Mies löi, olen 8kk raskaana
Vielä muutama pvä sitten kaikki oli kuin unelmaa. Eilen illalla tuli riitaa ja sama meno jatkui aamulla. Yllättäen mieheni löi minua niin, että toinen puoli naamastani on nyt turvoksissa ja todella kipeä, vertan syljin 2h suustani ja olin juuri 6h sairaalassa paikkailtavana (sisäpuoli suusta aukesi 10cm matkalta).
Nyt tulin kotiin ja mies on kuin ei mitään olisi tapahtunut? Ei pyytänyt anteeksi, kysynyt vointiani..ei mitään, on vain hyväntuulinen?
Olen ollut koko raskauden onnellinen,hyväntuulinen ja helppo, leppoisampi kuin normaalisti, olen edelleen pieni ja huolehdin ulkonäöstäni, seksielämä on sujunut ja kaikki ollut ok, mutta nyt tämä! Olen todella mieli maassa ja mikään ei tunnu hyvältä. Olivat sairaalassa aivan kauhuissaan ja minua painostettiin rikosilmoituksen tekoon, kuitenkaan en sitä voi/halua tehdä.
Meillä on kaikki hyvin ja isoon, uuteen omaan taloon pitäisi muuttaa vkon kuluttua, sekään ei tunnu miltään.
Nyt pelottaaa jatkuuko lyöminen, lyökö mies vauvaakin?
Meille tuli riita siitä, että hänen ex-avovaimonsa soittelee alituiseen ja laittelee viestejä, mies ei ole kertonut minusta ja vauvasta hänelle mitään, kuulemma ettei loukkaisi naista, koska hän olisi halunnut vauvan, mieheni ei, vaikka nyt tätä vauvaa odottaakin innolla.. katsoin hänen puhelimestaan, kun nainen oli taas joku ilta soittanut koko ajan ja hän ei voinut vastata, koska olimme yhdessä kotona, hän oli laittanut viestiä, että olen golfaamassa, soitellaan huomenna?
Kysyin ensin tästä, hän sanoi, että ei ole kuukausiin kuullut koko naisesta, eikä kiinnosta. Kun kerroin katsoneeni asian ja hän sai raivarin ja löi. On ihan sekava olo.. :/
Suhteemme alkoi, ennen kuin he olivat eronneet - en aluksi tiennyt tätä.
Ai niin ja ikäeroa meillä on miltei 20vuotta, itse olen hieman alle 30v, meillä ei käytetä alkoholia, olen hyvässä ammatissa ja mieheni korkeassa asemassa, mitään ongelmia ei siis ole muuten.
Mitä tehdä..lähteäkö vai jäädä, en tiedä mitä edes ajatella on niin loukattu, kamala olo?
Kommentit (168)
Tapahtunutta ei kuitenkaan saa salata. Toki se ei saa olla missään nimessä teillä riitelykeinokaan (ei hänen aseena mutta ei sinunkaan aseena). Etkä sinä saa jäädä pelkäämään väkivaltaa. Se asia pitää puhua pois.
Mutta jos alat jossain vaiheessa pelätä, et jaksa sellaista elämää ja sellaista elämää ei tarvitse lapsennekaan elää.
sekin, kun isä satuttaa äitiä - on lapselle erittäin traumaattista ja sen seurauksena lapsen tasapainoinen henkinen kehitys usein vaarantuu.
Sinulla on ollut selvät tulevaisuudensuunnitelmat, mutta nyt on tapahtunut jotain niin perustavanlaatuista, että nuo suunnitelmat menevät joltain osilta tai ehkä kokonaankiin uusiksi. Tai ainakin niiden pitäisi mennä! Miehen on vähintään hakeuduttava hoitoon, sillä jatkaminen kuin mitään ei olisi tapahtunut tai asian kuittaaminen ainutkertaiseksi erheeksi tulisi olemaan kardinaalimunaus.
Sinuna tekisin rikosilmoituksen, mahdollisesti teille tulee miehesi kanssa vielä ennenpitkää pitkä ja raskas taistelu lapsen hultajuudesta.
Minusta se on jo kamalaa, että mies pitää tiiviisti yhteyttä exäänsä ja ettei ole kertonut teistä mitään. Vaikuttaa, ettei se arvosta sua yhtään. Mistä tiedät, ettei heillä ole suhdetta? En kyllä sietäis tuollasta kohtelua. Tee ihmeessä se rikosimoitus ja edes johonkin terapiaan jos ei muuta! Sun on pakko ajatella nyt sun ja vauvan parasta ja tulevaisuutta! Olisin jo huolissani, vaikka mies ei olis lyönytkään!
Viimesimmästä tönimisestä taitaa olla useampi vuosi, koskaan en lääkäriin mennyt, mitää jälkiä ei jäänyt. Väkivalta siis oli lievää. Se miksi väkivalta loppui oli se kun sanoin että seuraava kerta jos tulee niin teen asiasta julkisen ja lähden.
Lapset eivät ole koskaa nähneet väkivaltaa. Muutenkin ollaan juteltu paljon ja suhde on nykyään parempi kuin koskaan.
Että ei sen aina tarvi olla niin että se väkivalta jatkuu. Mut aika rajusti miehesi on lyöny.:( Kuulostaa pahalta!! Ja olet vielä raskaana! Hae apua itsellesi. Miehesi tulisi myös hakea mut liekö tajuaa sitä?
Kiitos asiallisesta ja rakentavasta suhtautumisesta, olo jo hieman parempi.
Kumppanini on ihan suomalainen, vaikka tykkääkin hemmotella ja laittaa ruokaa, olen itse sen luonteinen, että en edes sopeutuisi kulttuuri eroihin.
Haluan uskoa hyvään ja vain yhden kerran, toista kertaa ei tule.
Onko kenelläkään käynyt niin, että kumppani vain kerran lyönyt ja ottanut opiksi? Enkä puhu vain miehistä, lyöhän naisetkin?
Ajattelin vain, että onhan paljon mm.pettäjiä parisuhteissa, jotka kerran pettvät ja tajuavat virheensä, eivätkä siis välttämättä jää edes kiinni tajutakseen.
olen kokenut vastaavaa. Miehen täydellinen katumattomuus vaikuttaa siltä että teko uusiutuu. Hän kieltää itseltään tehneensä mitään väärää, jos ei kadu, voi tehdä toistekin. Olen todella pahoillani puolestasi.
Jos sinulla on tunne että haluat vielä yrittää, istutat miehen pöydän ääreen ja sanot erittäin voimakkaasti että minua et sitten enää lyö, kertaakaan ja se peli loppuu exäsi kanssa tai menetät minut ja vauvat. Jos et itse kunnioita itseäsi, niin kukaan muukaan ei kunnioita. Jos asetut makaamaan niin ihmiset kävelevät ylitsesi. Olen itse oppinut kantapään kautta.
En usko että hän koskaan löisi lasta. Riskinä on kuitenkin suurella todennäköisyydellä että hän lyö sinua uudelleen ja raaemmin. Kynnys on ylitetty ja jos et sinä laita siihen rajoja niin hän kyllä jatkaa koska näkee oikeudekseen.
Tiedän että tämä sattuu sinuun kohtuuttoman paljon jo henkisestikin mutta kysyn silti: oletko varma ettei kyse ole narsistisesta henkilöstä? (hyvä koulutus, ottaa oikeudekseen tehdä mitä itse haluaa, pelaa peliä naisten kanssa, syyllisyydentunnon puuttuminen jne)
Kerrothan kuinka sinun kävi.
(oma tarinani päättyi eroon, mutta vuosia kestänyt helvetti ei poistu mielestä koskaan, joten suojele itseäsi kaikin keinoin, ihminen ei ole kestävä olento vaikka nyt tuntuisi siltä!)
Eilen illalla aloitettu ja jo näin paljon surullisia, ikäviä ja pelottavia tarinoita ihmisillä jaettavanaan.
Lähtekää hyvät naiset väkivaltaisesta suhteesta pois! Korjatkaa jos olen väärässä mutta luulenpa, että jäämällä kasvatatte tähän maailmaan taas uuden sukupolven hakkaajia. Valitettavasti opit siirtyvät lapsille, enkä puhu pelkästään lyömisestä vaan siitä kaikesta uhkaavasta käyttäytymisestä, alistamisesta ja toisen pelottelusta. Nämä "taidot" lapsennekin oppivat ja käyttävät aikanaan niitä omassa parisuhteessaan.
Voimia kaikille väkivaltaisessa ja alistavassa suhteessa eläville! Ja vielä miettikääpä tätä: kannustaisitteko aikuista lastanne jatkamaan suhteessa, jollaisessa te elätte? Mitä sanoisitte hänelle?
Mietin, että kirjoittaisinko tätä vai en, koska periaatteessa ap:n tarina kuulostaa aika mahdottomalta. En haluaisi kannustaa häntä jäämään suhteeseen, päinvastoin.
Mutta kerronpa silti. Minulla ja miehellä oli kerran riita, jonka muuttui fyysiseksi. Miehen tarkoitus ei ollut satuttaa, vaan lähteä kotoa ja kun en päästänyt (olin oven tiellä), hän työnsi minut sivuun seinää vasten niin voimakkaasti, että nenäni murtui.
Tapauksesta on 6 vuotta, eikä se ole toistunut. Mies meni paniikkiin tapahtuneesta, vei lääkäriin, kertoi sielläkin mitä oli tapahtunut ja pyysi jälkikäteen itkien anteeksi. Vannoi, että ikinä ei tulisi toistumaan. Eikä ole toistunut.
Meidän tapausta pidän poikkeuksena ja ap:n tilanteeseen verrattuna hyvin erilaisena siinä mielessä, että miehellä ei tosiaankaan ollut tarkoitus satuttaa ja toisaalta hän katuu edelleenkin tuota. Näin ei kai saisi sanoa, mutta pidän myös itseäni syyllisenä tuohon tapahtumaan. Riita kärjistyi siihen pisteeseen, että mies katsoi parhaaksi poistua viilentämään tunteitaan ja minä en antanut.
Meidän tapauksessa mies on myös itse ottanut asian puheeksi vanhempiensa kanssa kerran, kun oli puhetta perheväkivallasta. Appivanhemmat puhuivat ruokapöydässä jotain perheväkivallan yleisyydestä ja siitä, että onneksi meidän perheessä ei ole sitä vaaraa. Mies sitten häpeissään tunnusti, että ei asia ole aivan niin ja kertoi tapauksen. Anoppi vannotti poikaansa, että jos vielä näin tapahtuu niin ammattiapua on haettava välittömästi. Minulta hän kyselee noin vuoden välein, että eihän tilanne ole toistunut.
kadut katkeraakin katkerammin ettet lähtenyt, jos nyt ei ole älliä nostaa kytkintä.
Itku tuli. Miten hyvin mulla onkaan. Avasitte silmäni. Olen tosi hyvä vaimo tänään kun menen kotiin. Kiitän miestäni että hän on niin hyvä mies.
joka tuossa tilanteessa tulee jonnekin av-palstalle höpöttämään eikä toimi lapsensa ja itsensä parhaaksi. Puuttuuko sulta kyky ja ymmärrys toimia lapsen edun mukaisesti?
Tulee tosi paha mieli kun ajattelee sitä vastasyntynyttä ja on tuollaisten ajattelemattomien (joista toinen väkivaltainen) armoilla sitten.
En ole tyhmä, joten mikäli tämä toistuisi, en jäisi vauvan kanssa tähän, sen sanoin hänelle itsekin ja hän ymmärsi kantani.
aina matalampi...Ota yhteyttä turvakotiin...tee ainakin se rikosilmoitus että on poliisin tiedossa.
Jos homma jatkuu ja tulee huoltajuuskiistaa jne...
Itse en sitä älynnyt...Jos jo jouduit käymään sairaalassa paikattavana teko on raskasta lajia.Ketään ei saa löydä ja piste.....
ja näytää todellakin että exällä on 2 naista...ei halua päästää irti entisestään...
edes voitte jäädä suhteeseen jossa teitä pahoinpidellään? Vieläpä lastenne silmien edessä?
Ensin yleensä aloitetaan pieksemällä esim keskivartaloa vuosikausia jotta jäljet ei näy ja se naamaan lyöminen on sitten se viimeinen niitti.
Voithan sinä jäädä odottelemaan sitä seuraavaa iskua joka kenties ottaa hengen pois sinusta tai lapsesta. Ennemmin juoksisit pois, jookos.
Jos mies on pahoillaan, vaadi häntä lähtemään kanssasi perheneuvolaan parikeskusteluun.
Jos ei suostu, ota aikalisä ja mene äitisi, siskosi tai ystäväsi luo tai jonnekin pois kotoa. Mies näkee kuinka tosissaan olet ja saat rauhassa miettiä asioita sekä miellään jutella jonkun ulkopuolisen kanssa. Tee selväksi, että tämä ei saa tapahtua enää koskaan. Näytä jo nyt, että lähdet fyysisesti pois (vaikket lähtisikään lopullisesti) ja ilmoita, että lähdet myös seuraavasta kerrasta - sitä ei voi tietää, palaatko takaisin.
Älä rupea salailulinjalle. Puhu avoimesti asiasta kaikille läheisille. Ota vaikka anoppilassakin puheeksi. Ja nimenomaan niin, että mies TIETÄÄ, että olet kertonut "kaikille". Jos mies käyttää väkivaltaa vallankäytön välineenä, hänen tarkoituksensa ei onnistu toivotulla tavalla, kun et salaile asiaa.
Olisi kyllä todella tärkeää saada mies yhdessä sinun kanssa saamaan keskusteluapua. Jos mies oikeasti katuu eikä halua saman toistuvan, hän voi saada apua omaan tilanteeseensa, kunhan lähtee kanssasi apua hakemaan.
Älä jätä asiaa tähän. Näytä miehelle, että olet tosissasi, kun sanot, että sai luvan olla ensimmäinen ja viimeinen kerta!
Noudata näitä ohjeita.
Mitä ihmettä voit saada tuollaisesta suhteesta? Oletko jotenkin avuton tai typerä?
että puhut asiasta kaikille. Kaikille lähiomaisille, ystäville, kaikille. Ja jos joku, kuka vaan, kysyy mikä kasvoihisi on käynyt, vastaat suoraan "mies löi" etkä edes yritä keksiä peitetarinoita.
Rikosilmoituksesta vielä: hyvä ystäväni oli väkivaltaisessa suhteessa, mutta tajusi onneksi läteä siitä kahden pienen lapsensa kanssa. Rikosilmoitusta pahoinpitelyistä hän ei kuitenkaan koskaan ollut tehnyt, ja tulos oli se että miehellä oli pitkään oikeus pitää lapsia joka toinen viikonloppu. Eräänä päivänä ystäväni sitten huomasi vanhemman lapsen käsivarressa palojälkiä ja kysyttäessä lapsi kertoi isän tehneen ne tupakalla. Tästä seurasi ilmoitus ja valvomattoman tapaamisoikeuden loppuminen.
AP, tuosta suhteestanne ei tule koskaan tulemaan mitään. Nähty on.
Osastolääkäri
Musta kuulostaa että sun miehellä on jonkinlaista peliä exänsä kanssa. Jos miehesi ei ole exälleen kertonut teistä ja vauvasta, niin kuulostaa minusta siltä että haluaa pyörittää teitä molempia, ja ns. pitää hätäoven auki. Hän myös valehteli asiasta, ja raivostui, mikä yleensä viittaa siihen että tais osua naulan kantaan.. ja sillon haluaa kääntää asian toisen syyksi (koska sinähän siis periaatteessa teit väärin tutkiessasi hänen puhelintaan, johon on helppo kääntää huomio)
En mä tiiä kannattaako mua kuunnella, en tiedä paljoakaan ihmisten käytöstavoista. Olen kuitenkin itse pettänyt, ja pitänyt jos jonkinlaisia hätäovia auki edellisessä suhteessani, ja siitä vähän vaan peilaan.
Narsismista tai psykopaateista minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta kannattaa lukea kirjallisuutta aiheesta, ihan jokaisen.. koskaan ei tiedä.