Hitaat ihmiset ärsyttää!

kyllä sitä hitautta oppii kestämään, kunnes tytär tuossa on ottanut ja käyttänyt leipien, juuston ja margariinin kaapista ottamiseen neljä minuuttia. sellainen siis, minkä itse tekisit kymmenessä sekunnissa.



itselläni on oikeasti hidas tytär. hän on kehitysvammainen ja se tietysti omalta osaltaan vaikuttaa asiaan, mutta kun se ei selitä kaikkea. hän vain haluaa tehdä asiat oikeasti nauttien (nyt on mennyt kuusi minuuttia ja hän pääsi istumaan niiden aamupalatarpeitten viereen jo).



kun on sellainen hetki, ettei minun tarvitse seurata hänen touhujaan, en välitä, mutta jos olemme lähdössä kouluun ja villasukan jalkaan laittamiseen menee viisi minuuttia, niin ahdistaa. eikä siinä auta teini-ikäisen kanssa enää edes se, että herättää hänet aikaisemmin ja antaa hänen puuhata itsekseen, koska hän osaa jo kellosta katsoa, että jee, nyt on puoli tuntia enemmän aikaa vetelehtiä. arggh!



olen joskus kokeillut hänen tahtiaan. siis tarkoituksella tehnyt asiat samoin kuin hän, keskittynyt siihen yhteen edessä olevaan asiaan niin täysin, että olen unohtanut kellon. ja täytyy sanoa, että ihan arkisetkin asiat ovat miellyttävämpiä siten. pyykkien silittäminen, töihin käveleminen, ostosten tekeminen... ihan mikä vain, on rentouttavaa puuhaa, jos sen tekee tyttären tahtiin. ainoa vain, että vuorokaudessa täytyisi tuohon tyyliin olla kaksitoista lisätuntia.



(kymmenen minuuttia mennyt ja ensimmäinen voileipä on voideltu, nyt vielä toinen ja juustot päälle ja lasiin maitoa, menisikö siihen vielä kymmenisen minuuttia ja tyttö pääsee vihdoin syömään. ainoa vain, että syömiseenkin menee parikymmentä minuuttia ja meidän pitäisi olla koulussa puolen tunnin kuluttua.)

Ylempänä sanon, että pidän itseäni nopeana kirjoittajana. Olen työskennellyt tutkijana yliopistossa ja kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita suomeksi ja englanniksi.



Voisin kirjoittaa sellaisen nopeasti. Osaan kirjoittaa nopeasti ja voisin lähteä siitä, että muodostan mahdollisimman mutkikkaan ajatuskokoelman mahdollisimman vähin lähtein. Minulle ei tuota vähäistäkään ongelmaa kirjoittaa 10 sivun tekstiä minimaalisen tutkimuskohteen ja viiden lähteen perusteella. Nuorena tutkijana olen toiminutkin suunnilleen niin. Vaan sitten tulee mutta. Yleensä uudet ideat syntyvät muualla kuin kirjoittaessa. Työ on pakko jättää lepäämään, vaikka tekstimassa olisi alusta loppuun kirjoitettu, koska sitä kuitenkin haluaa vielä muokata. Periaatteessa sitä voisi tietenkin parantaa loputtomiin. Joskus kuitenkin on lopetettava, koska aikaa ei ole rajattomasti, ja viime kädessä korjaukset kohdistuvat pieniin vivahde-eroihin. Kirjoittaja taas ei voi tietää, millaisia merkitysvivahteita lukijan päässä syntyy. Sitä ei voi tietää nytkään, tässä viestiketjussa.



Jos minun pitäisi laminoida lujitemuoviveneitä, homma ei kestäisi iän kaiken siksi, että haluaisin vielä paremman lopputuloksen, vaan siksi, että se vaatii taitoja, joita minulla ei ole. Varmasti oppisin laminoimaan, mutta todennäköisesti joku tekisi joka tapauksessa sen työn nopeammin ja paremmin kuin minä. Väittäisin myös, että ajan mittaan työpäivät styreeninkatkussa veisivät kykyni kirjoittaa laajasti perusteltuja asiatekstejä. Minun on siis paras pysyä poissa veneveistämöltä vastaisuudessa. Viimeksikään en tosin laminoinut, vaan lakkasin, jota sentään pystyn tekemään ammattityön vauhdilla.



Pitää tajuta, että olemme nopeita tai hitaita eri asioissa. Ja jotkut meistä ovat temperamenttisia, toiset rauhallisia, jopa verkkaisia. Joskus nopeus ja täsmällisyys sattuvat yhteen. Toisinaan nopea touhuaminen on vain silkkaa ajattelematonta sähläämistä. Ihmisten elämä maailmassa olisi ehkä sosiaalisesti helpompaa, jos kaikki olisivat samanlaisia. Niin ei ole, minkä voimme havaita vaikka tässä keskustelussa. Olemme erilaisia syntymästämme alkaen. Jotkut ovat musikaalisia, toiset näppäriä laminoitsijoita. Jos olisimme samanlaisia, emme ärtyisi toistemme erilaisuudesta. Mutta erilaisuus synnyttää rikkautta ja monimuotoisuutta, joka on paitsi ihmisille iloksi tai harmiksi, myös tarpeen ihmislajin taistelussa erilaisia uhkia vastaan.



Ehkä tulevaisuus on hitaiden ja rauhallisten ihmisten. En tarkoita saamattomia enkä tehottomia. Arvaukseni on tällainen: aikaisemmin tarvittiin nopeasti reagoivia ihmisiä verrattain yksinkertaisiin tehtäviin tai hitaita ihmisiä vielä yksitoikkoisempiin tehtäviin. Nykyinen maailma antaa nopeasti reagoiville kuitenkin liikaa virikkeitä. Pitää saada haalittua ja koettua kaikkea äkkiä. Siitä koituu stressi ja stressistä joustamattomuus ja kyvyttömyys sopeutua. Tähän lisään vielä, että tohtori Elaine N. Aron esittää, nopeatempoiset suoran toiminnan ihmiset yleensä kuolevat aikaisemmin kuin verkkaiset ja harkitsevat.



Olen lukenut, että ihmiset harrastavat nykyään seksiä vähemmän kuin ennen. Ajatelkaa! On niin kiire haalia ja kokea, ettei naimaan ehdi. Entäpä jos olisi kotona ehtoon, pistäisi muksut kahdeksalta nukkumaan, kuten ennen tehtiin, ja menisi puolison kanssa sänkyyn jo ennen kuin myöhäissarja töllöttimestä edes alkaa. Nykyään tiheä seksi ei tarkoita väistämättä lasten suurta määrää, mutta ainakaan olemattomalla seksillä lapsia ei saada. Jos haluaa sukunsa säilyvän, olisi hyvä olla naima-aikaan kotona. Arvelisin, että suhteellisen hitaasti tai pikemminkin maltilla toimivat ihmiset saavat harkittua paremmin, mikä on tärkeää. Kumpi on mukavampaa, seksi tänä ja ensi vuonna vai purjelento tänä ja maastovirkkaus ensi vuonna? Mutta tämä ei siis enää ole samaa hitautta kuin vaikka soveltumattomuudesta tai väsymyksestä johtuva hitaus työtehtävässä.



Kuka haluaa vaihtaa alaa kanssani? Tulla kirjoittamaan tieteellisiä artikkeleita ja opettamaan? Jos on tottunut pyöräyttämään työpäivänsä aikana satoja ruoka-annoksia, voi olla, että jäisi artikkelit kirjoittamatta. Voi jopa olla, ettei olisi resursseja saavuttaa tarvittavaa akateemista tutkintoa tai päästä edes opiskelemaan yliopistoon. Mutta ilman yliopistoa meillä ei olisi erinäisiä elämäämme helpottavia asioita. Jos joku kuvittelee, että yliopistoissa on neroja, jotka keksivät ihmeellisiä teorioita, hän erehtyy. Valtaosa tieteellisestä työstä hidasta, sitkasta puurtamista, jossa käydään läpi tylsiä aineistoja. Yleensä syntyy päällisin puolin tylsiä tuloksia, mutta aina joskus paljastuu hedelmällisiä asiayhteyksiä. Jos kaikki se tehtäisiin äkkiä valmiiksi -periaatteella ja työlle vielä syötettäisiin luovuutta rajoittavia laatukriteereitä, jokainen tutkija oivaltaisi yhtä ja samaa yhä uudelleen. Tässä mielessä taitavalle ja hyvälle kokille ei ole käyttöä yliopistolla - paitsi ruokalassa, jossa hyvä kokki vaikuttaa tutkimustyön laatuun kenties paljon hedelmällisemmin kuin jonkun laatumaakarin strategiapalaveri tiedekunnan kansliassa.

huomaatko että susta on tulossa hyvää vauhtia

Leena Hefner??

Itse olen välillä kuin pyörremyrsky :D

ärsyttää nuo "nopeat tekijät" koska tekeminen on usein häsläystä. Asioita unohtuu ja tavaraa rikkuu, mutta ei sen väliä, kun saadan nopeasti aikaiseksi! Kyllä ne muut korjaa jäljet.



Multa ainakin töissä menee aikaa asioiden korjaamiseen muiden jäljiltä, ehkä siksi olen hitaammasta päästä.

Kaikkialla ei vaan voi olla hidas. Meillä töissä pitää esimerkiksi saada tietty määrä tuotantoa tehtyä yhden päivän aikana.

Tuotantomäärä ei ole merkitty liian isoksi, vaan niin, että siitä on kuitenkin helppo selvitä, kun tekee kaiken reippaasti.

Mutta nyt meillä on yksi hidastelija, joka ei sitten vaan osaa toimia nopeasti, vaan kaikkeen menee kaksin- tai kolminkertainen aika muihin verrattuna.

Olen sanonut asiasta useasti, ja onneksi on vielä koeeajalla, koska en tiedä voinko pitää ko. ihmistä meillä töissä vakituisesti.

Kaikki muut selviävät päivästään hyvinkin nopeasti, jopa ne samaan aikaan taloon tulleet kuin tämä hidastelijakin.

Henk.koht. kokemus noista tuotantokiintiöistä on, että ne on vedetty niin tappiin, että vain paras saa kiintiön täyteen...

Ihminen hidastuu luonnostaan vanhuksena.

Teillä nopeilla hitautuu vielä. Sittenpä näette. Kun olette vanhoja, ymmärrätte hitaita. Ihminen hidastuu luonnostaan vanhuksena.

nopeasti teen, ja HUOLELLA, koska inhoan jos asiat tehdään vaan jotenkin sinne päin ja toisekseen maailma on täynnä mielenkiintoista tekemistä, en halua kuluttaa aikaa turhaan esim. roskien viemiseen tai jonkun parin sanan hinkkaamiseen pitkässä tekstissä. Enkä edes muista koska olisin jotain rikkonut, sillä minut on sillä tavalla että tavaroista pidetään huoli niin että ne kestävät mahdollisimman pitkään.

Niin ja yliopistolla siis minäkin töissä, teen sekä labrahommia että analysointia ja kirjoittamista. Ei se että on nopea ja tarkkakin käytännön hommissa tarkoita etteikö voisi olla nopea ja tarkka myös teoreettisemmissa jutuissa.

ärsyttää nuo "nopeat tekijät" koska tekeminen on usein häsläystä. Asioita unohtuu ja tavaraa rikkuu, mutta ei sen väliä, kun saadan nopeasti aikaiseksi! Kyllä ne muut korjaa jäljet.

Multa ainakin töissä menee aikaa asioiden korjaamiseen muiden jäljiltä, ehkä siksi olen hitaammasta päästä.

Voi jestas että menee hermot sekä töissä että kotona! Töissä on pari työkaveria, joiden kanssa joudun tekemään viikottain yhteistyötä. Heiltä menee ihan järjettömän kauan kirjoittaa esim. yksi sähköposti tai saada mikä tahansa asia toimitettua! Kyse ei ole edes siitä, että siirtäisivät asian tekemistä, vaan ihan siitä että ovat tuhottoman hitaita! Mieheni on samanlainen, samoin kuopus. Joka asiassa tuhraantuu noin kolme kertaa se aika mikä minulta. Oli kyse kauppakäynnistä, pukemisesta, pihan kolaamisesta... En nyt väitä olevani muita parempi, mutta ihmetyttää, että mihin se aika heiltä hukkuu??

multa saa odottaa vastauksia kauan, koska mulla on kiire- en vaan pysty niin laitan asioita tärkeysjärjestykseen. Mutta sit eri asia on hitaus-ja sehän on temperamenttipiirre. Tiedän tunteen, mutta hitaalle ihmiselle taas sun tyyppinen ihminen on tosi ahdistava. ja kauimmin terveenä selviää todennäköisesti se hidas, koska ihminen on luonnostaan hidas, nopea on usein suorituskeskeinen, neuroottinen, perfektionisti...Mä olen itse melko nopea, mutta olen oppinut ajan myötä että elämässä kannattaa ottaa aikansa eikä suorittaa koko ajan sata lasissa- ja nyt on alkaneet ärsyttää ne suorituspakkoiset. Ei aika mihinkään huku; toiset on läsnä ja tekee ajatuksella, toiset vaan tekee melkein kuin pakosta vaikka siinä ei olis mitään mieltä, ajatusta, tunnetta. Mihin sulla on kiire?

Jos nyt häneen viittasit? Edelleen täällä sekoitetaan soheltaminen ja se, että toimii nopeasti, tehokkaasti ja laadukkaasti. En minäkään kaikessa ole nopea. Uudet asiat vie tietysti aikaa enemmän. Mutta omat työt ja kotiasiat teen joitain toisia nopeammin, vaikka teen ne yhtä hyvin. Enkä ole mikään stressipesä. :) Ap

Mutta sit eri asia on hitaus-ja sehän on temperamenttipiirre. Tiedän tunteen, mutta hitaalle ihmiselle taas sun tyyppinen ihminen on tosi ahdistava. ja kauimmin terveenä selviää todennäköisesti se hidas, koska ihminen on luonnostaan hidas, nopea on usein suorituskeskeinen, neuroottinen, perfektionisti...Mä olen itse melko nopea, mutta olen oppinut ajan myötä että elämässä kannattaa ottaa aikansa eikä suorittaa koko ajan sata lasissa- ja nyt on alkaneet ärsyttää ne suorituspakkoiset. Ei aika mihinkään huku; toiset on läsnä ja tekee ajatuksella, toiset vaan tekee melkein kuin pakosta vaikka siinä ei olis mitään mieltä, ajatusta, tunnetta. Mihin sulla on kiire?

Nopea saa rutiinit pois alta ja voi keskittyä tekemään jotain mukavampaa