Hitaat ihmiset ärsyttää!

kyllä sitä hitautta oppii kestämään, kunnes tytär tuossa on ottanut ja käyttänyt leipien, juuston ja margariinin kaapista ottamiseen neljä minuuttia. sellainen siis, minkä itse tekisit kymmenessä sekunnissa.

itselläni on oikeasti hidas tytär. hän on kehitysvammainen ja se tietysti omalta osaltaan vaikuttaa asiaan, mutta kun se ei selitä kaikkea. hän vain haluaa tehdä asiat oikeasti nauttien (nyt on mennyt kuusi minuuttia ja hän pääsi istumaan niiden aamupalatarpeitten viereen jo).

kun on sellainen hetki, ettei minun tarvitse seurata hänen touhujaan, en välitä, mutta jos olemme lähdössä kouluun ja villasukan jalkaan laittamiseen menee viisi minuuttia, niin ahdistaa. eikä siinä auta teini-ikäisen kanssa enää edes se, että herättää hänet aikaisemmin ja antaa hänen puuhata itsekseen, koska hän osaa jo kellosta katsoa, että jee, nyt on puoli tuntia enemmän aikaa vetelehtiä. arggh!

olen joskus kokeillut hänen tahtiaan. siis tarkoituksella tehnyt asiat samoin kuin hän, keskittynyt siihen yhteen edessä olevaan asiaan niin täysin, että olen unohtanut kellon. ja täytyy sanoa, että ihan arkisetkin asiat ovat miellyttävämpiä siten. pyykkien silittäminen, töihin käveleminen, ostosten tekeminen... ihan mikä vain, on rentouttavaa puuhaa, jos sen tekee tyttären tahtiin. ainoa vain, että vuorokaudessa täytyisi tuohon tyyliin olla kaksitoista lisätuntia.

(kymmenen minuuttia mennyt ja ensimmäinen voileipä on voideltu, nyt vielä toinen ja juustot päälle ja lasiin maitoa, menisikö siihen vielä kymmenisen minuuttia ja tyttö pääsee vihdoin syömään. ainoa vain, että syömiseenkin menee parikymmentä minuuttia ja meidän pitäisi olla koulussa puolen tunnin kuluttua.)

Oma armas lapsoseni, ikää 11v. eikä mitään kehitysvammaa tms., saa joka helkatin aamu ulkovaatteitten pukemiseen tuhrattua vartin. En ymmärrä miten se on edes mahdollista! Toppahousut, kengät, takki, pipo, kaulaliina, hanskat. jos en koko ajan hoputa aikaa menee melkein tuplaten. Mihin se aika häneltä oikein häviä?!

Mutta sit eri asia on hitaus-ja sehän on temperamenttipiirre. Tiedän tunteen, mutta hitaalle ihmiselle taas sun tyyppinen ihminen on tosi ahdistava. ja kauimmin terveenä selviää todennäköisesti se hidas, koska ihminen on luonnostaan hidas, nopea on usein suorituskeskeinen, neuroottinen, perfektionisti...Mä olen itse melko nopea, mutta olen oppinut ajan myötä että elämässä kannattaa ottaa aikansa eikä suorittaa koko ajan sata lasissa- ja nyt on alkaneet ärsyttää ne suorituspakkoiset. Ei aika mihinkään huku; toiset on läsnä ja tekee ajatuksella, toiset vaan tekee melkein kuin pakosta vaikka siinä ei olis mitään mieltä, ajatusta, tunnetta. Mihin sulla on kiire?

Nopea saa rutiinit pois alta ja voi keskittyä tekemään jotain mukavampaa

Itsekin haluan tehdä nopeasti pakolliset hommat, että voi sitten rauhassa laiskotella. En todellakaan ole mikään suorituskeskeinen enkä ahkeroi koko aikaa, päinvastoin. Enkä myöskään sählää sen enempää kuin muutkaan. Tässä keskustelussa on nyt mennyt joiltakin kaksi asiaa sekaisin!

Ja ylikaiken ärsyttää hitaat puhujat! En voi sille mitään.

Se kuluva aika on niitä hetkiä, joina saavat olla sinulta rauhassa.



Mutta tee sinä kaikki, kun kerran teet kolmen edestä. Mä voin sillä aikaa vaikka katsella kaunista kevättalvea, kun kerran et ole täällä päsmäröimässä.

Seisovat edessä kaupoissa, köröttävät liikenteessä, äimistelevät apteekeissa. Heitä saa odottaa vessasta, puhelimesta, kahvitunnilta... Päätöksiä on vaikeata tehdä ja nekin pitää peruuttaa ja vääntää ja kääntää kolmeen kertaan. Puhe luistaa kuin täi tervassa.

Enkä ole päsmäröimässä muiden tekemisiä, teen sillä aikaa omia hommiani. En ole pomona töissäni, joten tehköön hitaasti. Yleensä se vaan tarkottaa että me normaalitahtiset joudutaan tekemään heiltä tekemättömiksi jäävät työt. Tämä on kyllä huomattu jo muidenkin taholta.



Enkä päsmäröi kotonakaan. Ei minulta tarvi mennä piiloon. :) Ymmärrän kyllä millaseen ihmistyyppiin mut nyt sekotat. ;)

Voi jeesus mitä ihmistulppia! Aina on köpöteltävä ainakin kaksi rinnakkain ja jotenkin sellanen mummomöykky saa yksinäänkin tukittua kauppojen käytävät. Bussimummoista en ala edes avautumaan.

jossa oli samanlainen hätähousu kuin sinä, ap! Piti tehdä vielä fyysistä työtä yhessä ja tää hosuja kokoajan kuvannollisesti napsutti jalkaansa tms. Ja kun sanoin jotain että sori kun oon vähän hidas, niin tämä kovasti kielteli, että "tee ihan rauhassa" mutta ilme kertoi ihan muuta.



Enpä minäkään siellä laiskotellut. Niinkuin itse sanot ap, toiset ovat hitaampia. Sun täytyy vaan elää sen asian kanssa.

Esim. lounaalla olen aina viimeinen, joka saa lautasen tyhjäksi. Tulee tunne, että muita ärsyttää kun haluaisivat jo mennä jatkamaan töitään mutta eivät minun takiani kehtaa. Olenkin alkanut sanoa, että en loukkaannu jos joku nousee pöydästä ennen kuin olen syönyt..



Minä myös puhun muita hitaammin, ja usein minut keskeytetään kun en ole saada asiaani sanotuksi. Lisäksi minulla menee muita kauemmin aikaa tajuta muiden puhetta. Usein vasta jälkikäteen tulee mieleen, mitä joku jollakin jutullaan tarkoitti.



Tämä on todella häiritsevää ja tekisin mitä tahansa muuttaakseni itseni normaalinopeuksiseksi! Mutta tällainen olen enkä muuta voi. :( Älynlahjoissa minulla ei ole vikaa, päin vastoin, äo:ni on poikkeuksellisen korkea.

Taisit nähdä pahansuopaisen vastaukseni läpi, että tarkoitukseni ei ole ihan yksioikoinen.



Vakavasti ottaen: itse taidan olla noita verkkaisia ihmisiä. Minulla harvemmin on kiire. Jos kirjoitan sähköpostin, kirjoitan sen mielelläni huolitellusti, etenkin jos kirjoitan vieraalla kielellä. Liikenteessä ajelen verkkaisesti, ja lähden risteyksestä yleensä vasta kun sen voi tehdä ihan rauhassa. Minua ei kiinnosta vähääkään, onko takana tulevalla kiire, jos itse ajan suurinta sallittua nopeutta. Jos alkaa takapuskurissa roikkuminen, kevennän kaasujalkaa entisestään. Jos hätikkö lähtee tyhmässä paikassa ohittamaan, voin jarruttaa sitlä varalta jo ajoissa, että hän ajaa nokkakolarin. Ei minulla ole mitään velvollisuutta hätäillä liikenteessä, työssä tai kotona.



Toisaalta olen nopea kirjoittaja. Pystyn kirjoittelemaan artikkeleita huomattavasti nopeammin kuin monet muut, eikä kyse ole fyysisestä kirjoitusnopeudesta. Muodostelen kaiketi kirjoitustyössä tarvittavia ajatuskokonaisuuksia keskimääräistä nopeammin. Mielikuvitukseni lienee myös vilkkaampi kuin monilla hätäisemmillä ihmisillä.



Ja lopulta: minua ei ärsytä, jos kaikki eivät lähde liikkeelle valoista oitis kun vihreä vaihtuu. Jossakin välissä pitää kuitenkin jättää turvaväli edellä ajavaan. Mutta suoranainen kupeksiminen pännii kyllä. Tai se, jos joku tekee bussilipun tai maitotölkin ostamisesta kauppaneuvottelun, kun takana jono seisoo ja kiireiset perheenäidit luulevat pääsevänsä nopeammin hakemaan Jenna-Petrinsä päivähoidosta, jos tönivät minua kärryllä selkään. Jotenkin vihoviimeistä on se, että rullaportaista astutaan porukalla tasan yksi askel, ja jäädään siihen pohtimaan ja kaakattamaan, että mennäänkös tissiliiviosastolle vai kahville.

vetkutella hommissa, jotka vaikuttavat kaikkien muiden töihin.

Taas tänä aamuna katsoin bussiin matelevia ihmisiä. Ymmärrän jos vanhat ja raihnaiset matelevat, mutta nuoret. Kututtaa, kun jatkobussi menee nenän alta sen vuoksi, ettei osata edetä kuin jalat maata viistäen.



Teem muutenkin hommat ennenkuin kukaan ehtii ässää sanoa.

hosua hommissa niin, että kaikkien odotetaan tuottavan yhä enemmän ja enemmän!

Read Montague (Jestas, mikä nimi!) kirjoitti aivojen fysiologiaa jotenkin kansantajuisesti selvittävässä kirjassaan, että aivojen toiminta perustuu nimenomaan hitauteen. Liian nopea toiminta aiheuttaa kuumenemista. Mahtaneeko siis johtua siitä, että ihmiset eivät koskaan käytä täyttä kapasiteettia aivoistaan. Ja kaiketi se ei siis ole hyvä.



Itse olen myös hidas. Yleensä jään ihmettelemään jonkin asian tai sanotun lausahduksen vivahteita. Olen lähes lapsellisen kranttu ruokani suhteen, ja minua ärsyttää jos joudun käyttämään vaatteita, joista en pidä. En tiedä ÄO:ni. Puolustusvoimien P-kokeesta olen aikanaan saanut korkeimman mahdollisen arvon ja olen myös menestynyt koulussa kiitettävästi. Ja olen ainakin ollut erittäin nopea oppimaan abstrakteja asioita. Sorminäppäryyttä minulla taas ei juuri ole. Olen tehnyt suorittavan portaan töitä, mutta ainoa, missä niistä olen jotenkin pärjännyt, on maalaus.



Arvelisin, että joissain tapauksessa hitaudessa on kyse siitä, että ei tyydytä ensimmäiseen ja ilmeisimpään johtopäätökseen. Eikä siihenkään, että jos ei ymmärrä, mitä toinen sanoo, niin pidetään häntä tai itseä tyhmänä. Joillakin on taipumus tarkastella asioita heti aluksi monelta kannalta, ja jos pää on suunnilleen saman moinen kuin muilla, se vie aikansa.

Mä olen hidas ja ärsytän itseänikin. Esim. lounaalla olen aina viimeinen, joka saa lautasen tyhjäksi. Tulee tunne, että muita ärsyttää kun haluaisivat jo mennä jatkamaan töitään mutta eivät minun takiani kehtaa. Olenkin alkanut sanoa, että en loukkaannu jos joku nousee pöydästä ennen kuin olen syönyt..

Minä myös puhun muita hitaammin, ja usein minut keskeytetään kun en ole saada asiaani sanotuksi. Lisäksi minulla menee muita kauemmin aikaa tajuta muiden puhetta. Usein vasta jälkikäteen tulee mieleen, mitä joku jollakin jutullaan tarkoitti.

Tämä on todella häiritsevää ja tekisin mitä tahansa muuttaakseni itseni normaalinopeuksiseksi! Mutta tällainen olen enkä muuta voi. :( Älynlahjoissa minulla ei ole vikaa, päin vastoin, äo:ni on poikkeuksellisen korkea.

Olen itse hyvin eläväinen tapaus ja minun on todella vaikea sietää hitautta. Tiedän yllämainittujen ihmisten ärsyttävän minua aivan suunnattomasti. Ole pahoillani jos olen jotain heistä loukannut. Usein en edes halua aloittaa keskustelua ihmisen kanssa jos tiedän että keskustelu ei solju vilkkaana. Olen toki koittanut keskittyä kuuntelemaan enkä puhu muiden päälle mutta saan todella pinnistellä että jaksan kuunnella hitaan ihmisen sanomiset loppuun. Usein nimittäin oma ajatukseni on juossut jo miljoonaa polkua ennen kuin tämä hidas ihminen saa sanottua jotain. Mä en vain yksinkertaisesti jaksa odottaa ja menetän mielenkiintoni.

Jos keskusteluseurueessa on useampi ihminen, useimmiten nämä hitaat ihmiset jäävät vaille puheenvuoroa, koska useimmat tuttavistani ovat kaltaisiani vilkkaita jotka sanovat sanottavansa heti kun tulee pienikin tauko. Toistemme päälle emme silti useinkaan puhu, meillä on vain ilmeisesti kyky nopeasti ilmaista itseämme tai heittää nopeita välikommentteja.

Olen itse hyvin eläväinen tapaus ja minun on todella vaikea sietää hitautta.

Oletko nopeasti etenevä myös seksissä ja ärsyttääkö sinua, jos partneri on hitaampi? Kysyn, koska ihastukseni kohde on huomattavasti minua nopeatempoisempi, ja mietin voiko tämä olla ongelma.

Usein pystyy jo ennalta tietämään sanasta sanaan mitä se hituri aikoo sanoa, mutta saa siihen sanomiseensa käytettyä hirveesti aikaa. Tietysti pitäs olla kohtelias ja odottaa... Joskus kyllä täydennän hitureiden lauseita että päästään asiassa eteenpäin. Näkee kyllä monesta muustakin että turhauttaa odottaa selvän asian sanomista. Ja kyse ei siis ole änkyttämisestä vaan muuten puhuvat tosi hitaasti. Ja jääväthän ne hitaat vähän jalkoihin keskusteluissa. Ovat sellaisia ihmis-jarruja. :)

ap

Ihmiset on erilaisia.



Itse olen hyvin nopea keskustelijana, väittelijänä ja ajattelijana, mutta koen, että käytännön asioiden tekemiseen kuluu liian paljon aikaa. Olemme ystävien kanssa todenneet, että ihmiset, jotka ajattelevat paljon, ovat usein vähän hitaampia toimijoita. Kun voisikin kytkeä ajattelun offille ja tehdä vaan..



Mitä taas tulee esim. vanhusten tai lasten hitauteen, itse olen aina ollut nopealiikkeinen ja ärsyyntynyt hitaista - kunnes sairastuin. Kannattaa muistaa, että nuoruus ja nopeus kestää kaikilla ihmisillä rajallisen aikaa, jossain vaiheessa joudumme jokainen hyväksymään hitauden ja rajallisuuden, toivottavasti ihmiset ympärillä kestävät sen myös.

hitaat on hitaita ajatuksessa, puheessa ja tekemisessä, nopeat nopeita näissä kaikissa. Poikkeukiakin toki on.

Ap:n kannattaisi mennä pariksi vuodeksi tunturilappiin asumaan. Ei sinne missä on hiihtokeskuksia, vaan siellä missä on rauhallista. Rauhoittuisit vähän.

Taisin antaa ristiriitaisen kuvan kun ensin kuvailin olevani käytännön asioissa hidas ja sitten olinkin nopealiikkeinen.



Yritin siis sanoa, että olen hidas asioissa, jotka vaativat prosessia, kuten siivoaminen tai ruuanlaitto. Niissä pitäisi olla vaan selkeät rutiinit ja vähän ajattelua. Sitten taas esim. käveleminen tai kaupan kassalla asioiminen ovat erilaista nopeutta vaativia, ja näissä olen tuppantunut ärsyyntymään muihin.