Lue keskustelun säännöt.
Miksi lihotatte lapsianne kuin syöttöporsaita?
28.06.2011 |
Olen kauhistellut jo useamman vuoden niitä reilusti ylipainoisia lapsia. Lisää vaan herkkuja ja herkkuja poskeen että pysyvät tyytyväisinä. Ettekö äidit ajattele ollenkaan heidän parastaan ja terveyttään?
Minullakin oppilaina yksi lihava tyttö, jonka liikkuminen näyttää olevan yhtä tuskaa. Läpi talven kulkee T-paidassa kun jatkuvasti hiki. Ei jaksa liikkua muiden mukana. Ihan kamalaa katsottavaa ja sääliksi käy! Kaverit kiusaa. Miten tuollaiset muka elää sairastumatta diabetekseen ja muihin sairauksiin.
Monesti kun näkee lihavia lapsia, niin kyllä vanhemmat on ihan samasta puusta veistettyjä. Ja lisää vaa hesä ja mäkki mättöä poskeen ja jälkkärit isoimmat jäätelöt mitä kylmä altaasta löytyy.
Anteeksi vaan, mutta ettekö todellakaan rakasta lapsianne, jotka lastanne lihotatte? Ja tämähän ei ole lapsen oma vika, vaan teidän syöttäjä äitien! Hyi olkoon!
Ja turha alkaa viisastelemaan ja pönkittämään itsetuntoanne. Toivon teidän menevät oikeesti itseenne ja miettimään vielä. Normaalipainoisten lasten elämä on paljon helpompaa. Jaksaa leikkiä, liikkua, on kavereit. Tämä on totuus. Olen ollut "alalla" jo parikymmentä vuotta seuraamassa aitiopaikalla.
Kommentit (208)
Yhtä hyvin asian voisi ajatella niin, että lihavuusgeenin kantajat ovat erittäin onnellisessa asemassa, koska he eivät tarvitse niin paljon ruokaa.
Joskus olen itsekin samaa miettinyt kun töissä lounaalla olen yhden pienen, hoikan naisen syömisiä seurannut (tai pakostakin nähnyt kun samassa pöydässä yleensä istutaan).
En ymmärrä miten joku voi lihomatta syödä sellaisia määriä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omaa tai lastensa ylipainoa just niillä geeneillä ja kun tästä geneettisestä alttiudesta lihomiseen on tieteellistäkin näyttöä, ei joidenkin mielestä sille lihomiselle nyt vaan voi mitään. Kun lihoo niin lihoo. Epäreiluahan se on, että toiset lihoo helpommin kuin toiset mutta jos tietää itsellään tai lapsillaan olevan tätä taipumusta, ei sitä saisi käyttää keppihevosena vaan nimenomaan motivaattorina terveellisempään ruokaan ja liikunnan lisäämiseen.
ne geenit vaikuttavat myös laihoilla. Itse laiha, ja en liho millään, olen lauta ja laiha, ja en todellakaan viihdy kropassani. Äiti ja isä samanlaisia "kusimatoja". Tämäkin ON ongelma!
että ei tarvitsisi päästää lasta lihavaksi sillä, että syö vääränlaista ruokaa ja liian paljon + liikkuu liian vähän. Mutta ap kuitenkaan ei voi olla opettaja ja tämä viesti on provo. Opettaja ei tee tuollaisia yhdyssanavirheitä.
jotka vauhkoavat geeneistä, ovat itse niitä syöttöporsaidensa syöttäjiä.
Mitenkäs suu pannaan kun kuulette lääkäriltä huonoja uutisia lastenne ravintoarvoista, suoliston ja sisäelinten voinnista?
Herätkää syöttäjät! Terveellistä ruokaa, ei limuja ja turhia sokereita.
Antakaa lapsillenne hyvä elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheestämme. Mies syö vähemmän, ja lihoo silti herkästi. Se kiukuttaa miestä ja ymmärrän kyllä häntä.
näky on aika tavalla erilainen kuin vielä 10-20 v. sitten. Vähintään joka kolmas tenava ja teini on oikeasti lihava. Kun tietää, mitä se tulevaisuus tule olemaan ihan pelkästään terveysmielessä (vaikka jätetään kiusaamiset ja psyykkiset tekijät, itsetunto-ongelmat ym. ulkopuolelle), ei itku ole kaukana. Sairaalassa kulkee tutkittavana reilusti ylipainoisia lapsia, joilla on jo rasvamaksa ja kakkostyypin diabetestakin jo pukkaa. Kymmenen vuoden päästä (eli vajaa kolmikymppisellä) alkaa jo selkä, lonkat ja polvet olla lopussa. Diabeteksen komplikaatiot (verisuonet tukossa, munuaiset loppu, sokeus, raajakuoliot, impotenssi...) uhkaa jo kolmi-nelikymppisenä. Ja näiden pitäisi jaksaa sitten pidempään työelämässä? Kaikkea kanssa.
Joku roti tähän mässytykseen täytyy saada, ihan kansakuntana. Lihavuus ei ole mikään pikkujuttu vaan tappava tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka vauhkoavat geeneistä, ovat itse niitä syöttöporsaidensa syöttäjiä.
Mitenkäs suu pannaan kun kuulette lääkäriltä huonoja uutisia lastenne ravintoarvoista, suoliston ja sisäelinten voinnista?
Herätkää syöttäjät! Terveellistä ruokaa, ei limuja ja turhia sokereita.
Antakaa lapsillenne hyvä elämä!
lihavuustutkijaa, joka peräänkuulutti median ajojahtia. Itsellä ei ole lihavia ja itse hoikka.
Minua kuvottaa, miten vanhempia syyllistetään ja lapsia haukutaan hirveillä nimityksillä. Mitään hyvää ei saa sillä aikaan, että haukutaan ja solvataan, ei tässäkään asiassa. Lisäksi näen työssäni lastensuojelussa niin hirveitä kohtaloita(lapselle ei ole ostettu ruokaa- lapsi nälässä-rahat menneet omiin huvituksiin(alkoholi/tupakka jne) että tuntuu surkuhupaisalta tämä jokapäiväinen läskihuutelu, mitä palstalla on. Lihavuus on toki ongelma, mutta täällä haukutaan jo normaalipainoiset lihaviksi ja jos lapsi on liian laiha, se on näiden äitien mielestä vain hyvä asia. Anoreksian määrä on kuitenkin myös kasvussa jyrkästi, mutta jostakin syystä se aihe ei saa kommentteja, vaikka anoreksia tappaa, lapsen lihavuus ei(puhun Suomesta)
Lihavuustutkija on myös huomannut, miten media syyllistää lihavia. On nimittäin niin, että lihavuudesta määrää 60-80% geenit. Joillekin on se painonhallinta vaikeampaa kuin muilla. Jotkut lihovat helposti ja painonpudotus on vaikeampaa. Aivan samoin kuin jotkut laihat eivät millään lihoa!!
Esimerkiksi älykkyys, keskittymiskyky, musikaalisuus, alkoholismi ja luovuus tulevat osittain geeneistä. Joillekin näissä menestyminen on vaikeampaa kuin muille.
Olisiko siis niin, ettei näitä saisi arvottaa vai onko lihavuus ainoa asia, jolle ei pidä voida tehdä mitään? Hyväksyä vaan ja paapoa?
Normaalipainoinen äiti, joka ls-alalla (koulutus th ja nykyisin opiskelen töiden ohessa sosiaalityöntekijäksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun junassa istuin kahden pikku-pulleron takana, ikää ehkä 10-12 vuotta, sisarukset, matkalla siis Helsingistä Tampereelle (matka kestää vajaat kaksi tuntia). Mukaan oli pakattu kummallekin pari puolen litran pulloa cokista ja pari jättikokoista karkkipussia/ penska. "Eväät" oli syöty Riihimäen kohdalla, sitten lähdettiin hakemaan ravintolavaunusta lisaa namia. Eli leuat jauhoivat karkkia ja limppaa kaksi tuntia putkeen. Itsellä oli mukana kaksi alle kouluikäistä, joille en ottanut mitään mukaan, kun totesin, että kaksi tuntia menee kyllä ilman napostelujakin, söimme sitten kunnon lämpimän ruuan Tampereella.
Eli vastuu oli kyllä niillä, jotka noi matkaeväät oli lapsille mukaan pakannut.
näky on aika tavalla erilainen kuin vielä 10-20 v. sitten. Vähintään joka kolmas tenava ja teini on oikeasti lihava. Kun tietää, mitä se tulevaisuus tule olemaan ihan pelkästään terveysmielessä (vaikka jätetään kiusaamiset ja psyykkiset tekijät, itsetunto-ongelmat ym. ulkopuolelle), ei itku ole kaukana. Sairaalassa kulkee tutkittavana reilusti ylipainoisia lapsia, joilla on jo rasvamaksa ja kakkostyypin diabetestakin jo pukkaa. Kymmenen vuoden päästä (eli vajaa kolmikymppisellä) alkaa jo selkä, lonkat ja polvet olla lopussa. Diabeteksen komplikaatiot (verisuonet tukossa, munuaiset loppu, sokeus, raajakuoliot, impotenssi...) uhkaa jo kolmi-nelikymppisenä. Ja näiden pitäisi jaksaa sitten pidempään työelämässä? Kaikkea kanssa.
Joku roti tähän mässytykseen täytyy saada, ihan kansakuntana. Lihavuus ei ole mikään pikkujuttu vaan tappava tauti.
tyypin II diabetesta todettu kuin muutamia kappaleita. Onneksi niin. Lisäki nuo kuvailemasi komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia, tuli pieni pelottelun maku kyllä. Suomessa diabeteksen ensiluokkaista, oli sitten kyse tyypin I tai tyypin II diabeteksesta.
Itsellä tyypin I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut tuli heti mieleen, et ihan älyttömiä määriä ruokaa lapsille kyl syötetään! Moni ihmettelee, et lapsi syö muka vähän, jos ei jaksa kokonaista omenaa tai ottaa välipalaksi puolikkaan leivän. Minun mielestäni tämä on ihan ok: lapsi on paljon pienempi kuin aikuinen, syökin siis vähemmän. Mutta ällöttää ne, jotka muka huolestuu tästä ja alkaa tuputtamaan kaikkea (kun ei jaksa sit' leipää, niin annetaan sitten enemmän jälkkäriä ja sitten lapsi ei tietenkään jaksa lämmintä ruokaa myöhemmin, joten sillonkin annetaan jotain herkkua ja sitten väitetään, et "meidän lapsi on NIIIN nirso, kun sille kelpaa vaan einekset jne.")
Meillä lapset saa ihan pieniä väliploja aterioiden välillä, paljon pienempiä kuin aikuiset jaksaa syödä: esim. yksi neljäsosa pientä porkkanaa, voideltu hapankorppu ja lasi maitoa. Päivälliseksi desin verran lämmintä ruokaa, samanverran salaattia, ei leipää ollenkaan (paitsi, jos pyytää).
Lapset syö luonnostaan vähemmän kuin aikuiset! Ei sitä tarvii paikata herkuilla!
Suurin osa lapsidiabeetikoista sairastaa tyypin 1 diabetesta. Tyypin 2 diabeteksen mahdollisuus kannattaa kuitenkin muistaa sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joilla on riskitekijöitä. Lasten ja nuorten tyypin 2 diabeteksen hoidossa sovelletaan samoja painonhallinnan ja ruokavalion menetelmiä kuin aikuisille.
Eli suurin osa on edelleen tyypin I. Ja komplikaatiot Suomessa erittäin harvinaisia diabeteksessa. Diabeteksen hoito Suomessa huippuluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erittäin harvinainen, ettei nyt huudella mitä sattuu. Toki tulevaisuudessa tilanne voi olla eri.
Tyypin 2 diabetes lapsella on Suomessa vielä harvinainen yhdistelmä. Näin tuskin jatkuu kauan, pelkäävät asiantuntijat. (lause kopsattu Diabetes-lehdestä, vastaajana lasten endokrinologi)
ylipainodiabetekseen sairastuu kuusi-seitsemänkymppisenä kuin alle parikymppisenä. Kun niillä samoilla verisuonilla, munuaisilla jne. pitäisi selvitä vielä se vähintään kuusikymmentä vuotta eikä se kymmenen-kaksikymmentä vuotta, mikä niillä aikuis- tai vanhuusiässä sairastuneilla on edessä.
Lasten lihavuusongelma on räjähtämässä Suomessa kuten muissakin amerikkalaistuneissa länsimaissa. Jenkeistä voi katsoa mallia, miten kuljetetaan 250-kiloisia ihmisiä erikoisambulansseilla hoitoon, kun on ensin ovi karmeineen hajotettu, että saadaan potilas ulos huoneistosta. Tähän meilläkin mennään, kun tästä kymmenen vuotta edetään.
ja kaikille muillekin samassa tilanteessa painiville tsemppiä! Meillä on puolestaan sellainen tilanne, että itse pyrimme antamaan lapselle terveellistä ruokaa ja herkkuja rajallisesti. Uskon kuitenkin, että (perhe)päivähoidossa lapsien ruokavalio on ollut omastamme ja omista toiveistamme poikkeava. Nyt on hoitopaikka vaihtunut ja katsotaan, miten vaikuttaa tilanteeseen.
ylipainodiabetekseen sairastuu kuusi-seitsemänkymppisenä kuin alle parikymppisenä. Kun niillä samoilla verisuonilla, munuaisilla jne. pitäisi selvitä vielä se vähintään kuusikymmentä vuotta eikä se kymmenen-kaksikymmentä vuotta, mikä niillä aikuis- tai vanhuusiässä sairastuneilla on edessä.
Lasten lihavuusongelma on räjähtämässä Suomessa kuten muissakin amerikkalaistuneissa länsimaissa. Jenkeistä voi katsoa mallia, miten kuljetetaan 250-kiloisia ihmisiä erikoisambulansseilla hoitoon, kun on ensin ovi karmeineen hajotettu, että saadaan potilas ulos huoneistosta. Tähän meilläkin mennään, kun tästä kymmenen vuotta edetään.
Amerikan malli tulee meille, ainakaan yhtä pahana.
Lihavien riski sairastua on jopa 30-kertainen normaalipainoisiin verrattuna.
Lasten diabetes on Suomessa vielä valtaosin tyypin 1 diabetesta, mutta viime vuosina myös heillä on alkanut esiintyä kakkostyypin diabetesta. Lohjan kaupungin terveyden edistämisen päällikkö Eija Tommila pitää tilannetta huolestuttavana. Jopa kolme suomalaista sairastuu tuoreen laskelman mukaan joka tunti kakkostyypin diabetekseen.
Lasten ja nuorten ei välttämättä tarvitse varsinaisesti laihduttaa saavuttaakseen normaalipainon, vaan tärkeää on saada painon kasvu pysähtymään.
Lohjan kaupunki on pystynyt ehkäisemään lasten ja nuorten ylipainoa selvästi. Ensimmäinen askel oli Eija Tommilan mukaan se, että asiaan kiinnitettiin huomiota.
Monet ylipainosta kärsivien lasten vanhemmat epäilivät hankkeen onnistumista ennakkoon ja tunnelma terveydenhoitajan vastaanotolla saattoi Eija Tommilan mukaan olla hyvinkin jännitteinen. Mutta tulokset olivat lopulta varsin hyviä ja vanhemmat olivat tyytyväisiä, ettei heidän tarvinnut kamppailla ongelman kanssa yksin. Lasten ja nuorten elämään laihtuminen vaikutti monesti hyvinkin vahvasti.
Eija Tommila muistuttaa, että kun lapsi joutuu laihdutuskuurille, niin mukana on oltava koko perheen. Toisaalta elämäntapamuutosten ei tarvitse olla aina suurensuuria.
Lihavien riski sairastua on jopa 30-kertainen normaalipainoisiin verrattuna.
Lasten diabetes on Suomessa vielä valtaosin tyypin 1 diabetesta, mutta viime vuosina myös heillä on alkanut esiintyä kakkostyypin diabetesta. Lohjan kaupungin terveyden edistämisen päällikkö Eija Tommila pitää tilannetta huolestuttavana. Jopa kolme suomalaista sairastuu tuoreen laskelman mukaan joka tunti kakkostyypin diabetekseen.
Lasten ja nuorten ei välttämättä tarvitse varsinaisesti laihduttaa saavuttaakseen normaalipainon, vaan tärkeää on saada painon kasvu pysähtymään.
Lohjan kaupunki on pystynyt ehkäisemään lasten ja nuorten ylipainoa selvästi. Ensimmäinen askel oli Eija Tommilan mukaan se, että asiaan kiinnitettiin huomiota.
Monet ylipainosta kärsivien lasten vanhemmat epäilivät hankkeen onnistumista ennakkoon ja tunnelma terveydenhoitajan vastaanotolla saattoi Eija Tommilan mukaan olla hyvinkin jännitteinen. Mutta tulokset olivat lopulta varsin hyviä ja vanhemmat olivat tyytyväisiä, ettei heidän tarvinnut kamppailla ongelman kanssa yksin. Lasten ja nuorten elämään laihtuminen vaikutti monesti hyvinkin vahvasti.
Eija Tommila muistuttaa, että kun lapsi joutuu laihdutuskuurille, niin mukana on oltava koko perheen. Toisaalta elämäntapamuutosten ei tarvitse olla aina suurensuuria.
muutama(lapsella tyypin 2 diabetes)
Eli ei niin kuin joku huusi, että sairaalat täynnä tyypin 2 diabeetikkolapsia
Voi yhden kerran teidän kanssanne. Täällä on tyhmempää porukkaa kuin oletin.
Hoikka ja fiksu