Onko epäkohteliasta jos yksi tuleva mummo

Sinä sitten annat enemmän.

Hienoa minusta!!!

En ymmärrä näitä huutelijoita, jotka haukkuvat perhettä rahattomaksi jne. Uudet vaunut voivat olla hyvinkin kalliit, ja parempihan se todellakin on, että sellaiset ostetaan kimppalahjana kuin että kaikki ostaisivat pehmoleluja tms. Ap:lle paljon onnea tulevasta lapsenlapsesta, sinusta tulee ihana mummo :)

Vaunut tosiaan voi olla kalliit ja tietyn merkkisiin voi mennä pitkälle toista tonnia. Miniä ei rattaita kerjää, vaan tämä olisi mukava yllätys. Jos tuttavilla/suvulla on halua ja rahaa panostaa, mikäs siinä. Kastelahja voisi olla näiltä sukulaisilta aivan hyvällä omatunnolla pienempi, joten sitä on turha miettiä. Taitaa kateus vain iskeä mammoihin.

Onnea tulevasta lapsenlapsesta!

T.EDELLINEN

Kimppalahjat hoideta? Onko kimppalahjoissa sitten yleisesti jotain pahaa? Tai yleensä halussa antaa jotain tarpeellista lastenhoitoon, vaikka kuuluisikin elatusvelvollisuuteen. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin saada 30 erilaista krääsää jokaisena lapsen alkuajan juhlana, aikana jolloin lapsi ei tarvitse kuin hoitotarvikkeet, ruokaa ja rakastavan sylin. Itse olisin ikionnellinen tuollaisesta lahjasta ja varmasti myös budjettini mukaan haluaisin itse osallistua moiseen lahjaan läheiselleni.

mutta oletko laskeskellut, saisitteko kasaan todella niin paljon, että saisitte ne vaunut ostettua? Vai maksaisko tulevat vanhemmat myös niistä sen verran, kun käytetyistä aikoivat maksaa? Jos ne maksaa vaikka jotain 800e ja itse laittaisit esim. 300e niin vielä jää paljon muille. Paitsi jos on iso suku ja tuttavapiiri ja kaikki osallistuu.. Meille ainakin sukulaiset ja ystävät toi noin 15-25e:n arvoiset vauvalahjat ja lähisuku sitten ristiäisiin ristiäislahjat. Ei kannata odottaa, että kukaan antaisi montaa kymppiä. Entä jos saatte kasaan vaikka 600e, mitä rahoille sitten tehdään, revitkö itse jostain sen puuttuvat 200, vai jääkö vaunut hankkimatta?

Jos olet, kerro mulle missä kohtaa ap on sanonut, että aikoo keneltäkään kysymättä ostaa ne vaunut ja lähettää sitten laskuja sukulaisille?

Puhe on koko ajan ollut siitä, että vaunurahasto on _yksi_ _vaihtoehto_ niille, jotka eivät keksi, mitä ostaisivat, mutta jotka haluavat kuitenkin perhettä jotenkin muistaa.

Olisin aika järkyttynyt jos serkkuni tai jonkun muun kaverin anoppi lähettäisi minulle 50 euron laskun siitä, että on ostanut miniälleen vaunut. Jättäisin kyllä maksamatta.

vaan haluaa vaivata tällä vaunuidealla muita ihmisiä?

Ap ei ole äveriäs anoppi. Hänellä ei ole edes käytettyihin vaunuihin varaa.

että minäkin voisin luvata tytölleni lahjaksi uudet vaunut kun tulen mummiksi. Ei minulla kyllä duunarina ole varaa niihin, mutta kaipa vävypojan sukulaiset ja tytön kaverit yms. suostuu maksamaan ne kanssani.



Kuinka hyvä mummi minusta tuleekaan.

ja varmasti ilahduttaa perhettä. Mitä nämä ihmiset täällä oikein nitisevät? Ettekö te ole koskaan keränneet esim. kimppalahjaa vaikka opettajan lahjaksi? Tai muuten ostaneet jollekulle yhdessä vähän arvokkaampaa ja isompaa lahjaa kuin mitä olisit yksin voinut/halunnut ostaa? "onpas vakaalla pohjalla talous jos ei voi vaunuja ostaa" -kommentit on kyllä uskomattoman asiattomia. Vauvan tullessa on varmasti monta muutakin menoerää, eikä varmaan suurimmalla osalla riitä rahkeet laittaa jopa tonnia vaunuihin. Käytetyt on myös hyvät, mutta sitähän te asuntolainaiset mammat ette voi ymmärtää.



Minä iloitsisin jos suku yllättäisi vaunuilla. Tosin olenkin peeaa opiskelija, joka ei ansaitse lapsia ennen kuin on 35 ja pankin omistama omakotitalo alla.

että noi vaunut ei edes ole mikään lahja, koska ristiäislahja annetaan erikseen. Näppärä tapa tuo, että lyödään lasku käteen "läheiselle" milloin mistäkin.



Kälyni harrasti tätä: Soitti ja ehdotti yhteislahjaa tai -lahjakorttia jollekulle sukulaiselle. Käytännössä se sitten hoidettiin niin, että minä näin sen vaivan että hommasin lahjan/lahjakortin omilla rahoillani ja ostin kortin. Käly kuittasi nimensä siihen korttiin ja ojensi suurin seremonioin sen lahjan. Meille ei tullut koskaan edes kiitosta! Saati että käly olisi kysynyt, mihin voisi maksaa oman osuutensa.



Kummasti sitten lakkasin kokemasta kälynä satoine serkkuineen kovin "läheiseksi".



Hänkään ei sentään ilennyt ruveta järjestämään keräyksiä ihan muuten vaan... Se on jo sitten tuostakin jalostetumpi muoto.

Kimppalahjat hoideta? Onko kimppalahjoissa sitten yleisesti jotain pahaa? Tai yleensä halussa antaa jotain tarpeellista lastenhoitoon, vaikka kuuluisikin elatusvelvollisuuteen. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin saada 30 erilaista krääsää jokaisena lapsen alkuajan juhlana, aikana jolloin lapsi ei tarvitse kuin hoitotarvikkeet, ruokaa ja rakastavan sylin. Itse olisin ikionnellinen tuollaisesta lahjasta ja varmasti myös budjettini mukaan haluaisin itse osallistua moiseen lahjaan läheiselleni.

ja esitin toiveen, että ristiäislahjat ovat sille lapselle, ei vanhemmille. Mielellään myös sellaisia, että ne säilyvät lapsella muistoina eli ei muovileluja ja pehmoja vaan kultaa ja jalokiviä :-).

ihan täysin sekopäät kirjottelee edes lukematta juttua.



Mistä lähtien kimppalahja johon ketään pakoteta osallistumaan on kerjäämistä?



Parhaimmat sekopää pisteet menee lehmälle joka kirjoitti että aikuinen ihminen ei saa ottaa keneltäkään mitään vastaan tai on luuseriäiti ja kakkoseksi sijoittui yksi vitun vatiaivo joka ehdotti että ihminen ennustaa tulevat sairaalareissunsa ja tilaavat mannerheimilta 300 euron hoitajan päiväksi lapsesta huolehtimaan... nyt kun kirjoitin tätä pakko sanoa että pääsette molemmat lehmät jaetulle ykkössijalle vai oletteko yksi ja sama aivoton idiootti?

kyllähän tuo ap:n miniä pystyy käytetyt vaunut ostamaan, nythän ap haluaa antaa yllätyksenä uudet ja hienot. Eiköhän normaalin toiminnan piiriin mahdu se, että isovanhemmat ostavat omasta halustaan kalliita lahjoja, sekä se, että eivät osta.

Lahjansaaja tai vanhempansa voivat toivoa vaikka kuuta taivaalta, mutta se on heidän asiansa. Minusta on hirveää, että jotkut tekevät lapsia, mutta eivät kykene edes perushankintoja maksamaan! Ei ihme, että lapset voivat huonosti, kun lähtökohta on mikä on. Ensin ostetaan yhdessä vaunut, sitten sänky, sitten pyörä, sitten sukset, luistimet, mopo jne. Eli jotkut tekevät lapsia sillä mielellä, että kylä kasvattaa ja kylä kustantaa.

Anoppi haluaa ostaa hienot vaunut, mutta ei halua niitä itse maksaa. Kyllä minäkin haluan ostaa omalle lapselleni auton, mutta ei ole ennen tätä käynyt mielessä, että voisin maksattaa sen sukulaisilla vetoamalla siihen, että lahjat on kiva juttu.

Siis se, että lapsen synnyttyä muistaminen on rahaa ja tavaraa? Meidän suvussa ja lähipiirissä ei moista tunneta. Jos haluaa muistaa vauvan saanutta perhettä, on riittänyt soitto, onnittelukortti tai kukkakimppu. Kun on kotouduttu, on tuotu rotinat.



Ei meillä ns. tavallisissa perheissä käy edes mielessä, että lapsen syntymä olisi asia, joka pitäisi rahalla mitata. Totta kai ne vanhemmat hankkivat lapsensa hoidossa tarvittavat tavarat, osasivathan he sen lapsenkin itsekseen ilman kavereiden apua tehdä. Jos joku isoäiti haluaa ostaa vaunut tai sängyn niin siinäpä ostaa, mutta ei käy edes mielessä, että kerjuulistan kanssa kyseltäisiin, että monellako kymmenellä eurolla haluat muistaa.



Jos perheellä on rahasta pulaa, kuten ap:n lapsella tuntuu olevan, niin paljon parempi apu on lahjakortti ruokakauppaan.

mutta huomaat ehkä tästä että se riippuu ihan ihmisestä että pitääkö tökerönä. Minä en pitäisi, meillä on suvussa tapana ostaa kimppalahjoja, koska kukaan sukulaisemme ei ole erityisen äveriäs. Itseasiassa nyt kun mietin asiaa, niin on aikaa siitä kun ostin sukulaiselle jonkun ihan lahjan, useimmiten olen laittanut rahaa tilille kännykkää, mopoa, matkaa, tms varten. Paljon mieluummin annan sen 20-50 euroa tuollaiseen tarkoitukseen, kun ostan kalliin kukan ja jonkun pienen lahjan, josta en edes tiedä onko se mieluisa.



Toisaalta meidän suvussamme ei myöskään ole tapana ostaa vauvalahjoja, vaan tuoda rotinakori kun perhe kotiutuu sairaalasta (eli leivonnaisia vieraille tarjottavaksi, kahvipaketti, ruokaa perheelle, ehkä jotain pientä tarpeellista mutta arkista).



Kannattaa siis varmaan varovasti kokeilla kepillä jäätä ja kysellä asiasta ja vähän ehkä udella, paljonko he olisivat valmiita laittamaan. Ihan hyvä pointti nimittäin sekin, että välttämättä mitään kovin isoa summaa ei kimpassa edes saataisi aikaiseksi.

Ja ihmettelen, miten tämä anoppi kehtaa mennä rahankerjuulle miniän sukulaisille. Jos hänen omassa suvussaan on tapana kerätä rahaa ja tavaraa vauvaperheelle niin ok. Mutta onko se varmaa, että miniän suvussa on tapana ostaa lahjaksi vauvavarusteita.

Siis se, että lapsen synnyttyä muistaminen on rahaa ja tavaraa? Meidän suvussa ja lähipiirissä ei moista tunneta. Jos haluaa muistaa vauvan saanutta perhettä, on riittänyt soitto, onnittelukortti tai kukkakimppu. Kun on kotouduttu, on tuotu rotinat.

Ei meillä ns. tavallisissa perheissä käy edes mielessä, että lapsen syntymä olisi asia, joka pitäisi rahalla mitata. Totta kai ne vanhemmat hankkivat lapsensa hoidossa tarvittavat tavarat, osasivathan he sen lapsenkin itsekseen ilman kavereiden apua tehdä. Jos joku isoäiti haluaa ostaa vaunut tai sängyn niin siinäpä ostaa, mutta ei käy edes mielessä, että kerjuulistan kanssa kyseltäisiin, että monellako kymmenellä eurolla haluat muistaa.

Jos perheellä on rahasta pulaa, kuten ap:n lapsella tuntuu olevan, niin paljon parempi apu on lahjakortti ruokakauppaan.

Enpä muista koska olisin nauranut näin paljon, kiitos vaan teille joillekin :)

Onnitteluista ja monista mukavista viesteistä kiitän :)

Kyllä minä ainakin nauraisin makeasti, jos vaikka siskon anoppi soittelisi meille ja pyytäisi rahaa, että hän voisi ostaa siskolleni unelmavaunut. Varmaan kysyisin, aikooko anoppi tästä eteenkinpäin kerätä suvulta rahaa, että perhe saa kaiken mahdollisen toivomansa tekemättä päivääkään töitä.



Jokainen saa lahjoittaa lastenlapsille ihan mitä tahtoo, mutta en ole ennen kuullut, että joku haluaa antaa lahjan, jonka muut maksavat.

ihmisille ja pyytäisin rahaa?

Meillä on aika vilkas seuraelämä ja ajattelin kyllä ihan vaan mainita kimppalahjan mahdollisuudesta kavereille, tutuille ja sukulaisille joiden tiedän muistavan kuitenkin perhettä. ap