Lapsuus 80-luvulla: kuka palstalaisista on ollut alakoulussa

Mutta karkit ja jätskit oli silloin parempia. Sormijäätelö oli mehujäistä mun lemppari. Merkkarit oli isompia, niihin taisi joku lapsi kuollakin.

ja kun vastasi, piti nousta seisomaan. Elämänkatsomustietoa ei ollut olemassakaan eikä kirkkoon kuulumattomia ollut juurikaan. Avioerojakin oli vähemmän ja oli erikoista, jos joku oli avioeroperheestä tai jos jonkun vanhemmat eivät olleet naimisissa.

Menin ekalle vuonna 82 ja muistan, että koulun aulassa oli Mauno Koiviston muotokuva kehyksissä. Jossain vaiheessa kuudesluokkalaiset esittivät aamunavauksessa kuorolaulantana Jäähyväiset aseille ja muistan katselleni sitä Koiviston muotokuvaa.



Hajukumit, magneettipenaalit, kivipestyt farkut joissa ne sellaset metallisolkiset puuvillaiset vyöt, raidalliset akryylipatenttineuleet, purkkarit. Sellasta.

Taisivat olla just sen kokoisia että juuttuivat herkästi keuhkoputkeen. Ainakin niillä peloteltiin. Kympillä sai hillittömän paperipussillisen irtokarkkeja. Irtokarkkien osto oli melkoinen operaatio. "Viidelläkymmenellä pennillä noita, markalla noita, eiku noita, markalla noita - paljolla siinä nyt on?" ei ihme ettei kiskat enää myy irtareita samaan tyyliin että kiskan setä lappoi niitä pussiin kakaroiden sanelun mukaan.

eikä mitään alakoulua...

Meillä ei ollut ruokalaa, vaan järjestäjät kantoivat lautaset ja ruoat keittiöstä kellarista luokkahuoneeseen.

Välipalana oli lohko kaalia, lanttua tms.

Joskus taisi olla jopa siivu roiskeläppäpitsaa, ja juhlapäivinä kermajäätelöpuikko, ilman suklaakuorrutusta.

"2 tollasta moottoripyörää, kolme mansikkavaahtokarkkii, 5 Lätkäliigaa, 5 tuttufruttii" Ja jokainen 5- tai 10-penninen joka löydettiin, vietiin kiskalle ja ostettii 1 karkki. 70-luvulla oli vielä pennin karkkejakin.



Liikunnassa oli aina vaan hiihtoa, hiihtoa ja hiihtoa. Tai syksyisin suunnistusta sumuisessa metsässä, jossa haisi mädät lehdet.



Askartelutarvikkeina käytettiin violetteja pahveja omenalaatikoista, piipunrasseja ja itse virkattuja hiirenhäntiä. Muistan, että pullon ympärille liimattiin hiirenhäntää ja tupsuista tehtiin korvat (koira). Kerran piti tuoda kotoa myös tyhjä säilykepurkki, jonka terävät reunat sitten vasaroitiin sileiksi. Paitsi minä, koska meillä oli hieno veivattava tölkinavaaja. Vohvelikankaalla päällystettiin, siitä tuli kynäteline äitienpäivälahjaksi.



Kouluterkkari taisi olla aina huoneessaan, joka päivä paikalla.

Lapset kävivät virpomassa ja aina ei saanut karkkia ja munia, vaan saattoi tulla koriin omena tai 20 penniä.



Leikkipuistoissa ei ollut mitään Lappsetin puulinnoja, vaan kiipeilutelineeksi kelpasi puolikaareksi taivutetut tikapuut. Palloa heitettiin seinään eri tavoilla, sen leikin nimeä en enää muista.

lasten kesken sellainen kummalinen huhu, että mustia puhelinlaitoksen (?) pakettiautoja ei saanut katsoa päin? Että jos kuski huomaa sinun katsovan, hän pysähtyy ja nappaa kyytiin?



Me pidettiin niitä jonain pahoina miehinä enkä tiedä mistä juttu lähti. (Etelä-Suomi)

lehdissä oli paperinukkeja

misseistä Tomi Poikolaiseen ja Jukka Virtaseen

http://neidonblogi.vuodatus.net/

mutta meillä oli kiertokirjeitä, joita oli pakko lähettää niin ja niin monelle, muuten tapahtuu jotain kamalaa. Vanhemmat sit yrittivät puuttua noihin.



Kirjekavereita etsittiin ahkerasti. "Vastaan kaikille kuvansa lähettäneille". "Foto olis kiva ylläri".



Valokuvat koottiin pahvisivuisiin albumeihin, niiden sivujen liimapinnan päällä oli ohut muovi.



Kontaktimuovia ei ollut ainakaan mulla, koska se oli kallista, äiti päällysti koulukirjat värillisellä muovipussimateriaalilla.



Valintatalon kassit oli fuksianpinkkejä. Lasketteluasut oli kokohaalareita joissa oli piukka alaosa ja neonvärejä. Laskettelu harrastuksena oli hienointa mitä voi olla.

Pallolla tahtiin kymppiksiä seinää vasten tai sitten ihan maahan pompottamalla.



Kolmannelle menin vuonna -85 ja meillä oli miesopettaja. Musiikintunnilla yks poika pelleili ja kielloista huolimatta ei lopettanut ja meidän muiden esitykseen harjoitteleminen meni pilalle. jossain vaiheessa opettaja hermostui ja siirsi pojan pois luokasta. Poika oli pikkuinen sintti, ja väkivaltaa ei käytetty. Pojan äiti nosti asiasta jutun. Jouduin opettajainhuoneeseen selittämään mitä oli tapahtunut. En muista saiko poika lopulta jälkkäriä, kun häiritsi tuntia.



Kouluun poimittiin syksyisin puolukat. Yksi koulupäivä oli metsäretkeä syksyisin ja puolukat poimittiin siinä samalla.



Ihania muistoja teillä. kuulostaa niin tutulle. :)

oli Alkon kassissa. Jumppatunnilla opettaja paukutti tamburiinia ja mentiin ringissä sen tahdissa. Myöskin opeteltiin tanssimaan jenkkaa. Jumppapuku piti olla ja jumppatossut.

ihan unojtanut yves rocherin ne ihan pienet huulipunat! :D

Muistan kanssa että koulun jälkeen oli kerhoja, tietokonekerho yms.

Usein kyllä tuli heti ekaluokkalaisena tyjään kotiin, onneksi meillä oli koira minulle kaverina.

Kuri oli ankarampaa silloin ja tavat piti olla.

Kaikki ruoka piti syödä.

Jos jäi jokin tavara kotiin, esim. kirja tai viivotin, piti nousta pulpetin viereen ja pyytää opettajalta anteeksi "olisiko opettaja niin hyvä ja antaisi minulle anteeksi kun minulla jäi kirja kotiin?" :DDD

Ulkoa piti opetella paljon jo alle 10-vuotiaana, Isä meidän -rukous, Herran siunaus, kertotaulut...Ja ne kuulusteltiin aina niin että piti mennä luokan eteen sanomaan.



Näytelmätunnit oli kivoja, sen muistan, keksittiin ihan älyttömiä juttuja ja esitettiin muille. Mutta ne oli sitten 4-6 luokalla kun oli vähän rennompi opettaja.

80-luvun lapsuus oli kyllä niin huoletonta, itsekin vielä 12-vuotiaan muumipaita päällä, sai olla lapsi paljon pidempään.

Jokainen jumppatunti alkoi avorivistöllä tamburiinin tahtiin. osaisin tehdä avorivistön edelleen vaikka unissani.

Mä olen siis vm 79 ja mietin teidän vanhempien näkökulmaa, oliko rahapulaa?

Jokainen jumppatunti alkoi avorivistöllä tamburiinin tahtiin. osaisin tehdä avorivistön edelleen vaikka unissani.

toi tamburiini ja se huopapäinen lyömäpuikko, olin jo unohtanut ne!

Tietty muuten piirtoheitin oli kova sana jossain vaiheessa. Sen kanssa oli välillä hassua, kun se yläläppä oli vaikka jäänyt kiinni eikä kukaan uskaltanut pelottavalle opelle siitä sanoa eikä kuvaa siis heittynyt mihinkään.

Jokainen jumppatunti alkoi avorivistöllä tamburiinin tahtiin. osaisin tehdä avorivistön edelleen vaikka unissani.

toi tamburiini ja se huopapäinen lyömäpuikko, olin jo unohtanut ne!

Tietty muuten piirtoheitin oli kova sana jossain vaiheessa. Sen kanssa oli välillä hassua, kun se yläläppä oli vaikka jäänyt kiinni eikä kukaan uskaltanut pelottavalle opelle siitä sanoa eikä kuvaa siis heittynyt mihinkään.

ei esim. sisustettu samalla tavalla kuin nykyään tai osteltu vaatteita. Nykymeininki sisustus- ja lastenvaateblogeineen olis ollut hirveetä tuhlausta, pröystäilyä ja koreilua. Lapsilla oli yksi talvihaalari ja sillä mentiin. Mulla oli varmaan kahdet eri housut per lukukausi ja muutama paita. Sukat ja pikkarit ehkä vaihdettiin joka päivä mutta muuten mentiin koko viikkokin samoilla vaatteilla. Ei käyty suihkussakaan joka päivä. Rahaa sai aika vähän vanhemmiltakin, just irtokarkkiin sitä irtosi lauantaina ja jostain markkinoilta sai ostaa markkinapallon. Joululahjaksi ei saanut montaa lelua vaan paljon villasukkaa, yöpukua yms.

Mulla oli http://www.flickr.com/photos/63421853@N07/

Daisy Doll Ballerina, ja toinen nukke, jonka nimeä en muista, sillä oli jonkinlainen paituli, jossa oli kasvot(?)

ja tällainen elektroniikkapeli

http://www.powerhousemuseum.com/collection/database/?irn=67966

jossa jänis väisteli vettä ja halkoja