Lokamasujen kevät

Itselläni alkaa ultra pelottamaaan.. Jotekin ahdistaa, kun näin myöhään vasta.. Esikoisella tässä vaiheessa olin tiennyt jo kolmisen viikkoa, että siellä pikkuinen sydän sykkii... Mutta onneksi torstai on pian ja sittenpähän tietää missä mennään ja mennäänkö missään..



Meillä tietää muutama ystävä ja sitten minun yksi isosisko, ei sille kukaan kertonut, arvasi! Sitten "ventovieraita" ihmisistä tietää muutama,(kaverin kavereita). Lähipiirille ilmotan torstaina, jos on jotain ilmotettavaa (olen jotenkin tullut epäuskoiseksi siitä että onkoha siellä mitään kerrottavaa, johtuu tästä niin pitkästä odotuksesta ultraan että usko alkaa loppumaan kesken, vaikka kyllä mua eilen lohdutettiin että jos siellä ei mitään olisi niin pihalle olisi jo tullut).. Ja meidän suvussa ei oo keskenmenoja eikä tuulimunia tietääkseni ollut. (kyllähä se jotenkin periytyvää on, tai riski ainakin suurempi). Tää on taas tätä itseensä uskon luontia, että kaikki on hyvin.



Itselläni alkaa jo vatsa näkymään ja tätä ei voi missään nimessä enää sanoa, että olisin lihonut, koska tää on just semmonen vauva masun pyöreä.. Esikoista odottaessani olisin ollut iha ikionnellinen, että tässä vaiheessa olisi maha näkynyt, mutta nyt olen suorastaan kauhuissani! Ehkä johtunee tästä, että ku tieto ei ole vielä "julkista".



Omat rintani ovat "täyttyneet", mutta eivät (ONNEKSI) enää kasvaneet, joten omat liivit mahtuu hyvin päälle, ovat vähän täyteläisemmät vain. Kipeät ovat, ei missään nimessä niin kipeät kuin esikoiselta, mutta hiukka kuiteskin. Siis esikoista odottaessani kuppikokoni kasvoi 2-kuppia. Joten ihan mukavaa, ettei enää kasva, mielestäni en ollut ihan täysin pienirintaisin ennen esikoistanikaan ja imetyksen lopuksi rintani eivät pienentyneet, kute tästä on jo aikasemminki tainnut olla puhetta... :D



S + pömppis rv 12+0 5 päivää ultraan!

Olipa kiva lukea monia uusia juttuja:).



Sats, meillä pojat nukkui kuin tukit viime yönä! Oli ukkelin vuoro valvoa ja on se niin kumma, että kun ukkeli kerran siellä käy, niin ei pikkukakkonenkaan viitti enää sille yölle herätä..



Meillä oli tänään ultra, olo on niiiiin helpottunut ja onnellinen! Odotushuoneessa olin suurin piirtein varma, ettei siellä mitään ole, mutta olipa yks kappale vauvoja:). Kaikki näytti olevan kunnossa, istukan paikasta ei ollut vielä ihan varmuutta (mua jännittää ettei vaan oo tuossa sektioarven kohdalla). Laskettu aika siirtyi viikkoa aikaisempaan eli 10.10. Hyvä päivä:). (Ei taida Myrtti olla linjoilla päivittääkseen listaa?)



Piti sitten heti veljelle soittaa ja kerrottiin muutamalle muullekin sukulaiselle.



Mulla on todella voimakkaasti eteenpäin kallistuva kohtu, mikä hidasti ultraakin eli maha senkin takia varmaan jo todella pömpöttää. Tästäkin kyllä heti näkee, että on raskausmaha, vaikka tossa alavatsalla onkin rasvaa, niin maha alkaa heti pallona rintojen alta.



Tuli vielä imetyksestä mieleen ettei imetys mulla hidastanut menkkojen alkua. Olin esikoisen syntymän jälkeen ihan järkyttynyt, kun eka jälkivuotoa kesti 5 viikkoa ja sit kun vauva oli 7vkoa niin menkat alkoi.. Pikkukakkosen kohdalla menkat alkoi ollessaan just ja just 4kk, olivat molemmat siis vielä täysimetyksellä..



Onnellinen Timantti76 12+3

Höh, yritin muokata tekstiä ja niin se vain katosi. Nyt en jaksa kirjoitella kaikkea uusiksi, niin tulee vähän sähkösanomatyylistä tekstiä.



Onnea kaikille ultravarmistuksen saaneille, nyt on mukava jatkaa odottelua. :)



Vitamiineista, että syön 1 tabletti/pvä raskausvitamiinia (sis. mm. foolihappoa, D-vitamiinia ja vähän rautaa), maitohappobakteereita ja kalaöljyä. Rautaa varmaan tarvitsisin, mutta verikokeen tulosta en ole vielä saanut.



Imetyksestä, että esikoista imetin 1v9kk ja nuorempaa 1v4kk. Imetys on ollut mulle vaivatonta, maitoa on ollut riittävästi (esikoisen aikaan liikaakin) ja se on herunut hyvin. Pojat ovat olleet tyytyväisiä rinnalla ja etenkin esikoinen oli todella hellyttävä. Vieroitusta kyllä tarvitsi äiti eikä poika. Kuukautiset alkoivat pojan ollessa n. 7kk, mutta ilmeisesti imetys haittasi raskautumista ja aloin odottaa toista vasta 3kk imetyksen lopettamisen jälkeen.



Nuoremman kanssa imetys oli myös helppoa, mutta koska tutti ei kelvannut, niin sitä sai lohturintaakin antaa. Mutta noin vuoden iästä eteenpäin aloin kyllästyä imetystouhuun, kun poika (opittuaan ensin syömään ihan hyvin) alkoi vähentää ruoan syöntiä ja halusi jatkuvasti rintaa. Voitte kuvitella että yli vuotiaan vilkkaan pojan ravinnontarve ei niin vain tyydyty rintamaidolla.



Meillä sitten vierotettiin pariin otteeseen kuukauden verran, kun sairastelu sotki hyvin alkanutta vieroitusta. Mulla on vielä niin hullut rinnat, että maitoa tulee viikkokaupalla sen jälkeen, kun on jo imettänyt viimeisen kerran. Sitä riskiä siis meillä ei ollut, että imetyksen harventaminen vähentäisi maidontuotantoa, päinvastoin rinnat pakkautuivat raivostuttavasti. Eli en ota itselleni erityistä ansiota hyvänä imettäjänä, kroppa on vain ollut hyvä siihen tarkoitukseen ja muksut kiitollisia ja rauhallisia rintaruokittavia.



Raskaudesta kertomisesta vielä, että mun ja miehen vanhemmat pidettiin pimennossa ultraan asti. Töissäkin julkistin asian virallisemmin ultran jälkeen, vaikka joillekin kavereille olin jo kertonut. Kaverit ja meidän sisarukset kyllä tiesivät. Niin, oma jälkikasvu sai myös odottaa ultran tuloksia.



Painoa on muuten tullut nyt 5kg lisää aikaan ennen raskautta. Mutta mulla tämä käyrä menee tyypillisesti näin, että tästä se alkaa tasoittua. Lopullisia raskauskiloja tullee n. 15kg, ainakin meidän n. 4kg painaneiden poikien kanssa kävi niin. Ja raskauskilot olivat ilman mitään laihdutusta (imetystä ei lasketa) hävinneet 9kk kohdalla, mistä eteenpäin piti nimenomaan huolehtia, ettei paino vaan tipu (ja mahdolliset raskasmetallit yms. kuonat oikein tosisaan irtoa rasvakudoksesta ja päädy äidinmaitoon).



Tulihan tästä pitkä viesti, vaikka eka tosiaan pänni ekan viestin katoaminen. Hyvää aprillia ja palmusunnuntaita kaikille.



Terv. TaigaQ ja Tirppu rv 12+3

lopultaki se pahoinvointi alkaa hellittää, kahvia en vieläkään saa kurkusta alas vaikka haluaisin. mutta nyt on hyvät neuvot kalliit,miten tää loputon väsymys selätetään?tai miten saisin nukuttua koko yön, en vain 22-02 välillä?töistä ku tuun kotiin oon kun nukkuneen rukous ja on pakko ottaa päikkärit että jaksan valvoa edes 22 asti. olen kokeillut myös ilman päikkäreitä väsymys on jotain sanoin kuvaamatonta ja yö menee kuitenkin samalla tavalla.

anjema 12+0

No niin nyt on sukulaiset sukuloitu ja meidän pikku virpoja saanut varmasti masunsa täyteen makeaa.. (kävimme miehen puolen isosedät (+isovanhemmat) virpomassa ja jokaisen luona oli erittäin toivottu ja odotettukin virpoja) Toivottavasti ei kostaudu ensi yönä... :/



Itsellä alkaa väsymyskin helpottamaan ja siihen ei auttanut muu kuin päiväunien nukkuminen ja vieläki jos oikein väsyttää niiin nukun kyllä. Yöllä minut herättää ainoastaan joko esikoisemme ja tai ihan tolkuton vessahätä ja vessassa käynnin jälkeen päätakaisin tyynyyn ja uni jatkuu... Tosi harvoin valvon... sitten valvottaa ihan muut asiat... :O



Imetyksestä vielä... Itselläni tuli imetyksen lopettamisen jälkeen n. 2kk vielä maitoa rinnoista, kun puristi. Mutta eivät olleet juurikaan kipeät. Itse lopetin imetyksen niin että vähänsin esin imetys kertoja päivässä ja sitten imetin tyyliin kerta päivään ja sitten kahden päivän välein ja silloin kun rinnat olivat niin täynnä että tuntui että räjähtävät. Ja siten vähitellen se maito väheni niin että sai lopetettua. Esikoinen oli 2 päivää vajaa vuoden ikäinen, kun syö tissiä viimeisen kerran, koska sen jälkeen rintani eivät olleet enää kipeät ja ei poika kaivannut sitä. Yötissiä se olisi kaivannut silloin alkuun, mutta vaihdettiin se pulloon.. Se oli kohtuu näppärää käydä vain jääkaapista hakemassa.. Meidän poika kun ei nimittäin mitään korvikkeita suostunut juomaan eli suoraan siirryttiin oikeaan lehmän maitoon jääkaappi kylmänä... :D



S + pömppis rv 12+1 4 päivää ultraan!

anjema, jos se valvominen vaan on sun raskausoire? Mä oon valvonut kaikki raskaudet. Oon normaalitilassa hyvä nukkumaan ja nukahdan kun pistän pään tyynyyn. Nykyään en ehkä ihan niin hyvä, kun en ole kolmeen vuoteen kokonaista yötä nukkunut, mutta hyvä nukkuja kuitenkin. Mutta niin vaan menee raskausajat valvoessa, vaikkei oikeen olis murheitakaan. Herään usein miten kolmen jälkeen ja valvon 2-3 tuntia. Ja pojathan herää 6-7 välissä... Onneks ei tarvi käydä töissä. Eka raskaus oli siitä hirveä, kun väsytti niin että itketti, nukuin 21-02 ja nousin umpiväsyneenä sängystä 04.45 töihin.



En siis tiiä auttaako siihen väsymykseen oikeen mikään. Yritän ottaa rennosti ja pötkötellä milloin nyt satun ehtimään (harvoin). Mut paras konsti mulle on, etten jää siihen väsymykseen märehtimään. En saa mitään tehtyä ja ennen kaikkea olen todella kärttyinen lasten kanssa, jos rupean miettimään väsymysastetta. Aamuisin kyllä menee eka tunti siihen, että juon kahvia ja manaan, kun ei täällä saa ikinä nukkua. Mutta sit vaan toimintaa.



Satsilla jännä päivä lähenee :)!



Timantti 12+4

Taas uusi viikko aluillaan, ja huomenna olisikin suuri päivä tiedossa :) Aamulla ensin neuvolaan ja iltapäivällä sitten ultraan. Saa lopullisen vahvistuksen, että kaikki kunnossa.



Imetyksestä; itse olen kahta edellistä imettänyt ja kaikki on sujunut hienosti. Molempien imetys on pitänyt lopettaa noin vuoden ikäisenä, koska olen palannut joko koulunpenkille tai töihin. Nytki siis suunnitelmissa imettää, jos vaan onnistuu.



Kertomisesta; lähipiiri ei edelleenkään tiedä. Haluan saada varmistuksen ultrassa, että kaikki ok ennenkuin kerrotaan. Töissä kerroin viime viikolla esimiehelle (joka jäi nyt kahden viikon talvilomalle). Halusin hänen tietävän ensimmäisenä... ja hyvä niin, että kerroin, koska tänään aamulla yksi työkaveri kysyi suoraan olenko raskaana :) (vastsin sitten totuudenmukaisesti suoraan kysymykseen) On jo pari viikkoa katsellut mun isonevaa mahaa siihen malliin.. Eli maha on selvästikin pulpahtanut ulos, ja raskausmahan erottaa helpostikin.



Anu ja pikkuruinen 11+1

Kyllä täälläkin vielä väsymys vaivaa,mutta jos sille ei anna valtaa ja on puuhattavaa niin sitten menee ihan jees ja silmätkin pysyvät auki :D Mutta kyllä melkein joka ilta nukahdan ensin sohvaan.Oon mun miehelle sanonutkin,että kun on ihan pirteä olo ja seuraavassa hetkessä jo unten mailla :) Yöllä mua ei herätä kun vessahätä.

Nyt kun on ultra takana niin on uskaltanut jo kertoilla vauvasta.Reippaasti se siellä nyrkkiä heilutti ja kaikki näytti olevan hyvin :) Ihanaa kun ei tarvitse enää salailla!Varmaaan ainakin seuraavan kuukauden menee vielä normi vaatteet päälle.Raskauden alussa tuli heti pari kiloa kun olo oli hivenen huono ja syöminen auttoi,mutta nyt on viimeinen kuukausi menty samassa painossa,eikä onneksi sentään ihan lapasesta lähtenyt joten vaatteet mahtuu.Oon aika kova liikkumaan ja liikunta on välillä helpottanutkin oloa.Nyt onneksi kuvotus on loppunut melkein kokonaan.Jotkut hajut välillä aiheuttavat vielä etovan olon.Pikku hiljaa parempi ja pirteämpi olo,ihan hyvä,meillä alkaa tässä keväällä talon rakennus projekti,joten olisi mukavaa jos voisi olla sielläkin avuksi,voinnin mukaan tietysti :)

Aina jotain unohtuu,12 viikko siis häämöttää jo :)



Terkuin Mimmi ja Kirppu 11+5

Jippii uässä oli kaikki hyvin ja mukula 6,2cm. Viikot nyt siis tarkalleen 11+6 ja laskettuaika siirty 16.10.

En niin tiedä siitä 9 kuukaudesta onko se loppujen lopuksi edes pitkä aika... (ku taas ajattelee, että toiset saattavat odottaa monta vuottakin..) mutta nämä viimeiset 3 päivää ennen ultraa on pitkiä... Suorastaan tappavia... Miten aika mateleekin näin hitaasti??



Ja tietysti onnea teille, jotka olette jo ultrassa käyneet ja päässeet huokaisemaan helpotuksesta, että kaikki on kunnossa.. Mutta se tuntuu tällä hetkellä itsestä jotenkin niin raastavalta, että eikö se oma ultra aika voisi olla jo! Onneksi meillä naapuri on lupautunut siksi aikaa esikoista katsomaan eli mies pääsee mukaan, mutta jotenkin pelottaa... Tosin minua on ventovieraat (siskon kaveritkin) lohduttaneet, että jos kaikki ei olisi hyvin niin pahin olisi jo tapahtunut, että ole huoletta... Minusta se oli jotenkin niin lohduttavaa, koska se sanoja oli mies!



Meillä muuten sataaa llunta ihan helvetisti (suoraan sanottuna) varmaan 10senttiä jo satanut 11 jälkeen aamupäivästä! että tämmöistä keliä näin huuhtikuun alkuun... :D



S+ pömppis rv 12+2, 3 päivää ultraan, 10 päivää koiran nypintä aikaan! :D

Kaiken kiireen keskellä on kerenny vaa käydä lukemassa mitä muille kuuluu. Meillä siirtyi laskettu aika 28.10 eli kolmella viikolla eteenpäin :o hieman harmitti kun ultrassa olikin pienempi papu kuin olisin toivonut mutta silti sydämen lyönnit näkyi jap ientä liikehdintää

Tänään olen menossa neuvola lääkärille ja ensi viikolla olisi uusi ultraääni kun silloin jo rv 11+5. Hieman harmitti myös se että joutui pimittämään tietoa pitempään, mutta eilen kerrottiin läheisille, kun meillä töissä tietää kohta kaikki ja tulevan mummin synttärit sattui juuri sopivasti. Mieluisan lahjan sai ja oli jo ihmetellyt pömpöttävää vatsaani.

Ensiviikon ultra jännittää aikalailla, niinkuin edellinenkin, mutta pahoinvointi on vain yltynyt ja väsymys ei lopu niin olen toiveikas että kaikki on hyvin.



toivottavasti muistaisin nyt käydä useammin päivittämässä kuuluisiamme

Riinuska ja papunen rv10+2

kävin tänään neuvolassa uudestaan verikokeissa, kun sijaisparka oli sählännyt ja ottanut veren väärään purkkin ekalla neuvolakäynnillä. Eilen oma täti soitteli että mulle oli varattu vähän ylimääräisiä aikoja, ettei nyt ookaan terkkariaikaa eikä varsinkaan lääkäriaikaa ja niinpä sit käynti sisälsi pelkästään sen verikokeen oton - ja yllätysultrauksen!! Täti kysäisi että onkos sitä vielä kurkattu ja kun sanoin ei, kysyi haluaisinko kurkata. Ai että halusinko! Viikon päästä on se virallinen eka ultra mut sainkin tällasen ihanan etukäteisultran, jee! Siellä oli yksi vilkas pikkuinen, raajoja heilutteli

näköjään pätkäisi tekstin niin koitetaanpa uudestaan.



kävin tänään neuvolassa uudestaan verikokeissa, kun sijaisparka oli sählännyt ja ottanut veren väärään purkkin ekalla neuvolakäynnillä. Eilen oma täti soitteli että mulle oli varattu vähän ylimääräisiä aikoja, ettei nyt ookaan terkkariaikaa eikä varsinkaan lääkäriaikaa ja niinpä sit käynti sisälsi pelkästään sen verikokeen oton - ja yllätysultrauksen!! Täti kysäisi että onkos sitä vielä kurkattu ja kun sanoin ei, kysyi haluaisinko kurkata. Ai että halusinko! Viikon päästä on se virallinen eka ultra mut sainkin tällasen ihanan etukäteisultran, jee! Siellä oli yksi vilkas pikkuinen, raajoja heilutteli

no ei niin ei, tää ei taida hyväksyä kovin pitkiä sepustuksia. laitan sit osissa.

näköjään pätkäisi tekstin niin koitetaanpa uudestaan.



kävin tänään neuvolassa uudestaan verikokeissa, kun sijaisparka oli sählännyt ja ottanut veren väärään purkkin ekalla neuvolakäynnillä. Eilen oma täti soitteli että mulle oli varattu vähän ylimääräisiä aikoja, ettei nyt ookaan terkkariaikaa eikä varsinkaan lääkäriaikaa ja niinpä sit käynti sisälsi pelkästään sen verikokeen oton - ja yllätysultrauksen!! Täti kysäisi että onkos sitä vielä kurkattu ja kun sanoin ei, kysyi haluaisinko kurkata. Ai että halusinko! Viikon päästä on se virallinen eka ultra mut sainkin tällasen ihanan etukäteisultran, jee! Siellä oli yksi vilkas pikkuinen, raajoja heilutteli

anmane, näyttää siltä että tekstisi jäisi kesken.. niin kopioppa uudestaan ja jätä tuo alku pois tuohon "raajoja heilutti" kohtaan asti niin saatat saada sen lopun tulemaan.. niin mulla ainakin kerran onnistui.. mut onnea ultrauksesta.. tuo vierittää kiveä sydämeltä pois ja paljon!

ei se osioissa kirjoittaminenkaan onnistu.. siis:



Täti koitti pikkuista mitata mutta oli niin kippurassa ettei saanut luotettavaa mittaa, eli viikon päästä sitten varmistuu viikot.



Imetyksestä: esikoisen kanssa loppui kovin luonnollisesti pari viikkoa 1-v synttäreistä, ei vaan kaivannut enää maitoa. Oltiin jo muutama kuukaus vähennetty imetyskertoja kun kuitenkin kiinteää ruokaakin söi ja vettä joi ja noin vuoden iässä aloitettiin lehmänmaito, sillä lailla hissuksiin totuteltiin pois tissittelystä. Sujui niin hyvin, ei mitään ongelmia. Maitoa mulla kyllä tuli kans paljon, pumppasin sitä pakkaseen ja vietiin joskus esikoinen mummolahoitoon pullon ja maitopussien kanssa niin voitiin olla vähän pidempi aika miehen kanssa kaksistaan aina välillä.



Raskauskiloista: esikoisen kohdalla niitä kertyi n. 14kg ja kaikki lähti kahdessa viikossa lapsen synnyttyä. Oli hiukan keveä olo yhtäkkiä! Esikoinen tuntui oikein imevän minusta kaiken ylimääräisen painon :D Molemmissa alkuraskauksissa mulla on paino pudonnut aavistuksen, nyt on kilo lähtenyt näiden ekojen viikkojen aikana. Kohta rupeaa sit nousemaan :) Kumma kyllä kun paino pikemminkin putoaa mut masu pullahtaa silti näkyviin, hih.



Mukava kuulla miten moni on saanut ultrassa varmistuksen pienestä suloisuudesta

ja vieläkin se katkesi! onneksi vasta ihan lopusta. pommitan teitä nyt sitten ties monellako viestillä, pahoittelen. Poistaisin turhat jos tietäisin miten...



Loppuosa:



Mukava kuulla miten moni on saanut ultrassa varmistuksen pienestä sulosuudesta

ei voi olla totta! Piti siis vain hyvää pääsiäistä toivottaa teille kaikille! Toivottavasti tämä nyt tulee katkomatta.

anmane 12+6