Lokamasujen kevät

Jee, ensinnäkin täytyy tosiaan hehkuttaa tota auringon paistetta :) Innoissani lähin lenkille koiran kanssa, mutta koiraahan ei kiinnostanu pätkän vertaa niin päädyin vetämään sitä perässäni jonkun kilometrin verran. Oltiin varmaan taas hieno näky. Meillä siis enkkubulli ja neiti kun päättää ettei kävele, ni se ei sitten kävele :D Hyvä käsitreeni tuli samalla, kun tuota 20 kilosta mötköä raahasi perässä.



Ja meillä olisi tosiaan tuo eka ultra ylihuomenna ja aaapua kun jännittää. Toivon vaan niin että sieltä löytyy se syke... Pelottaa vaan niin vietävästi. Pitää kai vaan yrittää olla postiivinen, torstainahan se nähdään mitä siellä möllöttää. Huominen tulee olemaan pitkä päivä, onneksi oon kuitenkin töissä huomenna jospa se aika siellä liikkuis vähän nopeampaa.. Ja täältä myös Myrtille onnittelut! :) Mä jatkan vielä pari päivää tätä jännäämistä.

Ja Sats, yhdyn tähän sun tunteiluusi ihan täysillä. Melkein sama mitä telkkarista tulee, tai minkä kirjan otan käteeni ni mulla on kyyneleet silmissä. Miehellä on hauskaa katellessa kun mä tuherran itkua monta kertaa päivässä :D

Kylläpä aika kuluukin nopeasti. En ole tännekään ennättänyt käydä kirjoittelemassa, lukemassa olen kyllä aina välillä käynyt.



Täällä kaikki tuntuu olevan kunnossa. Enää ei ole juurikaan huonoa oloa ja väsymyskin on enimmäkseen väistynyt, vaikka välillä kyllä tulee sellaisia väsähdyksiä. Eilen kun kävin taas zumbassa niin tajusin, miten masu on kasvanut, kun oli pitkästä aikaa tiukempi paita päällä. Ei vaan vielä näytä vauvamasulta vaan ylimääräiseltä läskiltä vain. Kukaan ei ole vielä uskaltanut kysyä, luulevat varmaan että olen vain lihonut. Kuulin aika hauskan jutun. Mun perhe oli arvuutellut kuka meistä sisaruksista saa seuraavaks lapsen. Kukaan ei ollu arvannu minua ja pikkusisko oli vielä sanonu että meille ei ainakaan enää tule, kun mun mies oli kuulema joskus sanonu että lapsiluku on täynnä. Hykerreltiin miehen kanssa ja nyt tämä ihana salaisuus tuntuu entistä herkullisemmalta... :)



Ensi maanantaina on vihdoin ultra. Vähän sekavissa tunteissahan sinne aina menee, kun ei voi olla sata varma että hommat on niin kuin pitää. Minäkin pelkään eniten sitä, ettei sieltä löydykään elämää. Mitenkähän siinä tilanteessa oikein reagoisi? On tässä kuitenkin jo yli kaksi kuukautta uskoteltu itselleen, että kaikki on hyvin.



Hankinnoista vielä sen verran, että meillä on jemmassa kaukalo ja sänky sekä iso kasa vaatteita. Olen säästänyt käytänössä kaiken, kun en ole raaskinut paljon mitään hävittää. Vaunut ja rattaatkin löytyy, mutta haluan ostaa uudet vaunut, kun edelliset on jo kuluneet kahden jäljiltä. Joka kauppareissu hypistelen vauvanvaatteita ja jotain löytöjä olenkin jo tehnyt, mutta unisex vaatteita on aika vähän tarjolla. Edellisissä raskauksissa ollaan haluttu tietää sukupuoli, mutta nyt tässä raskaudessa ei haluta. Säilössä on kuitenkin jo valmiiksi tytön ja pojan juttuja. Meillä on hoidettu molemmat muksut kylppärissä pesukoneen päällä. On ollut minusta superkätevää. Vaipanvaihto on ollut helppoa, kun vesipiste, roskis ja pyykkikori on ollut vieressä. Tosin jos olisi isompi talo, saattaisin hankkia ihan oikean hoitopöydänkin, jonne saisi vaatteet säilöön. Tämä vauvakin pääsee pesukoneen päälle, jos tässä asunnossa meinataan vielä silloin asua.



Nyt kokeita korjaamaan...



hmp rv 12+1

Täällä taas aika kuluu hyvin hitaasti tai ainakin tuntuu, että oon ollu jo ikuisuuden tällä 8. raskausviikolla. Huomenna onneksi vaihtuu uusi viikko.



Huomaan, että vaikka mulla on ollut se yksi hyvä ultra jo silloin pahimman verenvuodon jälkeen, niin silti huoli on välillä päällä, onneksi verenvuoto on ollut nyt niukkaa. Ja varmaan pitäisi vain iloita, kun ei enää joka hetki kuvota tai väsytä niin kovasti, mutta välillä se oireiden väheneminen vain lisää sitä huolta. Otettava nyt rauhallisesti vain, todennäköisesti kaikki on ok.



Musta koko raskauden ajattelu tuntuu sellaiselta suurelta vuoristoradalta, johon olen halunnut hypätä kyytiin. Se juna nyt väistämättä puksuttaa siinä ja ei oikein tiedä millaisia mäkiä, tunneleita ym. on tulossa eli vähän hirvittääkin. Samalla kertaa hienoa ja jännittävää. Onneksi ei istu siinä vaunussa yksin. Ja ennen kaikkea pitää luottaa siihen koko rakennelmaan ja turvakaiteeseen jne.

Voi kuulostaa hassulta, mutta tällaiset fiilikset ja mielleyhtymät mulla tänään.



Vadelmiina rv 8+6.

Kaksi viikkoa ja yksi päivä ultraan.

Heips, kaikille lokamasuille.:)

Mä olen tuolla marrasmasujen puolella kirjoitellut, mutta ajattelin täälläkin pälyillä, kun la on 31.10.

Loppupuolella mutta lokakuuta kuitenkin.

Tänään oli eka neuvola,mutta eipä siellä muuta tehty kuin paino katsottiin jne,jne..

Varasinpa sitten varhaisultraan ajan perjantaiksi.:)

Pakkohan sitä on jo päästä näkemään onko siellä kohdussa varmasti elämää ti saatika 1 sijasta 2, kun kaksosiakin suvusta löytyy.:)

Väsymys on jotain niin järkyttävää etten opiskelujen jälkeen, koulusta tullessani jaksakkaan mitään..

MAsentaa kun paino nousee,enkä jaksa jumpata..

Normisti olen harrastanut säännöllistä liikuntaa.

No jospa se tästä vielä laantuisi..

Odotan siis pikkukakkosta uuden miesystäväni kanssa ja tulokas on erittäin tervetullut.

Aiemmasta parisuhteesta minulla on esikois tytär, 6 vuotias prinsessa.

Onnea kaikille lokamasuille ja hyviä vointeja ja toivottavasti saan liittyä myös tänne lokamasujen puolelle seuraanne.:)



Nainen-84

Rv.7+6



TYKS/Toka/la.31.10

Moikka kaikki! Kävin eilen neuvolassa ja masusta ultrattiin pieni rakas, joka sieltä heilutteli äipälle. Virkeä lapsi on vieläkin, koko ajan ojenteli pieniä jalkoja ja käsiä sinne tänne. Uskomattoman sulosta touhua! Meidän laskettuaika aikaistui viikolla ja on nyt 3.10.



Pahoinvointi alkaa taittua, aina välillä tulee hetkiä ja joku päivä saattaa olla pahempi olo, mutta se ei enää tuu joka päivä tai ole niin paha kuin aiemmin. Väsymyksestä en silti mäkään ole päässyt. Kovasti tarvii nukkua. Päikkärit on pakko ottaa, muuten ei jaksa. Mäkin ennen raskautta liikuin tosi paljon melkein joka päivä. Treenitunteja tuli keskimäärin 13 h/vko. Nyt lenkitän koiraa ja käyn jossain uimassa tai salilla jos jaksan, enkä yleensä jaksa. Enkä nytkään voi. Johtuiko tästä tai ihan raskausturvotuksesta niin viikolle 7 oli posahtanut jo 4 kiloa lisää. Pieni shokki. Nyt ei oo paino noussu sen jälkeen, vaikken ole juuri mitään rajoittanutkaan. Mut en jaksa kamalasti näistä stressaantua. Liikun minkä jaksan ja loput hoidetaan sitten joskus. :)

Muuten nautin kyllä raskausajastani, meillä on ollut siinä mielessä kyllä onnea kun nyt olen teidän muiden viestejä lukenut, että ultrassa olen saanut käydä aika usein. Jännä miten paljon käytännöt vaihtelee paikkakunnittain. Täällä olen käynyt neuvolassa nyt parin viikon välein ja joka kerta on ultrattu. Harmittaa vähän joidenkin teidän puolesta, jotka pääsee harvemmin näkemään omaa masuasukkia. :( Ne on sitten sitäkin arvokkaampia hetkiä sitten.

Ihanaa odottelua meille kaikille!



kehrä + ipana, rv 12

Myrtti85: Meillä asustelee muutama chihuahua :)

Timantti76: Mukava kuulla, että muillekin on tullut samankaltaisia ajatuksia, vaikkei ne ajatukset niin kivoja olekaan. Helpottavaa tietää, ettei ole ihan yksin ajatuksineen. Jotenkin mulla on ihan muutamassa päivässä pelot helpottaneet. Johtunee suurimmaks osaks siitä, että käytiin siellä np-ultrassa ja kaikki oli hyvin :) Saatiin kuvia taas (huomattavasti vähemmän ku yksityiseltä, mutta eipä tuo haittaa). Osa oli 4D kuvia. Oon vaan niin innoissani, vaikka kaikki onkin uutta ja jännää! :) Tai ehkä just siks :) Ja nyt ku olo on helpottanut niin pystyy taas "nauttimaan" elämästä melkein samalla tavalla kuin aiemminkin :) Nyt sitte vaan odotellaan seuraavaa neuvolakäyntiä ens kuun puolessa välissä. Täällä ultrattiin neuvolassa ainaki eka käynnillä ja luulisin, että jatkossakin. Ja jos ei, niin voihan sitä kysäistä, että eikö millään vois :D



Meikeistä ja muista sen verran, että oon meikannut ihan normaalisti eli meikkivoide, ripsari, kulmakynä. Hiuksia aion värjätä myös raskausaikana. Yleensä oon värjäillyt kotona. On mulla nyt aika varattuna kampaajalle niin pääsen laitatuttamaan pitkästä aikaa raitoja. Jotain piristystä noihinkin on saatava :)



R & pikkuinen rv 12+2

Myrtti85, johan sinulla siirtyi LA! Ihan harmittaa, kun olit niin kopsakka päivittäjä:).



OnniOona, löytyipä joku muukin OYSsa synnyttävä:)!



Vadelmiina, raskaus on kyllä hienoa ja jännittävää ja vaatii paljon luottamusta omaan kroppaan:)! Mulla on raskaudet olleet vaikeita kunnolla alkuun päästyään, kun kasvan niin valtavaksi ja supistelut alkaa aikaisin haitata liikkumista. Siis myös kävelyä, alan varmaan kuukauden päästä jo köpöttelemään.. Samalla siinä on jotain ainutlaatuista ja sitä elää jossain omassa kuplassa, hymistelee itekseen ja on onnellinen. Joskus sitä oloa tulee varmastikin ikävä:).



Kehrä, muakin harmittaa, kun ei pääse kunnan piikkiin ultraan:). Esikoisesta ja pikkukakkosesta käytiin varhaisultrassa yksityisellä, mut nyt se tuntui toissijaiselta. Olo oli alkuun luottavaisempi. Nyt toivois, että olis tullut käytyä, mutta eihän tässä enää oo kuin puoltoista viikkoa kunnan ultraan. Meillä ei neuvolassa ulrausmahdollisuutta ole, ettei kannata kyselläkään.



R., pääsit jo np-ultraankin, käy niin kateeksi. Ihanaa, että sait varmistusta siitä että kaikki on hyvin.



Tuleeko teillä kaikilla mies ultriin mukaan? Saatiin onneksi ultra-aika lauantaille niin miehen on helpompi töiltään tulla eikä lapsenvahdin kanssa ollut niin ongelmaa. Meillä mies tykkää, kun pääsee konkreettisesti näkemään vauvan siellä ruudulla, mun insinööriluontoinen mies vaatii näköhavaintoja tajutakseen asian:).



Omaa napaa, maha on pullahtanut ja olen huomannut arvioivia katseita ympärilläni... Eilen kävin pitkästä aikaa kahvakuulassa ja oli todellakin vaateongelma, ja vaikka löysin ison ja väljän t-paidan niin ei paljoa auttanut. Tämä maha alkaa heti rintojen alta pullottamaan.



Paino on tippunut nyt 3,5kg raskausaikana. Oon vähän tottunutkin tähän vähäiseen ruokamäärään, en enää kärsi niin kovata nälästä kuin muutama viikko sitten. Mut en tiiä pitäiskö lisätä välipalojen määrää (mihin väliin??), ettei paino enempää tippuis kun ei ole kuitenkaan tavoite. Seuraavaan neuvolaankin on vielä melkein kuukausi.



Timantti 10+0 Vauvamme on virallisesti sikiö!

Viikoilla 10+4 pääsin ennenkö näin ensimmäistäkään unta siitä, että raskaus menisi kesken... Eli siis viime yönä NÄIN UNTA, että aloin vuotamaan verta... Tämmöinen samanlainen uni toistui esikoista odottaessa monen monta kertaa.. Joten enää ei oo niin luottavainen olo, että kaikki menee hyvin, ku aikasemmin... Ja 2 viikkoa pitäisi vielä jaksaa odottaa ultraan... No onneksi aika on mennyt aikasta äkkiä, joten eiköhän me pian päästä katsomaan onko masussa ketään ja mtien se voi... :)



Meillä mies tulee ultraan mukaan, lapselle pitäisi olla "hoitopaikka" siksi aamuksi naapurissa tiedossa... Meillä mies on ollu ekalla kaikissa ultrissa paitsi yhdessä mukana... Neuvolassa käyn jäjestään yksin tai no enpä minä sinne enää yksin mene vaan esikoisen kanssa, mutta ilman ukkoa. :)



Mulla paino on noussut kilon verran lähtöpainosta, olen suorastaan yllättänyt ettei sen enempää.. Toki omia tavallisia farkkuja en oo pitänyt enää moneen viikkoon, ku turvotti sen verran että tuntui että kiristää... niin gollege housuilla ollaan menty ja sit farkkuleggareilla, jotka erimalliset vyötäröltään ku normaali housut... 2 viikkoa pitäisi vielä keksiä miten pukeutuu sitten voi alkaa käyttää virallisesti mammafarkkuja, ku sit kaikki tietää et vauva on tulossa..



S+ pömppis rv 10+5 tasan 2 viikkoa ultraan!

Marlenah/ensimmänen/pori (mikä se sairaala nyt onkaan) ja la 9.10. Terkkuja lämmöstä t. Marlena ja ötökkä 11+2

Tänään käytiin siis ultrassa ja kaikki oli hyvin :) Olen panikoinut tätä niin paljon, nyt tuntuu niin paljon kevyemmältä. La hyppäsi eteenpäin muutaman päivän ja on nyt 4.10. Se tunne oli jotain niin uskomatonta, kun näki sen pienen ihmisen heiluvan siellä ruudulla. Olen niiiiiiin onnellinen.



Mukavaa torstaita kaikille!

Enssu ja "mötkönen" rv 12+0

kun jännittää et onko kaikki hyvin.myös täällä nähty unta et sain keskenmenon.aamustakin vielä kamala paniikki kun niin todentuntuinen uni.

hitsi kun tuntuu olevan ikuisuus ultraan.

no,masussa ainaki selkeesti jo muutakin kun turvotusta,jospa pikkuinen kuitenkin ois kunnossa ja kasvais :)

tänäpäivänä tän raskauden ekat mieliteot...oli pakko saada hernekeittoo ja löysäks keitettyä kananmunaa.hernekeitosta tykkään toki muutenkin mut nyt se oli pakko saada syödä heti!ja löysiä munia oon popsinu viimeks pikkulikkana :D mut hurjan hyvää oli.

oon miettiny tota syömistä muutenki lähipäivinä...ennen raskautta söin aikast vähän,ihan terveellisesti kyllä mielestäni mutta se mietitytti että onko siinä tarpeeks myös pikkuiselle.aloin sit uudelleen syömään myös perunaa ym. ja se vähensi pahoinvointiakin hieman mutta tulee helposti sellanen tunkkainen ähky olo.vaikka en suuria annoksia syökkään.enkä toisaalta haluisi kerätä joutavia raskauskiloja kun niistä taas on vaikea päästä eroon.syön kuitenkin monivitamiinia et ajattelis vauvan saavan tarpeeliset ravinnot vaikka palaisin siihen mun normaali ruokaan.(söin kyllä lihaa,kalaa,kanaa,maitotuotteita sekä myös leipää mutta en perunaa,makaronia,riisiä ja yleensä yhden lämpimän aterian päivässä,nyt oon popsinut kaks,se tuntuu liialta.) ja nyt kun oon syönyt enemmän ruokaa niin ei sit maistukkaan enää hedelmät ja vihannekset vaikka niitä söin aiemmin paljon.

joo,varmaan ois parempi kun ei miettis niin paljon...

elikkäs

LA 9.10 riinuska/ensimmäinen/SKS

Meillä lasketuksi ajaksi varmistui eilen 17.10 aiemmin 10.10) Ultrassa on käyty siis ja sain niin positiivisen uutisen, että meinasinpa tirauttaa pari kyyneltä! Me saadaan 1 vauva :) (Aloin pelätä, että niitä tulee useampi ku viime syksynä sain keskenmenon ja selvisi, että siellä oli 3.)



Täällä on takana reippaan viikon kausi influenssa. Kaikki 4 oltiin kipeänä yhtä aikaa! Kuume jokaisella korkealla. Huh helpotus ku enää vain mulla on lämpöä.



Mulla on vähän turhan aikaisin mietinnässä asioita, kun edes keskenmenoriski ei ole takana päin. Mutta olen jo alkanut pelätä loppuraskautta. Pelko juontaa kahdesta aiemmasta raskaudesta, joissa olen viettänyt aikaani sairaalassa maaten. (eka raskaus 2vkoa raskausmyrkytyksen uhrina ja 2. raskaus supistusten takia 4 päivää+yö "synnyttämässä" ennen varsinaista synnytystä.) Toisessa raskaudessa kiusasi streptokokki bakteeri. Lisäksi revin stressiä jo synnytyksestäkin vaikka viikkoja on vasta 10+2 :D



Neitinen LA 17.10/ Kolmas lapsi tuloillaan/ OYS

Minullakin on la lokakuussa, mutta en ole uskaltautunut ilmoittautumaan tähän pinoon, vaikka päivittäin käyn lukemassa juttujanne. Olen pysytellyt visusti tuolla keskenmenon jälkeen raskautuneiden pinossa.



Mutta nyt olisi neitiselle kysymys: Miten sinulla vaivasi streptokokki ja miten hoidettiin? Minulla todettiin ko bakteeri pissassa heti alkuraskaudessa. Olen syönyt siihen kaksi antibioottikuuria, ja syön estolääkitystä koko raskauden ajan. Ensi viikolla pitäisi taas kiikuttaa kontrollinäyte labraan, toivottavasti olisi jo puhdas... Antibiootti jota syön, aiheuttaa huonovointisuutta ja väsymystä. Kuuri oli kamala, kun koko ajan väsytti, nyt kun lääke otetaan illalla, ei haittaa vaikka alkaisi väsyttääkin. Ja synnytys tapahtuu kuulemma antibioottitipassa...



anir 10+5 / kolmas lapsi/PKKS

Tietojani siis: rusina90/LA 9.10/toinen/TAYS

Vihdosta viimein alkaa muutto olla ohi ja kaikki muukin härdelli..pahoinvoinnista olen kärsinyt aivan kamalasti koko ajan mutta josko se tästä pikkuhiljaa :)

Mikään ei voi enää lannistaa minua, kevät on tulossa ja tänään ultraäänessä kaikki oli oikein hyvin!!!!! jouduin odottamaan monta viikkoa varmistusta ettei tämä ole tuulimuna-raskaus ja nyt vihdoin voin hengähtää ja nauttia tästä kaikesta..sekä kertoa kaikille tutuille&sukulaisille ilouutisesta :) Joko te muut olette osallistuneet seulontoihin? meillä riskiluku oli aivan olematon,sitä en kyllä miettinnytkään sen kummemmin mutta osallistuttu siihen on nyt kuitenkin..

Vaunuja haluaisin jo kovasti mennä kokeilemaan ja ostelemaan kaikkea mutta täytyy malttaa vielä :)

Miten te muut joilla on ennestään lapsia meinaatte tehdä vaunujen suhteen? Esikkoni on alle 3 v vauvan syntyessä ja tuskin jaksaa kävellä vielä kovin pitkiä kävelymatkoja kun koiraakin täytyy lenkittää..en tiedä ostanko vaunut ja siihen seisomalauta (suostuuko tuo vanhempi villikko siinä olla nätisti ;)) vai ostanko vain vaunut vai semmoiset sisarusvaunut..en osaa päättää! On tässä vielä onneksi aikaa. Mutta jos joku osaa suositella kätevää ratkaisua niin vinkkejä saa mulle ehdottaa½ ;)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Mulla viime raskaudessa alkoi puolenvälin tienoilla kunnon supistukset ja hakeuduin lääkäriin. Virtatestissä oli jotain häikkää ja sain kehotuksen hakeutua jatkotutkimuksiin neuvolan kautta. Neuvolan täti ei kuitenkaan ottanut asiaa tosissaan. Rv 33 Alkoi tulla supistuksia sitä tahtia (400 km kotiin matkaa tietenkin!), että jouduin sairaalaan. Siellä sitten testasivat ja ilmoittivat streptokokista. Neuvoivat soittamaan omalle neuvolan tädille, että laittaa tiedon eteenpäin, kun "vieraalla" paikkakunnalla olin sairaalassa niin tiedot ei mene perille. Kertoivat samalla, että synnytyksessä joudun antibiootti tippaan. Synnytys oli kuitenkin niin nopea ja tapahtui ambulanssissa matkalla sairaalaan, joten en joutunut tippaan. Edes sairaalaan päästyäni en joutunut tippaan. Ja uudet näytteet otettiin jälkitarkastuksessa.



Nyt tiistaina meno lääkäriin. Saa nähdä tutkitaanko se samalla sitten. Tässä synnytyksessä joudun kuulemma tippaan sitten joka tapauksessa -.-

Esikoinen alkaa tervehtymään ja itse alan nuutumaan taudista... Ei oo reiluu ei... Huomenna pitäisi jaksaa sukuloida ja juhlia siskon 30v juhlia! Onneksi minulla on pikku apuri, joka räpsäyttää topakasti vaatteita ja vie pyykkitelineen päälle kuivumaan

teksti ei näemmä suostu tulemaan kokonaan joten laitan "tarinan" lopun sitten kun tämä suostuu sen "kijoittamaan" tänne..

Muakin alkoi kiinnostaa tuo streptokokki. Ensimmäisessä synnytyksessä nimittäin todettiin, että mulla oli streptokokki, tulokset saatiin vasta monta päivää synnytyksen jälkeen, mutta koska lapsivedet olivat menneet 2,5 vrktta ennen lapsen syntymää, niin laitettiin ab-tippa synnytyksen ajaksi senkin vuoksi. Lapsi joutui vuorokauden ikäisenä ab-hoitoon tulehdusarvojen takia, mutta sitä ei tietenkään osattu sanoa johtuuko streptokokista vai lapsivesien menosta muuten. Kätilö vielä sanoi, että tulen sairaalassa saamaan vielä kahdesti antibioottia, joita en kylläkään saanut. Eikä synnyttäneiden vastaanotolla kukaan aiheesta puhunut (koen ettei minua muutenkaan juuri hoidettu),enkä osannut mitään kysyä, kun olin vauvan takia huolesta soikeena ja miljoonissa tikeissäni lamppasin Oysin kellaria pitkin lasten teholle (ko. sairaalassa on siis ainakin 15km:ä käytäviä).



Kotiuduttuani kyselin oman kunnan äitiysnlan lääkäriltä streptokokista ja miten tulee vaikuttamaan mahdollisiin tuleviin raskauksiin ja synnytyksiin (totesin pikaisen nettisurffailun jälkeen että se ei kannata..). Vastaus oli, ettei sitä voi etukäteen tietää, että streptokokki on semmonen että joskus on ja joskus ei. Nythän näyttää siltä, että siihen voiskin vaikuttaa??

Tai että vois ainakin testillä saada tietää, että onko ko. huolta vai ei?



Sats, mustakin tuntuu että vauva potkisi väliin! Tosi outoja liikkeitä tuntuu alavatsalla. Välillä jo spekuloin, että jos oonkin kuukauden pidemmällä, kun tammikuussa oli niiiiin raskausoireita, mut eihän ne liikkeet tuntuisi silti kovin voimakkaina:). Esikoisesta tunsin liikkeet vasta 21+, oli tooooosi vähäliikkeinen vauva, mitä en osannut hermoilla, kun ei ollut ennakkoon kokemusta. Pikkukakkosen liikkeet tunsin 14+ kun menin vatsalleni makaamaan polvet vatsan alla:). Sitä ootellessa.



Rusina90, teettekö pitkiä lenkkejä sinä ja lapset koiran kanssa? Asutteko maalla vai kaupungissa? Ostettiin pari viikkoa sitten seisomalauta noihin yhdistelmävaunuihin, kun en jaksais aina lykkiä sisarusrattaita ja esikoinen 2v9kk jaksaa kyllä jo kävelläkin (ja joutais sitä harjoitella), mut ei sillä seisomalaudalla viittis kovin pitkiä matkoja mennä eli ei lenkkeilyyn. Käytännössä joutuu työntämään rattaita joko tosi kaukaa tai sivusta. On enemmänkin semmonen hätävara, jos toinen ei jaksa kävellä. Talvellahan menee hyvin pulkalla, ainakin jos asuu maalla.



Nyt vedän sokerihumalat ison vauvan pelosta huolimatta:). Ehkei se tästä vielä 5-kiloiseksi kasva.



Timantti 10+2

Kokeillaan toimisiko tämä näin.. tää on tosi ärsyttävää...



rusina, Itse olen aikonut ratkaista vaunu ongelman siten, että jos tarvitsee ihan vaunulenkille lähteä esiintyy niin kannan jompaa kumpaa manducalla todennäköisesti vauvaa (koska ymmmärtääkseni heti synnytyksen jälkeen ei suositella kovin suurien painojen kantamista, vaikka ihan alatie synnytys olisi ollut) ja tietty riippuu miten ketterä ja reipas tosta meidän pikku miehestä kesän aikana tulee, että kuinka paljon voidaan käydä lenkillä tuolla viereisessä metsässä.. ja seisomalauta jos semmoisen meidän vaunuihin saa niin hommataan aikasta varmasti myös, en usko ainakaan että luovutaan meidän nykyisistä yhdistelmä vaunuista. Ei meille mahtuisi mihkään järkevään säilytyspaikkaan kaksosten vaunuja/rattaita.. Ja polkupyörä on esikoiselle hommauslistalla, että sillä varmaan mennään sitten paljon sulankelin aikaan ja talvella tietysti sitten pulkalla kunhan tulee lunta... Niin siis meidän esikoisemme on n. 2v 3kk, kun vauva lokakuussa syntyy... Mutta tässä vaiheessa en aijo suurta stressiä asiasta ottaa, asioiden on tapana järjestyä...



Jos teksti vähän sekavaa johtunee ehkä siitä, että kirjoitettu tosi monessa erässä... :D hitaasti mutta varmasti... tai sitten ei...



timantti, ehkä ihan vielä 10+ viikoilla ei vielä liikkeet tunnu, mut ehkä muutaman viikon päästä... itse kyllä istuin sillo yksi päivä, mutta polvet "sylissä" tai ylhäällä/koukussa... mut ite kyl tiedän, ettei tää voi mennä esim. syyskuulle, koska hedelmöitys on tapahtunut 22. tammikuuta...



S+ pömppis rv 10+6 vajaa 2 viikkoa ultraan..