Lue keskustelun säännöt.
Miksi lihotatte lapsianne kuin syöttöporsaita?
28.06.2011 |
Olen kauhistellut jo useamman vuoden niitä reilusti ylipainoisia lapsia. Lisää vaan herkkuja ja herkkuja poskeen että pysyvät tyytyväisinä. Ettekö äidit ajattele ollenkaan heidän parastaan ja terveyttään?
Minullakin oppilaina yksi lihava tyttö, jonka liikkuminen näyttää olevan yhtä tuskaa. Läpi talven kulkee T-paidassa kun jatkuvasti hiki. Ei jaksa liikkua muiden mukana. Ihan kamalaa katsottavaa ja sääliksi käy! Kaverit kiusaa. Miten tuollaiset muka elää sairastumatta diabetekseen ja muihin sairauksiin.
Monesti kun näkee lihavia lapsia, niin kyllä vanhemmat on ihan samasta puusta veistettyjä. Ja lisää vaa hesä ja mäkki mättöä poskeen ja jälkkärit isoimmat jäätelöt mitä kylmä altaasta löytyy.
Anteeksi vaan, mutta ettekö todellakaan rakasta lapsianne, jotka lastanne lihotatte? Ja tämähän ei ole lapsen oma vika, vaan teidän syöttäjä äitien! Hyi olkoon!
Ja turha alkaa viisastelemaan ja pönkittämään itsetuntoanne. Toivon teidän menevät oikeesti itseenne ja miettimään vielä. Normaalipainoisten lasten elämä on paljon helpompaa. Jaksaa leikkiä, liikkua, on kavereit. Tämä on totuus. Olen ollut "alalla" jo parikymmentä vuotta seuraamassa aitiopaikalla.
Kommentit (208)
itse olen aina ollut laiha vaikka ruokavalioni on niin epäterveellinen, että keskimääräinen av-mamma varmaan pyörtyisi jos tietäisi koko totuuden. Samoin lapseni syövät joka päivä herkkuja runsaan ruuan lisäksi ja ovat silti säälittävän laihoja. Naapurissa asuu hyvin vähän ja terveellisesti syövä poika, joka harrastaa liikuntaa monta kertaa viikossa päivittäisen pihoilla pyörimisen lisäksi ja on silti jatkuvasti läskin rajoilla. Eli kaikilla ei ole sama lähtötilanne, enkä lähtisi hirveästi lihavien lasten vanhempia arvostelemaan, koska itse olen varmasti ruoan suhteen huonompi vanhempi kuin suurin osa heistä. Meillä vaan on ollut geenien suhteen hyvä onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lihava lapsi ja nyt aikuisena olen lihava. Murrosikä iski päälle jo ala-astella, joten laihduin nopeasti hoikaksi, vaikka pituuskasvu pysähtyi jo 11-vuotiaana. Enkä siis ollut ihan kevyesti lihava vaan aika reilusti lihava ala-asteen neljä ekaa luokkaa.
Joskus kannattaa nähdä se lapsi yksilönä eikä vain yhtenä syöttöporsaiden jatkeena pitkässä rivissä. Moni lihava lapsi saattaa esim. pitää painoaan samana useamman vuoden ja muuttua siitä hiljalleen ensin vain isokokoiseksi ja lopulta jopa normaalipainoiseksi murrosiän myrskyissä. Osalle lapsista käy nimenomaan päinvastoin. Juuri murrosiässä lihotaan, kun vanhempien kontrolli pettää ja kaverit ovatkin niitä esikuvia myös ruokailun suhteen.
Niitä terveellisiä tapoja kannattaa kotona ilman muuta opettaa mutta niitä ei saa pakkosyöttää ja pakottaa kaiken aikaa, tai homma lähtee käsistä juuri silloin, kun se lapsi alkaa kokeilla omia siipiään. Mikään fanaattisuus suuntaan tai toiseen ei ole koskaan hyvästä.
Mitä jos opettaisitte niille lapsillenne terveellisen syömisen ja terveelliset ruoat ja jättäisitte sen painon vahtimisen vähemmälle. Lihava lapsikin on ihminen ja oikeutettu ihmismäiseen kohteluun ilman järkyttäviä haukkumasanoja (esim. syöttöporsas). Lihavaa lasta pitää kannustaa esim. liikkumaan ja syömään terveellisesti mutta samalla hän on kuitenkin lapsi, jota pitää kohdella nätisti huolimatta hänen ulkonäöstään. Kuinka moni täällä vastaavassa liian laihojen ketjussa kutsuu näitä lapsia luuviuluiksi ja kukkakepeiksi, vaikka se liiallinen laihuus saattaa tappaa nämä lapset paljon nopeammin kuin se liiallinen lihavuus?
Minä kamppailen kilojeni kanssa koko ajan. Omat lapseni menevät vielä toistaiseksi miinuskäyrällä, mutta oma neuroottisuuteni heidän painojaan kohtaan on oikeasti aika kamalaa. Lapseni on yleensä ollut -10-käyrällä ja viimeksi -8-käyrällä ja paniikki iski. Lapseni on todella paljon herkkujen perään ja yrittää varastaa kaapistakin keksejä, jos niitä vieraille olen ostanut. JOtain on mennyt pieleen kasvatuksessani enkä keksi oikein muuta kuin omat neuroottisuuteni lihavuutta ja herkkuja kohtaan. Terveellistä syömistä olen korostanut aina mutta olen yrittänyt olla tekemättä herkuista jotain suurta ja ihmeellistä, joten meillä on syöty keksejä tai jätskiä ihan arkenakin silloin tällöin. Silti lapseni käyttäytyy herkkupöydässä siten kuin ei olisi koskaan saanut mitään herkkua...
Minulle ongelma pamahtaa varmaan murrosiässä, kun lapseni alkaa päättää itse yhä enemmän syömisistään. Pelottaa jo nyt! Onneksi vielä toistaiseksi lapsellani on lukuisia liikuntaharrastuksia ja yritämme kovasti pitää niistä kiinni.
Ei ole helppoa kasvattaa lasta, jos itsellä on ongelmia painon kanssa suuntaan tai toiseen. Kunpa sitä tukea tulisi vähintäänkin päivähoidon ja koulun henkilökunnalta. On aina sääli, kun se lihavan äidin lapsi nähdään väkisinkin lihavana, vaikka näin ei ole. Oma anoppini esim. jankuttaa lapseni lihavuudesta, vaikka itse syöttää lasta herkuilla kaiken aikaa. Lapseni on 113 cm pitkä ja 18 kg eli ymmärtääkseni ihan sopusuhtainen 5-vuotias. Vai olenko tässäkin asiassa sokea lapsen lihavuudelle?
itse olen aina ollut laiha vaikka ruokavalioni on niin epäterveellinen, että keskimääräinen av-mamma varmaan pyörtyisi jos tietäisi koko totuuden. Samoin lapseni syövät joka päivä herkkuja runsaan ruuan lisäksi ja ovat silti säälittävän laihoja. Naapurissa asuu hyvin vähän ja terveellisesti syövä poika, joka harrastaa liikuntaa monta kertaa viikossa päivittäisen pihoilla pyörimisen lisäksi ja on silti jatkuvasti läskin rajoilla. Eli kaikilla ei ole sama lähtötilanne, enkä lähtisi hirveästi lihavien lasten vanhempia arvostelemaan, koska itse olen varmasti ruoan suhteen huonompi vanhempi kuin suurin osa heistä. Meillä vaan on ollut geenien suhteen hyvä onni.
Lisättäköön vielä, että olisin huolissani ap:n henkisestä voinnista. Ei ole tervettä tekeytyä opettajaksi, ja sen varjolla purkaa pahaa mieltään.
Painonhallinta lähtee nimenomaan siitä, että ei tarjota niitä lasten herkkuruokia jatkuvasti, vaan opetetaan syömään kaikenlaisia ruokia. Näin tulee väistämättä niitä päiviä, jolloin lapsi syö kevyemmin, kun ei "tykkää". Samalla oppii pitämään kaikesta ruoasta.
Esimerkiksi meillä lapset eivät rakasta linssikeittoa, mutta kyllä syövät sitä nälkäänsä sen verran, että pärjäävät.
t. neljän lapsen äiti
Okei, tottakai meilläkin syödään namia. Mutta sitä ei tuputeta. Ei niin, että heti kun lauantai aamuna herätään, niin kaivetaan se mässysäkki pöydälle aamupalanm korvikkeeksi.
Viinirypäleillä tarkoitin sitä, että makeanhimoon esim arkisin, voi hyvin antaa vinirypäleitä kulhoon pöydälle. Ajavat ihan saman asian. Meillä namipäivä on lauantai, mutta välillä saatetaan muistaa että oho, onkin mennyt kaksi viikkoa, eikä olla muistettu koko namipäivää.
Joskus vuosia sitten nimittäin saatoin viikollakin antaa namia, jos lapsi sitä pyysi. Siitä tulee helposti tapa. Paljon helpompi pitää yksi selkeä namipäivä. Toki kesällä syödään jäätelöä ja juodaan ulkona pillimehua... tottakai.
Mutta ne ohjat täyty olla vanhemmilla, eikä kokoajan antaa sitä mitä lapsi pyytää.
Meillä pienimmälle (4v) annetaan monesti namipäivänä myös viinirypäleitä, koska hän menee namista ihan sekaisin, alkaa kävelemään päin seiniä ym. Tämä on meidän perheessä koettu hyväksi keinoksi. Sitäpaitsi se ajaa hänelle ihan saman asian. Oli sitten dumle, tai viinirypäle, niin miksi hyvää tapaa vaihtamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menkääpä takaisin koulunpenkille läskipallerot.
Ap
Nais opettaja kirjoitetaan nais opettaja menkääpä takaisin koulunpenkille läskipallerot.
Ap
Olen aina ihmetellyt alakoululaisten huonoa kieliopin tuntemusta, mutta nyt se saa selityksensä...
T. Yläkoulun ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkuu ihan järkyttäviä määriä, koko ajan liikkeessä ja nimenomaan juoksee. Jaksaa kävellä yhtäjaksoisesti useamman kilometrin, käveli pitkiä matkoja jo 2-vuotiaana. Syö samaa ruokaa kuin muu perhe ja annoskoko on suhteessa ikään. Joka aterialla puolet kasviksia, yksi tai kaksi hedelmää per päivä. Leipää pieni pala jne.
Muu perhe pysyy normaalipainoisina tavallisella kotiruoalla, mutta tämä yksi vaan söisi ja söisi herkkuja. Esim. päiväkodissa söi viisi(!) annosta kiisseliä ja jouduin lopulta kieltämään lisäannokset, koska paino alkoi nousta lisää.
Voi olla kuule joku muukin opettaja kun joku äikän, tai alakoulun ylipäätänsä. Repikää siitä.
Ja ne jotka vetosivat henkisiin ongelmiin...hmmm...joo, todellakin :D :D
Se ei olekkaan pointti olenko ope vai en, mutta minusta te muutamat vaan pyöristelette omien lapsienne paino ongelmaa. Yritätte itse peitellä omaa tunarointianne siitä, miten sairaaksi teette lapsenne. Luuletteko siitä saavanne kirkkaamman kruunun. Lapsenne ei todellakaan tule teitä kiittämään että saivat syödä lapsuudessaan kaikkea sitä roskaa mitä heille tuputatte.
Ettekö siis rakasta lapsianne? Itse voin kääntää asian niinpäin. Minusta te ette rakasta lapsianne, kun opetatte heidän tuollaiselle ruualle ja lihotatte heidät muodottomiksi? Haluatteko todella että lapsenne kuolevat aikaisemmin kaikenmaailman diepeeteksiin sun muihin.
Ja en todellakaan ole ainut joka näin ajattelee. Minulla on ihana oppilas, joka on pahasti ylipainoinen. Hän on monesti itkenyt minulle, kuinka hän ei edes pysty kävelemään kouluun kavereiden kanssa kun he kävelevän niin nopeasti eikä hän pysy perässä. Oikeasti, tällaistako haluatte lapsillenne?? Kysyn vaan. Kun pitäisi vaan olla jaloilla 45 minuuttia, niin hänen pitää pästä istumaan välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie lapsesi tutkimuksiin. Voi olla häikkää kilpirauhasissa tms. Ota herkku pakkomielle puheeksi neuvolassa.
eikä minua kukaan lihottanut, olin laiska ja flegmaattinen ja joudun TODELLA syömään puolet vähemmän kuin muut että pysyisin norm.painossa. Minulle ei koskaan ostettu isoja karkkipusseja tai jäätelöitä. Korkeintaan jouluna. Maitoa join liikaa ja joskus pullaa, mutta en enempää kuin ikätoverit keskimäärin, joten lopettakaa se vanhempien syyttely!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ne lapset ja perheet jotka syö kohtuudella kaikkea on hoikimpia.
Tässäkin ketjussa on joitain mainintoja herkkujen määrästä.150g karkkia on todella paljon pikkulapselle.Miettikää itse te jotka olitte esim.70 ja 80 luvulla lapsia.Saitteko herkkuja tollasia määriä? Me saatiin lauantaisin vapaavalintaisena tikkari,jäätelö tai suklaapatukka.Nykyään karkkipäivä jo alle kouluikäiselle on pussi sipsejä,karkkia,keksejä,jäätelöä ja limua niin paljon kuin haluaa ja kaikki samana päivänä.Siihen sit vielä ruokana ehkä pizzaa ehkä mäcci jne.Aivan liikaa aikuisellekin.
Jos kaikki perheet palais 30 vuotta taaksepäin karkkipäivän suhteen katoais ylipainokin lapsilta.
Missä luki tuo "menkääpäs takaisin koulunpenkille läskipallerot" -juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla kuule joku muukin opettaja kun joku äikän, tai alakoulun ylipäätänsä. Repikää siitä.
Ja ne jotka vetosivat henkisiin ongelmiin...hmmm...joo, todellakin :D :D
Se ei olekkaan pointti olenko ope vai en, mutta minusta te muutamat vaan pyöristelette omien lapsienne paino ongelmaa. Yritätte itse peitellä omaa tunarointianne siitä, miten sairaaksi teette lapsenne. Luuletteko siitä saavanne kirkkaamman kruunun. Lapsenne ei todellakaan tule teitä kiittämään että saivat syödä lapsuudessaan kaikkea sitä roskaa mitä heille tuputatte.
Ettekö siis rakasta lapsianne? Itse voin kääntää asian niinpäin. Minusta te ette rakasta lapsianne, kun opetatte heidän tuollaiselle ruualle ja lihotatte heidät muodottomiksi? Haluatteko todella että lapsenne kuolevat aikaisemmin kaikenmaailman diepeeteksiin sun muihin.
Ja en todellakaan ole ainut joka näin ajattelee. Minulla on ihana oppilas, joka on pahasti ylipainoinen. Hän on monesti itkenyt minulle, kuinka hän ei edes pysty kävelemään kouluun kavereiden kanssa kun he kävelevän niin nopeasti eikä hän pysy perässä. Oikeasti, tällaistako haluatte lapsillenne?? Kysyn vaan. Kun pitäisi vaan olla jaloilla 45 minuuttia, niin hänen pitää pästä istumaan välillä.
Aina ei ole kyse siitä, että lapsi syö hirveästi. On tutkittu, että samaa ruokaa, sama määrä, niin toinen lihoo, toinen ei. Eli lihavuus ei aina tarkoita, että lapsi syö pelkkiä herkkuja. Toki näitäkin on. Muistuttaisin myös, että yhteiskunnassamme on myös laihoja lapsia, jotka eivät saa kotonaan ruokaa. Myös anoreksia on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Näistäkin tärkeä puhua. Vanhempien syyllistäminen on raukkamaista, koska ihan tutkijoidenkin mukaan, niin läheskään aina ei ole kyse siitä, että lapsi saa herkkuja 24/7. Geeniperimä vaikuttaa 60-80% + että on olemassa lihavuusgeenejä, mikä tekee painonhallinnasta vaikeaa. On myös laihuusgeenejä, esim. itse olen laiha, vaikka söisin mitä, suurin osa suvusta samanlaisia.
Missä luki tuo "menkääpäs takaisin koulunpenkille läskipallerot" -juttu.
sivulla nais opettaja ja mies opettaja...
eikä minua kukaan lihottanut, olin laiska ja flegmaattinen ja joudun TODELLA syömään puolet vähemmän kuin muut että pysyisin norm.painossa. Minulle ei koskaan ostettu isoja karkkipusseja tai jäätelöitä. Korkeintaan jouluna. Maitoa join liikaa ja joskus pullaa, mutta en enempää kuin ikätoverit keskimäärin, joten lopettakaa se vanhempien syyttely!
on aiheuttanut sen, että olet joutunut tekemään enemmän töitä painonhallinnan suhteen.
ja kerroin meidän perheen olevan hyvin laihoja erittäin epäterveellisestä ruokavaliosta huolimatta. Voisin lisätä, ettei meillä ole koskaan tehty mitään erottelua herkkuihin ja normaaliruokaan, vaan ihmiset syövät sitä mitä tekee mieli. Ei ole ollut karkkipäiviäkään koskaan. On sanottava, että vaikka joka päivä syödään jäätelöä, kakkua, pullaa ja usein niitä karmeita uuniranskiksiakin, niin määrät eivät ole valtavia. Kun tiedetään, että lisää saa niin paljon kuin jaksaa, ei ole mitään järkeä mättää enemmän kuin tekee mieli.
Käytännössä tutkimustulos tarkoittaa sitä, että saman verran rasvaa, leipää ja puuroa syövät henkilöt voivat lihoa ihan eri tavalla.
- Toinen heistä voi lihoa siitä syystä, että hänellä on niin sanottu epäedullinen geneettinen muoto perimässään. Ehkä hänen elimistönsä käyttää näitä ruoka-aineita eri tavalla, Järvelin havainnollistaa.
Tutkijat havaitsivat, että FTO-geeni ja sen varianttien olemassaolo ei selittänyt lapsen syntymäpainoa eli haitallisen geenin perivä vauva ei ole muita lihavampi vielä syntyessään.
Ja tässä
Syyllistäjät ovat pitkään riehuneet ylipainoisten kimpussa: lihavuus on laiskuutta, sillä jokainen voi harrastaa liikuntaa, jos viitsii. Lihavuus on jopa tyhmyyttä, sillä hölmöähän on olla pitämättä itsestään huolta. Ja joka tapauksessa lihavuus on oma vika!
Tähän ovat sortuneet median lisäksi jopa terveyskasvattajat. Samaan aikaan tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet, ettei asia ole näin yksinkertainen. Lihavuuden genetiikkaa on tutkittu toistakymmentä vuotta. Nyt ollaan varmoja siitä, mitä ylipainoiset ovat väittäneet iät ja ajat: toiset yksinkertaisesti lihovat helpommin kuin muut.
–?Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan, vahvistaa Suomen lihavuustutkijoiden kunniapuheenjohtaja, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lihavuustutkimusyksikön johtaja professori Aila Rissanen.–?Lihomisalttiuden, samoin kuin hoikkana pysymisenkin taustalla on selvästi geneettisiä tekijöitä. Olemme jo pitkään tienneet, että jopa 60–80 prosenttia painosta selittyy perinnöllisillä syillä.Rissasen mukaan kenenkään ei pitäisikään vertailla omaa elopainoaan ja sen saavuttamiseksi vaadittuja ponnistuksia muihin. Kelvollisia vertailukohtia ovat korkeintaan omat lähisukulaiset – jos hekään.
hui kamalaa. Minä en olekkaan mikän äidinkielen pettaja, josta mainitsinkin. Voi ziisus teidän kanssa.
Jokatapauksessa. Pistäkää ne näppinne kuriin, mitä tuputatte lapsillenne. Kukapa ei haluaisi syödä ruoaksi aina nakkeja ja ranskalaisia (lapsista siis). Se ei tarkoita että niitä kannattaisi joka päivä antaa.
Minä lähden nyt aurinkoon nauttimaan. Vetäkää te vaikka pullakahvit kotisohvalla! Heissan-
niin toinen lihoo, toinen ei? Jos on saanut molemmilta vanhemmiltaan fto-geenin. Silloinkaan painonhallinta ei ole mahdotonta, mutta on vaikeampaa kuin niillä, joilla geenialtistusta ei ole.