Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää neuvojat, joiden mukaan liikuntaan löytyy kyllä aikaa jos vaan haluaa
11.11.2011 |
Helppo se on 50 vuotiaan jo aikuisten lasten äitinä neuvoa toista, jolla on 2 pientä lasta, mies reissuhommissa, eikä isovanhempia apuna. Meillä palkattu hoitaja apuna, mutta hän on ollut nytkin 2 viikkoa sairaana.
Mutta lenkille toki voi aina lähteä, jos vain haluan, hah!
Kommentit (200)
että jos oikeasti, siis oikeasti, haluaa niin aikaa liikunnalle löytyy. Työmatkat tai osa niistä, kotijumppaa kun lapset nukkuu/katsoo telkkaria/ruoka on uunissa, viikonloppuisin lenkkeilyä/ulkoilua koko perheen kanssa, lapset vaikka pyörillä ja aikuiset voi tehdä esim intervallijuoksua samalla, koko perhe uimaan ja vanhemmat vuorotellen tekee pidemmät uinnit. Ap:lla vielä hoitaja apuna???
Minusta on ihan tekosyytä vedota aikapulaan, miksei sitten sano suoraan totuutta että ei viitsi/jaksa? Itse olen aina halutessani löytänyt sen raon liikkumisellekin, nyt on ajanjakso etten jaksa. Ja lapsia neljä, opiskelen, käyn töissä ja minulla on useita muitakin harrastuksia kuin liikunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on neljä lasta. Ja aina olen voinut lenkkeillä. Ratasikäinen kulkee rattaissa, vähän isompi seisomalaudalla tai pyöräillen, talvella pulkassa jne. Ei se tietysti niin helppoa ole, mutta en oikeasti keksi, miksi lenkkeily ei onnistuisi lasten kanssa.
liikuntaan löytyisi kyllä aikaa, jos haluaisit.
Käy AMKta ja meilä on 3 lasta. Koulupäivän jälkeen eka ajatus ei todellakan ole lenkille lähtö, vaikka mieli tekisikin. Muuten jäisi kaikki muu hoitamatta.
Että kyllä kerkee liikkumaan, jos vaan kiinnostaa.. Just
Olen yh ja käyn aamuisin. Kolmasluokkalainen osaa lähteä itse kouluun ja ehdin ysiksi töihin, kun lähden salille vähän ennen kahdeksaa. Toki mulla on onni, että töihin on fillarilla 5 min matka ja salikin on vieressä.
Jos mulla olisi ukko, kävisin kahdeksan jälkeen kun laps nukkuu.
Tätä ennen, kävimme luistelemassa, rakensimme lumilinnaa, fillaroimme, uimme, ulkoilimme lapsen kanssa. Se onnistuu aina.
Vaikka liikuntaan löytyisikin aikaa venyttämällä aikataulun äärimmilleen, ei siihen välttämättä löydy energiaa. Mun on joskus ilman lapsiakin vaikea löytää aikaa liikkumiselle, kun pimeä tulee ennen kun pääsee töistä ja eikä ryhmäliikuntaan ole mahdollisuuksia. Kun on väsynyt työpäivän jälkeen, ei välttämättä tunnu siltä, että on energiaa lähteä säkkipimeille pelloille koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt kun käyn itsekin töissä taas, niin en näe kovin fiksuna sitäkään, että niistä neljästä tunnista, jotka lapsia arkipäivänä näen lohkaisen vielä tunnin tai pari liikuntaharrastukselle... Tai ehkä pitäs sit lenkkeillä pilkkopimeässä yöllä...
Ja ei, en surffaa töissä. Just nyt oon saikulla...
jos haluaa. Jos ei halua niin se onkin aivan toinen asia tai jos priorisoi jonkun muun asian. Reissutyön vielä ymmärrän mutta aika usein esteenä on se että äiti on tehnyt itsestään korvaamattoman, ts.perheessä on isä mutta isä ei "osaa" laittaa lapsia nukkumaan tms. Olen päivät lasten kanssa, ilalla pääsen lenkille/jumppaan, kun mies on lasten kanssa. IHme kyllä, ehdimme vielä viettää yhteistäkin aikaa, ei se tunti niin paljon ole. Veikkaan että moni käyttää saman ajan tv;n katsomiseen. Itse en katso oikeastaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuntoilette samalla kun lapset katsoo telkkaria tai kun ovat jo nukkumassa.
Esim. kuntopyörä tai soutulaite nostaa kivasti yleiskuntoa.
Ai niin, ne lantionpohjanlihasliikkeet... :D
nyt tytöt treenaamaan tässä palstalla ollessa ;)
Ihailen jokaista joka priorisoi lapset itsensä edelle. Ihailen myös jokaista joka huolehtii itsestään sen minä voi.
Hyvä vinkki: Lapset pienestä suurimpaan yleensä rakastavat varovaista painia, jota on kivoin harrastaa leveässä pehmeässä sängyssä. Tai ota taapero tai vaikka 5-vuotias sängyssä selällä maatessasi koukkuun vedettyjen jalkojesi päälle niin että lapsen kasvot ovat itseäsi vasten ja heijaa edestakaisin. Hevonen laukkaa, hevonen laukkaa ... kyllä tuntuu, nauru irtoaa ja molemmat kokevat ihanaa läheisyyttä! Keksikää omia jumppaliikkeitä sängyssä tehtäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikuntaan löytyisi kyllä aikaa, jos haluaisit.
Käy AMKta ja meilä on 3 lasta. Koulupäivän jälkeen eka ajatus ei todellakan ole lenkille lähtö, vaikka mieli tekisikin. Muuten jäisi kaikki muu hoitamatta.
Että kyllä kerkee liikkumaan, jos vaan kiinnostaa.. Just
että tässä elämäntilanteessa se tuntuu niin hankalalta, etten yksinkertaisesti VIITSI. Silloin ei tarvitsisi kinata kenenkään kanssa aikatauluista ja eri vaihtoehdoista.
Me turrutaan kaikki niin näihin omiin rutiineihimme, ettei edes nähdä että jotain voisi tehdä toisin. Eikä ehkä halutakaan tehdä toisin. Ja that's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän sitä aikaa aina löytyisi - mutta usein se olisi sitten muusta pois. Jos käy töissä, ei arkisin välttämättä ole hirveästi aikaa olla lasten kanssa ja moni ei halua vähentää sitä entisestään lähtemällä vaikka jumppaan. Lasten mentyä nukkumaan olisi tietysti taas aikaa (ellei pidä tehdä esim. töitä, opiskellla tms. pakollista), mutta ainakin osalla (esim. minulla) reipas liikunta illalla vaikeuttaa nukahtamista, ei hyvä sekään. Ja jos aamulla on aikainen herätys, ei se oma nukkumaanmenoaika välttämättä ole hirveän paljon lasten jälkeen. Jos aikataulu on tiukilla, voi aamuliikunta taas lyhentää yöunia, ei taaskaan hyvä.
Vapaapäivinä on sitten enemmän aikaa. Ja Lasten kanssa voi tietysti myös liikkua, mutta se onkin sitten eri asia saako siitä sellaista että kaikki viihtyvät ja liikunta on tarpeeksi tehokasta aikuiselle muttei liian raskasta lapsille.
Kyse on vaan priorisoinnista, jättää jonkun "muun" tekenättä ja käy puolen tunnin juoksulenkin. Elämä on valintoja, turha leikkiä marttyyria.
liikuntaan löytyisi kyllä aikaa, jos haluaisit.
Käy AMKta ja meilä on 3 lasta. Koulupäivän jälkeen eka ajatus ei todellakan ole lenkille lähtö, vaikka mieli tekisikin. Muuten jäisi kaikki muu hoitamatta.
Että kyllä kerkee liikkumaan, jos vaan kiinnostaa.. Just
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei-hei lapset, äiti lähtee nyt taas lenkille heti koulun/töiden jälkeen, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, ja kun äiti tulee takaisin, onkin jo teidän pikku pilttien nukkumaan menoaika...
Surullista perhe-elämää... kai lapsilla on edes valokuva äidistä, että muistavat, niltä äiti näyttää
Mitään täydellisen liikkumattomuuden ja jokapäiväisen himotreenaamisen välillä EI ole!
Hei-hei lapset, äiti lähtee nyt taas lenkille heti koulun/töiden jälkeen, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, ja kun äiti tulee takaisin, onkin jo teidän pikku pilttien nukkumaan menoaika...
Surullista perhe-elämää... kai lapsilla on edes valokuva äidistä, että muistavat, niltä äiti näyttää
"Eli
Hei-hei lapset, äiti lähtee nyt taas lenkille heti koulun/töiden jälkeen, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, ja kun äiti tulee takaisin, onkin jo teidän pikku pilttien nukkumaan menoaika...
Surullista perhe-elämää... kai lapsilla on edes valokuva äidistä, että muistavat, niltä äiti näyttää "
Lenkillä esim. 2-3krt viikko. Ihana sama. Hei hei lapset, äiti katsoo nyt salkkarit. Sitten piltit menevätkin jo nukkumaan. Kyse on siitä mihin ajan käyttää. Turha väittää että kaikki ovat koko ajan 100 prosenttisesti lasten kanssa...
Hei-hei lapset, äiti lähtee nyt taas lenkille heti koulun/töiden jälkeen, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, ja kun äiti tulee takaisin, onkin jo teidän pikku pilttien nukkumaan menoaika... Surullista perhe-elämää... kai lapsilla on edes valokuva äidistä, että muistavat, niltä äiti näyttää
keinoa harrastaa liikuntaa niin että lapset ovat mukana/yhteinen aika ei kärsi. Ja omalla kekseliäisyydellä niitä löytyy varmasti lisääkin. Mutta jos on jo valmiiksi päättänyt, että ei liikuntaa pysty harrastamaan, niin...
niin ei niitä oikein voi kaksin jättää töitten jälkeen eikä edes nukahtamisen jälkeen, tai sossu tulee ja vie...no, sitten olis aikaa liikkua. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä taas.
onneksi lasten valveillaoloaika on vaan 30 minuuttia kotiintulon jälkeen...
Hei-hei lapset, äiti lähtee nyt taas lenkille heti koulun/töiden jälkeen, niin kuin kaikkina muinakin päivinä, ja kun äiti tulee takaisin, onkin jo teidän pikku pilttien nukkumaan menoaika...
Surullista perhe-elämää... kai lapsilla on edes valokuva äidistä, että muistavat, niltä äiti näyttää
Koska se on totta?
Mulla on tossa naapurissa nainen, joka lähtee aamulla puoli kuudelta otsalampun kanssa juoksulenkille. Vähän matkan päässä asuu perhe, jonka isä juoksee harva se ilta vastaan työntäen kahta alle 3-vuotiasta juoksurattaissa, että äiti saa mennä sillä aikaa jumppaan. Itselleni oli pitkään ainoa tapa päästä lenkille se, että otin lapset pienillä pyörillään mukaan. Kun eivät enää jaksaneet polkea, pysähdyttiin leikkipuistoon jossa tein kuntopiiriä lasten laskiessa liukumäkeä.
Melkein kaikkeen elämässä pätee sanonta: "Jos on tahtoa, löytyy myös keinoja."
Ja tottakai ne kommentit saa ärsyttää, koska tiedän itsekin miten vaikeaa sen ajan ja tilaisuuden järjestäminen voi välillä olla. Mutta vaikea ei ole sama asia kuin mahdoton.