DeMoms2

Mullakin on nyt menkat alkanu ja mies lupasi tällä kierroksella " panna parastaan" ja lemmiskellä usein jotta ens kuussa tärppäis;)



Testasin vielä lauantai aamuna yhden negan ja sitten illalla kun oltiin menossa leffaan niin menkat alko...Kiva oli kamalassa vatsakivussa koittaa nauttia leffasta:/ Mutta olen onnellinen että ne menkat nyt alko näinkin pian, kun testit kerta näytti negaa.



Mies osti mulle 2plus lehden ja se on mielestäni parempi kuin tuo vauva-lehti. Oi kun niitä juttuja lueskellessa tuli aivan mieletön vauvakuume! En millään malttaisi odottaa että saatais tuloksia aikaseksi, johan tässä ollaan puoli vuotta odotettukkin...

mulle tulee kaks+-lehti, ja se on kyllä parempi ku vauva-lehti, aijemmin mulle tuli vauva-lehti mutta se on jotenkin niin tönkkö ja samoja juttuja tuntuu olevan jotenkin.

käytiin tänään mun äiteenluona ja poika sitten juoksi sisällä ja kaatui kivilaatoilla ja löi päänsä lattiaan;( ei onneks pahempaa tapahtunut, muttakun viimekerrallakin kun käytiin sielä sai poika kipeetä, eli se kun poika poltti kätensä takanluukkuun;( se oli jo pahempi, ku piti lähtee hakemaan rasvaa siihen ja poika kyllä huusiki sitte loppu illan melkeen, mutta rakkulat tuli ja kädet kyllä parantui nopeesti.



pistinpä siinä samalla raivoissani palautetta vuolukivitakalle, että miks eivät oo kehittäneet niitä luukkuja niin ettei ne kuumene niin paljoo ulkopuolelta, niinku uunin ikkunakaan ei nykypäivänä kuumene(toki takassa on lämpötila korkeempi ku uunissa)

ja takasin tuli vastaus, että laittaa suoja aidan takan eteen:O no just!!

ja seuraavana päivänä tuli sitten pahoittelut ja jotain että kyllä varmaan tulevaisuudessa kehitystä on tuossakin suhteessa.

mutta niin sitä tässä pelkään, että mitähän seuraavaks tapahtuu ku sinne mennään, ku eikös se yleensä kolme asiaa oo mitä tapahtuu:S

Jes, onhan täällä vähän elämää;)



Me ollaan oltu miehen kanssa molemmat kipeinä, ja saikulla. Tänään oltiin jo tosin keilaamassa, ja huomena mennään molemmat töihin:) On tässä jo saanut maatakkin!



Haaveilen tällä hetkellä pienemmästä ja halvemmasta kämpästä. Ollaan menossa huomenna kattomaan yhtä kämppää ja aateltiin heittää elämä ihan lekkeriksi ja muuttaa sinne jos se on sopiva:) Tässä on kuitenkin liikkaa neliöitä meille, ja tuntuu tosi tylsältä, että yli puolet palkasta menee vuokraan. Sitten kun maha alkaa kasvaa ja pienokainen pyrkii pihalle, voidaan miettiä taas isompaa kämppää:)



Olen palloillu tuolla demissä, kun tää paikka on ollu niin hiljanen ja siellä oli yksi ihan mielenkiintoinen kysymys? Saako lapselle antaa selkään? Mitä mieltä te olette. Nyt ei siis ole kysymys mistään " isosta" vaan esim tukkapöllystä tai luunapeista.

Itse muistan miten ikäviltä ne tuntuivat, ja olen sitä mieltä, että haluan kasvattaa lapseni ilman mitään fyysisiä rangaistuksia.

Niin, mitä tulee lasten fyysiseen rankaisuun, olen sitä mieltä, että sallin sen tilanteissa, joissa lapsi on esimerkiksi tarkoituksen mukaisesti pyrkinyt satuttamaan jotakuta, esim. sisarustaan tms.. Sen verran asioihin perehtyneenä olen ymmärtänyt, että mikäli vanhemmilla on kurinpidollisia ongelmia lasten kanssa, se todellakin on lähtöisin KASVATUKSESTA, ei siitä, että lapset olisivat muuten vain ilkeitä tai vaikeita (eri asia tietysti ADHD- lapset tai muut, joilla esim. mielenterveydellisiä tms. ongelmia, mutta nyt puhun ihan normaaleista, terveistä lapsista).



Minusta olisi väärin kurittaa lasta fyysisesti, jos vika on kasvattajassa, ei lapsessa. Jos aikuinen ei ole ollut kasvatuksessaan johdonmukainen ja asettanut selkeitä rajoja, ohjannut ja neuvonut jne. voiko syyttää lasta, jos hän ei oikein tiedä, miten toimia missäkin tilanteessa? Mutta jos lapsi taas varsin hyvin tietää, että esimerkiksi kuuma silitysrauta polttaa ja tekee kipeää ja sitä ei saa painaa pikkusiskon kasvoille, mutta lapsi tekee sen silti, voisin kuvitella tarttuvani tällöin hiuksista kiinni. (Eri asia, jos lapsi ei tiedä, sitä, silloin voisi syyttää vain ja ainoastaan itseään, ettei ollut kertonut lapselle ja sattui iso vahinko)



Lyömistä, läimimistä jne. en kuitenkan hyväksy missään tilanteessa, ne yleensä aiheuttavat enemmän fyysistä vahinkoa lapselle, kuin tukistaminen, joka enemmänkin tuntuu nöyryyttävältä kuin kipeältä.



Hyvänä esimerkkinä kurinpidollisista ongelmista toimikoon kaupan karkkihylly. Lapsi huutaa ja valittaa ja vinkuu ja tahtoo karkkia, vanhemmat eivät halua kuunnella sitä nurinaa ja heitä myös hieman hävettää, kun muut asiakkaat kaupassa mulkoilevat heitä. Suutuspäissään ja kyllääntyneenä lapsen huutoon he ostavat karkkia. He saattavat sanoa lapselle, että " no siinä on karkkia, en jaksa kuunnella typerää huutoasi" , mutta ei lapsi noista sanoista välitä, hän on jo oppinut, että tällä tavoin saa tahtonsa lävitse, huutamisesta ja kiukuttelusta vanhemmat PALKITSEVAT hänet ostamalla karkkia tms.



Sitten vanhemmat usein vielä valittelevat, että " kun se Valtteri on niin vaikea, kaupassakin aina huutaa... eihän sitä jaksa kuunnella, että pakkohan se on sitten ostaa sille karkkia, että olisi hiljaa..."



Mieletön paradoksi, sillä lapsi on OPPINUT vanhempien kasvatuksen myötä käyttäytymään kaupan karkkihyllyllä tietyllä tavalla ja vanhemmat ruokkivat yhä lisää tuota käytöstä antamalla aina periksi (ja kehtaavat sen jälkeen valittaa lapsen käytöksestä!). Sama pätee myös moniin muihin asioihin kasvatuksessa, kuin karkkihyllyongelmiin, mutta tuo on paras esimerkki ja käytännönläheisinkin :)



Mutta niin, en hyväksy lasten kurittamista, jos " vika" johtuu oikeasti siitä, mitä lapsi on kasvatuksessa oppinut. Tai jos lapsella on esim. mielenterveydellisiä ongelmia, jolloin käytös voi olla arvaamatonta sekä hallitsematonta.

minäkin nyt taas pitkästä aikaa tulen tänne käymään, on ollut jotenkin niin apaattinen mieli tässä viime aikoina että ei ole oikeen jaksanut innostaa mikään vauva-aiheinen juttu, kun on ollut niin huono mieli omasta yrityksesta, ekana piti jäädyttää se jollei tärppää viime kierrossa, mutta sitten päätettiinkin että yritetään ilman kp' n laskuja (aina melkeen meinaan ruveta miettimään että mikäs se kp nyt on ja sitten muistan että eiei, ei lasketa) Ja sitten kuitenkin miettii sitä että jos kuitenkaan ei sellaista vaavia voisikaan ihan luonnollisesti saaha (vaikka toisaalta sitä yritystähän on VASTA reilut puolvuotta takana) niin on pitänyt ottaa vähän etäisyyttä.

Olin niin varma viime kierrosta jo että nyt on tärpännyt kun menkat olivat niin kauan poissa (vaikka testit näyttikin negaa) mutta eihän se sitten tietenkään ollu se vauva..

Ahdistaa muuten tuon minun pitkän viestin ensimmäinen kappale, josta saattaisi saada käsityksen, että hyväksyn kurittamisen, mikäli johtuisi lapsen käytöksestä, joka on kasvatuksen tulosta. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, minä nimenomaan EN hyväksy kuritusta, jos se tapahtuu tilanteessa, missä lapsi toteuttaa kasvatuksesta oppimaansa käytöstä (eli vanhempien ns. " huonon" kasvatuksen takia käyttäytyy huonosti ja joutuisi kuritettavaksi).



Piti vain selventää, koska alkoi vaivaamaan tuo ensimmäinen kappale :/

Isompi kuin koskaan ennen! Ainakin tuntuu siltä;) Onneksi tuolla miehekkeelläkin on sama vaiva, jotta saamme yhdessä kuumeilla ja suunnitella tulevaisuutta:)



Itse olen sitä mieltä, että lasta ei saa tukistaa, piiskata, eikä antaa luunappeja pahemmista teoista nyt puhumattakaan. Asiat on vain koitettava jollain muulla tavalla selvittää. En missään nimessä halua lasteni millään tavalla pelkäävän äitiä tai isää. Kun tulee rankaisu, se on lapsen omasta pois, esim. jäähy, aresti, lelu takavarikko ja jos kaupassa huutaa aina nami hyllyn kohdalla, ensi kerralla saa jäädä sitten iskän kanssa kotio kun äiti on kaupassa.



Asioihin tulee tietty omanlainen luovuus sitten kun tosi tilanne on käsillä. Olen jo 4 vuotta selvitellyt ongelmia lasten kanssa töissä ilman mitään väkivaltaa (on se sitten lievää tai ei) niin aion tehdä kotonakin. Pyrin muutenkin suorittamaan kaikki tilanteet ilman väkivaltaa, en ole ikinä lyönyt ketään, joten omat lapseni eivät ole tässä asiassa poikkeus.



On inhottavaa kuunnella kun vanhemmat kaupassa huutavat takaisin huutaville lapsilleen. Näin surullisen tapauksen jouluostoksilla, nuori äiti huusi itkevälle lapselleen " sä olet pilannut mun elämän, ole hiljaa!"



Lapsi oppii eväät toisten lasten kanssakäyntiin omilta vanhemmiltaan ja matkii heidän toimintatapoja. Kyllä töissä huomaa heti, jos lapsia on kovemmin kuritettu kotona, heitä saa aina olla ottamassa pois kimpusta ja he ovat paljon kovakouraisempia muita kohtaan. Poikkeuksia tietenkin löytyy.



Olen ihan rakastunut timo rautiaisen versioon akselin ja elinan häävalssista! Taidamme ottaa kappaleen häävalssiksemme jos joku tuttu ei ehdi ideaamme varastamaan:)

Itse en usko, että joutuisin koskaan turvautumaan tukistukseen tai vastaavaan kuritusmuotoon. Se onkin vihoviimeinen keino, jos kaikki hyvät keinot on käytetty. Neuvottelu, toruminen, arestit jne. tulevat olemaan käytössämme tulevaisuudessa.



Uskon vakaasti, ettei varsinaista kuritusta tarvitse käyttää juuri ollenkaan, mikäli vanhemmilla on alusta asti kasvatuksessa mukana SELVÄT rajat ja johdonmukaisuus kaikessa toiminnassa. Tokihan on sitten nämä uhmaiät ynnä muut, jolloin vanhempien pinnaa ja kärsivällisyyttä koetellaan, mutta kun silloinkin vain muistaa pitää kiinni asettamistaan rajoista ja olla johdonmukainen ja selkeä, ei kuritustoimenpiteiseen tarvitse ryhtyä (puhun nyt myös aresteista ynnä muista). En kuitenkaan usko, että yksikään perhe selviää KOKO kasvatuksesta ilman minkäännäköisiä kuritoimenpiteitä, mutta niiden tarve on taatusti vähäisempi sellaisilla vanhemmilla, jotka ottavat aivan lapsen syntymästä asti selkeän linjan rajojen asettamisessa, niiden kiinni pitämisessä ynnä muissa.

mä en hyväksy tukistusta tai näpsäsyä, kun ei se mitään auta, ainakaan muhun ei aikoinaan auttanut, ärsyttää oikeen noiden vanhempien ihmisten kasvatus ohjeet, " näpsäse sitä kädelle jos ei usko" :O samatekku mun äiteeki jos poika johonkin koskee mihin ei saisi, äitee sanoo että " mumma pian näpsäsee jos et usko" ja mitä tuollanen vajaa 1,5v vois tuosta lauseesta ymmärtää? ei yhtään mitään.

ite oon aina nostanu pojan pois jos se ei tottele, tai jos se tinttailee niin yritän olla huomioimatta, en sitte tiedä mikä olis paras mahollinen ratkasu, mutta näin meillä on tehty, ja joskus auttaa joskus ei.



mä en ymmärrä mistä poika on oppinu heittelemään nyt koiran päälle tavaraa:O se heitti aamulla nallea sen päälle ja nauro ihan kippurassa, ja nyt illalla se nalle oli vaihtunu kirjaan:O ja sitä yritti heittää sen päälle, ei tosin osunu kertaakaan. kauhee jos se rupee " rääkkäämään" koiraa, eli vetämään karvoista sun muuta sellasta.

noh, josko se vaan oli tän päivästä " leikkiä" sille.

yleensä se juoksee koiraa pakoon ja koira juoksee sen perässä ja poika nauraa vääränä ku koira saa sen kiinni:)



mutta nyt pakko mennä nukkumaan, pian tarvii tulitikut silmiin jos valvon enää yhtään.

Mentiin sitten kattoman sitä kämppää, mutta nähtiin vaan välittäjän auton takavalot. Se kämpän näyttö kesti 15min!!!!! En ole ikinä ennen kuullut moisesta :O Nyt ärsyttää...>:(

Oltiin tänään mun vanhempien luona ja mä pelasin äitini kanssa jotain kummallista 7-päivää lehden peliä:) Saipas nauraa pitkästä aikaa nauraa oikeen kunnolla:)



Huomenna päästään kattomaan jotain kämppää, joka on paljon paremmalla paikalla kun se edellinen mitä ei ees päästy kattomaan. Kämpässä ei ole parveketta, mutta mies lupasi lopettaa tupakan polton jos me sinne muutetaan! :O Mä olenkin siitä jo hetken ehtinyt rakastavalla tavalla naputtaa;)



Ajattelin ihan huvin ja urheilun vuoksi seurata tuota ovulaatiota noiden lämpöjen avulla, mutta ne heittelee tosi paljon joka päivä, vaikka mittaan aina samaan aikaan...Saas nähdä nouseeko tossa 20. päivän paikkeilla enemmän:)

Kyllä mäkin uskon, että paras toiminta temppuilevalle lapselle on olla määrätietoinen ja pitää rajat. Ettei fyysisellä väkivallalla esim. luunapilla paljon mitään saa aikaiseksi. Tosin en oo pistänyt pahaksi, vaikka mulle pienenä on annettu tukkapöllyjä ja luunappeja.



Ärsytti taas niin paljon miehen siskon luona, kun lapset niin kovaa riehuu. Mitään rajoja niillä ei ole. Miehen kummipojalla oli tänään synttärit ja kyllä meno oli sen mukaista.. Ihme kun meidän antama lahja pysyi ehjänä. Kerran se kummipoika sen lattialle heitti ja montaa kertaa uhkasi. Ja olisi heittänyt jos ei olisi estetty. Pienimmäinenkin oli kovaa mua tavaroilla jo heittämässä.. :( Saa pelätä että koska mun lasit hajoaa tuolla kyläilessä.. Siinä siskon miehessä se suurin vika on.. Kiroilee välillä lasten kuullen ja on ittekkin kun yksi kakara!

tänään tulee miehen vanhemmat kyläilemään ja mä en ymmärrä mikä siinä on, että aina kun ne on tulossa rupee pinna kiristymään ja kaikki mitä mies tekee ärsyttää mua:/

ehkä sen takia ku en oikeesti pidä sen vanhemmista kovinkaan paljoo, se oleminen on aina niin teennäsitä ja vaikeeta, hyvä ku juttua tulee.

tekis mieli lähtee johonki siks aikaa ku ne on täälä.



nyt oon saanu tehtyä jo 5 sisävaippaa:) ulkokuoria tilasin sieltä kultapienestä. vielä olis tuossa kankaita jäljellä, ja sitten taas uudestaan kierrätyskeskukseen ettimään fleeceä ja luultavasti flanelliaki tulee ostettua:) pitäs tälle masussa olevallekki ruveta jo tekemään vaippoja, mutta taitaa jäädä viimeseks, ku ekat viikot kuitenki käytetään kertakäyttösiä niin kauan, että napatynkä on irronnu ja parantunu.

Mulla on jotenkin tosi vaivaantunut olo miehekkeen vanhuksien kanssa. Miehen äiti on tosi mukava, mutta hänen uusi miehensä on ihan pässi! Mieheni isä puhuu koko ajan itsetuhoisia juttuja, ja niiden kuuntelemisesta tulee vaan paha mieli.



Tänään päästään kattomaan sitä uutta kämppää:) Oon ihan innoissani, voi kun se olisi sopiva! Sitten asunto menot tippuisivat noin 300¿:lla!

Me muutetaan kahden viikon päästä:) Se oli ihana se kämppä mitä käytiin katsomassa! Paperit kirjoitetaan tällä viikolla:) Pikkasen se kämpän omistaja ihmetteli, että miksi me muutetaan isosta kaksiosta yksiöön, mutta eipä me odotettukkaan, että kukaan sitä ymmärtäisi:)



Nyt on vaan pieni kiire saada kaikki kamat kasaan, ja toivoa, että noille meidän vanhoille tavaroille löytyisi uusi koti.

Minkä kokoinen se uusi kämppä sitten on? Kieltämättä itseäkin vähän ihmetyttää :) Me kun muutettiin niin isompaan haluttiin. Asuttiin 48m2 kaksiossa muutaman kilometrin päässä keskustasta ja vuokra oli melkein 500¿. Kun muutettiin syksyllä, päästiin keskustaan 59m2 kaksioon jossa vuokra halvempi :D Mieletön tuuri, koska meillä päin (ja varmaan joka paikassa) keskustan kämpät on AINA kalliimpia, kuin muilla asuinalueilla.

no sehän oli nopeeta toimintaa jardins:)

en kyllä minäkään ymmärrä miks pienempään, mutta jokainen tyylillään:) meillä tää 50m2 kämppä käy kyllä pieneks ku toinen syntyy, mutta ei voi valittaa, pakko asua joulukuuhun asti tässä. tai alakertahan on jotain 43m2.

mutta suuret on odotukset sitten että sais hyvät rahat kun myydään, nyt kun oon kattonu kämppiä mitkä olis tämänkokosia niin niistäkin pyydetään 70-80t euroa, ja tässä on vielä plussana tämä parvi ja vieläpä puistoon rajottuva tontti, että ei tuu takapihalle koskaan taloja:)

vaikka onhan puistoalueitaki otettu rakennuskäyttöön, mutta tuossa menee sopivasti linja niin ainakin 100-200m väli jää jos rakentavat.



tekis mieli jo suunnitella ja kattella kaikkia sisustus juttuja mitä haluais, ja leikillään jopa rakentaa oma unelma taloki:) ku sitä ei vielä tiedetä, että rakennetaanko omakotitalo vai ostetaanko vanha omakotitalo.

Muutetaan 27m2 yksiöön. Tämä nykyinen asunto on liian iso meille kahdelle ja muutenkin, täytyisi vaihtaa asuntoa ennen vauvan tuloa, kun tämän kämpän pohjapiirrustus ei oikeen istu siihen tarkoitukseen.



Ajatuksenamme on säästää rahaa tulevia häitämme/vauvaa varten, jotta saamme sitten ilman huolia nauttia tulevasta:)Vuodessa säästämme yli 6000¿, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Ollaan miehen kanssa niin lähekkäin elelijöitä, että yksiössä asuminen ei ole ongelma:) Tässäkin kämpässä joutuu maksamaan turhasta, esim. saunasta, jota käytämme varastossa. Muutenkin saimme 300¿ sähkölaskun, joten pienempi on parempi;)



Eikös tällaiset äkilliset päätökset ole aina niitä parhaimpia:) Saattaa olla että kuukauden päästä murisen täällä miten kamalaa on asua pienessä kopissa;)

Ei siinä nyt mitään outoa ole, ihmetytti vain vähän, koska monet yleensä haluavat isompaan kämppään, kuin mistä lähtevät. Mutta kukin tyylillään.



Itse tykkään avaruudesta kämpässä. Vaikka kuitenkin nyhjätään aina pienessä mytyssä jossain sohvannurkassa (ja siitä johtuen ylimääräinen tila on periaatteessa " turhaa" ) niin tykkään silti, että kodissa on tilaa, avaruutta. Meillä mahtuisi meidän kämppään vielä lisääkin kalusteita, mutta näinkin on ihan hyvä. Katottiin vähän sillä silmällä tätä paikkaa ennen muuttoa, että tänne mahtuu perheenlisäystäkin :) On tilaa, missä leikkiä, touhuta ja kasvaa eikä tarvitse heti olla muuttamassa isompaan.



Mutta yllättävän pieneenkin tilaan sitä perhe mahtuu. Varsinkin, jos ei vielä ole lasta, joka tarvitsisi leikkitilaa.

että yleensä muutetaan isompaan kämppään, mutta tämä ratkaisu sopii meille hyvin:) Nyt on vaan kamalat väännöt siitä, mitä myydään ja mitä ei...Yksiöön kun ei kuitenkana hirveästi ylimääräistä roinaa mahdu...Mutta olo on kuin vastarakastuneella:) Ihanaa suunnitella uutta kotia yhdessä:)



Pienen vauvan/ ison mahan kanssa muuttaminen ei tietenkään ole ihan helpoimmasta päästä, mutta eiköhän siihenkin keksitä joku ratkaisu ajallaan:)



Ai niin! Hauskaa ystävänpäivää kaikille! :)