Lue keskustelun säännöt.
Mies löi, olen 8kk raskaana
22.07.2009 |
Vielä muutama pvä sitten kaikki oli kuin unelmaa. Eilen illalla tuli riitaa ja sama meno jatkui aamulla. Yllättäen mieheni löi minua niin, että toinen puoli naamastani on nyt turvoksissa ja todella kipeä, vertan syljin 2h suustani ja olin juuri 6h sairaalassa paikkailtavana (sisäpuoli suusta aukesi 10cm matkalta).
Nyt tulin kotiin ja mies on kuin ei mitään olisi tapahtunut? Ei pyytänyt anteeksi, kysynyt vointiani..ei mitään, on vain hyväntuulinen?
Olen ollut koko raskauden onnellinen,hyväntuulinen ja helppo, leppoisampi kuin normaalisti, olen edelleen pieni ja huolehdin ulkonäöstäni, seksielämä on sujunut ja kaikki ollut ok, mutta nyt tämä! Olen todella mieli maassa ja mikään ei tunnu hyvältä. Olivat sairaalassa aivan kauhuissaan ja minua painostettiin rikosilmoituksen tekoon, kuitenkaan en sitä voi/halua tehdä.
Meillä on kaikki hyvin ja isoon, uuteen omaan taloon pitäisi muuttaa vkon kuluttua, sekään ei tunnu miltään.
Nyt pelottaaa jatkuuko lyöminen, lyökö mies vauvaakin?
Meille tuli riita siitä, että hänen ex-avovaimonsa soittelee alituiseen ja laittelee viestejä, mies ei ole kertonut minusta ja vauvasta hänelle mitään, kuulemma ettei loukkaisi naista, koska hän olisi halunnut vauvan, mieheni ei, vaikka nyt tätä vauvaa odottaakin innolla.. katsoin hänen puhelimestaan, kun nainen oli taas joku ilta soittanut koko ajan ja hän ei voinut vastata, koska olimme yhdessä kotona, hän oli laittanut viestiä, että olen golfaamassa, soitellaan huomenna?
Kysyin ensin tästä, hän sanoi, että ei ole kuukausiin kuullut koko naisesta, eikä kiinnosta. Kun kerroin katsoneeni asian ja hän sai raivarin ja löi. On ihan sekava olo.. :/
Suhteemme alkoi, ennen kuin he olivat eronneet - en aluksi tiennyt tätä.
Ai niin ja ikäeroa meillä on miltei 20vuotta, itse olen hieman alle 30v, meillä ei käytetä alkoholia, olen hyvässä ammatissa ja mieheni korkeassa asemassa, mitään ongelmia ei siis ole muuten.
Mitä tehdä..lähteäkö vai jäädä, en tiedä mitä edes ajatella on niin loukattu, kamala olo?
Kommentit (168)
Olipa naseva kommentti. Jatka sinä vain vaivannäkemistä parisuhteesi eteen toimimalla nyrkkeilysakkina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän niin hyvin sinua ja toivettasi päästä uuteen kotiin ja "ihanan" elämän alkuun. Synnyttää vauva kahden aikuisen perheeseen. Eihän tuollaisesta unelmasta kukaan halua luopua. Kyllä minäkin haluaisin viimeiseen asti pitää kiinni toivotunlaisesta tulevaisuudesta.
Punnitse nyt silti tarkkaan asioita ja ota yhteyttä johonkin auttavaan tahoon. Ainakin pakotat miehen hoitoon.
Toivon kaikkea hyvää tulevaisuudellesi!
Noudatapa sitä, paras henkivakuutus sinulle ja vauvalle on kun kerrot kaikille. Salailu on kaiken pahan alku ja juuri, ethän sinä ole tehnyt mitään väärää.
Olipa naseva kommentti. Jatka sinä vain vaivannäkemistä parisuhteesi eteen toimimalla nyrkkeilysakkina.
hörisee sohvalla? niinpä.
Työtön ei kylläkään ole ja mitä on höristä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokemusta ei ole tilanteestasi, mutta henkisen väkivallan uhrina olen ollut ja tältä palstalta varsin asiallisia kommentteja saanut. Minusta tuo sinun pahoinpitely on kamala asia - vaikka mitä olisi takana - olisit penkonut mitä tahansa, tehnyt mitä tahansa... sinun on helpointa jättää tuo kaikki nyt, kun vauva ei vielä syntynyt. Saat apua varmasti (ja jos olet Helsingissä, minä autan!). Ymmärrän tilanteesi tosi hyvin, olen samanikäinen, mieheni 15v. vanhempi. Sinulla on hyvä ammatti, oma elämä - eikä koskaan tiedä, mitä ihanuuksia tulevaisuus tuo tullessaan! Tee kiltti rikosilmoitus ainakin!! Voimia!!!
Kiitos asiallisesta ja rakentavasta suhtautumisesta, olo jo hieman parempi.
Kumppanini on ihan suomalainen, vaikka tykkääkin hemmotella ja laittaa ruokaa, olen itse sen luonteinen, että en edes sopeutuisi kulttuuri eroihin.
Haluan uskoa hyvään ja vain yhden kerran, toista kertaa ei tule.
Onko kenelläkään käynyt niin, että kumppani vain kerran lyönyt ja ottanut opiksi? Enkä puhu vain miehistä, lyöhän naisetkin?
Ajattelin vain, että onhan paljon mm.pettäjiä parisuhteissa, jotka kerran pettvät ja tajuavat virheensä, eivätkä siis välttämättä jää edes kiinni tajutakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään käynyt niin, että kumppani vain kerran lyönyt ja ottanut opiksi?
Meillä oli 5 vuotta sitten elämässä raskas ja vaikea vaihe (työttömyyttä, rahat tiukilla, koliikkivauva, unettomat yöt jne). Silloin kävimme läpi ajanjakson, jolloin mies töni ja potki minua ja kerran kuristi. Jälkiä ei koskaan jäänyt enkä käynyt lääkärissä.
Kävimme kuitenkin muiden ongelmiemme vuoksi parikeskusteluissa (jo ennen tätä väkivaltavaihetta). Kerran kun olimme matkalla sinne, sanoin miehelle, että otan nyt SEN puheeksi. Mies meni ihan hiljaiseksi eikä sanonut mitään. Kysyin sitten vielä, että sopiihan se ja mies mutisi siihen, että ota vaan. Puhuimme sitten parikeskusteluissa muiden asioiden lisäksi myös tuosta väkivallasta ja se jäi siihen.
Meillä ei ollut kyse siis yksittäisestä lyönnistä, vaan lyhyestä jaksosta, jonka aikana ilmeni fyysistä kajoamista. Kun asiasta tuli julkinen se loppui siihen. Toki mieheni sai myös keskusteluapua (ettei se pelkkä julkisuus sitä toki lopettanut), mutta minulla on niin vahva kokemus siitä, että kun asia otettiin puheeksi perheen ulkopuolella, se loppui siihen. Tästä on nyt vuosia eikä vastaavaa ole tapahtunut enää uudestaan. Tosin elämäntilanteemmekin on kohentunut noista ajoista.
Toinen esimerkki. Ystäväperheessämme mies löi vaimoa. Vaimo on itse sosiaalityöntekijä ja on aiemmin törmännyt näihin tilanteisiin niin paljon työssään, että hän tiesi heti, mitä ei ainakaan pidä tehdä: salata asiaa. Vaimo puhui avoimesti tästä sukulaisille, läheisille ystäville ja jopa naapurille. Perhe haki heti apua ja mies ei ole sen koommin lyönyt.
Eli oman kokemukseni perusteella sanoisin, että ON MAHDLLISTA, että mies lyö vain kerran eikä enää uudestaan, MUTTA se vaatii ulkopuolisten "sekaantumisen" asiaan. Eli ÄLÄ SALAILE tapahtunutta ja HAKEKAA yhdessä APUA, mieluiten mahdollisimman pian, kun jäljetkin vielä näkyy!!
Hänen miehensä löi ensimmäisen kerran, kun odotti noin puolessa välissä raskautta siis. Seuraavalla kerralla oli kuristanut ystävääni (silloinkin vielä raskaana). Kun vauva sitten syntyi, niin mies oli uhannut tappaa ystäväni, oli mm. pitänyt asetta hänen päätään vasten...ei ollut kuitenkaan ampunut, mutta tämän jälkeen hän päätti lähteä. Kertoi, miten se oli kuin kauhufilmistä, kun hän keräili vauva kainalossa vähäisiä tavaroita mukaan ja juoksi autoon peloissaan, että mies sattuu tulemaan kotiin juuri silloin.
Heilläkin oli kulissit kunnossa. Oli juuri valmistunut hieno talo, upeat autot, mies oli komea ja kohtelias.
Olen ap todella pahoillani, mutta sinun unelmasi on murskautunut. Vai voitko oikeasti kuvitella, että tämän jälkeen et olisi varpaillasi miehesi lähellä, peläten uutta iskua? Miten voisit enää koskaan kunnioittaa moista miestä? Entä mitä hän tekee, jos hermotuu lapselle?
Tiedän, ettei varmasti ole helppo lähteä. Eihän se ole edes huonosti menneestä parisuhteesta, mutta tuo väkivalta on sellainen asia, minulle ainakin, etten koskaan voisi tuntea olevani turvassa tuollaisen henkilön lähellä. Lähde!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄIJÄ ON PSYKOPAATTI viimeistään käytös tänään osoittaa sen
SUOJELE ELÄMÄÄ itseäsi ja lastasi
Älä missään nimessä salaile asiaa. Puhu asiasta vaikka ystävillesi ja vanhemmillesi, ja ota se esille äitiysneuvolassa.
Toivon todella että kerta jäi viimeiseksi, mutta olen niin valitettavan usein joutunut todistamaan tätä kuviota, jossa väkivalta vaan jatkuu, ensin harvakseltaan, sitten useammin kunnes nainen on aivan palasina eikä enää osaa/uskalla lähteä suhteesta.
Voimia sinulle, koita pitää lapsesi turvassa hänen synnyttyään ja nyt kun hän vielä on masussasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan uskoa hyvään ja vain yhden kerran, toista kertaa ei tule. Onko kenelläkään käynyt niin, että kumppani vain kerran lyönyt ja ottanut opiksi? Enkä puhu vain miehistä, lyöhän naisetkin? Ajattelin vain, että onhan paljon mm.pettäjiä parisuhteissa, jotka kerran pettvät ja tajuavat virheensä, eivätkä siis välttämättä jää edes kiinni tajutakseen.
Ei ota opiksi AINAKAN JOS ET LÄHDE !
Lue oma viestisi. et voi kasvattaa lasta tuollaisen ihmisen lähellä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään käynyt niin, että kumppani vain kerran lyönyt ja ottanut opiksi?
otti opikseen. Äijä mukiloi serkkuni sairaalakuntoon KAKSI kertaa! Tämän jälkeen serkkuni sanoi todella napakasti että vielä kerran jos teet tuon, lähden. Ei ole vielä tullut sitä kertaa (näin ainakin on serkku kertonut) ja toivon todella ettei vastaisuudessakaan.
Itse en tuohon olisi pystynyt, pelko ja epäluottamus olisivat sitä luokkaa jo tuossa vaiheessa. Minulle turvallisuus suhteessa on kaikki kaikessa ja että minuun ei kosketa missään mielessä jos niin en koe hyväksi.
Huonomminkin olisi voinut käydä, serkullani sattui hyvin. Luultavasti useampi lyö uudestaan vaikka lupaa muuta kuin toisinpäin.
lue oma viestisi ja kuvittele ystäväsi kertomaan tuo sinulle, mitä vastaisit ystävällesi?
Minä en lähtenyt ensimmäisestä kerrasta. Välillä meni hyvin pitkiäkin aikoja. Lopulta kuitenkin lasten nähden mies kuristi minua, repi hiuksista, uhkasi puukolla -ja satutti myös lapsia. Lapset muistaa nämä vieläkin, vaikka olibat tuolloin 1-4 v.
Tee edes se rikosilmoitus. Jos et itsesi, niin lapsen tähden. Tulette ennenpitkää eroamaan, vaikka et vielä halua ajatellakaan asiaa, ja viimeiswtään huoltajuustaistossa se paperi on sinulle kultaakin kalliimpi.
meillä oli ns. kulissiliitto. Ulkoisesti kaikki hienosti, ja monet ovat jälkikäteen sanoneet, etteivät ikinä olisi uskoneet. Edes oma äitini ei suostunut uskomaan, kun kerroin, vaan halusi että olisin jatkanut liittoa "hyvän" miehen kanssa.
Ensimmäinen kerta hävisi jonnekin epäuskoisten ihmettelyjen sekaan; "tönäisikö tuo minua tarkoituksella?", "miten sillä on noin paljon vihaa silmissään kun puhuu pahasti?" jne.
Oli vain kovia liikkeitä, pelottavia ja uhkaaviva hetkiä, nopeasti ohimeneviä hetkiä, jotka saivat kädet tärisemään. Oli huonekaluja, joihin kolhin itseäni, kun "en osannut väistää".
Ennen kuin olin raskaustestin tehnyt, päätin että suhde loppuu, jos vain en ole raskaana. Olin raskaana. Yhden kerran ex-mieheni kaatoi maitoa päälleni ja kuristi sen jälkeen minua. Jäin seisomaan keittiön seinää vasten kun mies lähti töihin siitä hetkestä ja mietin vain, että mies kuristi samalla syntymätöntä lastaan..
Kun vauva syntyi, pukeuduin ristiäisiin pitkään mekkoon, kun jalat olivat mustelmilla. Mietin, että jos ne mustelmat säilyisivät kesään asti, niin kaikki näkisivät jalkani, ja joku voisi kysyä ja minä voisin myöntää.. Ja siten voisin saada apua, ja päästä pois siitä helvetistä.. Ei ollut voimia itse lähteä. Tuntematon tulevaisuus on pelottavampi kuin se tuttu helvetti, niin hullulta kuin se ulkopuolisista kuulostaakin.
Kerran syötin vauvaamme lattialla sitterissä, ja mies repi hiuksista minut maahan sitterin yli siten, että sain varoa vauvaa, etten rojahda hänen päällensä painollani. Vauva säikähti tietysti.. Lupasin vauvallemme, että lähdemme pian, kunhan kerään jostain rohkeutta vielä vähän lisää.. Toisin sanoen kun tulee vielä joku kovempi väkivaltatilanne, jonka jälkeen uskoisin että "tämä on nyt sitä perheväkivaltaa, eikä yksittäisiä riitoja". Kävelimme illalla ulkona vaunujen kanssa. Mies sanoi että tekisi mieli lyödä minua edes kerran niin kovaa, että veri vain roiskuisi, mutta olen niin helvetin tyhmä, ettei viitsi tehdä. Puristin vaunuja, ja mietin että olisiko se tuntematon tulevaisuus pahempi kuin tämä arki..
Oli pieni riita minun mittakaavallani; sain vain ruokalautasen hiuksiini, pysyin rauhallisena ja tajusin että tämä on se hetki; ei enää enempää. Tähän se päättyy. Kylmän rauhallisesti pakkasin tavarani, etsin asunnon, ja aloitin alusta. Mietin, että vaikka me asuisimme vauvan kanssa sillan alla, se olisi unelmaa tähän verrattuna.
Ensimmäinen yö uudessa kodissa meni valvoessa. Ei siksi, että olisin itkenyt, vaan tuijotin yön pimeyttä vauva sängyssäni ja mietin, ettei enää ikinä. Ei ikinä. Tästä alkaisi elämä ilman pelkoa ja käsien tärinää. Kun katsoin vauvaa, ajattelin sydämeni pohjasta asti, että tein oikean ratkaisun.
Siitä ratkaisusta on nyt vuosia aikaa, ja tämän kirjoittaminen saa edelleen kyyneleet silmiin.
Lähde vielä kun voit. Lähde ennen kuin olet lapsesi edessä roolimallina, mitä ei ikinä tulisi tapahtua. Lähde kun voit pelastaa itsesi, tällä puolella on hyvä olla.
joudut joskus keskustelemaan lapses huoltajuudesta ni varmasti kaduttaa ettet oo rikosilmotusta tehny!
että jos miehellä taipuvaisuutta väkivaltaan se alkaa yleensä viimeistään silloin kun nainen on raskaana.
lähde pois,tee ilmoitus.
tuo on hyvä neuvo että jos ystäväsi kertoisi sinulle tämän tarinan mitä hänelle sanoisit?
jos tuntematon ihminen olisi sinulle tehnyt tämän et epäilisi hetkeäkään nostaa syytettä.älä anna tunteiden sokaista.oikea,kunnon mies/nainen ei lyö.yksikin kerta on liikaa.
ihan uskomatonta että mietit edes jäämistä,juuri sinunlaistesi naisten takia suomi on kärkitilastoissa perheväkivallassa.
pois pois pois ja heti!tee se edes vauvasi tähden!
kadun sitä päätöstä vieläkin. Olisin voinut tarjota itselleni ja vauvalleni paremman elämän. En kertonut kenellekään kun hävetti niin paljon ja halusin sen onnellisen perheen niin paljon. Ekan lyönnin jälkeen kului pitkä aika ja luotin mieheeni kunnes maailma taas romahti yhä uudestaan ja yhä uudestaan. Lähde, et ansainnut sitä lyötiä. Miehesi kuuluisi vankilaan. Tulet syyttämään itseäsi jos lapsellesi vielä käy jotain. Tuokin lyönti oli jo vaaraksi pienelle ihmisen alulle.
En lähteny itsekään, tosin meillä ei ollu entisen kanssa lapsia. Toivon vaan kovasti, ap että tuo ei toistu ja pahempana. Tiedäthän, että kaikki ei näistä jutuista selviä hengissä?
Minusta myös on kaikista pahinta se, ettei miehesi mitenkään edes yrittänyt hyvitellä tekoaan. Eikä pyydellä anteeksi tms. Julmalta kuullostaa.
Voimia!