Ärsyttää neuvojat, joiden mukaan liikuntaan löytyy kyllä aikaa jos vaan haluaa

ihmisille joku ihmeellinen uusi "pakko". Jos et halua/ehdi/viitsi/voi liikkua niin älä. Se on yksinkertaista. Tuota valittamista en silti ymmärrä.

kuinka liikunnaksi katsotaan vain se lenkkeily! Hommatkaa kotiin kuntopyörä, käsipainot, stepperi, hyppynaru, gymstick tai vaikka zumba-videot, kyllä se treenaaminen onnistuu ihan kotioloissakin. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka. Minäkin aloitin aikanaan kotizumballa (ja tenavat tykkäsi veivata mukana) ja käsipainoilla, nykyään käyn kuntokeskuksessa jossa on lapsiparkki.

Niinpä;) Olis hauska kuulla minkä selityksen "liikkumattomat" äiskät tähän keksii?

Itse kuulun niihin, jotka on lapsille opettaneet, että liikunnan harrastaminen on itsestään selvyys ja sen myötä lapsetkin on aina olleet innokkaita liikkujia. Meille ainakin se on antanut niin paljon kaikkea hyvää. Meillä on siis yhteisiä harrastuksia lasten kanssa.

Joka päivä vähintään jumppaan kotona, tanssin, poljen kuntopyörää, teen stepperillä, painojen kanssa kyykkyjä yms. Jumppaava äiti on meillä tuttu näky ja useimmiten lapset tulee jumppaamaan mukaan.

"on pois lapsen ajasta" jne, muuta shaissee.



No toisaalta, eihän kaikkien ole pakko liikkua jos ei halua, fine. Mutta jos haluaa, niin kyllä siihen keinot keksii. Kerrankin tuli vastaan nuori nainen juosten lenkkipolulla ja hänellä oli kaksi lasta tuplarattaissa ja lisäksi koira talutushihnassa.



Siinä oli itsellä ihmettelemistä, että kuinka viitsiikin, mutta toisilla on energiaa.



Ja siitä ajankäytöstä, että jos olet sanotaanko 4-5 tuntia viikossa lenkkeilemässä, niin ei se lapsen maailma siihen kaadu.



Mutta ei ole pakko liikkua jos ei taho :)

Itse urheilin kahden alle kouluikäisen lapsen yh-äitinä 3-4 kertaa viikossa eikä se vaatinut mitään taikavoimia eikä isovanhempia. Pelkästään organisointikykyä ja -halua.

kun ei viitsi niin ei viitsi. Turha silloin valittaa, että ei ennätä. Kun ei liiku, ei kohta viitsikkään muuta kuin lappaa roskaruokaa naamaansa ja sen surulliset jäljet näkyvät...



Säännöllinen liikunta pitää terveenä ja aktiivisena. Nyt lenkille, hophop!

päivä ihan tolkuton määrä kotitöitä tehtävänä, että se vähäinen vapaa puolituntinen kuluu niiden parissa? Meillä on viisihenkinen perhe ja en mä edes joka päivä tee kotitöitä, ruokaa laitan kyllä, mutta ei siinäkään tuntitolkulla mene. Ja hitto vie, kyllä mä joskus lähden salille, vaikka joku pölypallero jossakin nurkassa näkyykin, sen verran arvostan omaa kuntoani ja mielenvireyttäni.

joilla ei oikeasti olisi liikuntaan mahdollisuutta. Ehkä jos on jonkun vammaisen lapsen yksinhuoltaja (eikö silloinkin ole oikeus johonkin kodinhoitoapuun?), mutta "pelkät" lapset eivät ole mikään este. Moni äiti on jo täällä kertonut, kuinka liikunta onnistuu ja on aina onnistunut lapsista huolimatta. Pakko ei ole liikkua, mutta ei siitä tarvitse ärsyyntyä jos joku toteaa että mahdollista se olisi, jos vain haluaisi/viitsisi.

Poljen kuntopyörää aina kun tulee salkkarit ja käyn kerran viikossa ratsastamassa.

Koiran kanssa tulee myös lenkkeiltyä päivittäin, myönnettäköön että yleensä aamu ja iltalenkit ovat lähinnä pissityksiä.

Rattaidenkin kanssa voi vaikka juosta, eli vaunuvauva ei ole este hölkkälenkille.



Naapurinukkokin käy monesti vaavinsa kanssa juoksulenkillä jotta vaimo saisi vaikka levätä hetken tai tehdä jotain muuta.



Ei se ole niin justiinsa kuinka paljon liikkuu, miten liikkuu ja missä liikkuu.

Mutta silti olen sitä mieltä että kyllä liikuntaan löytyy aina aikaa jos vain viitsii.



Miksi tämä ärsyttää? Ei sen pitäisi kuulua muille kui nka paljon sinä liikut tai olet liikkumatta, joten miten joudut siihen tilanteeseen että ärsyynnyt kun joku kehtaakin väittää että liikkumiselle löytyy aina aikaa+



Terveisin entinen sohvaperuna jota ei aikaisemmin kiinnostanut minkään moinen liikunta jos seksiä ei lasketa....

..pystyin silti harrastamaan liikuntaa esim. seuraavin tavoin:



-pitkät kävelylenkit lasten kanssa esim. silloin kun vanhempi lapsista opetteli pyöräilemään. Toinen oli vielä pikkutaapero ja istui/nukkui rattaissa.

-leikkipuistojumppa: lasten leikkiessä hiekkalaatikolla minä jumppasin puomilla alakroppaa (leikkipuistoissa on yleensä tähän sopiva puinen matala puomi, jonka päälle voi nousta kuten steppilaudalle). Myös leukoja voi vetää leikkipuiston välineissä.

-uimahallissa lasten polskiessa olin lastenaltaan syvässä päässä ja tein vesijumppaa (olin istuma-asennossa ja heilutin jalkoja sivuille ja eteen).

-iltaisin jumppasin telkkarin edessä vatsoja, kyykkäsin jne.

Olin muuten timmissä kunnossa kun elämä oli muutenkin kahden pienen kanssa fyysisesti rasittavaa,asuttiin kolmannessa kerroksessa eikä ollut hissiä jne.

joka saattaa ärsyttää, mutta sanon silti:

liikuntaa ei ole vain liikunnan vuoksi tehty liikunta (lenkkeily, punttien nosto, jumppa) jne. Kotityöt ovat minulla prioriteettilistalla kärjessä, siivouksesta tykkään kovasti. Otan siivouksen liikunnan kannalta ja lapsetkin tykkäsivät pienenä olla siinä mukana. Moppi vaan heilumaan, kyllä siinä hiki tulee. Eikä tartte jättää lapsia eikä lähteä pimeään ulos hikoilemaan.

kun saa pineimmän nukkumaan, meillä ollaan todella hiljaa. Ei todellakaan poljeta mitään kuntopyörää, meillä se pitää ainakin melkoista meteliä. Toisekseen se aika käytetään esikoisen kokeiliin kuulusteluun, läksyissä auttamiseen jen, koska en ehdi auttaa ennekuin pienempi tosiaan nukkumassa. Monta kertaa viikossa nukuttaminen ei edes onnistu ja joudun makamaan siellä vieressä niin kauan, että sitten lopulta nukun jo itsekin. Päivät on niin rankkoja, etten halua yöunista nipistää yhtään.

Nytkin jää siivoukset ja muut kotityöt auttamatta liian vähälle, sekä lasten yksilöllinen huomioiminen, joten itselle otettu aika on aina jostain muusta pois. Meillä nuorempi lapsi on erityislapsi, jonka hereillä ollessa en pysty edes kotitöitä tekemään kunnolla, siksi hoitaja apuna pari kertaa viikossa.

ap.

eipä tulis mieleenkään viedä lapsia pitkän tarhapäivän jälkeen jonnekin lapsiparkkiin että itse pääsen jumppaan!



tai soitella pienille koululaisille, jotka jo ovat olleet pitkän iltapäivän yksin kotona, että äiti menee nyt vielä jumppaan.



on myös laitonta jättää pienet lapset yksin nukkumaan ja lähteä lenkille.



että joo. kyllä minäkin liikuntaa harrastan, yksin ja yhdessä lasten kanssa. mutta lasten etu on kuitenkin tärkeämpi kuin se liikunta.

Kannattaa muistaa myös, että liikkua voi pienissäkin pätkissä! Esimerkiksi päivän aikana 3x10min, niin saa jo puoli tuntia liikuntaa, mikä on paljon parempi kuin ei mitään. Hypi narua (meillä ainakin lapsista hauska katsella vierestä ja nauraa äidin hyppimiselle), tee käsipainoilla sarjoja, polje 10 min kuntopyörää jne.



Mulla on kaksi alle 4-vuotiasta lasta ja mies reissutöissä ja öitä pois kotoa. Silti liikuntaa kertyy 6-7 h viikossa ja suurin osa tuosta lasten kanssa.

Mua ihmetyttää nuo kotityöt: onko teillä joka päivä ihan tolkuton määrä kotitöitä tehtävänä, että se vähäinen vapaa puolituntinen kuluu niiden parissa?

pyykkiä 1-2 koneellista, astianpesukone täyttö ja tyhjennys ja hiukan siivousta, lakujen maksua, jotain pientä kodin huoltotyötä.

Koskaan ei ole aikaa millekään parin kolmen tunnin viikkosiivoukselle vaan hommia tehdään pitkin viikkoa ja silti kaikkea ei ehdi viikon aikana.

ap.

Kannattaa muistaa myös, että liikkua voi pienissäkin pätkissä! Esimerkiksi päivän aikana 3x10min, niin saa jo puoli tuntia liikuntaa, mikä on paljon parempi kuin ei mitään. Hypi narua (meillä ainakin lapsista hauska katsella vierestä ja nauraa äidin hyppimiselle), tee käsipainoilla sarjoja, polje 10 min kuntopyörää jne.

Mulla on kaksi alle 4-vuotiasta lasta ja mies reissutöissä ja öitä pois kotoa. Silti liikuntaa kertyy 6-7 h viikossa ja suurin osa tuosta lasten kanssa.

ja ymmärrän, että te ette tätä tajua.

Sitä en ymmärrä, että ne tuttavat ja sukulaiset jotka meidän lapsen tuntee, niin he ei aina ymmärrä.

ap.

pyykkiä 1-2 koneellista, astianpesukone täyttö ja tyhjennys ja hiukan siivousta, lakujen maksua, jotain pientä kodin huoltotyötä.

voi tehdä kotijumppaa ihan hyvin. Minäkin voisin, mutta en VIITSI. se on se syy.

Todella epäilen että jollain olisi muka arki sellaista ettei missään välissä olisi puolta tuntia aikaa päivässä jumppaamiseen. Sekin olisi parempi kuin ei mitään.

jos arki on todella niin kiireistä ettei ehdi. Lapset kasvaa ja aikaa urheilulle löytyy myöhemminkin.



Voitko harrastaa pienemmän kanssa äiti-lapsijumppaa. Siinä hoituisi jumppa ja lapsen huomioiminen samalla kertaa.



Itse hommasin painavan hulavanteen, jota pyörittelen illalla kun lapset on nukkumassa ja harjoitus sujuu huomaamatta tv:tä töllötellessä. Tunti kuluu siinä hujauksessa ja sopivat tauot tulee aina mainostauoilla.

Kannattaa muistaa myös, että liikkua voi pienissäkin pätkissä! Esimerkiksi päivän aikana 3x10min, niin saa jo puoli tuntia liikuntaa, mikä on paljon parempi kuin ei mitään. Hypi narua (meillä ainakin lapsista hauska katsella vierestä ja nauraa äidin hyppimiselle), tee käsipainoilla sarjoja, polje 10 min kuntopyörää jne.

Mulla on kaksi alle 4-vuotiasta lasta ja mies reissutöissä ja öitä pois kotoa. Silti liikuntaa kertyy 6-7 h viikossa ja suurin osa tuosta lasten kanssa.

ja ymmärrän, että te ette tätä tajua.

Sitä en ymmärrä, että ne tuttavat ja sukulaiset jotka meidän lapsen tuntee, niin he ei aina ymmärrä.

ap.

..pystyin silti harrastamaan liikuntaa esim. seuraavin tavoin:

-pitkät kävelylenkit lasten kanssa esim. silloin kun vanhempi lapsista opetteli pyöräilemään. Toinen oli vielä pikkutaapero ja istui/nukkui rattaissa.

-leikkipuistojumppa: lasten leikkiessä hiekkalaatikolla minä jumppasin puomilla alakroppaa (leikkipuistoissa on yleensä tähän sopiva puinen matala puomi, jonka päälle voi nousta kuten steppilaudalle). Myös leukoja voi vetää leikkipuiston välineissä.

-uimahallissa lasten polskiessa olin lastenaltaan syvässä päässä ja tein vesijumppaa (olin istuma-asennossa ja heilutin jalkoja sivuille ja eteen).

-iltaisin jumppasin telkkarin edessä vatsoja, kyykkäsin jne.

Olin muuten timmissä kunnossa kun elämä oli muutenkin kahden pienen kanssa fyysisesti rasittavaa,asuttiin kolmannessa kerroksessa eikä ollut hissiä jne.

Niistä vanhin on 4 vuotta. Kaksostenrattaisiin manee kaksi pienintä (2 kk ja 1,5v) MUTTA se toisiksi pienin ei suostu olemaan rattaissa. Toki saa valjaisiin kiinni mutta huutaa sitten siinä. 3- ja 4-vuotiaat ajavat polkupyörillä mutta jos sen 3-vuotiaan tahtiin lenkkeillään niin ei voi mun osalta liikunnaksi kutsua.

No, mä en väitä että liikkuminen olisi mulle mahdotonta, minulla on mieskin. Mutta kun sen ajan järjestäminen esim lenkkeilyyn vaatii aina sen verran järjestelemistä ja tuntuu suorastaan taistelulta (noiden pienten lisäksi meillä on myös isompia lapsia joilla harrastuksia iltaisin ym), että oma liikunta täytyy olla suunnilleen päällimmäisenä mielessä koko ajan niin liikunta aina jää. Oikeasti haluaisin ja viitsimisestä ei ole kyse, mutta kun se liikunta ei kuitenkaan ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä niin siinä sitten käy näin. Esimerkikisi yöunista en tingi, ne ovat muutenkin kortilla, eli ne anivarhaiset aamulenkit on poissuljettu vaihtoehto.

Varmasti kuulostaa himoliikkujasta selittelyltä mutta himoliikkuja en ole eikä minusta sellaista tule, mutta silti tykkäisin käydä lenkillä. Ja harmittaa kun se on niin vaikeaa.

Minulla on neljä lasta. Ja aina olen voinut lenkkeillä. Ratasikäinen kulkee rattaissa, vähän isompi seisomalaudalla tai pyöräillen, talvella pulkassa jne. Ei se tietysti niin helppoa ole, mutta en oikeasti keksi, miksi lenkkeily ei onnistuisi lasten kanssa.