Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pettynyt ja vihainenkin - unikoulu ei sopinutkaan meidän perheelle. :(
13.01.2011 |
Pidimme vauvalle pari kuukautta sitten tassu-unikoulun, koska hän oli alkanut nukkua ainoastaan tissi suussa. Vauva oli tuolloin 8 kk.
Olin siihen asti hoitanut vauvaa hyvin pitkälti vaiston varassa, tuijottelematta liikaa oppikirjoja. Uniasian kanssa päädyin kuitenkin soittamaan paikalliselle unikouluohjaajalle ja kysymään neuvoja.
Ohjaaja olikin tiukka täti, joka antoi selkeät ja napakat ohjeet siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ehdottomasti ei. Ehdottomia ei-kategorian asioita olivat mm. ei syliin, ei varsinkaan viereen, eikä imetystä koskaan sängyssä. Itse asiassa ohjaaja jopa ehdotti imetyksen lopettamista kokonaan (!!), mistä hieman pöyristyin jo silloin. Samoin särähti korvaan ehdotus siirtää vauva nukkumaan omaan huoneeseen.
Muutamassa yössä pahimmat huudot vähenivät merkittävästi, mutta ei öistä mitään ehjiä tullut. Vauvaa oli noustava tassuttamaan useita kertoja vielä viikkojenkin jälkeen. Vauva myös alkoi heräillä hirveän aikaisin, neljän ja kuuden välillä. Koska imetys ennen aamupuuroa (ja varsinkin sängyssä) oli ehdottomasti kiellettyä, nousin sitkeästi vauvan kanssa aamuyöstä puuroa syömään. Vauva huusi, hieroi silmiään ja söi vain muutaman lusikallisen. Hän oli joka aamu aivan rättiväsynyt, kunnes pääsi päiväunille.
Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa aamuimetyskiellon, ja aloin imettää vauvaa sängyssä noin klo 5-6 aamulla. Sen voimalla vauva nukkui vielä tunnin, heräsi virkeänä, jaksoi syödä aamupuuron ja leikkiä iloisena päiväuniin asti.
Olisin mielelläni jatkanut tällä linjalla, mutta sitten vauva, minä ja mies kaikki sairastuimme kovaan flunssaan. Korkean kuumeen ja horkan keskellä luistin hienoista imettämättömyysperiaatteistani ja annoin vauvalle yölläkin rintaa aina kun hän pyysi sitä. Vesi ei kelvannut mukista eikä pullosta.
Nyt olemme parantuneet, ja kyllähän tuo käänne toisaalta harmittaa. Vauva kaipailee edelleen rintaa jossain vaiheessa yötä, eikä minulla ole voimia eikä sydäntä kieltää sitä häneltä. Olennaisinta tässä on se, että TÄMÄ TUNTUU OIKEALTA, toisin kuin unikoulu, joka olettaa vauvan olevan napin painalluksella toimiva robotti (eli: "kun noudatat ohjeitamme, vauvasi alkaa nukkua").
Oloni on ristiriitainen. Koen epäonnistuneeni unikoulussa, mutta toisaalta harmittaa, että siihen edes ryhdyimme. Harmittaa että olen toiminut "sääntöjen vastaisesti" kun aloin jälleen imettää yöllä. Toisaalta olen ihan vihainen unikouluohjaajalle hänen ehdottomuudestaan ja toimimattomien periaatteiden kylvämisestä väsyneisiin vanhempiin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti. Jatkaisitteko minuna luomumpaa linjaa ja yöimetyksiä tilanteen mukaan, vai yrittäisittekö unikoulua uudelleen? Oman jaksamiseni kannalta ei varmasti ole merkitystä, miten toimin. Jos imetän, joudun heräilemään, mutta jos en imetä, joudun silti heräilemään. Täydellistä ratkaisua ei meidän perheeseen taida olla olemassa??
Kommentit (209)
ja MLL.n hoitaja, että äiti saa nukkua.
Eikö olisi järkevämpää opettaa vauva nukkumaan?
<a href="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;"><a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;
Mun mielestä ihan järkyttävä artikkeli. Johan se tiedetään, että vauvat heräävät unirytminsä mukaisesti ja se on asiaankuuluvaa. Ratkaisua tulisi hakea ennemminkin aikuisten puolelta: hoitoapua, isovanhempien apua vaikka päivisin jne.
Mihin tämäkin maa on menossa näiden nukkumisjuttujen suhteen. Pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidille on annettu vaisto, jota on syytä vaalia ja jonka mukaan kannattaa toimia. Minulle tuli jo useita viikkoja sitten sellainen olo, että unikoulu on äidinvaistoni vastainen. Siinä jouduin noudattamaan ulkopuolisen sanelemia, joskus pahaltakin tuntuvia neuvoja sen sijaan, että olisin toiminut omien tuntemusteni mukaan.
Nimittäin mulla ei ainakaan ollut minkäänlaisia äidinvaistoja, kun esikoinen syntyi. En osannut erottaa itkua toisesta enkä tiennyt, mikä auttaa - piti vain kokeilla eri juttuja ja katsoa, mikä sillä kertaa auttoi. Vähitellen oppi erottamaan erilaiset itkut ja näkemään, miten lapsi missäkin tilanteessa käyttäytyi ja mitä itse piti tehdä, että lapsi oli tyytyväinen. Sama toisen ja kolmannen kanssa, lapsi lapselta sitä oppi. Opin, ettei meidän lapsia saa syöttää koko ajan, heille tulee siitä järkyttävät vatsavaivat. Opin, että meidän lapset nukkuvat rauhallisimmin silloin, kun päivä vietetään aktiivisesti ja yksillä päiväunilla ja nukkumaan mennään hyvässä järjestyksessä, rutiinien mukaisesti ja nukkumapaikka on rauhallinen. Pieniin ähinöihin ei kannattanut mennä viereen kurkistelemaan, että herääköhän se vauva - silloin se ihan varmasti heräsi ja alkoi huutaa ja rauhoittamiseen meni aikaa.
Vieressä nukuttamisten ja lukuisten yöimetysten autuutta kehuu moni, omasta puolestani voin sanoa että meillä ei sellaisia tarvinnut kukaan, en minä eivätkä lapset.
ja MLL.n hoitaja, että äiti saa nukkua. Eikö olisi järkevämpää opettaa vauva nukkumaan?
&lt;a href="<a href="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;"><a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="<a href="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;"><a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;"&gt;<a href="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;"><a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;
Mun mielestä ihan järkyttävä artikkeli. Johan se tiedetään, että vauvat heräävät unirytminsä mukaisesti ja se on asiaankuuluvaa. Ratkaisua tulisi hakea ennemminkin aikuisten puolelta: hoitoapua, isovanhempien apua vaikka päivisin jne. Mihin tämäkin maa on menossa näiden nukkumisjuttujen suhteen. Pelottavaa.
Lapsen varhainen ympäristö ja elinolot muokkaavat vuorokausirytmiä. Vuorovaikutus lapsen ja vanhempien välillä toimii parhaiten, kun yhteinen rytmi löytyy. Sellaiset lapset, jotka sopeutuvat hitaasti 24-tunnin rytmiin, vaativat vanhemmiltaan huomattavasti enemmän voimavaroja kuin nopeammin kypsyvät lapset. Vanhemmat saattavat väsyä ja tulla epätoivoisiksi ja he voivat kokea alemmuuden tunteita, ellei vauvan kehitys vastaa keskimääräistä tasoa. Monet yksilölliset erot ja temperamenttitekijät ovat kuitenkin synnynnäisiä, eikä niihin voida paljonkaan vaikuttaa.
Vaikeahoitoisen lapsen vanhempien tulisikin saada erityisesti tukea, jotta he jaksaisivat vastata vaativan vauvan tarpeisiin. Jos vanhemmat ylirasittuvat ja ahdistuvat tällaisen lapsen kanssa, heidän kykynsä hoivata ja huolehtia lapsesta saattaa alentua. Se puolestaan johtaa lapsen ylirasittumiseen, mikä tyypillisesti ilmenee lisääntyneenä ärtyneisyytenä, univaikeuksina ja itkuherkkyytenä, jolloin kierre on valmis. On siis erityisen tärkeää, että vanhemmat jaksavat huomioida lapsen yksilölliset tarpeet myös vaikeissa oloissa, sillä se on perustana hyvälle vuorovaikutussuhteelle, jota pidetään lapsen kehityksen ytimenä. Lapsi tarvitsee vanhempiensa tuen, jotta psykososiaalinen kehitys edistyisi ja itsesäätely alkaisi muodostua.
Puolen vuoden ikään mennessä yhtäjaksoinen yöuni on pidentynyt kuuteen tuntiin. Yleensä tämän ikäiset nukkuvat yksi tai kaksi jaksoa yöllä ja kaksi lyhyempää jaksoa päivällä.
Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista. Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.
Vauvan ohjaaminen oikeaan univalverytmiin
Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään unirytmiään oikeaan suuntaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. ravitsemukselliset, hoidolliset ja sosiaaliset tekijät. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa. Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii. Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää. Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät.
Ravitsemukselliset tekijät
Yksi keskeinen vauvojen vuorokautta rytmittävä tekijä on nälkä. Pienet lapset eivät kykene syömään kerrallaan niin suuria määriä, että näläntunne voisi pysyä poissa esimerkiksi läpi yön. Näin ollen imetystä tai maitopulloa ei pitäisi säännöstellä edes yöaikaan. Jotkut lapset saattavat tarvita yöruokailua pitkäänkin, vaikkakin siitä saattaa muodostua joillekin lapsille tapa.
Suurin osa lapsista näyttää tutkimusten valossa lopettavan yösyömisen noin puolen vuoden iässä, mutta sitä ei voida yleistää kaikkiin lapsiin. Tähän vaikuttaa paljolti iltaruokailu: kuinka paljon ja mitä lapsi saa syödäkseen. Toiset lapset eivät syö iltaisin niin suuria annoksia että pysyisivät koko yön kylläisenä, ja myös aineenvaihdunnalliset tekijät saattavat vaikuttaa.
Responsiivisuus
Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.
Vauvat voivat itkeä paitsi nälkäänsä ja janoaan, myös erilaista epämukavaa oloa (kipu, palelu, kuumuus, vaipanvaihdon merkiksi, sairaus, hampaat jne). Vauva osaa itkullaan ilmaista kaipaavansa myös seuraa tai syliä. Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.
Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).
Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.
<a href="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;"><a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;
Mun mielestä ihan järkyttävä artikkeli. Johan se tiedetään, että vauvat heräävät unirytminsä mukaisesti ja se on asiaankuuluvaa. Ratkaisua tulisi hakea ennemminkin aikuisten puolelta: hoitoapua, isovanhempien apua vaikka päivisin jne. Mihin tämäkin maa on menossa näiden nukkumisjuttujen suhteen. Pelottavaa.
mutta ei mennä mukaan valvomisiin. Jos lapsen unirytmi ei sovi minun unirytmiini, en silti suostu valvomaan kanssaan. Nyt on yö, nyt nukutaan.
Niin käsittääkseni se on sitä, että vauva joko
A. itkee
B. vauvalla on paha olo
C. pienellä vauvalla on unirytmi sekaisin
Noihin kaikkiin on vanhemmalla velvollisuus vastata. En ymmärrä näitä kommentteja siitä, että lasta ei aleta viihdyttämään tai "annetaan sen lapsen valvoa öisin jos sille sopii" niin sillä korjaantuu kaikki. Tuskin kukaan selväjärkinen äiti mene lapsen luokse jos se tyytyväisenä kellii sängyssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
parhaalle tuntuu. Muiden ohjeet ovat ohjeita; niissä voi olla jotain sovellettavaksi kelpaavaa, ne voivat olla loistavia teidän käyttöön tai täyskatastrofineuvoja, kuten tämä unikouluasia teidän perheelle.
Sinun, sinun vauvan ja sinun perheen elämä, ei siinä ole parempia asiantuntijoita, kuin te itse.
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla kattavasti: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsearsII.html
”Me uskomme, että kiintymysvanhemmuus suojaa lapsia monilta sosiaalisilta ja emotionaalisilta ongelmilta, jotka saastuttavat yhteiskuntaamme. Se, miten hoidat lapsiasi hänen ensimmäisinä elinvuosinaan, todella vaikuttaa siihen, millaisia aikuisia heistä tulee”
”Kiintymysvanhemmuus on käytäntö, jota monet vanhemmat noudattaisivat ilman muuta, jos heillä olisi luottamusta ja tukea seurata omaa intuitiotaan.”
Kiintymysvanhemmuus ei ole mikään tiukka sääntöjen kokoelma. Se on pikemminkin asenne, joka ulottuu koko lastenkasvatukseen.
Belief in baby’s cries: vauvan itku on vauvan kieltä.
Itku on signaali, ja vanhemman on vastattava siihen. ”Mitä herkemmin vastaat, sitä paremmin vauva oppii luottamaan vanhempiinsa ja omaan kykyynsä kommunikoida.”
Balance and boundaries:
tasapaino ja rajat. On muistettava huolehtia itsestään, omasta jaksamisestaan, ja parisuhteestaan. Ne ovat kaiken vanhemmuuden perusta.
Beware of ”baby trainers”:
varo ”hyvää tarkoittavia” neuvoja, koska ne ovat usein vääriä. ”Huudata sitä pari yötä”, ”laadi sille aikataulu”, ”älä pidä sitä niin paljon sylissä, hemmottelet sen pilalle”...
Tällaiset neuvot kannattaa jättää huomiotta.
Nämä työkalut tekevät vanhemmista herkempiä ja vastaanottavaisempia vauvan viesteille: vanhemmat oppivat täyttämään vauvan tarpeet paremmin. Vanhemmat oppivat tuntemaan ja arvostamaan vauvaansa omana pienenä persoonanaan. He ovat itse asiantuntijoita oman lapsensa suhteen.
Yöllinen vanhempien läheisyys voi auttaa levottomasti nukkuvia lapsia nukkumaan paremmin.
Kiintymysvanhemmuteen liitetään kaikenlaisia vääriä uskomuksia. Se ei ole mikään ”uusi kasvatussuunta”, pikemminkin se on ajattelutapa, joka korjaa viime vuosikymmenien vääriä lastenhoitoneuvoja. AP on sellainen tapa elää lasten kanssa, jonka useimmat vanhemmat omaksuisivat luonnostaan, jos heidän päätään ei sekoitettaisi väärillä ”asiantuntijaneuvoilla”.
Kiintymysvanhemmuus ei ole vauvan ”pilalle hemmottelua”. Vanhemmat saavat usein kuulla väitteitä siitä, että he hemmottelevat vauvan pilalle tai että vauva manipuloi koko perhettä. Kiintymysvanhemmuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapselle annettaisiin kaikki, mitä hän ikinä pyytää. Se tarkoittaa vain sitä, että vauvan ja lapsen tarpeisiin vastataan sopivasti, riittävästi.
Kiintymysvanhemmuus ei ole raskasta. Vanhemmuus on toki erilaista kuin ”entinen elämä”, jossa ehkä on eletty vain itseä varten. Vanhemmuus on antamista: vanhemmat ovat antajia, lapset ottajia. Mutta kiintymysvanhemmuus saa aikaan sen, että myös lapset antavat takaisin enemmän: vanhemmat oppivat nauttimaan lapsestaan ja luottavat enemmän itseensä vanhempina. Kiintymysvanhemmuus on pitkällä tähtäimellä itse asiassa helpoin tapa hoitaa lapsia. Raskainta vanhemmuudessa on, Searsit kirjoittavat, se tunne, että ei tiedä mitä vauva haluaa, ei tiedä, miten täyttää vauvan tarpeet. Kun tuntee vauvansa, vanhemmuus ei ole ollenkaan niin uuvuttavaa.
Hysteerinen eukko, joka etsii hulluna netistä kirjoituksia, mitkä kannattaa äitimyyttiä, että äidin pitää jaksaa valvoa ja imettää kouluun asti, että lapsesta tulee täyspainoinen. Lisäksi vielä raahata kantoliinassa loppuaika.
Hohhoijaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hysteerinen eukko, joka etsii hulluna netistä kirjoituksia, mitkä kannattaa äitimyyttiä, että äidin pitää jaksaa valvoa ja imettää kouluun asti, että lapsesta tulee täyspainoinen. Lisäksi vielä raahata kantoliinassa loppuaika.
Hohhoijaa....
Todennäköisesti joku mielenterveysongelmainen, kuka on fiksoitunut näiden asioiden kanssa.
Hysteerinen eukko, joka etsii hulluna netistä kirjoituksia, mitkä kannattaa äitimyyttiä, että äidin pitää jaksaa valvoa ja imettää kouluun asti, että lapsesta tulee täyspainoinen. Lisäksi vielä raahata kantoliinassa loppuaika. Hohhoijaa....
Ja sun ongelma on? En ole missään imetysketjuissa koskaan käynytkään. En väitä, että lasta pitää imettää kouluikään saakka enkä väitä kantoliinoista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hysteerinen eukko, joka etsii hulluna netistä kirjoituksia, mitkä kannattaa äitimyyttiä, että äidin pitää jaksaa valvoa ja imettää kouluun asti, että lapsesta tulee täyspainoinen. Lisäksi vielä raahata kantoliinassa loppuaika. Hohhoijaa....
Todennäköisesti joku mielenterveysongelmainen, kuka on fiksoitunut näiden asioiden kanssa.
En ole koskaan kirjoittanu enkä kopsannu mitään rokotusketjuihin, ei ole mitään mielenkiintoa. Meidän lapset on rokotettu enkä niistä jaksa puhua missään ketjuissa. Täällä on monia muitakin, jotka kopsaavat, ihan tiedoksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ei ole pelkkää nukkumiskoulutusta vaan siihen liittyy olennaisena osana vakiintuneet (ilta)rutiinit, jotka toistetaan joka ilta samanlaisina. (ja joo joo, aina joskus on poikkeuksia) Oliko teillä ap nämä käytössä?
mutta ei mennä mukaan valvomisiin. Jos lapsen unirytmi ei sovi minun unirytmiini, en silti suostu valvomaan kanssaan. Nyt on yö, nyt nukutaan.
toteutetaan vauvan kanssa joka huutaa hysteerisenä kurkku suorana aina herätessään monta kertaa yössä. En mä pysty nukkumaan, kun vauva huutaa kuin palosireeni. Pakkohan sitä on valvoa ja mieluiten toki yritän myös auttaa vauvaa, enkä vain tuijota kattoa ja odota, että vauva jossain vaiheessa nukahtaa itkuunsa ja hätäänsä.
t. allergisen vauvan äiti
Se totoeutetaaan siten, että lapsi nukkuu omassa huoneessaan (toki hälärillä valvottuna) ja jos valvoo niin valvoo. Ai niin, tiesithän että kaikki vauvat eivät valvoessaan huuda kuin palosireeni!! Aina kitistään jos joku erehtyy kertomaan positiivista tarinaa kun on itsellään helppo lapsi, mutta mikä oikeus on ei-helppojen lasten äideillä tuomita ja tylyttää helppojen lasten hoito-ohjeita tai heidän äitiensä toimintatapoja??
on se, että oma vaisto voittaa aina.
Esikoisen kanssa yritin tehdä kaiken "oikein", imetyksen, nukkumisen, hoivan ja hoidon. Seurauksena oli melkein totaalinen eristäytyminen ulkomaailmasta ekoina kuukausina, kun en voinut imettää kuin makuultaan suihkutissien takia ja perhekahviloissa harvoin on sänkyjä/sohvia tarjolla tähän. 8kk vanhana hän melkein tukehtui itkuunsa, (silloin ei vielä ollut tassutteluista tietoakaan, vaan lapsia huudatettiin sängyissään) kun yritimme unikoulua, kun neuvolasta sanottiin, että ei sen ikäinen lapsi tarvitse enää yöruokaa. Ja mitä syyllisyyttä tunsinkaan siitä, ettei hän syönyt vielä 1-vuotiaanakaan karkeata ruokaa, vaan kaikki piti muussata...
Kakkonen oli sitten taas kaikin puolin helpompi lapsi; alkoi nukkumaan täydet yöt 8 viikkoisena, söi kaikkea mitä eteen laittoi, mutta ei huolinut rintaa, ja kuinka syylliseltä olo taas tuntuikaan, kun maito piti pullosta antaa!
Vasta kolmas toi tullessaan sen varmuuden, jonka olisin kernaasti huolinut jo esikoisen aikana. Imetys tökki jo laitoksella, mutta onneksi oli kotona jo pulloja valmiina, myös hän yökki karkeampaa ruokaa ja niinpä ruoka muussattiin melkein 1-v asti. Ja edelleen syö kerran yössä pullosta, niin ja tulee viereen nukkumaan, ikää nyt 1v3kk. Jotkut lapset vaan tankkaavat enemmän turvaa ja hellyyttä kuin toiset. Jotkut lapset touhuavat päivällä niin paljon, että päivällä saatu energia ei riitä pitämään nälkää poissa koko yötä - mieluummin syötän sen pullollisen 5 aamulla ja nukun 8 kuin herään 6 puuronkeittoon.
Olen onnellinen siitä, että meidän keskimmäinen ei ollut esikoinen, olisin saanut todella helpon kuvan lastenhoidosta ja sitten järkyttynyt hieman haastavimmista tapauksista. Olen myös hirvittävän pettynyt itseeni, etten luottanut enempää omiin vaistoihini esikoisen kohdalla, mutta onneksi nyt moni asia on parantunut myös hänen kohdallaan, joten onhan tästä myöhäisestäkin "heräämisestä" ollut hyötyä ja olen äärettömän kiitollinen myös helposta lapsestani, näin olen saanut kokea monenlaisia äitiyden tunteita - myös niitä, kun oma lapsi ei tarvitsekaan äitiä heti ensimmäisenä apuun, vaan tekee ja ratkaisee itse ja äiti onkin vain sivustaseuraaja.
Joten ap ja muut luottakaa vaistoihinne, älkää kuunnelko ammatilaisia kuin silloin, kun on oikea hätä kyseessä. Älkääkä ainakaan kuunnelko haukkuja tai arvosteluja muilta äideiltä, koska lapset ovat erilaisia ja sinä tunnet äitinä omasi parhaiten!
Miksi vaistovanhemmuus ja läheisyydedn antaminen vauvalle tarkoittaa perhepetiä, vauvan imettämistä yksivuotiaaksi ja ylikin yms? itse koen olevani äiti, joka vastaan lapseni tarpeisiin päivin ja öin. Ja silti 1v4kk oleva tyttäreni nukkuu eri huoneessa kuin minä, on nukkunut jo 7kk iästä asti. kuten myös kaksi isompaa sisarustaan. Yöllä ei kukaan itse, herään jos joku alkaa tuhista lasten huoneessa ja olen paikalla ennen kuin itkua tulee, rauhoitan lapsen ja unet taas jatkuu. Yöimetys on loppunutjokaisen lapsen kohdalla 7-8kk iässä. Isä rauhoitteli lasta sylissä, silitteli ja antoi tuttia. Yksikään vauva ei ole meillä huutanut kuin max 5min ja koko sen ajan isänsä sylissä. Tässäkö nyt sitten on jotain tehty väärin ja jätetty vauvan tarpeisiin vastaamatta? jokainen tehköön juuri niin kuin itselle sopii. Ärsyttää vaan että ne, jotka eivät imetä kaksivuotiasta yöllä ja jotka eivät nuku samassa sängyssä koko perhe, ovat toisen koulukunnan mielestä jotenkin kovia ja huonoja vanhempia. Taidan tästä mennä nukkumaan, ja nautin rauhallisista yöunista kuten koko porukka. Ja niin muuten, lapseni ovat tästä kovasta koulusta huolimatta iloisia, onnellisia ja tasapainoisia ihmisen alkuja jokainen. Ja vanhempansa ovat säästyneet lapsiperheitä vainoavalta tappavalta väsymykseltä. Huono juttuko?
Ymmärrätkö hyvä äiti, että kyse onkin siitä, että jos VAUVA ITSE joutuu kovasti itkemään yksinään omassa huoneessaan eikä sopeudu öiksi olemaan yksinään, niin siinä on se ongelma! Ymmärrätkö tämän eron??
Alue: Aihe vapaa
vaan äidin pitää antaa uupua ja väsyä rauhassa?
Alkaa olla aika kovat vaatimukset äideille nykyään.