Mies löi, olen 8kk raskaana

välitätkö tulevasta lapsestasi? Päätöksen teet sen mukaan. Muista, että seuraukset ovat lopullisia ja yksi kerta voi tappaa.

Sinulla on lapsi tulossa ja se on kaikki mitä tarvitset, kukaan ei tarvitse väkivaltaista suhdetta. Nyt sinun pitää laittaaa oikeasti lapsesi kaiken muun edelle, itse kerkeät myöhemminkin seurustella miesten kanssa.

Nyt kun et vielä ole äiti, voin jotenkin ymmärtää että edes harkitset lapsesi saattamista tuollaiseen vaaraan.



Täytyy olla todella SAIRAS että valitsee lapsensa (ja oman) hengenvaaran saadakseen talon ja sapuskaa. Lue nyt oma viestisi vielä. Kuulostat todella pinnaliselle, ei talo mitään muuta, seinien sisältä vain ei niin helposti näy ja kuulu vaimon hakkaaminen.



HERÄÄ! Sinun elämässäsi kaikki ei ollutkaan unelmaa. niin ihanaa kuin on ollutkin prinsessakohtelu, olet vain yksi meistä, tavallinen nainen...



Olen äidilleni todella katkera siitä, ettei hän viitsinyt suojella meitä lapsia ja itseään isältä. Olisin mielummin henkisesti terve ja tasapainoinen- lapsuudella on todella väliä!

Muistaa taas arvostaa. Hän ei IKINÄ löisi. Vihaa miehiä, jotka niin tekevät naisilleen. Meilläkin on ollut vaikka millaisia riitoja tässä 12 vuoden aikana, mutta ikinä ei ole edes tönäissyt, ikinä ei myöskään ole painostanut seksiin, kertaakaan! Ja minä en todellakaan ole siinäkään suhteessa ollut aina helppo... On aina yrittänyt parhaansa jos olen tarvinnut jotain, vaikka omaa aikaa. Ja kun minä suutun ja annan tulla suustani vaikka mitä, niin mies ei edes sanallisesti menetä malttiaan vaan pysyy mieluummin hiljaa että saan purettua asiani ja sen jälkeen juttelee rauhallisesti ja halaa kun annan niin tehdä. Aivan huippu mies! Ei ole ehkä sielunkumppanini, mutta rakastaa ja arvostaa minua niin paljon että ihan tippa meinaa nytkin olla silmäkulmassa kun edes ajattelen. Saan olla niin onnellinen.



Ap tälläisiäkin miehiä on. Löydät varmasti itsekin hyvän miehen, kunhan annat siihen mahdollisuuden.



Paljon voimia! Niin ja ap, tilanteesi on todella paha. Voi olla että itse olet sille turtunut, mutta minua ihan ahdisti puolestasi, vaikken sinua tunnekaan!

Koska tämä ap:n vastaus sai hälytyskelloni soimaan. Mies on ap satuttanut sinua, kun kun olet RASKAANA! Normaali mies pitää naista kuin kukkaa kämmenellä, kun naisen sisällä on yhteinen lapsi. Normaali mies tekee kaikkensa, jotta jälkeläinen syntyy ja pysyy terveenä. Miehesi ei kunnioita sinua. Olet hänelle ihan ilmaa. Miksi ihmeessä jäisit elämään hänen kanssaan? Oletko jo kertonut ulkopuolisille? Soita heti ainakin yhdelle ystävällesi! Tai johonkin anonyymiin tukipuhelimeen edes. Lupaa minulle se - kiitos!

Kiitos asiallisesta ja rakentavasta suhtautumisesta, olo jo hieman parempi. Kumppanini on ihan suomalainen, vaikka tykkääkin hemmotella ja laittaa ruokaa, olen itse sen luonteinen, että en edes sopeutuisi kulttuuri eroihin. Haluan uskoa hyvään ja vain yhden kerran, toista kertaa ei tule. Onko kenelläkään käynyt niin, että kumppani vain kerran lyönyt ja ottanut opiksi? Enkä puhu vain miehistä, lyöhän naisetkin? Ajattelin vain, että onhan paljon mm.pettäjiä parisuhteissa, jotka kerran pettvät ja tajuavat virheensä, eivätkä siis välttämättä jää edes kiinni tajutakseen.

Itsesi ja vauvan takia. Tuollaista ei saa hyväksyä ja MUISTA ETTEI LYÖMINEN OLE SINUN VIKASI. Tee myös rikosilmoitus. Jos lyö kerran lyö uudestaankin.

kertaluontoinen napsahdus, jonka hän ei koskaan haluaisi toistuvan, hän ei tyynenä ja hyväntuulisena ottaisi juuri hakkaamisensa jäljiltä lekurissa paikattua vaimoaan kotona vastaan. Hän tietenkin olisi kauhuissaan, katuisi ja pyytelisi anteeksi, veisi itse vaimonsa lääkäriin, itkisi ja olisi tyrmistynyt omasta käytöksestään. Varaisi äkkiä aikaa jonnekin vihanhallintaterapeutille.



Jos ihminen tekee jotain äärimmäisen oman luonteensa vastaista ja omia arvojaan täysin vastaansotivaa, hän lienee itsekin aika kauhuissaan käytöksestään...Sehän tarkoittaa sitä, että hän on ollut hetkellisesti oman määräysvaltansa ulkopuolella, tietyllä tapaa psykoosissa. Sellainen ihminen siis haluaa itsekin apua tähän. Ei mies voi vain PÄÄTTÄÄ olla lyömättä, tai muutenhan lyöminenkin on ollut PÄÄTÖS. Ja jos taas lyöminen on - yhdenkin kerran - tietoinen valinta, on ihmisen arvomaailma ja luonne niin mätä, ettei sellaisen kanssa suhde voi onnistua.



Ap, valitettavasti tuo lyöminen on yksi niistä asioista, joita ei voi kiertää ja kaartaa. Se on ehdoton EI:n paikka! - Sinä voit harkita suhteen jatkamista miehesi kanssa vasta jos ja kun hän on a) tajunnut tekonsa merkittävyyden ja b) hakenut ja saanut apua aggressionhallintaansa, ja ammattilainen on sitä mieltä, että apu on auttanut.

Eli jos miehesi ei ole vielä varannut terapia-aikaa, pakkaa heti ja lähde.

kertaluontoinen napsahdus, jonka hän ei koskaan haluaisi toistuvan, hän ei tyynenä ja hyväntuulisena ottaisi juuri hakkaamisensa jäljiltä lekurissa paikattua vaimoaan kotona vastaan. Hän tietenkin olisi kauhuissaan, katuisi ja pyytelisi anteeksi, veisi itse vaimonsa lääkäriin, itkisi ja olisi tyrmistynyt omasta käytöksestään. Varaisi äkkiä aikaa jonnekin vihanhallintaterapeutille.

Jos ihminen tekee jotain äärimmäisen oman luonteensa vastaista ja omia arvojaan täysin vastaansotivaa, hän lienee itsekin aika kauhuissaan käytöksestään...Sehän tarkoittaa sitä, että hän on ollut hetkellisesti oman määräysvaltansa ulkopuolella, tietyllä tapaa psykoosissa. Sellainen ihminen siis haluaa itsekin apua tähän. Ei mies voi vain PÄÄTTÄÄ olla lyömättä, tai muutenhan lyöminenkin on ollut PÄÄTÖS. Ja jos taas lyöminen on - yhdenkin kerran - tietoinen valinta, on ihmisen arvomaailma ja luonne niin mätä, ettei sellaisen kanssa suhde voi onnistua.

Ap, valitettavasti tuo lyöminen on yksi niistä asioista, joita ei voi kiertää ja kaartaa. Se on ehdoton EI:n paikka! - Sinä voit harkita suhteen jatkamista miehesi kanssa vasta jos ja kun hän on a) tajunnut tekonsa merkittävyyden ja b) hakenut ja saanut apua aggressionhallintaansa, ja ammattilainen on sitä mieltä, että apu on auttanut.

kertaluontoinen napsahdus, jonka hän ei koskaan haluaisi toistuvan, hän ei tyynenä ja hyväntuulisena ottaisi juuri hakkaamisensa jäljiltä lekurissa paikattua vaimoaan kotona vastaan. Hän tietenkin olisi kauhuissaan, katuisi ja pyytelisi anteeksi, - - Ja jos taas lyöminen on - yhdenkin kerran - tietoinen valinta, on ihmisen arvomaailma ja luonne niin mätä, ettei sellaisen kanssa suhde voi onnistua.

Mitä nyt olen yli kymmenen vuoden ajan perehtynyt perheväkivaltaan ja sivusta seurannut asioita, niin minun milestäni lyöviä miehiä on kahta tyyppiä:

1) sadistit, jotka lyövät harkitusti, tahallaan, haluavat satuttaa ja alistaa, sanovat suoraan näitä asioita kuten yhdessä vastauksessa "haluaisin lyödä sinua niin, että veri tirskuu". He saavat väkivallan käytöstä jotain nautintoa itselleen eivätkä lopeta sitä, vaikka mitä tapahtuisi. Heidän personallisuuttaan pitäisi voida muuttaa, jotta väkivalta loppuisi, mutta se lienee mahdotonta. Näihin suhteisiin ei kannata jäädä.

2) sitten on miehiä, jotka saattavat jonain heikkona hetkenä hädissään/vahingossa/täyden epätoivon vallassa turvautua hetkellisesti väkivaltaan, kun eivät kerta kaikkiaan keksi muutakaan. Heidän stressinsietokykynsä ylittyy, he eivät enää tiedä, mitä tekevät ja sitten lyövät, kun kaikki keinot on lopussa. He itse säikähtävät tekoa, eivät tarkoittaneet sitä, eivät olisi halunneet tehdä sitä, se vain "jotenkin tapahtui". He eivät osaa itse vastata, miksi tekivät niin. He eivät syytä naista, he ovat hämmentyneitä ja pahoillaan ja katuvat. He haluavat itsekin, että teko ei koskaan toistuisi. Näiden miesten kanssa on toivoa. He ovat motivoituneita hakemaan apua, koska he oikeasti haluavat, että teko jää viimeiseksi. Heille soisin toisen mahdollisuuden ja heille on täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että teko ei uusiudu. Täälläkin oli vastauksissa näitä miehiä.

Ap:n mies vaikuttaa äkkiseltään tyypiltä 1: hän ei katunut, oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, väkivallan teko oli todella raaka (pahaa jälkeä - vahingossa ei lyödä tikkejä vaativaa 10 cm haavaa). Jo teon raakuuden vuoksi SUOSITTELEN sitä rikosilmoitusta, ihan jo siksikin, että koska mies vaikuttaa 1-tyypin hakkaajalta, teko mitä todennäköisimmin toistuu. Ja jos mies todella on sadistinen väkivallasta nauttija, uhriksi voi jossain vaiheessa tulla myös lapsi.

Olen erimieltä, mieheni ei todellakaan ole sadistinen, eikä halunnut, että minulle tai vauvalle kävisi mitään.

Istuimme illalla pitkään ja keskustelimme asiasta.

Kerroin mitä sairaalassa sanoivat ja senkin, että esim.töytäisi/toinen lyönti olisi voinut aiheuttaa esim.istukan irtoamisen ja vauvan välittömän kuoleman, eli siis tässä ei satutettu vain minua, vaan pienen vauvan henki oli myös vaarassa.

Niin ja jos vauva olisi kuollut niin kyseessähän on vähintään kuoleman tuottamus, näin sanottiin.

Hän on oikeasti todella huolehtiva aina, kuten mainitsin tekee aina ruoat ja valmistaa ne minulle sopiviksi (olen ruokaaineallergikko), avaa aina ovet ja jos sataa hakee auton oven eteen ettei minun tarvitse kastella itseäni, vauvalle tavaroita hankittaessa painotti, että kaikkien tavaroiden mm.autokaukalot, vaunut yms pitää olla todella turvallisia, aina huolehtii siitä, että minun ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja, jotta en rasitu, kysyy aina kauppaankin mentäessä, että jaksanko kävellä, vaikka en ole edes isommista raskausvaivoista kärsinyt.

Mielestäni tällainen mies on kaikkea muuta kuin sadistinen.

Eilinen jätti itseenikin fyysisiä arpia suuremmat henkiset arvet. Tuli niin paha olo.

Keskustelumme aikana hän sanoi, ettei tuo ikinä tule toistumaan ja sanoi, että asia pyörii myös pahalla tavalla hänen mielessään.

Sairaala dokumentoi puolipakolla kaiken, kuvasivat suuni & paikkaukset ja isona miinuksena merkkasivat, että olen raskaana.

Sanoivat, että seuraavaksi mikäli talossa on jo syntynyt lapsi en voi enää itse päättää vaan silloin asiaan puuttuu lastensuojelu.

Kerroin tämän miehelleni ja sanoin myös, että seuraavasta kerrasta lähden ja teen rikosilmoituksen.

Kerroin tämän miehelleni ja sanoin myös, että seuraavasta kerrasta lähden ja teen rikosilmoituksen.

Olen erimieltä, mieheni ei todellakaan ole sadistinen, eikä halunnut, että minulle tai vauvalle kävisi mitään.

Istuimme illalla pitkään ja keskustelimme asiasta.

Kerroin mitä sairaalassa sanoivat ja senkin, että esim.töytäisi/toinen lyönti olisi voinut aiheuttaa esim.istukan irtoamisen ja vauvan välittömän kuoleman, eli siis tässä ei satutettu vain minua, vaan pienen vauvan henki oli myös vaarassa.

Niin ja jos vauva olisi kuollut niin kyseessähän on vähintään kuoleman tuottamus, näin sanottiin.

Hän on oikeasti todella huolehtiva aina, kuten mainitsin tekee aina ruoat ja valmistaa ne minulle sopiviksi (olen ruokaaineallergikko), avaa aina ovet ja jos sataa hakee auton oven eteen ettei minun tarvitse kastella itseäni, vauvalle tavaroita hankittaessa painotti, että kaikkien tavaroiden mm.autokaukalot, vaunut yms pitää olla todella turvallisia, aina huolehtii siitä, että minun ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja, jotta en rasitu, kysyy aina kauppaankin mentäessä, että jaksanko kävellä, vaikka en ole edes isommista raskausvaivoista kärsinyt.

Mielestäni tällainen mies on kaikkea muuta kuin sadistinen.

Eilinen jätti itseenikin fyysisiä arpia suuremmat henkiset arvet. Tuli niin paha olo.

Keskustelumme aikana hän sanoi, ettei tuo ikinä tule toistumaan ja sanoi, että asia pyörii myös pahalla tavalla hänen mielessään.

Sairaala dokumentoi puolipakolla kaiken, kuvasivat suuni & paikkaukset ja isona miinuksena merkkasivat, että olen raskaana.

Sanoivat, että seuraavaksi mikäli talossa on jo syntynyt lapsi en voi enää itse päättää vaan silloin asiaan puuttuu lastensuojelu.

Kerroin tämän miehelleni ja sanoin myös, että seuraavasta kerrasta lähden ja teen rikosilmoituksen.

Kiitos asiallisesta ja rakentavasta suhtautumisesta, olo jo hieman parempi. Kumppanini on ihan suomalainen, vaikka tykkääkin hemmotella ja laittaa ruokaa, olen itse sen luonteinen, että en edes sopeutuisi kulttuuri eroihin. Haluan uskoa hyvään ja vain yhden kerran, toista kertaa ei tule. Onko kenelläkään käynyt niin, että kumppani vain kerran lyönyt ja ottanut opiksi? Enkä puhu vain miehistä, lyöhän naisetkin? Ajattelin vain, että onhan paljon mm.pettäjiä parisuhteissa, jotka kerran pettvät ja tajuavat virheensä, eivätkä siis välttämättä jää edes kiinni tajutakseen.

Oltiin oltu yhdessä n. vuosi, kun mieheni "pyöritteli" minua pitkin kämppää. Hän ei lyönyt, mutta koin sen melko vahvana pahoinpitelynä kuitenkin. Minä syytin itseäni, olin muka provosoinut ja rehellisesti niin teinkin. Koin, että miehellä oli oikeus tekoonsa. EI TIETENKÄÄN OLLUT!!! Jatkoimme yhdessä, mutta tein miehelle selväksi, ettei minua kukaan enää mäiski ja, että lähden heti jos toistuu. Nyt yli kymmenen vuotta yhdessä, eikä ole toistunut. Meillä on kolme lasta ja uskon, että mies otti opikseen tuolloin.

VIELÄKÄÄN en kuitenkaan riitatilanteissa luota miehen itsehillintään, vaan pysyn turvallisen matkan päässä. En pelkää miestä, enkä epäile hänen enää tekevän niin, mutta olen varautunut siihen kuitenkin. Ikuiset jäljet siis jätti kuitenkin.

Olen silti onnellinen, että olemme yhdessä, rakastan häntä edelleen joka solulla. Jouduin opettelemaan uudestaan arvostamaan häntä, koska episodin jälkeen mieleni huusi "naisenhakkaajaa".

Toisaalta minua pitkään hävetti, että annoin anteeksi, mutta nyt (kun siis ei ole toistunut) olen tyytyväinen kun annoin hänelle toisen mahdollisuuden.

hän kertoo vain millaista elämä väkivaltaiseksi osoittautuneen miehen kanssa oli ennen väkivallantekoa JA miltä AP:sta itsestään on tuntunut väkivaltaisen attakkin jälkeen. MUTTA missä viipyy kuvaus siitä, mitä väkivallantekijä itse konkreettisesti sanoi ja teki tuon tapahtuman jälkeen?

Pyysikö hän AP:lta ANTEEKSI?

Pyrkikö hän ymmärtämään omakohtaisesti ja/tai selittämään AP:lle, miten ja miksi asiat johtivat väkivallantekoon?

Mikä väkivallantekijän mielestä jatkossa on TOISIN, ettei tilanne uusiutuisi?

Millaisia TUNTEITA väkivallantekijä osoitti (ap:n mielestä)? Itkikö? Aiemmin AP kuvaili miehen olleen "hyväntuulinen" - aivan kammottavaa, kuin psykopaatin päiväkirjasta.

aina huolehtii siitä, että minun ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja, jotta en rasitu, kysyy aina kauppaankin mentäessä

lapsesi hengenvaaraan.

Olen raskaana 7. kuulla.

Olen kolmekymppinen.

Mieheni on lähes parikymmentä vuotta vanhempi.

Mies on sillointällöin yhteyksissä exäänsä.

Ei vaan ole kertonut tulevasta vauvasta.

Meillä on ollut miehen puolelta sellaista ei-jälkiä-jättävää väkivaltaa, esim. tönimistä, puristamista, läpsimistä, haukkumista, uhkailua, kylmää vettä päälle, aamuyöllä ulos pakkaseen sukkasillaan...

Eilen illalla istuimme olkkarissa ja 4v tyttäreni istui nojatuolissa. Olin kieltänyt että ei saa laittaa läppäriäni kiinni (kun se "nukahtaa"). Kuitenkin tyttö läppäsi 5min istumisen jälkeen kannen kiinni ja mies hermostui samantien ja tönäisi tytön tuolilta lattialle ja noitui samalla ja haukkui tyttöä typeräksi näppitautiseksi. Tyttö tietysti rupesi nyyhkimään (ei edes uskaltanut itkeä ääneen). Itsekään en oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä.

Pitäisikö alkaa pelkäämään oman, lapsen ja tulevan vauvan puolesta?

Jotenkin tämä ketju avasi silmäni.

Osaanko enää nähdä mukavia hetkiä mieheni kanssa vai alkaako krooninen pelko?

:-(

Olen erimieltä, mieheni ei todellakaan ole sadistinen, eikä halunnut, että minulle tai vauvalle kävisi mitään.

Tosi hyvä, jos näin on. Siinä tapauksessa hän lähtee varmasti kanssasi johonkin parikeskusteluun. Soitatko sinä ajan vai olisiko miehesi niin herrasmies, että tekee sen puolestasi! Joka tapauksessa, ottakaa yhteyttä esim. perheneuvolaan jo HETI TÄNÄÄN. Sanotte sinne, mitä tapahtui ja että olet raskaana. Saatte varmaan ajan aika nopeasti.

Soittakaa nyt samantien, niin seuraavaa kertaa ei edes tule. JOS miehesi ei suostu lähtemään, en usko siihen, etteikö hän saisi jotain nautintoa lyömisestäsi. Valitettavasti.

Ps. Yleensä ne pahimmat sadistit ovat juuri niitä, jotka eniten "hyvittelevät" eli elämä menee vuoristorataa: kamala väkivaltainen aallonpohja -> ihana uusi kuherruskuukausi jolloin mies hemmottelee vaimoa jne. Juuri tuon kuherrusvaiheen vuoksi nainen ei lähde suhteesta, koska silloin kun asiat ovat hyvin, ne ovat TOSI hyvin. Testaa miehesi tyyppi ehdottamalla parikeskusteluun lähtöä ja avun hakemista.

t. se perheväkivaltaa "tutkinut"

Oikeasti ja vilpittömästi anteeksi? Vai selitellyt vain?

Kuvittele , että sen on kirjoittanut joku muu meistä. Mitä vastaisit itse tälaiseen viestiin? Eli ota ulkopuolinen asenne asiaan ja vastaa kysymykseen. Mitä nyt?

Olen raskaana 7. kuulla.

Olen kolmekymppinen.

Mieheni on lähes parikymmentä vuotta vanhempi.

Mies on sillointällöin yhteyksissä exäänsä.

Ei vaan ole kertonut tulevasta vauvasta.

Meillä on ollut miehen puolelta sellaista ei-jälkiä-jättävää väkivaltaa, esim. tönimistä, puristamista, läpsimistä, haukkumista, uhkailua, kylmää vettä päälle, aamuyöllä ulos pakkaseen sukkasillaan...

Eilen illalla istuimme olkkarissa ja 4v tyttäreni istui nojatuolissa. Olin kieltänyt että ei saa laittaa läppäriäni kiinni (kun se "nukahtaa"). Kuitenkin tyttö läppäsi 5min istumisen jälkeen kannen kiinni ja mies hermostui samantien ja tönäisi tytön tuolilta lattialle ja noitui samalla ja haukkui tyttöä typeräksi näppitautiseksi. Tyttö tietysti rupesi nyyhkimään (ei edes uskaltanut itkeä ääneen). Itsekään en oikein tiennyt että mitä pitäisi tehdä.

Pitäisikö alkaa pelkäämään oman, lapsen ja tulevan vauvan puolesta?

Jotenkin tämä ketju avasi silmäni.

Osaanko enää nähdä mukavia hetkiä mieheni kanssa vai alkaako krooninen pelko?

:-(

Siis, herrajumala! Jos mies läppäsee lapsen lattialle ja tämä itkee, niin et tiedä mitä tehdä?!!! Eikö teillä naisilla ole mitään suojeluvaistoa, jos ei itseä niin edes lapsea kohtaan???