Lokamasujen kevät

Kurjaa kuulla, että myös sinne zaida kävi noin. Voimia jaksamiseen myös sinulle!



Meillä nyt poika on terve niin minä sairastuin! Ja ilmesesti olen saamassa poskiontelotulehduksen (korvatulehduksen sijaan). Inhottava paineen tunne vasemassa poskessa ja myös silmässä, sekä päätä särkee ja erikoisena oireena on vasemman puolen ylä kutos hampaan särky, ilmeisesti sekin johtuu paineesta poskiontelossa (soitin tutulle suuhygienistille, joka näin epäili, kun kerroin tilanteen).



No onneksi kohta on jo huuhtikuu ja kevät tulee kohisten niin alkaa ehkä elämä helpottamaan, ei ainakaan enää niin suuria pukeutumisralleja pihalle... :D



S + pömppis rv 11+3, 9 päivää ultraan

olen tosi pahoillani teidän puolestanne, hmp ja zaida. Kovasti jaksamista molemmille surussanne.



OnniOona rv9+6

Hei vaan. Meillä huokaistiin helpotuksesta, kun vallan hurjasti sätkivä pikkuinen vilkutteli tämän päivän np-ultrassa. Ultraava sairaanhoitajakin totesi, että onpa poikkeuksellisen vilkas pikkuinen, mutta että se on hyvä merkki. Luulin etten ollut kauheasti jännittänyt ultraa, mutta loppupäivän olen hurjalla tarmolla tehnyt ruokaa yms. kotijuttuja ja riehuin poikien kanssa kunnon "iltamöyhöt". Täytyihän niillekin kertoa ja herra 5v. jo esitti sopivia nimiehdotuksia sekä tytön että pojan varalle.



Meillä sitten tarkentui laskettu aika 11.10. eli kolme päivää omaa arviotani aiemmaksi. Päälaki-peppu-mitan mukaan tänään olisi voinut olla jopa rv 12+0, mutta se on siis rv 11+5. Epäilen kyllä, että pikkuinen on vaan nopeasti kasvanut. Ja olen varma, että synnärillä ollaan taas yliaikakäynnistyksessä, mutta pysytäänpähän lokakuun puolella siinäkin tapauksessa.



Palailen vielä vanhoihin aiheisiin. Kestovaipoista, että käytin niitä puoli vuotta esikoisella, mutta sitten mun kädet eivät oikein enää kestäneet vaippapyykkiä ja taisin muutenkin touhuun kyllästyä. Kakkosen kanssa en ole kestoillut. Harkinnassa on, jos kolmosen kanssa hieman. En itse ehdi/saa aikaiseksi vaippojen ompelua, joten käytän niitä mitä on. Totsbotsit olivat mulla käytössä, mutta luulen, että ne vähän painoivat pojan pippeliä, voisivat toimia tytöillä paremmin. Ne eivät siis ole taskuvaippoja, vaan niissä on sisävaippa ja erillinen kuori. Aika tiukka paketti siitä aina tuli.



Kaksosrattaista, että meillä on ollut Gracon "junamalli", joka on toiminut melko hyvin esim. pääkaupunkiseudun busseihin änkiessä. Pyöräkoko vaan oli liian pieni, se kyllä saisi Suomen oloissa olla "yleisvaunuissa" aina iso, jotkut sattarirattaat auton takakonttivarusteena ovat sitten eri juttu. Junamalliin sai myös aika paljon tavaraa kyytiin. Parempi ratkaisu on mielestäni sellaiset vaunut, joissa lapset istuvat vierekkäin. Junamallissa ekaa lasta ei oikein näe ja vielä vähemmän sen kanssa voi jutella. Siksi hankkisin nyt sellaiset tuplarattaat, joissa isot pyörät ja lapset vierekkäin, ideaali vielä jos lasten kasvosuuntaa voi vaihtaa.



Ylipäätään lasten tarvikkeista, että koska alunperin jo halusimme kolme lasta ja mahdollisimman pötköön (no meillä pötkö onnistui aina 3v. välein), niin mitään poikien vanhaa en ole pistänyt pois. Jos tyttö tulee, niin hankintoihin joudun, muutoin en tarvitse mitään uutta ennen 3v. ikää, jolloin pojat alkavat tosissaan kuluttamaan housuja puhki.



Meikeistä ja hiusväreistä, että olen ollut viime vuodet niin naturel, että tuntuu jo että jotain meikkiä sitä pitäisi alkaa harrastamaan. Jotain markettishampoita/hoitoaineita käytän, Rexonan dödöä ja Lumenen 24h kasvovoidetta + erilaisia apteekin käsivoiteita. Hiusväreistä olen kuullut, että raskaana punainen väri tarttuu ja pysyy huonosti, liittyy kai hormoneihin.



Mielihaluista, että makeaa tai "paksuja" rasvoja ei tee yhtään mieli. Etikkaiset ja tuliset jutut sekä suunnilleen kaikki vihannekset (erityisesti kaalit) maistuvat. Kalaa ei tee yhtään mieli, paistettu lohi on yäk, se oli ennen raskautta yksi mieliruoistani. Ja etikkakurkuista tai balsamiviinietikasta en ennen pahemmin välittänyt, nyt tuntuu kuin voisi vaikka juoda pullosta. Punaista lihaa tekee mieli, muttei yhtä "raivokkaasti" kuin poikia odottaessa.



Jossain odottajapalstoilla oli muuten "punakaalitesti" sukupuolen arvaukseen. Minusta se vaikutti kokeilun arvoiselta, ei ainakaan maksa paljoa. Ai että olenko utelias kumpi tulee? Ei jaksaisi odottaa rakenneultraan, vaikka ei me kyllä missään 4D:ssä aiota käydä. :-)



Puhelias TaigaQ ja raisu Tirppu rv 11+5

Zaidalle kovasti kanssa voimia! Itku tulee itellekin, kun lukee toisten suruista..



TaigaQ saa jo hengähtää helpotuksesta:), vielä kun kuulee, että tapaus on vilkas, niin ennakoinee sitä, että vauva pysyy tiiviisti matkassa.



Nyt alan olla jo tosi malttamaton lauantain ultran suhteen. Kaipaisin niin varmistusta tähän raskauteen. Mulla oli maanantain verikokeet ja jätin isommat lapset perhekerhoon muille äideille hoitoon siksi aikaa. Sehän tarkoitti sitä, että pari heti arvas mistä oli kyse.. Eihän sitä muuten yksikseen tk:ssa käydä:).



Mun äiti tuli eilen muutamaksi yöksi ja arvas heti asianlaidan, kun en juonut kahvia. Olin yllättynyt, kun oli oikeesti tosi iloinen. Olin kuvitellut, että rupeaa huokailemaan, että miten sä jaksat. Mun iskä on aina ihan onnessaan, se on niin lapsirakas.





Timantti76 11+0

Pahoittelut minunkin puolesta hmp:lle ja zaidalle. Omasta kokemuksesta tiedän, että henkisesti tuo on kova paikka. Voimia teille!



Itselläkin vielä viikon pitäisi jonkinlaista pelkotilaa pitää yllä. Välillä vaan tuntuu, että kaikki ei olekaan ok.. välillä taas on niin suuret tuntemukset, että pikkuruisella kaikki hyvin. No ensi tiistaina ultrassa tulee lopullinen tieto pikkuruisesta.



Anu ja pikkuruinen 10+3

Heei kuinka tuossa alussa lukee, että zaida ja hmp ovat menettäneet vauvat vaikka keskustelun mukaan he ovat vielä matkassa mukana? M ja ötökkä 12+1

Eikun anteeksi voi että nuo viestit latautuivat vasta nyt täällä ulkomailla :(

Heippa taasen, eilisiltana kirjoitin piiiiitkän sepustuksen ja sitten koneesta hävis kentät ja kirjoitus meni roskakoriin =(



Lyhyesti siis: olin ultassa viime viikon to, kun rv 11+3. Kaikki oli oikein hyvin. Säikähdin vain aluksi, kun lääkäri voivotteli sikiön pienuutta, mutta se johtuikin vaarattomasta supistuksesta,jonka vuoksi lääkäri ei nähnyt vauvaa kokonaisuudessaan. Kävelin sitten vartin verran sairaalan käytävällä ja uusittiin ultra ja sieltähän saatiin viikkoja vastaavat päivät. Kovaa oli huitominen ja potkiminen vauvalla =) Ja sydän jumpsutti reippaasti ja tasaisesti.



Olin sitten neuvolassa suostunut menemään siihen sikiöseulonnan verikokeeseen. Jälkeenpäin oikein harmitti,miksi siihenkin piti mennä? Entä jos verikokeen tulos,niskaturvotus ja nenäluun mitat olis antanut aihetta,että sikiöllä on jotain hätää? Mitäs sitten? NO,tehty mikä tehty,olin verikokeessa ja mun onnekseni en joutunut odottamaan 10 pv vastausta,vaan vain 5 pv ja tulos oli ok! Huh,mikä helpotus. TOKI,eihän se tutkimus poissulje sairauksia,vammoja yms.



Tulipahan taas funtsittua,mikä on tärkeää ja mikä ei. Onhan nämä vauvat sellainen lahja meille kaikille, että olisi se kova paikka,jos jotain ilmenisi ja pitäisi raskaus siksi keskeyttää...en tiedä olisinko pystynyt?



Mutta näillä eväillä mennään luottavaisesti kevättä eteenpäin ja nautitaan jokaisesta päivästä =)



Aurinkoa kaikkien odotukseen



äityli-72 & rv 12+2

hmp ja Zaida: voimia ja lohdutuksen ajatuksia.



Ja tänne on tullut myös hyviä ultra-uutisia. :)



Maaginen 10 vkoa on nyt täynnä ja tasan viikon päästä on ultra. Oon miettinyt sitä edellistä ultraa, joka oli siis 6+6. Silloin sydämen lyönti näkyi, mutta muutoin en nähnyt liikettä. Kun ei tainnut olla vielä edes käsiä ja jalkoja, joita heilutella ja muutenkin oli kai kohdun seinämässä kiinni. Turha huoli siis liikkumattomuudesta, eikö? Osaisipa sitä huolehtia vähemmän.



Olen syönyt sellaisia kalaöljyvalmisteita, joita on mainostettu nimenomaan raskaana oleville ja imettäville. Nyt tänään kuitenkin kuulin, ettei olekaan suositeltavaa syödä niitä... ovat liikaa luontaistuotteita. Syön lisäksi vitamiinilisää (raskaana oleville, eli foolihapot, rauta, B- ja D-vitamiinit jne.) Se oli kuulemma ihan ok.



Vadelmiina 10+0

Itselläni oli esikoisen kohdalla ultra rv 8+6 ja mielestä silloin ultrassa ei näkynyt kuin semmoinen pieni "papu", jonka sydän sykki. Mielestäni se ei liikkunut juuri olleskaan ja ymmärtääkseni se ei ollut epänormaalia.



Vitaniimeista.. Mä en syö mitään muuta kuin D-vitamiinia, eikä minulle kyllä edes taidettu neuvolassa mitään erityisemmin suositella ei ennen raskautta eikä sen aikana. Kysytty on vain, että juonko maitoa. Ja syönkö monipuolisesti...



Voi ku tästä räkätaudista pääsisi eroon! Niin alkaisi elämä taas helpottamaan... Mutta ei niin ei... Typerää... Olisin ihan valmis olemaan terve... Helpottaisi omaa ja muunkin perheen elämää, minusta raskaus riittää "riesaksi" parisuhteelle, ei tarvita flunssaa.. Ja miksi sanon riesaksi, no olen niin hormoonihirviö, että minussa on varmasti oma kestämisensä...



Mutta eihän siinä tänään jo torstai viikon päästä ultra siis! Ihanaa!! Sitä on odotettu ja piiiiitkään!



S + pömppis rv 11+5

Onpa hauskaa kun tänne aina ehtii tulla tekstiä vaikka kuinka kun ei itse läheskään joka päivä kerkiä näitä lukemaan saati kommentoimaan! Välillä sitten pitää urakoida ;) Ei vaan muista enää mitä kukakin on kirjoittanut siinä vaiheessa kun avaa tän kirjoituspaikan :D



Voi surkeus hmp ja zaida :( pahoitteluni.



Onpa monella jo ollut ultra. Meillä vasta pääsiäisen jälkeen eli sillon taitaa olla jo 14+ viikot. Esikoisen ultra oli minusta jo aiemmin ja silloin siellä näkyi sellainen pieni pallura, jolla oli pallomaiset raajat jotka heilui hurjasti. Ehkä nyt näkyy sit vähän isompana jos vaan viikot on kohdillaan. Mutta oli se esikoinen ekassa ultrassa vaan hurjan söpö :)



Vitamiineista on puhuttu, itse syön D-vitamiinia ja sitten tuon vitamiinin päälle piti tuo rautakuuri aloittaa kun hemoglobiini oli hiukan turhan alhaalla. Terkkari kysyi ihan lääkäriltä erikseen kun sillon ei ollut vielä tarpeeksi viikkoja millon yleensä vasta suositellaan raudan aloittaminen. Esikoista odottaessa tätini osti minulle raskaana oleville tarkoitettuja monivitamiineja, eipä kai niistäkään haittaa olisi.



Mulla on selvästi väsymys ja etova olo helpottaneet, ei kokonaan ohi mutta parempi kuitenkin. Maha alkaa vähitellen puskea, kohdun tuntee kun painelee ja housut puristaa jo aamusta vaikkei vielä turvota niin pahasti kuin illalla. Välillä jo mietin, että liikkuiko vauveli, mutta ei se ihan vielä taida olla niin voimakasta että tuntis. Joku aika sitten alkoi ekasta raskaudesta tuttu oire, eli niukka nenäverenvuoto jokaisen niistämisen yhteydessä.



Mutta ah miten ihanaa kun kevät tulee! Alkaa kadut olemaan jo niin sulat ettei tarvi aamulla liukastella eikä päivällä kahlata lätäköissä. Eikä tarvi esikoisellekaan toppahaalaria hoitoon pukea. Kun vaan ei liikaa takatalvea tulisi, inhoan keväässä kaikista eniten sitä loskamöskää mikä kastelee kaikki vaatteet läpi ja hidastaa kulkemista.

höh, ei onnistu muokata viestiä. ei muuta asiaa kyllä ollutkaan, kuin että anmane täällä kirjoittelee rv 12+1 :)

Äityli-72, sinä onnellinen jo ultran käynyt äiti! Taas niin jännittää oma kohtalo. Mä ajattelen niin, että jos tutkimukset näyttää hälyttäviltä, niin meidän on helpompi valmistautua kyseisen mahdollisesti sairaan/vammaisen lapsen syntymään. Joutuishan sitä paljon miettimään ja tekemään isoja päätöksiä, enkä tiedä, mitä me siinä tilanteessa oikeasti tehtäis. Olen hoitanut jonkin verran vammaisia, enkä ole varma olisko minusta siihen... Surettaisi isompien lasten puolestakin. Lisäksi meillä on tosiaan lähipiirissä 2 muutakin joita autetaan ja joiden auttamisesta ei juuri voida luopua, etten tiiä miten resurssitkaan riittäis. Mut katotaan, tarviiko semmosia edes miettiä.



Vadelmiina, mäkin söin muuten esikoista odottaessani jotain kalaöljykapseleita, en muista kyllä yhtään minkä merkkisiä. Nyt en edes muista, miksi niitä "piti" syödä :).



Sats, josko nyt olisit jo terve:)?! Jo se on rasittavaa, kun näin raskaana kaikki taudit iskee, kun on vastustuskyky heikoilla.



anmane, mä avaan aina 2 ikkunaa, kun vastailen. Muuten ei tosiaan muista mitä kukin on kirjoittanut! Välillä vaan teksti katoaa, kun rupean väärään ikkunaan raapustamaan...



Huomenna meillä siis ultra! En millään malttais odottaa..



Timantti 11+2

Joo, kalaöljyvalmiste lupaa tukea aivojen normaalia kehitystä. Mutta tosiaan jätin ne sitten pois, kun ei kuulemma olekaan suotavaa syödä (teratologisen neuvontapalvelun mukaan). Suosittelivat siis näiden aineiden saamista kalasta.



Kiva tosiaan kuulla, että syöttekö jotain lisiä. Yritän nyt lisätä maidon ruokavaliooni, ettei sitten tarvitsisi lisäkalkkia.



Upea tunne olla taas enemmän "elävien kirjoissa". Mulla tosiaan väsymys oli välillä niin totaalinen, että olisin ollut vuorokaudesta neljä tuntia hereillä ja nukkunut muun ajan.



Nyt on ollut mediassa esillä taas imetysasiat. Kiva kuulla niistäkin ajatuksianne. Itse toivoisin, että imetys onnistuisi pitkään. Jostain luin, että jo raskausaikana saattaa maitoa tihkua.



Vadelmiina 10+2

Ei oo viiteen yöhön saatu kunnolla nukuttua, kun pikkukakkonen valvottaa... Ei siis huvita mennä sänkyynkään, kun kohta alkaa kuitenkin yöitkut. Oon ollut ihan zombie, kun en näin raskaana saa muutenkaan kunnolla nukuttua. Onneks äiti oli meillä neljä päivää, niin mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään:).



Vadelmiina, mä syön jotain monivitamiinivalmistetta. Aina kun muistan. Kalasta me tykätään kovasti, mut sitä pitäis erikseen lähtä ostamaan jostain isommasta kaupasta. Lähikaupassa myydään vaan noita vakuumipakattuja ja maistuvat minusta ihan kamalalle, joten ei kovin paljoa syödä kalaa.



Mä en oo erityisemmin nauttinut imetyksestä, mutta oon imettänyt molempia poikia noin 10kk. Esikoisen imetys oli aika ok, puolentoista kuukauden rintaraivareita lukuunottamatta, tais olla silloin 4-5kk vanha. Piti lopettaa, kun aloitin puolikkaana työt, äitiysloman ja lomapäivien loputtua, mies oli työttömänä ja jäi kotiin hoitamaan poikaa.



Pikkukakkosen imetys olikin ihan oma lukunsa, rintaraivarit kesti kuukausia, tais loppua yhtäkkiä hänen ollessaan reilu 7kk. Pahimmillaan imetin viikkoja niin, että imettäessäni kävelin ja hytkytin vauvaa samalla. Joka päivä mietin, ettei tässä oo järkeä ja lopetan tän homman, mut yöimetykset olis ollut raskaita hoitaa ilman tissiä. Kun pikkukakkonen oli 6kk ja oppi liikkumaan, niin rinta oli öisin ainoa millä sain pysymään paikoillaan. Arvelen, että mun ongelma on todella hitaasti heruvat rinnat, poika ei ois millään jaksanut odottaa niitä minuutteja, jotka kesti ennen kuin maito alkoi kunnolla herumaan. Käytännössä tän pikkukakkosen imetin vaan vasemmasta rinnasta, oikeasta on molemmilla pojilla ollut vaikea imeä. Pikkukakkosenkin imetys piti lopettaa 10kk:n iässä, kun oli tulossa esikoisen kanssa parin viikon sairaalajakso, jolloin olisin sairaalassa suurimman osan ajasta.



Imetys on työtä, varsinkin alussa, kun suurin piirtein koko ajan imettää. Mut vaikka onkin väliin raivostuttavaa kaikkine vaikeuksineen, niin toivon että pystyn tämän kolmannenkin imettämään. Äitiltä se vaatii luottamusta omaan kroppaan ja vaistoihin ja luottamusta vauvaan. On siinä silti jotain ikiaikaista, mikä kuitenkin jotain osaa itsessäni tyydyttää.



(Tähän pitäis varmaan vielä lisätä, että jokainen äiti toimii tavallaan ja että korvikkeillakin kasvaa onnellisia ja terveitä lapsia, mutta eikö se ole itsestään selvää???)



Hyvää yötä!



Timantti

Heips vaan!



Timantti, eipä oo ihan vielä tauti helpottanut.. Särkylääkkeillä menty tiistaista lähtien... En tiiä onko kohta luovutettava ja lähdettävä hakemaan antibiootti kuuria. Ja kurjaa tommoset huuto yöt, se on ahdistavaa kun ei huvita mennä edes nukkumaan tietää, että kohta se alkaa...



Imetyksestä. Itse täys imetin 6kk, ensimmäiset 4kk luovutin maitoa (tai no oikeastaawn 3kk), mut 40 litraa (mut varmaan ekan 4kk aikana yhteensä lypsin ainakin 50 litraa maitoa, koska tuli aikasta paljon kaadettua sitä myös viemäristä hukkaan, ku ei ollut luovutuskelpoista).. Ja imetyksen lopetin pojan ollessa 1v, itsekkäistä syistä, eli halusin pikku sisaren. Minulla ei ollut koko imetysaikana kuukautisia. Ja imetys onnistui todella hyvin ja maito riitti ja herui erinomaisesti. Tulevan vauvan kohdalla aijon myös imettää ja jos maitoo tulee yhtä hyvin (kuten vähän luulen) niin myös luovuttaa, koska tuntuu todella pahalta kaataa se viemäristä hukkaan. Ja todennäköisesti imetän pisempään kuin esikoista, vaikka toisinaan se otti kyllä päähän, mutta toisaalta se oli niin helppoa! Mutta kukin tyylillään... Mutta omasta kokemuksesta sen verran, että kun täysimetin poikaa ekat 6kk niin se oli täysin terve, mutta välittömästi kun siirryttiin kiinteisiin (totta kai imetin myös samalla) niin 2 viikkoa ja poika sairastui ensimmäisen kerran... Että itse suosittelen imetystä, jos se on mahdollista, mutta pakkoahan sitä ei ole tehdä, jokainen tyylillään...



S + pömppis rv 12+0 5 päivää ultraan!

mä todella toivon että imetys onnistuu tämänkin pikkuisen kanssa.ihan siksi että se on helppoa,ilmaista ja siinä saa vaan olla ja nauttia vauvasta.ruoka kulkee aina mukana ja on heti valmista :)

nuorinta ja keskimmäistä imetin reilun vuoden ikäiseksi.eka muksu valitettavasti lopetti itse jo n.7-8 kk iässä.(söi sen verran reippaasti soseita ettei tisu maistunut enää)

mulla on onneksi imetys aina ollut helppoo,maitoo tullut hyvin het alusta asti eikä tisut oo kipeytynyt vaikka varsinkin tää nuorin ja keskimmäinen oli jatkuvasti tisulla (tutti kun ei kelvannut,eli tisua ruuaksi,lohdutukseksi ja ihan muuten vaan :D )

olis varmaan mulle aika isokin ongelma jos pitäis tän kans alkaa pullojen ja korvikkeiden kans touhuaan,mut kaippa siihenki sopeutuu jos jostain syystä nyt ei onnistus.

mutta,ihan yhtälailla ne vauvat pulloruuallakin kasvaa,eli en tuomitse niitä jotka eivät imetä.

Meillä oli ensimmäinen ultra jo viime viikolla kun aloin taas vuotamaan verta. (Jos joku muistaa ekasta loka-topiikista niin meillä keskenmeno viime syksyltä)



Mutta ihme ja kumma kaikki olikin kunnossa, ultra vastasi viikkoja ja sydän sykki. Mies oli ultrassa mukana kun minä olin jo henkisesti valmistautunut menetykseen. Vuotokin loppui viikonloppuna.



Ollaan molemmat yrittäjiä ja minä ehdin jo syyttää tästä järkyttävästä stressistä kaikkia ongelmia, ja päätin ottaa vähän rennommin, Eka neuvolakin on ensi viikolla.



Joko olette kertoneet lähipiirille? Minä kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista ja oksentelen iltaisin, joten kohta varmasti joku arvaa. Tämä alku pelottaa silti.. Mies on kovin pessimisti, eikä mistään hankinnoista ole vielä edes puhuttu. Toisaalta minulla haluttaisi jo vaunuja katsella kun ihanan näköisiä tulee käytettynä vastaan kokoajan. Merkkejä ja ominaisuuksia on älyttömästi, mutta mihin kannattaa kiinnittää huomiota? Esikoinen on "ulkomaanajalta" joten suomen olot on vähän erit. Esikoiselta on tallessa vielä Gracon matkarattaat johon saa turvakaukalon kiinni, mietin olisko kunnon pyörillä varustetut yhdistelmärattaat hyvä lisä?



Vielä tuohon asiasta kertomiseen, joko teistä näkee päällepäin raskautta? Minulla on voimakkaasti taaksepäin kääntynyt kohtu, ja esikoisen kohdalla minusta ei voinut sanoa 3vk ennen synnytystä että olin raskaana vaikka muuten olenkin malliltani tälläinen kukkakeppi.Nyt on kuitenkin jo masu kasvanut ja nämä rinnat voisin pitää myös imetyksen jälkeen ;)





Muisto, 9+5, la 29.10. js LKS.

(Olenko ainoa LKS:n synnyttäjä?)

Terppa kaikille!

Oon Mimmi,la 17.10 ja ensimmäinen,Hus Jorvi.

Ultra takana ja rv 11+3 :)



Terkuin Mimmi ja Kirppu

Muisto+ : Tiedän myös tuon tunteen, kun menee ultraan henkisesti menetykseen valmistautuneena. Mulla tosiaan runsaan puoleinen verenvuoto kuudennella viikolla (kuukautisuojia piti käyttää monta päivää), mutta kaikki olikin yllätykseksi hyvin.

Nyt seuraavaan ultraan on 4 päivää ja odotan sitä innolla ja jännityksellä.



Oon kertonut raskaudesta lähipiirille ja kauemmaksikin jo. Töissäkin kaikki tietävät ja ovat hengessä mukana. En tiedä, onko tämä ollut viisasta, mutta näin olen halunnut toimia. On tuntunut ihan hyvältä ratkaisulta ainakin tähän asti, varsinkin kun olin sen verenvuodon takia sairaslomallakin välillä.



Mulla ei kyllä oikein näy vielä raskaus. Muutama kilo ja muutama sentti tullut, mutta voisivat mennä vain hyvin syömisen piikkiin. Rinnat jonkin verran paisuneet. En jotenkin ollut tajunnutkaan ennen raskautta, että ne jo näin alkuvaiheessa muuttavat muotoaan. Mullekin ihan tervetullutta, kun oon aika laiheliini muuten.



Vadelmiina rv 10+3