Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää neuvojat, joiden mukaan liikuntaan löytyy kyllä aikaa jos vaan haluaa
11.11.2011 |
Helppo se on 50 vuotiaan jo aikuisten lasten äitinä neuvoa toista, jolla on 2 pientä lasta, mies reissuhommissa, eikä isovanhempia apuna. Meillä palkattu hoitaja apuna, mutta hän on ollut nytkin 2 viikkoa sairaana.
Mutta lenkille toki voi aina lähteä, jos vain haluan, hah!
Kommentit (200)
niin väitän että todella harvassa ovat ne jotka eivät VOISI harrastaa mitään liikuntaa. Sen ymmärrän, että illalla tai aikaisin aamulla ei jaksa/pysty, mutta suosittelen kokeilemaan. Jopa yöunista nipistettynä liikunta antaa hirveästi virtaa! Ja hyötyä ei huomaa parissa päivässä, vaan sitten kun liikunnasta on tullut automaatio.
Eli useimmiten kysymys on siitä ettei jaksa repiä itseään liikkeelle. Itselläni täytyy kaikki liikkumisen "estävät" kriteerit, eli epäsäännöllistä työaikaa tekevä mies, oma kokopäivätyö, kaksi lasta, päävastuu kotitöistä minulla, ei juurikaan ylimääräistä rahaa, iltatorkku luonne jne. Ja silti liikun 6-9 tuntia viikottain.
-jos mies kotiutuu vaikka klo 22.45, lähden silti lenkille. Kyllä, aluksi väsyttää, mutta aina lenkin jälkeen ihana olo
-jos mies on työmatkalla, jumppaan olohuoneessa. Minullakin toinen lapsista erittäin herkkäuninen, jumppaliikkeitä voi tehdä matolla ilman tossujakin
-kun lapset ratasikäisiä, lenkkeilin he rattaissa tai isompi polki pyörällä vieressä
Telkkaria en ehdi katsoa koskaa ja yöunet ovat n. 6 h mutta on sen arvoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun saa pineimmän nukkumaan, meillä ollaan todella hiljaa.
ap.
minkä ihmeen takia opetatte lapsen tuollaiseen? Ei meilläkään nyt rumpuja soiteta, kun lapset menee maate, mutta ei nyt muitenkään erityisen hiljaakaan.
sitä voi tehdä missä vain.
Jos oot himassa lasten kanssa, voit kävellä kämppää ympäri askelkyykyin, ripustaa pyykkiä kuivumaan siten, että tekee jokaisen vaatteen jälkeen jonkun liikkeen + salkkareitten ajan teet jotain lihaskuntoliikkeitä (katot ne kuitenki).
Pihalla muksujen kanssa vielä helpompi liikkua, LEIKIn kautta aerobinen puolikin tulee hoidettua. kohta tulee talvi ja pääsee hiihtää ja luistelee, nyt voi ehkä vielä tehdä pyörälenkkejä...
Kyllä siihen on oikeesti aikaa. Aikaa on valittaa, ettei ole aikaa ja pitäis tehä sitä sun tätä, mutta ei ole aikaa tarttua toimeen.
sori.
pyykkiä 1-2 koneellista, astianpesukone täyttö ja tyhjennys ja hiukan siivousta, lakujen maksua, jotain pientä kodin huoltotyötä.
Jos tuollaista tehdään päivittäin? Meillä nelihenkinen perhe ja ei nyt lähellekkään tuollainen meininki. Vaihdetaanko kaikki vaatteen kymmenen kertaa päivässä? Astianpesukoneen tyhjennys kestää noin minuutin. Laskut voi maksaa kerran kaksi viikossa.
Ei millään pahalla, mutta nyt kyllä taas kuulostaa hieman tekemällä tehdyltä tuo arkipuuhailu.
kun saa pineimmän nukkumaan, meillä ollaan todella hiljaa.
ap.minkä ihmeen takia opetatte lapsen tuollaiseen? Ei meilläkään nyt rumpuja soiteta, kun lapset menee maate, mutta ei nyt muitenkään erityisen hiljaakaan.
mutta joskus olen jumppaillut mp3-soitin taskussa ja kuulokkeet korvilla. Jos lapsi herää vatsalihasliikkeitten tekemiseeni niin on aika outoa :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun saa pineimmän nukkumaan, meillä ollaan todella hiljaa.
ap.
minkä ihmeen takia opetatte lapsen tuollaiseen? Ei meilläkään nyt rumpuja soiteta, kun lapset menee maate, mutta ei nyt muitenkään erityisen hiljaakaan.
aivotoimintaa on aika vaikea opettaa, jotkut nyt vaan nukkuu sikeästi, toiset ei. Itsekin herään ääniin tosi herkästi.
ap.
kun saa pineimmän nukkumaan, meillä ollaan todella hiljaa.
ap.
minkä ihmeen takia opetatte lapsen tuollaiseen? Ei meilläkään nyt rumpuja soiteta, kun lapset menee maate, mutta ei nyt muitenkään erityisen hiljaakaan.
aivotoimintaa on aika vaikea opettaa, jotkut nyt vaan nukkuu sikeästi, toiset ei. Itsekin herään ääniin tosi herkästi.
ap.
sillä voi olla kaikkea muutakin, oletko ehtinyt touhuamiseltasi miettimään mitä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyykkiä 1-2 koneellista, astianpesukone täyttö ja tyhjennys ja hiukan siivousta, lakujen maksua, jotain pientä kodin huoltotyötä.
Jos tuollaista tehdään päivittäin? Meillä nelihenkinen perhe ja ei nyt lähellekkään tuollainen meininki. Vaihdetaanko kaikki vaatteen kymmenen kertaa päivässä? Astianpesukoneen tyhjennys kestää noin minuutin. Laskut voi maksaa kerran kaksi viikossa.
Ei millään pahalla, mutta nyt kyllä taas kuulostaa hieman tekemällä tehdyltä tuo arkipuuhailu.
joten tuskin siis tiedät millaista se on.
minä en voi lapsen aikana edes avata tietokonetta tai se on sekaisin alta aikayksikön.
ap.
"-jos mies kotiutuu vaikka klo 22.45, lähden silti lenkille. Kyllä, aluksi väsyttää, mutta aina lenkin jälkeen ihana olo".
Liikun kyllä muuten, lapsien kanssa ja ilman, mutta yöllä lenkkeily ei tosiaan sovi kaikille. Toiset kärsivät oikeasti univaikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikuntaa pystyy kyllä harrastamaan lastenkin kanssa, mutta se ei välttämättä ole sellaista kuin haluaisi. Minä käyn lenkillä lasten kanssa siten, että he ajavat pyörällä ja minä juoksen rinnalla. Hyvin usein joudutaan pysähtymään kun joudun avustamaan pienempää apupyörien jäädessä johonkin jumiin tms.
Salille en juurikaan pääse, vaikka haluaisin.
urheilen harvoin 1-2 krt/viikossa, koska se aika on aina jollain tavalla pois lapsilta. Kun kämppä hiljenee 21 aikaan, en jaksa muuta kuin kaatua sänkyyn. Opinnot, täysipäiväinen työ ja lapsoset pitävät siitä huolen..
Mutta lapset eivät ole ikuisesti pieniä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"joten tuskin siis tiedät millaista se on.
minä en voi lapsen aikana edes avata tietokonetta tai se on sekaisin alta aikayksikön.
ap"
Olen nähnyt aika paljon erityislapsia, mutta tuo kuulostaa jo aika hurjalta
Elto
teen töitä täyspäiväisesti (ja enemmänkin) sekä opiskelen vielä päälle. Tehdään miehen kanssa töitä niin, että toinen on töissä aiemmin kuin toinen. Eli toinen on aamut lapsen kanssa yksistään, toinen pitkälle iltaan.
Ehkä tähän jotenkin saisi vielä tungettua liikunnan, mutta en ole niin superihminen, kun aikataulut ovat hurjaa palapeliä jo muutenkin ja näemme miehen kanssa toisiamme tosi vähän. Lapsen unien aikana minä nukun (tai opiskelen), pakko mennä yhtä aikaa nukkumaan lapsen kanssa, jotta tämä järjestely toimii.
Toki kaupassa tulee käytyä kävellen, muuta ulkoilua sekä joskus tanssittua lapsen kanssa kotona, mutta en laske liikunnaksi noita, kun ei niissä kunnolla edes hengästy.
Kyllähän sitä voi aina kaikenlaista priorisoida, mutta minulle on nyt tärkeintä, että selviän töistä ja opinnoista ja saan pidettyä siitä huolimatta lapsen hoitopäivät kohtuullisina ja ehdin nähdä miestänikin. Varsinkin arkipäivinä on aika mahdotonta repiä mistään edes sitä tuntia lisää aikaa, kun nytkin loppuvat vuorokauden tunnit kesken jatkuvasti. Lapsi on vielä sen ikäinen, ettei enää viihdy rattaissa, mutta ei osaa vielä pyöräillä tms. (Nyt olen kahvitauolla, jos joku siihen puuttuu.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun saa pineimmän nukkumaan, meillä ollaan todella hiljaa.
ap.
minkä ihmeen takia opetatte lapsen tuollaiseen? Ei meilläkään nyt rumpuja soiteta, kun lapset menee maate, mutta ei nyt muitenkään erityisen hiljaakaan.
aivotoimintaa on aika vaikea opettaa, jotkut nyt vaan nukkuu sikeästi, toiset ei. Itsekin herään ääniin tosi herkästi.
ap.sillä voi olla kaikkea muutakin, oletko ehtinyt touhuamiseltasi miettimään mitä kaikkea.
ok. tässä tulee: älyllinen kehitysvammaisuus, epilepsia, colitis ulcerosa = haavainen paksusuolentulehdus.
ap.
"-jos mies kotiutuu vaikka klo 22.45, lähden silti lenkille. Kyllä, aluksi väsyttää, mutta aina lenkin jälkeen ihana olo".
Liikun kyllä muuten, lapsien kanssa ja ilman, mutta yöllä lenkkeily ei tosiaan sovi kaikille. Toiset kärsivät oikeasti univaikeuksista.
jos olisin kahdentoista jälkeen menossa nukkumaan niin uni tulisi lenkin jälkeen vasta joskus kahdelta... ja kuudelta ylös, ei onnistu millään.
Joten liikun siis päiväsaikaan.
Kannattaa myös muistaa, ettei kaikki asu niin turvallisella asuinalueella, että voi lähteä yksin myöhään illalla ulos lenkille.
Mistä lähtien ne kaikki juopot, örveltävät ja raiskaajat ovat olleet niin hyväkuntoisia, että pinkaisevat pimeässä jonkun lenkkeilijän perään?
En ymmärrä tätä kommenttia, mielestäni edes lenkkipoluilla ei ole vaarallisimmalta tunnu jotkut hullut/raiskarit vaan koirat, jotka saattavat pinkaista lenkkeilijän perään ja on niitä vaarallisiakin koiria. Mutta se ei liity kellonaikaan.
Meillä ei isäntä satuja lue..monena iltana hän on itse jäähallilla..
Tämänkaltainen kommentti pisti silmääni muutamasta vastauksesta. Oikeastiko joissain perheissä mies saa harrastaa liikuntaa niin paljon kuin haluaa eikä naisella ole mahdollisuutta edes kerran viikossa käydä lenkillä?
Mulla on juuri nyt sama tilanne kuin aloittajalla sikäli, että tässä elämäntilanteessa en pysty liikkumaan niin paljon kuin haluaisin (kävelen työmatkasta osan, jumppaan kotona, mutta en siis pääse yksin lenkille/salille). Teen todella vaativaa työtä, jota kukaan muu ei tee puolestani. Jos lapset tai minä sairastamme, joudun tekemään ylitöinä kaiken iltaisin ja viikonloppuisin. Isovanhemmat eivät pysty auttamaan.
Toinen lapsista sairastaa ja valvottaa öisin todella paljon. Sairauteen myös kuuluu, että nukahtaminen on hankalaa. Eli en voi liikkua silloin, kun lapsi nukkuu. Koska usein lapsi ei nuku, vaikka olisimme kaikki kuoleman väsyneitä.
Alkuillat haluan olla lasteni kanssa. Varsinkin, koska joudun usein tekemään ylitöitä, jolloin en heitä näe. En ilkeä viedä pientä, sairastelevaa pitkän hoitopäivän jälkeen jumppasalin hoitokaukaloon.
Eli priorisoin vaativan työni ja sairaan lapseni höidon nyt oman liikkumiseni edelle. Joku toinen varmaan vaihtaisi työtä, mutta rakastan työtäni enemmän kuin ohjattuja jumppatunteja tai pitkiä juoksulenkkejä.
Lapseni sairautta en ole valinnut ja sille en mitään voi.
Ehkä joku superäiti nyt ehdottaa, että voisin vetää aina aamuyöstä parit kahvakuulatreenit samalla kuin hoidan lasta.
Nytkö vasta selvisi, että kun lapsia tekee, monta hommaa jää vähemmälle, mitä haluaisi tehdä. Silti ei kaikki äidit leiki marttyyria, kuten sinä vaan yrittää saada hetken itselleen aikaa ja tehdä mielipuuhaa niillä resursseilla, mitä on.
Toki voi tehdä kuten sinä, että luettelee, kuinka on tärkeä ja kaikki vaativaa ja kuinka minä annan kaikkeni lapsilleni ja en ajattele vain itsekkäästi itseäni. Tulkaa nyt sitten kertomaan, että mun pitäis sitä ja tätä.
Yhtä tärkeitä me muutkin olemme hei kuule lapsillemme ja työmme on tärkeää. Silti emme marttyroi vaan hoidamme hommamme ja jos nauttii kahvakuulatreenistä, vedämme sen siinä kotimatolla ja nautimme, että saamme edes sen tehtyä.
Mutta annan sinulle virtuaaluhalin ja toivotan voimaa, sillä elämäsi todella vaikuttaa vaikealta.
Mulla on juuri nyt sama tilanne kuin aloittajalla sikäli, että tässä elämäntilanteessa en pysty liikkumaan niin paljon kuin haluaisin (kävelen työmatkasta osan, jumppaan kotona, mutta en siis pääse yksin lenkille/salille). Teen todella vaativaa työtä, jota kukaan muu ei tee puolestani. Jos lapset tai minä sairastamme, joudun tekemään ylitöinä kaiken iltaisin ja viikonloppuisin. Isovanhemmat eivät pysty auttamaan.
Toinen lapsista sairastaa ja valvottaa öisin todella paljon. Sairauteen myös kuuluu, että nukahtaminen on hankalaa. Eli en voi liikkua silloin, kun lapsi nukkuu. Koska usein lapsi ei nuku, vaikka olisimme kaikki kuoleman väsyneitä.
Alkuillat haluan olla lasteni kanssa. Varsinkin, koska joudun usein tekemään ylitöitä, jolloin en heitä näe. En ilkeä viedä pientä, sairastelevaa pitkän hoitopäivän jälkeen jumppasalin hoitokaukaloon.
Eli priorisoin vaativan työni ja sairaan lapseni höidon nyt oman liikkumiseni edelle. Joku toinen varmaan vaihtaisi työtä, mutta rakastan työtäni enemmän kuin ohjattuja jumppatunteja tai pitkiä juoksulenkkejä.
Lapseni sairautta en ole valinnut ja sille en mitään voi.
Ehkä joku superäiti nyt ehdottaa, että voisin vetää aina aamuyöstä parit kahvakuulatreenit samalla kuin hoidan lasta.
siellä paikanpäällä on joka kerta pällistellä?