Lokamasujen kevät

Hei R. Missä käyt neuvolassa kun ovat jo sielläkin ultranneet? Ja 4D, missä? Meille ei kyllä tarjottu mitään ultran mahdollisuutta... Vasta se 12 viikon np-ultra.

Tiedän niin nuo oysin käytävät! Niitä sai tarpoa oikeen urakalla silloin kun esikoisen synnytys käynnistettiin. Sitten ku ei omista ollenkaan suuntavaistoa olin aina hukassa.



Pelkään jo valmiiksi oysiin joutumista. Varsinkin ennen synnytystä. Siellä kun saa/pitää olla samalla osastolla josta porukkaa lähtee synnyttämään ja 09 vuonna siellä oli vauvojakin ku oli osastot täynnä. Muistan sen tunteen vieläkin ku eilisen: Porukka lähtee synnyttämään ja aamulla ne tulee samaan huoneeseen. Olen maannut osastolla liki 2 viikkoa ja synnytystä on käynnistetty vuoropäivin ja toisena päivänä tuumattu ettei tämä olekkaan akuuttia..



Hoitajat oli ilkeitä suurinosa. Ja aina luvattiin yhä uudelleen ja uudelleen, että huomenna pääset kotiin. Joka kerta kun jouduin päivystyksellisissä asioissa sinne niin sanottiin että ei me sua osastolle oteta ja aina oon joutunut -.- Nyt tässä raskaudessa lääkäri varoitteli, että osastojaksoja tulee olemaan jos lääkitys ei toimi. Kärsin niin pahasta aurallisesta migreenistä, että ne kohtaukset voi olla haitaksi tulevalle vauvalle.



Toista se oli viime vuonna rovaniemellä synnyttäessä! Kotiin pääsi heti silloin kun oli luvattu. Koko sairaalan henkilökunta oli todella mukavaa. Ja kaikkein tärkein: kannustava ilmapiiri

Joo... Taidan tietää yhden äidin, jolla ei ole OYSin synnäripuolelta pahaa sanaa sanottavana. Esikoista synnyttäessä (minäkin ehdin odotella OYSssa, mutta vain pari päivää) luulin, että hommaan voi luottaa ja heittäytyä ammattilaisten käsiin, mutta eihän se homma toiminut ollenkaan. Kätilö oli ihana (vaikkakin unohti epiduraalin ponnistusvaiheenkin ajaksi), mutta muut osastot oli niin sieltä syvältä. Ketään ei oikeasti kiinnostanut, ainoastaan yks kesätyöntekijä lohdutti, kun itkin silmät päästäni vauvan takia, muut ei kysyneet kertaakaan, että miten jaksan. Tai miten vauva jaksaa.. Jouduin vaihtamaan vielä osastoa jonnekin kohtuleikattujen keskelle, kun mulla ei ollutkaan vauvaa vierihoidossa vaan teholla. 15:llakin joku emäntä oli vaan huolissaan mun kukista ja oikoi vuoteen lakanaa. Imetysneuvontaa ei käytännössä ollut. Niiden äitien lapset jotka oli jättäneet vauvansa hoitajille, itkivät ja itkivät lastenhoitohuoneessa tai kansliassa.. En kuuna päivänä jättäis lastani siellä hoitajille, ellen suurin piirtein kuolemaa tekisi.



Hyvin äkkiä lähdin pois. Samoin pikkukakkosen sektion jälkeen tuumasin, että eiköhän ne kolme yötä riitä. Silloin mulle ei vaivautunut iltavuorolainen edes heitä sanomaan, olinhan lähdössä kotiin...



"Innostun" aina vaahtoamaan tästä, kun en itse hoitajana voi ymmärtää, miten noin huonolla asenteella voidaan ihmisiä hoitaa! Apuja tai neuvojakaan ei kannattanut paljon kysellä, vastaukset oli usein ylimielisiä tai riippuivat ihan siitä, mitä mieltä nyt itse sattuivat olemaan vierihoidosta tai imetyksestä.



Ruokakin oli pahaa..



En siis innolla odota minäkään synnytystä siellä, mutta ainakin olen paljon viisaampi. Pitää vaan toivoa, että siinä vaiheessa on ite sen verran tolpillaan, että jaksaa vaatia asioita. Ja tulla äkkiä kotiin.



Vastapainoksi täytyy vielä sanoa, että esikoisen kanssa ollaan käyty usein päivystyksessä ja vietetty eri lastenosastoilla paljon aikaa, ja niillä osastoilla on hoitajilla sydän paikallaan ja asenne kohdallaan.



Timantti 10+3

Hei vaan. Enpä ole taas käynyt täällä hyvään toviin, niin onpa ollut aiheita.



Sats, meidän kuopuksella oli aika hurja korvatulehdus juuri samaan aikaan kuin teillä. Vaiva alkoi yskänä perjantaina, lauantaina nousi jo lämpöä, yöllä enemmän. Sunnuntaina lämpökäyrä laski päivällä, yöksi taas nousua. Ei paljoa auttaneet Pamol F tai Pronaxen lämpöön, rauhoittivat kylläkin. Maanantain oli mies kotona, sanoi oli mennyt ihan ok, mutta pojan yskä vaan jatkui. Meillä on Ventolinea yskänlääkkeeksi, niin sillä aina saatiin yskä asettumaan.



Näillä eväillä päätin mennä maanantai-iltana yksityiselle hakemaan jotain vahvempaa troppia yskään. Pojalla oli kai vähän huono takakenoinen asento turvaistuimessa, niin alkoi yskiä jo 10 min. automatkalla. Siitä yskä ärhäköityi yhtämittaiseksi, niin että klinikan ovella jo oksenteli limaisuuttaan. Happi ei onneksi ollut vielä pojalla vähissä, mutta meidät otettiin päivystyksellisesti sisään ja lääkäri sanoi, että hengitys vinkuu, suoraan Spiraan.



Oli mulle eka kokemus, poika rimpuili minkä kerkisi. Sai siis sumutteena suoraan henkeen maskin kautta hengitystä avaavia lääkkeitä. Sitten lääkäri tsekkasi korvat, toisessa oli rusinan näköinen ja kokoinen vaikkumöykky, jota lekuri kaivoi minuuttikaupalla ulos. Ja poika rimpuili kuin vietävä. Ja taustalta löytyi paha korvatulehdus, molemmista korvista. Olen minäkin hyvä äiti. En ollut tajunnut mitään, kun poika (noin 2,5v) ei ollut haronut tai valitellut korvia.



No, loppu hyvin kaikki hyvin, nyt ollaan puolivälissä antibioottikuuria. Lekuri määräsi niin vahvat annokset, että apteekista kielsivät antamasta (Amorion 2*pv*4ml, pojalla painoa 13,5kg), ennen kuin saivat annostelun vahvistettu lekurilta. Kuulemma normaali annos olisi max. 3ml. Onneksi lekuri oli korvataut. el, niin luotin hänen näkemukseensä. Sanoi muuten, että Amorion comp. (jääkaapissa säilytettävä) sisältää jotain ainetta, joka on joidenkin vatsalle liikaa (esim. meidän esikoiselle), mahdollisesti käytti sanaa klavulaanihappo. Mutta perus Amorion (säilytetään huoneenlämmössä) on ainakin nyt ollut ihan ok kuopukselle, vatsa on koko ajan toiminut hyvin. Vinkiksi vaan niille, joiden lasten vatsa ei tunnu kestävän antibiootteja.



Piti mun kaikkea muutakin sanoa, mutta jätetään enimmät seuraavaan kertaan. Juuri kun vuorokausi nyt vaihtuu, niin mulla on täydet rv 11+0. Tiistaina np-ultra ja mies tulee mukaan. Jännittää.



TaigaQ ja Tirppu rv 11+0

Höh ku toi otsikko on aina pakollinen! Välillä saa keksimällä keksiä :D



Rusina90: Ollaan osallistuttu seulontoihin, mutta vastaukset saadaan seuraavalla neuvolakäynnillä eli ens kuun puolessa välissä. Kyllä kai ne KYSiltä soittelevat jo aiemmin, jos niissä jotain olis.



Zaida: Käyn Pohjois-Savon pienellä paikkakunnalla neuvolassa. Siellä ultrasivat siis jo eka käynnillä eikä tarvinnut edes kysyä. En kai ois ite tajunnu ees pyytää sitä, jos ei olis neuvolatäti ehdottanut. Viralliset ultrat pitää käydä Iisalmessa ja sieltä siis ne 4D-kuvat. Ihania! :) Toivottavasti muuallakin olis neuvolassa mahdollisuuksia ultrata :)



Enää ainoana pahan olon tuottajana on aikaiset aamuherätykset, vaikka menis ajoissa nukkumaan. Jospa nekin jäis jossain vaiheessa pois.

Joko muut olette kertoilleet läheisillenne vauvan tulosta? Me ollaan ja on jotenkin helpottavaa ku voi avoimesti puhua asiasta :) Suurin osa kavereista on ollut tosi onnellisia tästä uutisesta. Mutta.. Tulipa sitten sekin vastaan, että eräs aika läheinen "kaveri" ei ilmeisesti aio hyväksyä tätä.. Viestiä kyllä tulee ja kyselyjä sitä kautta siitä miten voin ja voi kun ihanaa ja lässynlässyn.. Eilen sattumalta näin kyseistä "kaveriani" ja yleensä ollaan juteltu pitkät tovit. Nyt moikkas ja muuten oli kuin ei olis tuntenut.. Kaverini kanssa jutteli ja muhun ei voinut edes vilkaista. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, miten voi käyttäytyä noin. Olishan tuo ihan kiva, jos edes suoraan vois sanoa mikä vituttaa.. Noh. Onneksi muut ihanat ystävät on mukana tässä hommassa ja oikeasti onnellisia! :)



R & pikkuinen rv 12+6

Olisko tätä mahdollista saada suljetuksi keskusteluksi? Mitä mieltä muut? Vai mitä ryhmiä ne sitten onkaan :)

TaigaQ hyvä, että nyt lääkkeet kohdillaan ja alkanut puremaan. Meillä samaa Amarion annoksena 2x2,2ml/pv 11kg pojalle, mutta minä vein aika aikasessa vaiheessa pojan lääkäriin, ei meilläkään hirveästi korvaa harottu tms, mutta sunnuntai iltana, kun saunan jälkeen kuivasin sitä niin älähti siitä ja kun nukuttiin huonosti ja päiväunetkin vain sylissä pystyasennossa niin eipä se jättänyt hirveästi arvailujen varaa. Ilmeisesti tulehdus ei kuiteskaan kovin voimakkaaksi ollut vielä päässyt, mutta ihan selvä tulehdus kuiteskin. Itse olen sairastanut edelliset korvatulehdukseni 17v ja 20v, joten hyvin selvä muistikuva on siitä kuinka kipeä siitä on, joten hirveän pitkään en sitä vetkuttele, mutta meilläki molemmat korvatulehdukset pojalla on ollut sillain, että alkanut viikonloppua vasten, että viikonloppu ollaan kotona sairasteltu ja sitten maanantaina viimeistään tiistaina menty lääkäriin... Meillä panadol (nestemäinen) ei auttanut pojalla kipuun/lämpöilyyn viime viikonloppuna olleskaan, mutta maanantaina ku saatiin pronaxen 1-2x3,3ml/vrk niin kipuun alkoi helpottamaan ja sen jälkeen saatiin nukuttua onneksi. (en muista mitä olen aikasemmin kirjoittanut, en jaksanut käydä selailemassa..) muta näin meillä...



Tänään 2x2,2ml vielä antibioottia ja huomenna 1x2,2ml annos ja sitten on antibiootti kuuri päätöksessä. Meillä ei hirveästi tuosta antibiootista tykätä, pronaxenista puhumattakaan, panadolliakin on alknaut epäilemään... Musta on todella kurjaa ollut, kun on pakolla joutunut antamaan antibiootin ja alkuviikosta vahvemman kipulääkkeen, mutta en oo muuten niitä saanut menemään, onneksi toki poika on vielä niin pieni että jos lääkkeen suuhun asti saa niin se ei tajua sylkeä, että nielee ne. Eli siis selvästi amorion on pahan makuinen pojan mieleen... pronaxen puistattaa oikein... :/



Ja meillä vatsa oli jo viime viikonlopusta ennen antibiootti kuuria jo löysällä ja antibiootti kuuri vain pahensi asiaa, mutta sitten uskalsin alkaa antamaan pojalle 2x maitohappobakteeria päivässä (ja koko ajan annoin maitohappobakteerin väh 2h antibiootin jälkeen tai ennen, että se ei päässyt kuolemaan ab:sta) niin se ihan selvästi helpotti, koska sen jälkeen ei oo enää ihan semmosta täysin vesiripulia tullut. Ja nyt on alkanut tervehtymäänkin toissa päivänä ja eilen on maistunut ihan ruokakin...



Pitäisi alkaa tässä siivoilemaan näin sunnuntai päivän ratoksi, "pojat" lähtivät kaupassa käymään, että saan siivota rauhassa! Katsotaan nukahtaako pikkunen kauppareissulla,ku heräsi kovin myöhään tänään.. Meillä vähän rytmit taas heittää, kun poika oli kipeä niin se nukkui nukkui ja nukkui (onneksi) ja viime öinen kellojen kääntäminen taitaa myös vaikuttaa ja huutaminen... Täytyypi vielä tänä iltana ja ehkä huomennaki antaa panadolia illastsa ennen nukkumaan menoa, eilen iltana en antanut niin viime yönä itki taas ihan hysteerisesti... :/ Koko viikkona ei oo itkenyt yöllä, on saanut joko pronaxenia illalla tai panadolia, mutta eilen iltana ei saanut...



En tiiä onko mulle alkanut tulemaan jotain liitoskipuja, kun aina välillä pistää nivusiin tai sitten lantioon ja aina eripuolen tai ei koskaan yhtä aikaa molemmin puolin (enpä muista tämmösiä edellisessä raskaudesta ainakaan näin alussa) ja vielä ku ei oo ultrassa päässy käymään niin alkaa pelko lisääntymään, että onkohan kaikki hyvin sittenkään... Ja pikku alkaa tuntumaan, että mahankin alkaa tulemaan esille... Normi farkkujahan en oo enää moneen viikkoon käyttänyt tosin en kyl mammahousujakaan, gollareilla menty, ne ei purista tai kiristä..



Kiukuttaa lähes jatkuvasti... Toivottavasti lumi sulaisi pian pois ja alkaisi helpottamaan.. Jos kesällä saisi vähän kaappeja raivattua ja tilaa tehtyä tulokkaalle...



Ai niin jotkut kertoivat kokemuksia synnytyssairaalasta ja sen synnytyksen jälkeisestä olosta osastolla... Itse täytyy sanoa, että ei se OYS:si (niinköhän se teidän sairaala oli) ole ainoa. Hirveästi en voi tätä meidänkään sairaalaa kehua.. Sen takia minulla olisikin nytten, jos vauvalla kaikki hyvin niin toiveina polikliininen synnytys, olenpa tainnut siitä ehkä aikasemminkin mainita...





S + pömppis rv 11+1 11 päivää ultraan...

Vieläkö mahtuisi lomamassujen mukaan omaansa kasvattamaan? Perjantaina vahvistui oma LA 22.10 kun ekassa neuvolassa täti sen ultralla vahvisti. Meille ois tulossa tällä hetkellä viides.



Jos huolitte mukaan, tietoni olisi tässä:

nani76/viides/OAS LA 22.10.2012



nani ja Pieni 9+6

Loma on takana, ja arki edessä :) Naureskelin itsekseni, että nyt kun jaksaa 2-3 kk niin on kesäloma ja sen jälkeen töissä 2-3 kk, niin pääsee pidemmälle lomalle. Aikas nopeasti se syksy vaan tulee, kun on jotain mitä odottaa.



Ensimmäiset mammahousut tuli hankittua viime viikolla, ja nyt on mukava istua töissä kun ei purista. Mulla on myös viime viikolla ilmaantunut noita liitoskipuja (?), todella vihlovia ja kipeitä oireita nivusten lähellä.



Mulla on huono nimimuisti, mutta joku kyseli suljetusta ryhmästä. Mulle ainakin kyseinen keskustelufoorumi kelpaa, mutta tarvittaisiin taas joku innokas perustamaan se.



Synnytyssairaalastani en osaa kommentoida mitään, koska aikaisemmat synnytykset on tapahtunut eri sairaalassa kuin nyt. Toivottavasti on samanlaista palvelua kuin edellisessä sairaalassa, josta ei olekaan mitään negatiivista sanottavaa.



Ulkona olisi hieno keli, mutta tarvii yrittää jaksaa istua täällä töissä :(



Anu ja pikkuruinen 10+1

Meidän odotus päättyi tänään. Pitkään odotettu ultra toi valtavan surun, kun raskaus osoittautuikin tuulimunaksi. :( Olo on niiiin tyhjä ja pettynyt ettei tosikaan. Ei oikein osaa sanoa mitään, tuntee vaan olonsa niin huijatuksi. Ultraaja ei löytänyt muuta kuin tyhjältä näyttävän kohdun, joka oli kuitenkin kasvanut. Ette arvaa millaista oli katsoa sitä monitoria, kun hetihän sen tajusi, ettei siellä mitään ollut. Onneksi oli mies mukana lohduttamassa ja ihanasti kätilökin kertoi omasta kokemuksestaan. Torstaina on sitten lääkäri, joka vielä ultraa alakautta, mutta toivo siitä että elämää löytyisi on jo mennyttä. Vaikka uskon että tällekin on olemassa jokin tarkoitus, tuntuu vaan niin pahalta, kun ennätti jo valmistautua uuteen elämään ja suunnitteli asioita sen mukaan. Onneksi sisaruksille ei vielä ehditty kertoa raskaudesta. Mutta olo on kyllä kirjaimellisesti tyhjä!



Toivottavasti teillä muilla odotus sujuu hyvin, nauttikaa joka hetkestä, niisä vähemmänkin mukavista!

voi hmp! todella kurja uutinen kuulla! Voimia jaksamiseen!



S + pömppis rv 11+2, nyt alkaa itseäänkin vähän ultra hirvittämään 10 päivän päästä...

En osaa muuta kuin toivoa teille voimia!! Pahin pelko on käynyt toteen. Se on niin väärin, kun ehtii melkein kolme kuukautta olemaan raskaana eikä sitten olekaan.



Timantti 10+5

Ikävä juttu hmp.



Täällä kohtalotoveri. Eli la-su yönä tuli vuotoa ja su kävin päivystyksessä. Lääkäri totesi, että on ehkä ollut tuulimunaraskaus, sillä sikiön kaikua ei varmaksi löytynyt. Jotakin siellä näkyi, mikä on saattanut sikiö olla, mutta nyt siis kohtu tyhjä. Tiistaina sitten tyhjennykseen.



Suruinen olen myös minä! Lääkäri kehotti olemaan masentumatta tästä ja että seuraava raskaus menee sitten paremmin. Sitä yritystä jo odotellaan. Huomenna voi olla mieli maassa taas. :(

Voi Zaida, tiedän miltä tuntuu. Itselläni ei mitään vuotoa, ns. pientä kasvukipua alavatsassa vain, ihan hullua vaikka masu vain tyhjää täynnä. Toivon että tyhjenisi spontaanisti, mutta kai se on edessä kaavinta tai lääkkeellinen tyhjennys, torstaina sitten selviää. Pelottaa miten sen kaiken jaksaa. Ihan sumussa menee tämä päivä, huomenna pitäis töihin jaksaa, onneksi lyhyt päivä. Pahimmalta tuntuu, se kun ennätti kiintyä "vauvaan" ja tähän raskaanaoloon ja kaikkiin ihaniin suunnitelmiin. Toivotaan, että molemmat vielä tullaan raskaaksi paremmalla menestyksellä ja uskotaan että näin oli tällä kertaa parempi...

voimia teille kummallekin hmp ja zaida

anjema

Ihana tietää, että sulla on myös positiivisia kokemuksia oysista. Ehkä tilanne siellä ei olekkaan toivoton :D

teille hmp ja zaida...Tulee surullinen mieli teidän puolesta :(

voi ei :( nuita ikäviä uutisia on kamala lukea!!otan osaa pikkuisensa menettäneille. (vaikka olisikin tuulimunaraskaus niin jokainen raskaana oleva varmasti on vauvaa odottanut,ainakin mielessään.vaikka se sikiö sitten sieltä puuttuukin niin sama menetys se on kuin keskemenon kokeneilla.)

toivon että teillä seuraavalla kertaa menee kaikki loppuun saakka hyvin.voimia!!!

itse olen odottanut ultraa kovasti ja tuntuu että siihen on aina vaan ikuisuus.nyt alkanut myös pelottamaan sinne meno.pahoinvointi on vähentynyt,välillä on vaan olo ettei siellä olekkaan enää mitään elävää.toivottavasti on vaan omaa kuvitelmaa ja kaikki ois hyvin.viel kaksi viikkoa odoteltava,ja pelättävä.sitä ennen on onneksi lääkäri mut siihenkin reilu viikko.

...teidän puolesta hmp ja zaida. Voimia suruunne.

*halaa lujasti*



TaigaQ

Hei, täällä siis "entinen ÄITI 39". En ymmärrä,mutta jostain kummasta syystä kone ei hyväksynyt joko sähköpostiani tai salasanaani enää. Tilasin uuden salasanankin,mutta siltikään en päässyt linjoille =( Rekisteröidyin siis uudestaan ja nimimerkki on jatkossa siis: äityli-72.



Kurjaa hmp ja zaida....jaksamisia teille molemmille halausten kera.



äityli-72 ja rv 12+1