pitelis, mutta onneks ei ole, vaan joka vuoden aikaan on omansa, niin ihan rauhassa saa puuhastella.
Kerran viikossa ku ajaa nurmikon niin se on ihan siisti, loppu onkin sitten ihan itestä kiinni, että mistä tykkää ja paljonko haluu panostaa.
Ainoa asia mikä meillä on muutaman päivän urakka ja mihin osallistuu koko perhe, on klapi hommat.
On kyllä ihan höpö höpö juttuja noi pakkotyöleiri kokemukset, tai sitten super laiskoja ihmisiä.
...mutta yllätyin hiukan siitä miten työläältä saatte omakotitalon vaikuttamaan. Olenkohan vain tottunut tekemään töitä enemmän, mutta ei minusta omakotitalossa asuminen nyt niin työläältä tunnu.
Varmasti olisi enemmän aikaa kaikkeen muuhun, jos kerrostalossa asuisi, mutta en ole tässä elämän vaiheessa valmis tinkimään omasta rauhasta. Meillä on iso tontti (yli 2000 neliötä), joka on pääasiassa nurmea muutamine kukkaistutuksineen ja marjapensaineen, mutta silti en koe sitä liian työlääksi. Kerran viikossa toki pitää nurmi ajaa, mutta päältä ajettavalla se on suht iisiä hommaa. On toki jäteastioiden hoitoa ja polttopuiden tekoa yms. mutta tässä vaiheessa vielä energiaa riittää.
Mutta elämä on valintoja, toiset haluaa päästä helpommalla ja saada enemmän perheen yhteistä aikaa hauskanpidossa, kun taas toiset ovat valmiita tekemään enemmän töitä saadakseen omaa rauhaa ja vapautta. Ehkä meilläkin joskus on toisin, mene ja tiedä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sellaisessa mitään hommaa olekaan, kun autotalli/katos on tiessä kiinni, ja nurtsia on hädintuskin leikkurin levyinen rantu talon ympäri.
Ymmärrän jos omistat vaikkapa ison golfkentän, siinä hommaa vissiin riittää, mutta tuskin sitäkään ihan pelkästään omin hartiavoimin tarvii hoidella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on monella sellainen mielikuva, ettei rivi- tai kerrostaloja koskaan remontoida. Kyllä vain remontoidaan, eikä esim. aikataulua tai kaakeleiden väriäkään saa välttämättä itse valita.
Vai meinaat että taloyhtiö päättää millaisia kaakeleita kylppäriisi saat laittaa :)
Juuri ostettiin parinsadantuhanne kesämökki, eikä sekään ole mikään työleiri, sinne mennään harrastamaan eikä kitkemään ja kuokkimaan. Ei mulla ole valittamista omakotitalossa, eikä mitään valtavaa työmäärää.
kun istuin terassilla,vauva nukkui rattaissa,2v leikki hiekkalaatikolla omenapuun katveessa, isot lapset ui uima-altaassa,aurinko paistoi ja oli lämmintä, se oli ihana hetki ja mietin kuinka ihana meidän koti on.
(illalla ei sitten niin ihanaa ollutkaan, kun alkoi ukkonen ja olin yksin kotona lasten kanssa:/)
Juuri ostettiin parinsadantuhanne kesämökki, eikä sekään ole mikään työleiri, sinne mennään harrastamaan eikä kitkemään ja kuokkimaan. Ei mulla ole valittamista omakotitalossa, eikä mitään valtavaa työmäärää.
Hmmm..... Mitähän naapurit sanoo, jos jätän nurmikon ajamatta ja annan sen kasvaa, ja silloin tällöin käytän viikatetta nurmikon lyhentämiseen? Tuleeko sanomista?
En tykkää yhtään rikkaruohojen repimisestä, sillä joka kerta kun olen kukkapenkin tai pensaiden luona kyykistyneenä tai kumartuneena ja nousen ylös, niin huimaa ja on paha olla. Sitä paitsi kukkani kuolevat, kun en edes muista kastella niitä.
Siispä ratkaisu tässä: Pihaa kertävä pensasaita pois ja puuaita tilalle. Kukkia en kasvata, vaan laitan riippuvia silkkikukkia muutamiin amppeleihin. Osan pihasta annan nurmikon kasvaa ja vain sen julkisivun puolen leikkaan. Jo alkaa helpottaa.
Harmi, ettei tullut ostettua metsäistä tonttia, mutta siellä on kuulemma riesana muurahaiset, onko?
http://murobbs.plaza.fi/yleista-keskustelua/482868-perkeleen-naapurit-mita-tehda-15.html Kerrostaloasuminen houkutteli aikoinaan, mutta sitten luin tuon ketjun juttuja vastaavia kirjoituksia......
Alue: Aihe vapaa
Koko lapsuuteni asuin omakotitalossa. Siellä oli koko ajan töitä tehtävänä. Ja sitten oli vielä kesämökkikin. Teininä jos ei lähtenyt viikonlopuksi mökille niin kotona kaupungissa (siis siinä omakotitalossa) oli aina lista töistä, jotka oli tekemättä. Listan töistä piti tehdä viikonloppuna kaksi. (Tämä oli meillä sääntönä.)
Se työmäärä oli ihan loputon. En ole toistaiseksi valmis muuttamaan kerrostalosta edes rivariin.
Koko elämänsä kerrostalossa asuva mieheni sen sijaan puhuu joskus puolivakavissaan omakotitalon ostamisesta. Kun noita ajatuksia tulee, koetan kertoa, miten paljon hommaa sellasessa kodissa on.
En väitäkään, ettei joku nauttisi. Minä nautin siitä tunteesta, että joskus kaikki kotityöt on ihan oikeasti tehty, eikä mikään homma odota tekemättömänä. Olen perfektionistisuorittajatyyppi. Omakotitaloasuminen ei sovi minulle.