Olen ihan järkyttynyt, että noin moni haluaisi pidentää kotihoidontukea!

Suomesta ei löydy tekijöitä esimerkiksi vaativiin IT-alaan tehtäviin. Niitä palkataan ulkomailta. Esimerkkinä vaativat SAP-konsultoinnit, tekijät ostetaan kovalla rahalla ulkomailta. Samoin monet suorittavan tason tehtävät ovat pk-seudulla ulkomaalaisten tekemiä, koska ei löydy suomalaista työvoimaa.

Järjestelmää kannattavat eniten ne, jotka siitä kärsivät. Kuitenkin pitkät kotihoitojaksot köyhdyttävät lapsiperheitä, erityisesti naisten mahdollisuus palata työelämään normaaleille ansioille ilman merkittävää uuselleenkoulutusra on todella heikentynyt.

Kaikki puhuu koko ajan siitä kuinka kotihoidontuki on niin paljon halvempi kuin päivähoitopaikka. Eihän siitä ole kyse lainkaan. Kyse on siitä miten työurat saadaan pidemmiksi. Nythän monien elämä menee niin, että ensin hankkii jonkun ammatin, käy vähän töissä. Saa lapset, on kotona jotain 7-10 vuotta, korkeintaan pieniä jaksoja töissä. Sen jälkeen on vaikea saada vakituista työtä, jolloin valintana on joko jäädä tekemään pätkätöitä tai mennä uudelleen koulutukseen.

Sen lisäksi todella iso joukko kotihoidontukelaisia saa asumistukea ja toimeentulotukea. Päivähoitopaikan hinta on todella pieni investointi verrattuna muihin tukiin ja käyttämättä jääneisiin koulutuksiin. Sen lisäksi nämä sama naiset ovat vanhoinakin herkästi sosiaalitukien varassa, koska eläkekertymä jää pieneksi eikä useimmat perheet onnistu yhden ansiotuloilla keräämään sellaista varallisuutta, joka korvaisi menetetyn eläketulon.

aikuiset tekevät tuottavaa työtä ja lapset hoidetaan keskitetysti. Sehän on tosi tehotonta, jos yksi aikuinen hoitelee monta vuotta yhtä - komea lasta ja kotia.

Ei se matikka nyt ihan niin yksinkertaista ole, että vaan kotihoidobtuki tai päivähoidon kulut siinä otetaan huomioon.

Ap, kotihoito on yhteiskunnalle kaikkein edullisin tapa hoitaa lapsia. Samalla päivähoitopaikkoja vapautuu niille joiden vanhemmat ovat töissä.

Mitä ihmettä se sun napaa kaivaa, jos joku haluaa ja pystyy hoitamaan lapsensa kotona? Aika ahdas ihmisnäkemys sulla, jos kuvittelet, että on vaan yksi ja ainoa tapa elää, ja se on tehdä ansiotyötä.

tykkään työstäni. Silti tykkään vielä enemmän kotona lasteni kanssa olemisesta. Nautin tästä hirveästi, vaikka välillä onkin raskasta. Jos meillä olisi varaa, olisin todella mielelläni kotona vaikka miten pitkään.



Mutta ei meillä oikein ole. Kotihoidontuki kyllä auttaa. Jos en saisi sitä, ei hoitolapsistakaan saatu palkka riittäisi elämiseemme. Mutta se nyt on sivuseikka: halusin vain sanoa, että minä kyllä viihdyn kotona enkä uhraa sinänsä mitään. Pieni eläke minulle varmaan tulee, mutta se ei juuri muuta mitään kun saan pientä palkkaa muutenkin.



Elämä on niin lyhyt, lapset pieniä niin hirveän pienen hetken.

Mutta se on ihan ok, ihan normaalia, erityisesti naisille, joille elämässä etusijalla on oma ura.



Monella lasten kotihoito jatkuu pitkään siksi, että lapsia on useampia. Toisaalta, mikä onkaan lapselle parempi alku elämälle kuin saada olla rauhassa kotihoidossa kerhoissa ja harrastuksissa käyden eskari-ikään saakka? En oikeasti voi nähdä asiassa mitään pahaa, varsinkin, jos äiti on itse sitä mieltä, että hän malttaa hyvin pitää pidemmän tauon työelämästä. Ihan oikeasti; eläkeikään on aikaa kymmeniä vuosia.



En voi nähdä mikä kiire (siis ellei itse välttämättä halua sitä) tavallisella ihmisellä on päästä mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään lapsen syntymän jälkeen, ellei tosiaan ole kova nousujohteinen urakiito ja korkea-arvoiset virat tai johtotehtävät mielessä. Johtoportaaseenkin kuitenkin ehtii edetä vielä pitkän aikaa senkin jälkeen kun lapset ovat päässeet kouluun.



Kaikelle on aikansa, ja toivoisin todella, että äidit tajuaisivat ajallaan myös sen, että lapsuus on ohikiitävä hetki eikä sitä saa koskaan takaisin. On surullista, jos se vietetään pääosin hoitopaikassa.

Esimerkiksi Ruotsissa vanhemmat voivat molemmat puolittaa työaikansa (siis aidosti 50% työajasta eikä mitään 80%) ja saada silti sekä lapselle päivähoitopaikan että yhteiskunnalta kompensaatiota menetetystä palkasta. Suomessa vastaava ei onnistu, koska osa-aikatyö lapsen ollessa yli 3v tarkoittaa 80% työajasta eikä suinkaan 50%.



Suomalainen systeemi on tehty joko-tai -periaatteella eikä suinkaan sekä että, kuten muualla. Erittäin harva äiti Keski-Euroopassa tekee täyttä työpäivää ja lapsensa on päivähoidossa 10 tuntia. Kyllä siellä perheitä on mietitty aivan toisin eli aika moni on töissä 2-3 päivänä viikossa tai vain 4 tuntia päivässä. "Ura" siis jatkuu ja silti lasten hoitopäivä on lyhyt ja yhteiskunta antaa tukensa tälle.



Ehkä meilläkin pitäisi olla systeemi, jossa laki takaisi jokaiselle alle 7v lapsen vanhemmalle oikeuden 50% työaikaan. Aika moni työnantaja takuulla nikottelisi, mutta tuossa toteutuu kaikki toivottu eli työura pitenee ja silti on aikaa olla lasten kanssa.

paljon muutakin kuin lapset. Ei perheen ja äidinkään elämä kuulu pyöriä pelkästään lapsissa. Lapset ovat tärkeä osa perhettä mutta eivät saa olla perheen keskipiste.



Joskus lisäksi on niin, että "lasten parhaalla" perustellaan äidin oma paras: lupa olla kotona "uhrautumassa", lupa olla vaatimatta itseltään kehittymistä ja kasvamista muunakin kuin äitinä, lupa olla pyrkimättä mihinkään, pahimmillaan mahdollisuutta jättää lapset tietokoneen ja dvd:n kasvattamiksi ja sosiaalisesti eristyneiksi, kun itse roikkuu facebookissa, av:lla, nettiostoksilla jne. viiden-kuuden lapsen kasvaessa kuin pellossa. Näitäkin on.

Mä hoidan lapseni kotona ja silti mun elemään kuuluu muutakin kuin lapset. Se muu ei vaan tällä hetkellä ole työ.

Siis sun mielestä naisen elämään ei kuulu muu kuin lapset ja työ? voi raukkaa....

paljon muutakin kuin lapset. Ei perheen ja äidinkään elämä kuulu pyöriä pelkästään lapsissa. Lapset ovat tärkeä osa perhettä mutta eivät saa olla perheen keskipiste.

Joskus lisäksi on niin, että "lasten parhaalla" perustellaan äidin oma paras: lupa olla kotona "uhrautumassa", lupa olla vaatimatta itseltään kehittymistä ja kasvamista muunakin kuin äitinä, lupa olla pyrkimättä mihinkään, pahimmillaan mahdollisuutta jättää lapset tietokoneen ja dvd:n kasvattamiksi ja sosiaalisesti eristyneiksi, kun itse roikkuu facebookissa, av:lla, nettiostoksilla jne. viiden-kuuden lapsen kasvaessa kuin pellossa. Näitäkin on.

Meillä ei ainakaan kukaan ole kenenkään elättinä! Meillä on perhe ja sen perheen hyvinvoinnin eteen kaikki tekee oman osansa ja lapset meillä on tehty siksi, että halusimme lapsia, ei siksi että joku muu kyllä ne hoitaa, itse laitetaan vaan iltaisin nukkumaan...



Mun mielestä meidän lapsilla on aina parempi vaihtoehto olla omien vanhempien hoidettavana kuin muualla. Plussaa olisi sitten vielä se, jos sitä kotihoidontukeakin saisi...

Ja sitäpaitsi, mihin kirjoihin se on kirjoitettu, että se on aina nainen ja äiti, joka jää kotiin ja putoaa työelämän kelkasta? Meillä tehtiin niin, että ensin oli äiti kotona 3 vuotta kun lapsi oli pieni ja kun hän oli vähän isompi, niin sitten oli isä kotona seuraavat kome vuotta. Tadaa! Eikä kukaan pudonnut kelkasta...

meitä reppanoita, joiden miehet tienaavat niin huonosti, että äitikin joutuu raatamaan töissä.



Näin on esimerkiksi Saksassa.

kun tuosta on selvinnyt, niin on aika jäädä yksinhuoltajaksi......

jäämällä kotiin nainen antaa miehelle mahdollisuuden panostaa uraansa täysillä. Miehen ei tarvitse osallistua kotitöihin tai huolehtia lasten hoitoonviemisistä/-hakemisista, vaan hän saa vapaamatkustajakortin painaa duunia ja tehdä töitä oman urakehityksensä eteen. Siinä ajassa kun nainen on 10 vuotta pitänyt kodin pullantuoksuisena, on mies ehtinyt saada monta palkankorotusta ja edennyt urallaan. Ja näin on tehneet myös naisen ikätoverit ja nuoremmat, jotka ovat töissä käyneet.

Ja totta kai aika kuluu pyykätessä ja pyllyä pyyhkiessä, mutta ihanko oikeasti olisit valmis uhraamaan koko oman koulutuksesi ja työmahdollisuutesi lasten ja miehen edestä?

Sitä on vaikea ymmärtää.

"Ansiotyötä ehtii tehdä". Joo-o, mutta mikähän työnantaja ottaisi töihin ihmisen, jonka kaikki osaaminen on kymmenen vuoden takaa? Pitäisi kouluttautua uudestaan ja taas menisi vuosia hukkaan.

kokee mitenkään uhrautuvansa. Jos on jonkun vuoden kotona pienten lasten kanssa, niin se on ihan normaali elämänvaihe, eikä mikään "uhrautumisvaihe". Ja tosiaan niitä töitä ehtii kyllä tehdä. Itse sain työpaikan vaikka olin ollut seitsemän vuotta kotiäitinä. Itse asiassa mulle tarjottiin kahtakin paikkaa alle kaksi viikkoa siitä, kun olin ilmoittautunut työnhakijaksi. :=))

Jotkut saa ihan rauhassa repiä herneet nenäänsä siitä.

Nyt on edessä opiskelua ja töihin meen sitten lähemmäs nelikymppisenä. Ja niitä töitä ehdin sitten tehdä sellaset 25 vuotta joten mikäs hätä tässä on?

Monilta vanhuksilta on muuten kysytty mitä tekisivät toisin elämässään ja moni vastas enemmän lapsia ja olisivat viettäneet enemmän aikaa jälkikasvunsa kanssa. Kuinka moni katuu vanhainkodissa että tuli annettua elämästä "vain" 30 vuotta tehokkaaseen työntekoon...

Kukin eläköön elämänsä tavallaan, miksi arvostella koko ajan muiden valintoja?

Kyllä mäkin olen tietoinen siitä että ei kylvetä rahassa tällä elämäntavalla, mutta ainakin välit lapsiin ovat erittäin läheiset ja hyviä muistoja riittää ihan arjestakin.

että naiset ovat 40-vuotiaana uransa huipulla. Ts mihin on siihen mennessä päässyt, ainakaan ei tule pääsemään siitä ylemmäs. Sen takia mahdollisuutesi näyttävät aika huonoilta. Luultavasti päädyt rivihommiin, ts jos olet kaupan alalla, niin esim vaatemyyjäksi, et tavaratalonjohtajaksi. Jos olen hoitoalalla, päädyt rivihoitsuksi, et osastonhoitajaksi. Ja niin edelleen. Mutta näemmä tämä ei sinua haittaa...

Miesten keskimääräinen työllisyysaste EU:ssa vuonna 2009 oli 72,5 ja naisten 58,6 %.



On kuitenkin huomattava, että EU-jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Joissakin EU-maissa vain alle puolet naisista on työmarkkinoilla (Italia 46,4 %, Kreikka 48,9 %, Malta 37,7 %). Kaikki Pohjoismaat sijoittuvat korkealle naisten työllisyysasteiden vertailussa. Korkein naisten työllisyysaste on Tanskassa (73,1 %), Hollannissa (71,5 %) ja Ruotsissa (70,2 %).



Siis huom! Ei Suomessa, Suomi ei sijoitu naisten työssäkäynnissä edes kolmen kärkeen.



Naisten työllisyysaste Suomessa on EU-maiden neljänneksi korkein.



Huomattavaa on, että alle 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste on meillä suhteellisen alhainen eli vain reilut 50 %. Alle 3-vuotiaita lapsia hoidetaan Suomessa selvästi useammin kotona kuin muissa Pohjoismaissa. Yli 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste nousee jo lähelle 80 %:a, joten ero pienten lasten ja vähän vanhempien lasten äitien työmarkkina-asemassa on suuri.

Itse olen mieheni kanssa opiskelijoita. Meille kotihoidontuki oikeasti auttaa perhettämme selviytymään. Ei siis olla kotivanhempia, vaan vuorotellaan.



En silti ole kampanjoimassa pidempää kotihoidontukea, mutta halusin vaan huomauttaa, ettei kaikki kotona hoidettujen vanhemmat ole VAAN kotona, esim. meillä ei ole kumpikaan. Ja yksi tuttavani on taiteilija, tekee siis duuniaan kotona kotihoidontuen aikanakin.

[/i

palkkatyö on ainoa hyväksyttävä työ?

Miksi rahan tekeminen määrittelee sen mikä on tärkeää?

Miksi ihmisen arvo yhteiskunnassa määritellään sen mukaan miten paljon tämä tuottaa/kuluttaa rahaa?

asiasta kuin lapsien saannista ja niitten huolenpidosta? johan nämä äidit joskus menevät takaisin työelämään, kunhan ovat kasvattaneet lapsensa ja näin takaavat turvallisen elämänaloituksen lapsilleen=kerhot,koulut. on vain hieno asia olla lastensa kanssa niin kauan kuin he tarvitsevat ja sitten vasta antaa itsestänsä työelämälle

Miesten keskimääräinen työllisyysaste EU:ssa vuonna 2009 oli 72,5 ja naisten 58,6 %. On kuitenkin huomattava, että EU-jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Joissakin EU-maissa vain alle puolet naisista on työmarkkinoilla (Italia 46,4 %, Kreikka 48,9 %, Malta 37,7 %). Kaikki Pohjoismaat sijoittuvat korkealle naisten työllisyysasteiden vertailussa. Korkein naisten työllisyysaste on Tanskassa (73,1 %), Hollannissa (71,5 %) ja Ruotsissa (70,2 %). Siis huom! Ei Suomessa, Suomi ei sijoitu naisten työssäkäynnissä edes kolmen kärkeen. Naisten työllisyysaste Suomessa on EU-maiden neljänneksi korkein. Huomattavaa on, että alle 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste on meillä suhteellisen alhainen eli vain reilut 50 %. Alle 3-vuotiaita lapsia hoidetaan Suomessa selvästi useammin kotona kuin muissa Pohjoismaissa. Yli 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste nousee jo lähelle 80 %:a, joten ero pienten lasten ja vähän vanhempien lasten äitien työmarkkina-asemassa on suuri.

Suomessa joko olet töissä tai kotona, välimuotona osa-aikatyötä ei käytännössä tunneta lainkaan. Ruotsissa ja Tanskassa on normaalia tehdä vain 50% työajasta ja siten päätyä plussana työssäkäyntitilastoon. Suomessa hyvin harva voi puolittaa työnsä.

meitä reppanoita, joiden miehet tienaavat niin huonosti, että äitikin joutuu raatamaan töissä.

Näin on esimerkiksi Saksassa.

joo mut ota huomioon et voikin olla niin et nainen saa sit puolet miehen eläkkeestä, ainakin sveitsissä..

ite olin kotona 3 vuotta per lapsi eli 6 vuotta. Oli tosi mukavaa aikaa ja nyt kun oon töissä niin elämä on paljon kiireisempää enkä tykkää yhtään,mutta pakko sopeutua. Jos olisi ollut mahdollisuus olla kauemmin kotona niin olisin ollut. Itse en ymmärrä että työ on tärkeämpää kuin lapset ja niiden kanssa oleminen. työ on vaan työtä ja sitä on pakko tehdä että saa rahaa. Ihmiset on tietysti erilaisia ja kaikki ei viihdy kotona tai pysty rahallisesti olemaan kotona sitä kolmeakaan vuotta,mutta minusta mahdollisuus pitää siihen silti olla.