Mua niiiiin kaduttaa omakotitalon ostaminen! Sisältää avautumisen...

te vitun kerrostaloasukkaat vaan siellä kerrostaloissa kun ette osaa/pärjää omakotitalossa.Ja muille jotka ruikuttaa että on se ja se perheajoista pois niin ei se ole kun koordinointikyvyn puutetta kun ei pysty tehtäviä jaotella.Turhaa ruikuttaa että on pitkät työmatkat ym.

niin vitun laiska hienoperse että et haluaisi tehdä mitään ylimääräistä ja kyntesi saattaisi vaikka lohjeta.Olet varsinainen HIEHO.

koko ajan on pakko kuoputtaa? Kun en ole vielä tällaista pakottavaa tarvetta kokenut, vaikka 7 vuotta okt:ssa on tullut asuttua. Pihan voi laittaa helppohoitoiseksi, tai ylipäätään voi ottaa vähän relammin rikkaruohojen ym. kanssa.

Meillä ei ole paljoa pakollisia lumitöitäkään, koska autotalli on heti tien vieressa + sinne mahtuu kaksi autoamme.

Ihanaa on se, että kunnostukset, ylläpidon jne. voi ihan itse suunnitella ja tehdä tasan niin kuin itseä huvittaa. Toisin oli rivitaloyhtiössä, jossa pari jästipäänaapuria onnistui riitauttamaan asian kuin asian. Mielelläni maksan vähän ekstraa omasta rauhasta ja päätösvallasta. Mutta ei kai okt-asuminen kaikille sovi, joillekin kerrostalo on paras. Itse en enää omakotitalosta luopuisi.

Lumityöt meillä on tehtävä, mutta saapahan samalla liikuntaa. Hyvin harvoin meidän tarvitsee aamuisin raivata tietä auki ennen töitä, kun olen kotiäiti ja mies menee bussilla töihin.

En vaihtaisi omakotitalon rauhaa mihinkään, ei tarvitse pelätä että meidän lasten huuto häiritsee muita ja itse saa olla rauhassa naapureiden lasten huudolta silloin kun omat nukkuu. Ei seinänaapureiden bileitä jne.

20-luvulla rakennettuun taloon, jossa iso piha ja puita ja pensaita ja ulkorakennuksia... Näitä lukiessa vähän alkoi hirvittää, mihin sitä ryhtyy. Lähinnä huolettaa, onko tuo kaupunkilaisukko nyt täysin sisäistänyt työn määrän joka talon mukana tulee. Itse olen maalta kotoisin ja aina tykännyt tuollaisista hommista.

Me muutimme täysin noviiseina vanhaan omakotitaloon isolla tontilla myös muutama vuosi sitten, ja vaikka toki oltiin varauduttu ajallisesti ja taloudellisesti aika hyvin, niin kyllä se elämänmuutos on silti vyörynyt päälle pienen alkushokin tavoin. Vanhassa omakotitalossa asuminen on elämäntapa, se on kyllä tullut nähtyä.

Minä en niinkään kaipaa takaisin kaupunkiin, mutta se tunne että kotona ollessa rentoudutaan pitkän työpäivän jälkeen on tyystin kadonnut. Kaikki ylimääräinen aika pitäisi tehdä *jotain*. Viikonloppuna pesin talon ikkunat - 8 tuntia putkeen, ulkona muutama tunti trimmeriä käyttäessä. Onhan tässä iso tontti, useita omenapuita, puskia, ei autotallia, kukaan ei auraa osaakaan pihasta jne. Ja vanhassa talossa nyt kun on aina jotain uusittavaa tai ylläpidettävää. Viikonlopuna ohjelmassa ainakin terassin lakkaus.

Onhan tämä ollut aikamoista vauva-ajankin kannalta.

Ps. Mulle oli aikoinaan jo se shokki, ettei aamulehti tullutkaan postiluukusta aamulla kotiin. Sillä kyllähän sen tiedosti ja tiesi etukäteen, mutta sen arkimerkitystä ei ymmärtänyt. Pieni suuri juttu. :)

Nyt on haaveissa muuttaa joskus sitten pienemmän tontin omakotitaloon - huom! Yhdessä tasossa! Ensi kerralla osataan katsoa jo hieman "helpompaa" taloa ja tonttia. Takaisin kerrostaloon minua ei tosin varmaan enää saa, mutta sen olen tajunnut, että omakotitaloissakin on eroja!

Te olette ottaneet liian ison palan ja yrittäneet vielä haukata sen kerralla. Meillä on vanha remontoitava talo, jota remotoimme asumisen ohella aina kun huvittaa (eli välillä menee kuukausia ettei tapahdu mitään). Työpäivän jälkeen voi todellakin vaikka katsella jalkapalloa jos huvittaa, ei ole mikään pakko tehdä koko ajan jotain. Talon ikkunat pesen yksi päivässä -tyylillä kerran vuodessa.

Ollaan asuttu kerrostalossa, rivarissa ja nyt omakotitalossa.



Kerrostalo oli mukava silloin (opiskeluaikaan). Asuttiin melkein keskustassa ja kaikki tarvittava oli lähellä ja autoakaan ei tarvittu mihinkään.



Rivari oli mukava. Normi kolmio oli kämpän koko ja riitti pienelle perheelle vallan mainiosti. Ainoa murhe oli se ilmapiiri taloyhtiössä. Ihan mukavia ihmisiä pääosin, mutta muutama mätä omena pilaa koko korin.



Omakotitalon rakensimme itse. Siinä tietysti piisaa hommia, mutta ei se nyt enää valtavasti vaivaa vaadi. Riippuu paljon siitä millaisen pihan tekee ja kuinka paljon sitä pitää hoitaa. Lumityöt eivät vielä tähän mennessä ole olleet ylivoimaisia ja kyllä siihenkin saa tilattua ulkopuolisen auraamaan pihat jos itse ei jaksa.



Mutta kukin tyylillään. Ei se omakotitalo oikeati vaadi niin paljoa huoltamista, mitä AP esittää. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä senkin (ja tunnen vanhempia pariskuntia), että muutetaan pienempään rivarikämppään isosta omakotitalosta.

Joka aamuiset lumityöt ?.

Vaikka nyt on ollut pari runsaslumista talvea niin ei niitä lumitöitä ole tarvinnut tehdä kuin keskimäärin kerran viikossa. Nämäkin lumityöt ajoittuvat pariin kuukauteen vuodessa.Mikä pakko niitä lumitöitä on aamulla tehdä ?. Sellaisina aamuina kun lunta on tullut yön aikana 'puolimetriä' kannattaa jättää auto lumikasaan ja käyttää julkisia muutenkin koska omalla autolla et ruuhkissa kumminkaan pääse mihinkään.

ne koneella. Ruohoa en ole leikannut vuosiin kuin mökillä ja remppaa on toki tehty, mutta ihan omasta halusta ja sekin teetetty muilla. Jos ei tulot riitä omakotitaloasumiseen niin miksi sellaiseen pitää muuttaa?

Meillä on 155m2 ok-talon sähkölasku talvella jotain 350-450€/kk ja kesällä edullisin kuukausi oli kerran 120€ - oltiin poissa 2vkoa siitä ja lämmöt oli pois ja ilmastointi minimissä.

Tää on kyllä jo valetta, tai sitten teillä on asetukset pielessä tai tosi paha vuoto jossain (esim. seinät täynnä reikiä). Meillä on samankokoinen talo, ja talvella suurimmillakaan pakkasilla ei sähkölasku nouse yli 150 euron.

Joku aiemmin sanoi, että maksoi rivarin (vai kerrostalon?) yhtiövastiketta liki 500 euroa kuussa + sähkö ja vesi. Järkyttävää! Meillä menee kuukaudessa muuhun kuin ruokaan hyvä jos 400 euroa talvisin, ja siinä on jo kaikkien talon menojen lisäksi myös autovakuutukset ym. laskut.

Kerrostalossa asuessani sain tarpeekseni siitä, että ylä- ja alapuolella ja sivuilla aina joku piti mekkalaa. Haikailin rivariin, josta sitten ostinkin päätyasunnon.

Rivarin vastike oli vain 120 euroa, mutta se tarkoitti kyllä sitä, että itse luotiin lumet (useimmiten minä, koska taloyhtiö oli täynnä huonojalkaisia eläkeläisiä) ja ajettiin nurmikko. Rivarin asioista päätti omavaltainen puheenjohtaja, ja oli pakko osallistua aina juuri hänen päättämiinsä talkoopäiviin: kuusiaidan leikkaamiseen, haravoimiseen, aitojen maalaamiseen, remonttiaikatauluihin. Oman pihaläntin kasvitkin piti hyväksyttää hänellä.

Täällä on monella sellainen mielikuva, ettei rivi- tai kerrostaloja koskaan remontoida. Kyllä vain remontoidaan, eikä esim. aikataulua tai kaakeleiden väriäkään saa välttämättä itse valita.

Olen tosi onnellinen omakotitalossa. Tämä on uusi talo eikä tähän tarvitse mitää remonttia tehdä kymmeneen vuoteen. Saan tehdä kotona mitä huvittaa. Pidän pitkästä nurmikosta, jota meillä ajetaan kerran kuussa. Marjapuskia olen laittanut, koska tykkään marjoista, ja kukkamaa on helppohoitoinen, ei tarvitse nyppiä. Ajotie on puolta pienempi kuin rivarissa, joten en ole paljon sen takia hikoillut. No, tänä kesänä ei ole paljon päässyt pihassa köllöttelemään sateiden takia, mutta eipä sitä olisi voinut tehdä rivarissakaan. Täällä naapurusto viis veisaa siitä, mitä kukakin pihallaan tekee tai mitä istuttaa, eikä talosta toiseen kuulu mitään meteliä. Jos joku lähtee reissuun tai mökille pitkäksi aikaa, saattaa poiketa sanomassa, että talo on tyhjillään eikä kenenkään pitäisi liikkua pihapiirissä pariin viikkoon. Minusta tämä on auvoisaa - ja halpaa.

Nautin nyt asua ihanassa paikassa laadukkaassa kerrostalossa Helsingissä. Palvelut lähellä, ja bussi hurahtaa kymmenenminuutin välein. Lapsia täälä todella paljon, ja mm. meri tuossa vieressä, parvekkeelta ja olohuoneen ikkunoista pilkottaa meri. Uimarannalle n. 500 m. Ulkoilumaastot ihan vieressä. Teatteriin ja shoppailemaan keskustaan hurahtaa ihan hetkessä. Naapurit mukavia, ja lapsia kaveriksi riittää omalle lapselleni. Rahaa on ostella enemmän esim. sisustukseen, vaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin kun ei ole sitä rahareikää: omakotitaloa pihoineen.

mutta puolensa tässä on nyt kun lapset vielä asuvat kotona: saavat soittaa ja treenata rauhassa.Meillä on nykyään kauheesti meteliä (vahvistimet ja kaikki soittimissa).



Mutta ihanalta tuntuu se tuleva aika kun päästään krstaloon. Meillä on myös mökki....













Mutta

Kahta asiaa ihmettelen.



1. Omakotitalo ei aina tarkoita pitkää työmatkaa tai keskustasta kaukana asumista. Itse asun paritalon puolikkaassa ison kaupungin keskeisimmällä postinumeroalueella, ja työmatka on 15 min. kävellen.



2. Miten pihatyöt on lapsilta/perheeltä pois? Viimeksi tänään haravoin tunnin 2-vuotiaan kanssa. Pojalla on oma pieni harava, ja sillä "auttaa" pihatöissä (minkä marjapuskien perkaamiseltaan ehtii...).

Me nimenomaan haluttiin maalle. Meillä on vanha pieni talo, jossa ollut ja on yhä paljon remontoitavaa. Iso piha jossa paljon nurmikonleikkuuta. Pitkä pihatie kolata lunta. Metsän vieressä kesäisin tajuttomasti itikoita. SILTI, ikimaailmassa en lähtisi enää kerrostaloon kuin ihan pakosta (terveys tms). Lapsilla turvallista temmeltää pihalla ja saa leikkiä kun ei yritetäkään mitään mallipihaa pitää. Luonto lähellä. Remontoidaan sitä mukaa kuin jaksetaan ja on varaa. Ulkona on aikuisillekin tekemistä, ei tartte aina vaan tylsälle kävelylenkille lähteä. ;)

Ei tule mitään 500 €/ neliö putkiremonttiylläreitä

naapurit liian lähellä, sattui vielä kyttäävä akkakerho lähitaloihin :(

Minulle sopisi parhaiten ok-talo hehtaarin tontilla, ettei tarvitsisi naapureita juuri nähä.



Nyt asun rivitalossa (päädyssä onneksi) elämäntilanteen takia, eikä tämäkään huono ole. en vaan meinaa tottua siihen, ettei saa puilla lämmittää - se on niin kivaa touhua. Pihakin on turhan pieni, mutta muutoin menee.



Kerrostalo on mulle ihan helvetti. Ahdistavaa touhua asua kuin sillipurkissa ilman pihaa.

kun olin tottunut siihen että pienet neliöt oli helppo pitää siistinä, ja kun yhtäkkiä pinta-ala nelinkertaistui ja tuli samalla remontti eteen - mikä siis ei ollut yllätys, tietenkin tiesimme jo ostaessa että pitäisi remontoida, mutta pieniin asuntoihin tottuneena olin tottunut myös pieniin remontteihin.



Tuntui ekan vuoden verran että elämä okt:ssa oli pelkkää työtä ja ongelmia ja isoja laskuja. Sitten pahin oli remontin ja sen myötä isojen laskujen ja työn ja ongelmien suhteen ohi, ja tilanne rauhoittui. Sitten olemme vähitellen myös alkaneet tottua siihen, että isossa talossa siivottavaa olisi hirveän paljon enemmän kuin pienessä asunnossa. Miestä tämä ei vaivaa enää yhtään, minua enemmän. Mutta silti, on eri asia että joutuu siivoamaan 4mh, k, 3wc,kh, oh, rh, s+th kuin että näiden lisäksi joutuu kaikkia remppaamaan.



Pihan suhteen en ota paineita, mulle riittää että nurtsi on sen verran lyhyttä että mahdun sekaan aurinkotuoleineni, kirjoineni ja drinkkeineni.



Okt:sta on mielestäni paljon enemmän työtä kuin pienemmästä asunnosta (rivitaloon en osaa ottaa kantaa kun ei ole kokemusta), mutta ekan vuoden aikana se työmäärä oli ainakin kymmenkertainen seuraavaan vuoteen nähden.

asuitpa missä vaan. Kyllä omakotitalon putkistot kestää rajallisen ajan ihan niin kuin rivarin/kerrostalonkin. Ja ylläreitä ne on vaan jos ei ole huolehtinut talosta; olipa se mikä vaan: rivissä, pareittain, yksinään tai kerrokksittain.

Ei tule mitään 500 €/ neliö putkiremonttiylläreitä

Ja jollekin tuolle edelliselle; kuinka munaton pitää olla että alistuu hyväksyttämään pihakukkansa jollain joka haluaa olla pikkupomo. Ja omat laattasi saat valita missä asumismuodossa vaan mikäli omistat asuntosi. Vuokranataja voi laittaa vastaan mutta se onkin sitten toinen asia....

kun sukulainen muutti perheensä kanssa vuodeksi ulkomaille. Minä ja mies olimme opiskelijoita, ja tuli todettua ettei okt ole meidän juttu.



Talo ei ollut mikään jätti eikä mitenkään supersuuritöinen, mutta olihan sitä hommaa enemmän kuin kerrostalossa. Ei kerrostalossa tarvinnut luoda lumia ja pitää pihaa siistinä, siivoamista oli vähemmän jne. Joo, ei mikään homma yksittäin vienyt erityisen kauaa, mutta kokonaisuutena hommaa oli enemmän. Meillä oli sopimus että miehen veljen perhe maksaa tietyn osuuden kuluista (esim. lämmitys, kun ei kahdella opiskelijalla ole samalla lailla varaa kuin työssäkäyvillä) ja me loput, mutta kyllähän ne laskujen summat tuli nähtyä ja monesti kauhistuttivat, yritimme elää niin pihisti kuin mahdollista emmekä esim. lämmittäneet taloa niin paljon kuin oikeasti olisimme halunneet.



Ja kun meillä ei ole ollut tarvetta pestä pyykkiä klo 22 jälkeen tai soittaa musiikkia täysillä klo 02 niin eivät ne kerrostalon hiljaisuusajat ole häirinneet. Aina olemme asuneet taloissa joissa kaikki ovat saaneet pitää satunnaisia juhlia ilman ongelmia ja valituksia jne. eli normaalia elämää. Itse myöhemmin kerrostalossa menin suihkuun klo 4 ennen kuin lähdimme synnytyssairaalaan, eikä siitäkään kukaan valittanut. Jos seinät on ihan paperia, niin varmaan ne äänet sitten häiritsevät, tai jos muuten on herkkä muiden äänille. Mutta on myös kerrostaloja joissa on hiljaiset naapurit ja/tai hyvä äänieristys.



Mutta tosiaan, makuja on monia ja miehen veli perheineen asuu onnellisena talossaan ja me kerrostaloasunnossamme. Ei ole mitään absoluuttisen oikeaa asumismuotoa, ja siksi minusta tällaiset keskustelut ovat vähän hassuja kun tuntuu että osa yrittää tyrmätä toisten kokemukset! Jos jonkun mielestä okt on kamala ja toisesta kerrostalo, niin miksi pitää yrittää selittää että "et voi tuntea noin ja olet väärässä koska MINÄ en koe asioita noin"?

up

up