Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pettynyt ja vihainenkin - unikoulu ei sopinutkaan meidän perheelle. :(
13.01.2011 |
Pidimme vauvalle pari kuukautta sitten tassu-unikoulun, koska hän oli alkanut nukkua ainoastaan tissi suussa. Vauva oli tuolloin 8 kk.
Olin siihen asti hoitanut vauvaa hyvin pitkälti vaiston varassa, tuijottelematta liikaa oppikirjoja. Uniasian kanssa päädyin kuitenkin soittamaan paikalliselle unikouluohjaajalle ja kysymään neuvoja.
Ohjaaja olikin tiukka täti, joka antoi selkeät ja napakat ohjeet siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ehdottomasti ei. Ehdottomia ei-kategorian asioita olivat mm. ei syliin, ei varsinkaan viereen, eikä imetystä koskaan sängyssä. Itse asiassa ohjaaja jopa ehdotti imetyksen lopettamista kokonaan (!!), mistä hieman pöyristyin jo silloin. Samoin särähti korvaan ehdotus siirtää vauva nukkumaan omaan huoneeseen.
Muutamassa yössä pahimmat huudot vähenivät merkittävästi, mutta ei öistä mitään ehjiä tullut. Vauvaa oli noustava tassuttamaan useita kertoja vielä viikkojenkin jälkeen. Vauva myös alkoi heräillä hirveän aikaisin, neljän ja kuuden välillä. Koska imetys ennen aamupuuroa (ja varsinkin sängyssä) oli ehdottomasti kiellettyä, nousin sitkeästi vauvan kanssa aamuyöstä puuroa syömään. Vauva huusi, hieroi silmiään ja söi vain muutaman lusikallisen. Hän oli joka aamu aivan rättiväsynyt, kunnes pääsi päiväunille.
Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa aamuimetyskiellon, ja aloin imettää vauvaa sängyssä noin klo 5-6 aamulla. Sen voimalla vauva nukkui vielä tunnin, heräsi virkeänä, jaksoi syödä aamupuuron ja leikkiä iloisena päiväuniin asti.
Olisin mielelläni jatkanut tällä linjalla, mutta sitten vauva, minä ja mies kaikki sairastuimme kovaan flunssaan. Korkean kuumeen ja horkan keskellä luistin hienoista imettämättömyysperiaatteistani ja annoin vauvalle yölläkin rintaa aina kun hän pyysi sitä. Vesi ei kelvannut mukista eikä pullosta.
Nyt olemme parantuneet, ja kyllähän tuo käänne toisaalta harmittaa. Vauva kaipailee edelleen rintaa jossain vaiheessa yötä, eikä minulla ole voimia eikä sydäntä kieltää sitä häneltä. Olennaisinta tässä on se, että TÄMÄ TUNTUU OIKEALTA, toisin kuin unikoulu, joka olettaa vauvan olevan napin painalluksella toimiva robotti (eli: "kun noudatat ohjeitamme, vauvasi alkaa nukkua").
Oloni on ristiriitainen. Koen epäonnistuneeni unikoulussa, mutta toisaalta harmittaa, että siihen edes ryhdyimme. Harmittaa että olen toiminut "sääntöjen vastaisesti" kun aloin jälleen imettää yöllä. Toisaalta olen ihan vihainen unikouluohjaajalle hänen ehdottomuudestaan ja toimimattomien periaatteiden kylvämisestä väsyneisiin vanhempiin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti. Jatkaisitteko minuna luomumpaa linjaa ja yöimetyksiä tilanteen mukaan, vai yrittäisittekö unikoulua uudelleen? Oman jaksamiseni kannalta ei varmasti ole merkitystä, miten toimin. Jos imetän, joudun heräilemään, mutta jos en imetä, joudun silti heräilemään. Täydellistä ratkaisua ei meidän perheeseen taida olla olemassa??
Kommentit (209)
vaan idea on juuri päinvastainen. Vauva ääntelee ja hamuilee äidin rintaa kevyen unen vaiheessa. Optimaalitilanteessa äiti ei herää unestaan kokonaan vaan imettää kevyessä unessa. Kumpikaan ei siis välttämättä herää ollenkaan yön aikana. Äiti tai isä eivät "passaa" vauvaa yöllä.
Väärinkäsitys 2: Perhepeti ei aiheuta ADHD:ta vauvalle myöhemmällä iällä. ADHD johtuu tutkitusti mm. äidin raskauden aikana käyttämästä alkoholista ja tupakoinnista sekä perinnölliset ja ympäristötekijät saattavat vaikuttaa. Kuten vaikkapa jatkuva viriketulva. Olisin ADHD:ta silmällä pitäen huolestuneempi lapsesta, joka katsoo paljon piirrettyjä/vrk kuin perhepedissä nukkuvasta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sokea oman asian puolesta rummuttava kopiointi, voi vain antaa:
Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan.
REM-uni ei ole "kevyttä unta". Normaali uni koostuu kahdesta REM- eli vilkeunesta (rapid eye movements) ja non-REM- eli perusunesta (NREM).
Perusuni jaetaan edelleen neljään unen syvyyttä kuvaavaan vaiheeseen ( stage 1-4, lyhyemmin S1-4 ) aivosähkötoiminnan ja henkilön herätettävyyden perusteella. Univaiheet S3 ja S4 muodostavat yhdessä hidasaaltounen (slow wave sleep) eli deltaunen. Nukkumisjakson alussa REM-unen kanssa vuorottelee S1-S2-uni, loppuvaiheessa S3-S4-uni. Tämä edellyttää, että nukkuja on saanut tarpeeksi S1-S2-unta. Monta kertaa per yö heräävä äiti ei saa, eikä sen puoleen myöskään lapsi. Vireystilalle ja jaksamiselle on kuitenkin elintärkeää, että syvää unta tulee tarpeeksi.
hänestä parhaalta tuntuu.
Itse en ole unikoulua kokeillut (tosin joskus toki esim. silitellyt lastani unille imetyksen sijaan). Mulla siis jo yli puolitoistavuotias lapsi, joka nukkuu perhepedissä ja syö edelleen rintaa sanoisin, että vähintään kaksi kertaa yössä, usein enemmänkin, nykyisin kyllä välillä vain silittelee rintaa tai tulee lähemmäksi viereen kun havahtuu vähäsen ja jatkaa suoraan unia. Meillä on kuitenkin aina nukuttu hyvin ja pitkiä öitä vaikka herätyksiä toki on öisin usein verrattuna moniin perheisiin, joissa lapset nukkuvat yhtenäiset yöunet omassa huoneessa.
Imetysten lopettaminen aikaisin kostautuu nähdäkseni usein juuri siinä, että lapset alkavat herätä kukonlaulun aikaan. Minun periaatteeni (tai oikesstaan toivomus, olisin tästä toki joustanut jos lapsi olisi vaatinut) on ollut ihan alun vauvavaiheen jälkeen, että meillä ei ennen 7:ää nousta ja ei ole tarvinnut nousta kun lapsi nukahtaa tyytyväisenä rinnalle jos herää joskus esim. 6 aikaan. Tätä nykyä lapsi nukkuu helposti liiankin pitkän sen kannalta, että ehtisimme jonnekin esim. puistoihin kun helposti nukkuu 10 tai 11 asti. Toki lapset ovat rytmeineen yksilöllisiä joten ei tämä toki kaikkiin imetettyihin päde.
Mielestäni noin pieni vauva kun sinulla vielä on ei voi saada liikaa läheisyyttä ja rintaa vaan voit ihan hyvin hoitaa vauvantahtisesti myös öisin. Mutta ymmärrän myös toisen näkökulman ja sen, että se joillakin toimii paremmin, että vauva on omassa huoneessa eikä öisin syötetä. Omaa ratkaisuani en ole kuitenkaan toistaiseksi ainakaan katunut. Olen päinvastoin valmis jatkamaan vielä silloinkin kun menen töihin yöimetyksiä ja lapsen vieressä nukkumista jos se tuntuu tarpeelliselta lapselle.
jotain "linjaa", mutta kahden muun kanssa olen tehnyt kaiken niin, että kunhan vaan pääsen helpommalla.
Mä olen imettänyt pitkään ja myös öisin niin kauan kun olen imettänyt (eli 2 vuotta). Mä olen siten päässyt helpommalla, loppujen lopuksi.
Musta noi unikouluohjeet kuulosti anteeksi vaan ihan pimeiltä.
Mun lapset on nykyään jo koululaisia ja ihan kunnollisia niistä on tullut, vaikka niitä on imetetty pitkään ja öisin.
ja miksi sille pitää tehdä jotain, jos se ei tarvitse mitään? Ihan hassua ajatella, että ne samat lapset nukkuu mummolassa yönsä ihan OK, mutta kotona ei.
Vissiin ihan hatusta. Puhut mummoloista ja leikkimisistä, ikään kuin täällä joku olisi kertonut, että leikkii lastensa kanssa öisin ja mummolassa nämä lapset kuitenkin nukkuvat läpi yön.
Lapsi voi haluta ja tarvita läheisyyttä, lohtua tms. yölläkin, ja se on ihan normaalia, varsinkin silloin, kun vanhemmat ovat sensitiivisiä lapsen tarpeille. Toki, jos vauvan/lapsen tarpeisiin ei vastata yöllä, hän alistuu siihen eikä pyydä öisin mitään. Lapsen emotionaalisen kehityksen kannalta sellainen ei ole mitenkään tavoiteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetta voi hoitaa muuallakin Parisuhdetta voi hoitaa muuallakin kuin sängyssä. Meille se on ainakin sohva. Sängyssä meillä NUKUTAAN.
teidän mänkkisellä parisuhdesohvalla. En tule kylään kyllä enää, oks!
jos on häiriöitä, en nuku vaan valvon, enkä todellakaan pystynyt nukkumaan vauva vieressä vaikka olisi ollut mikä, vaikka miten itselleni sanoin että se oli turvallista. TUo hoitoalusta-vinkki kuulostaa teennäiseltä, se vie paljon tilaa normaalista sängystä, sen vieressä ei pysty nukkumaan ilman että havahtuu kylkeä kääntäessä. Meillä nukuttiin parhaiten niin, että vauvansänky oli vanhempien makkarin alkovissa, lähellä mutta kuitenkin niin etäällä, ettei äiti havahtunut pieneen ähinään ja pönkinyt kurkkimaan vauvan viereen, että herääköhän se nyt, jolloin vauva olisi herännyt takuuvarmasti.
Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu.
Kerta kaikkiaan kukaan ei pystynyt nukkumaan niin, että unen jälkeen olisi ollut virkeä olo. Minä nukuin toinen silmä auki pelätessäni, että lapset hautautuvat peittoihin ja tukehtuvat. Vähän isommat lapset puolestaan pyörivät, hyörivät, huitoivat, potkivat ja mätkivät niin, että siihen heräsi kymmenen kertaa yössä.
Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu. Eikä vauvakaan ole tilanteessa täysin puolustuskyvytön, vaan todennäköisesti herää itkemään, jos joku yrittää hänen päälleen kierähtää.
Vain silloin, jos äiti on alkoholin, huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen, yhdessä nukkumista tulisi välttää.
Turvallisuusnäkökohtia ei muutenkaan kannata ohittaa ilman paneutumista asiaan.
Vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän tai laidan väliin, sillä isä ei ehkä ole yhtä tietoinen vauvasta kuin äiti eivätkä isään päde hormonien aiheuttamat unen muutokset. Yksilöllisiä eroja isien unen laadussa ja nukkumistavoissa tietysti on. Jos äiti epäilee itseäänkin, voi vauvan ympärille asetella esimerkiksi peiton ringiksi suojaamaan. Nukkumisalusta ei saisi olla liian pehmeä. Tarvittaessa voi vauvan laittaa vähän kovemmalle alustalle, esimerkiksi hoitoalustalle, jolloin hän myös on vähän korkeammalla kuin muu perhe. Vesisängyssä ei yhdessä nukkumista suositella.
Jos sänky on liian kapea koko perheelle, voi vauvan oman sängyn asettaa "sivuvaunuksi" laskemalla siitä laidan tai poistamalla sen kokonaan.
Myös tavallinen lisävuode sängyn vieressä lisää tilaa, siinä voi nukkua vaikkapa isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdetta voi hoitaa muuallakin Parisuhdetta voi hoitaa muuallakin kuin sängyssä. Meille se on ainakin sohva. Sängyssä meillä NUKUTAAN.
teidän mänkkisellä parisuhdesohvalla. En tule kylään kyllä enää, oks!
Meilläkin harrastetaan paljon seksiä sohvalla. Siinä saa otettua paljon paremmin monipuolisia asentoja kuin sängyllä. Meillä on sellainen divaanisohva :D
tai sokea oman asian puolesta rummuttava kopiointi, voi vain antaa:
Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan.
REM-uni ei ole "kevyttä unta". Normaali uni koostuu kahdesta REM- eli vilkeunesta (rapid eye movements) ja non-REM- eli perusunesta (NREM). Perusuni jaetaan edelleen neljään unen syvyyttä kuvaavaan vaiheeseen ( stage 1-4, lyhyemmin S1-4 ) aivosähkötoiminnan ja henkilön herätettävyyden perusteella. Univaiheet S3 ja S4 muodostavat yhdessä hidasaaltounen (slow wave sleep) eli deltaunen. Nukkumisjakson alussa REM-unen kanssa vuorottelee S1-S2-uni, loppuvaiheessa S3-S4-uni. Tämä edellyttää, että nukkuja on saanut tarpeeksi S1-S2-unta. Monta kertaa per yö heräävä äiti ei saa, eikä sen puoleen myöskään lapsi. Vireystilalle ja jaksamiselle on kuitenkin elintärkeää, että syvää unta tulee tarpeeksi.
Vasta n. kuuden kuukauden iässä lapsen uni muistuttaa EEG-rekisteröinnissä aikuisen unta. Tällöin hänen aktiivinen unensa sisältää aikuisen vilkeunen piirteitä. Vilkeuni on tila, jossa EEG-rekisteröinti viittaa valvetilaan mutta lihaksisto on hengitys- ja silmien liikelihaksia lukuun ottamatta lamaantunut. Vilkeunta kutsutaan tämän vuoksi myös REM-uneksi (Rapid Eye Movements eli vilkkaat silmänliikkeet).
Vilkeunen aikana ihminen näkee aktiivisia unia, on helposti herätettävissä ja muistaa unet herättyään. Samalla kun kehittyy aikuiselle tyypillinen vilkeuni, aktiivisen unen osuus vähenee vastasyntyneen n. puolesta n. kolmannekseen unen kokonaismäärästä. Ennen vilketoimintaa aktiiviseen uneen sisältyy usein koko elimistön motoriikkaa, joka vastaavasti vähenee kuuteen kuukauteen mennessä. Liikkuminen, ääntely, valittaminen ja voimakaskin aktiivisuus voivat kuulua tässä vaiheessa vauvan nukkumisen normaaleihin vaiheisiin, eikä lasta tule silloin herättää.
Vilkeuni on kehittyneiden eläinlajien unta. Sillä on ilmeisesti aivojen organisaatiota ja sopeutumista parantavia tehtäviä. Unet antavat mahdollisuuden jäsentää uudestaan intensiivisiä, ennen kaikkea uhkaaviksi koettuja kokemuksia ja biologisesti sisäänrakennettuja uhkakuvia, jolloin niiden kohtaaminen valvetilassa on tarkoituksenmukaisempaa. Samalla arvellaan vilkeunen olevan se vaihe, jolloin välittömät muistirakenteet siirtyvät pitkäaikaisempaan muistiin. Se myös virittää aivot olemaan toimintavalmiuteen heräämisen hetkellä, jolloin ihminen on mahdollisimman optimaalisella tavalla valmistautunut esim. havaitessaan vaaran.
Toinen unen jakso, syvä eli rauhallinen uni, on EEG-rakenteeltaan täysin toisenlaista, tasaisempaa ja rytmisempää. Siinä on neljä, toinen toistaan seuraavaa syvyysvaihetta, joiden jälkeen uni jälleen kevenee.
Kuuden elinkuukauden jälkeen uni sisältää, varsinkin aamuyön vaiheessa, vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, jonka jälkeen alkaa uusi unisykli. Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia. Tämän vuoksi vauvan herääminen ajoittuu useimmiten aikuisen syvimmän unen vaiheeseen, jossa aivot eivät ole virittäytyneet valvetilaan, vaan aikuinen herää hämmentyneenä ja sekavana ja usein vihaisena.
Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen – joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.
Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.
Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät. Huonojen nukkujien hoidon kulmakivi on tukea lapsessa olevaa säätelyjärjestelmää, jonka varassa hän myös pystyy herättyään painumaan takaisin uneen. Tämä edellyttää vauvan aktivoimisen välttämistä ja tiettyjen biologisesti rauhoittavien menetelmien toistuvaa harjoittamista.
Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.
lähde hus unikoulusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan uni poikkeaa monella tavoin aikuisen unesta. Toisaalta myös yksilöllinen vaihtelu on erittäin suurta; oikeastaan minkäänlainen vauvan käyttäytyminen ei ole sen valossa "epänormaalia". Voidaan kuitenkin sanoa, että yleisesti ottaen vastasyntyneet nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta. Tästä unesta on jopa 50 % REM-unta. Sikiöllä REM-unta on vieläkin enemmän. Sen suuri määrä onkin alettu yhdistää aivojen kehitykseen. Esimerkiksi näköaivokuori on vastasyntyneellä hyvin kehittynyt, vaikka kohdussa näköaisti saa paljon vähemmän stimulaatiota kuin vaikkapa tunto- tai kuuloaisti. REM-uni toimii näin stimulaation lähteenä kehittyville aivoille. REM-unen määrä vähenee iän myötä ollen 2-vuotiaalla noin 25 %, aikuisella noin 20 % ja vanhuksilla noin 15 %. Vastasyntyneen muut univaiheet eivät ole vielä hyvin kehittyneet, ja niinpä myös siirtymät univaiheesta toiseen ovat pitempiä kuin aikuisella.
Aikuisen uni jakautuu noin 90 minuutin mittaisiin sykleihin, jona aikana hän käy läpi unen eri vaiheet syvästä unesta REM-uneen. Syvää unta on enemmän alkuyöstä kun taas REM-unen määrä lisääntyy aamua kohti. Herääminen tapahtuu helpoiten silloin, kun ollaan siirtymässä unen vaiheesta toiseen tai syklistä toiseen.
Vastasyntyneen unisykli on huomattavasti lyhyempi kuin aikuisen, vain noin 50 minuuttia. Näin ollen on myös huomattavasti enemmän vaiheita, jolloin herääminen voi tapahtua, mikäli jokin ulkopuolinen tai sisäinen ärsyke sen aiheuttaa.
Vastasyntynyt myös nukahtaa eri tavalla kuin aikuinen. Aikuinen vajoaa heti syvään uneen, jota sitten jonkin ajan kuluttua seuraa REM-univaihe. Vauva puolestaan vajoaa ensin REM-uneen, jota kestää noin 20 minuuttia, ja vasta sen jälkeen seuraa syvän unen vaihe. Vauva voikin REM-unen aikana tai siirtymävaiheessa herätä helposti ulkoisiin ärsykkeisiin, esimerkiksi siihen, jos hänet lasketaan sänkyyn nukkumaan kun hän on nukahtanut syliin.
Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä. Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen.
Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin.
Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei.
Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin.
Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan.
Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view…
Mulla on kolme lasta, jotka ovat jokainen olleet erilaisia nukkujia. Ja sen mukaan on menty, miten parhaaksi on nähty.
Esikoinen nukkui pinnasängyssä mun vieressä ja siirtyi omaan huoneeseen 3vuotiaana.
Toinen lapsi nukkui ekan vuoden pinniksessä ja sitten mun vieressä 3vuotiaaksi asti, jolloin siirtyi omaan sänkyyn.
Kolmas lapsi nukkuu mun vieressä vielä nyt 3vuotiaana. Söi rintaa 2vuotiaaksi myös öisin.
Mitään unikouluja en koskaan ole edes harkinnut, paras unikoulu on äidin kainalo. On turvallinen olo ja se turvallisuuden tunne kantaa pitkälle. Siellä se on alitajunnassa aikuisena, kun lapsena oli hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja niissä kyllä korostetaan aika lailla sitä, että lapsi tarvitsee unta kasvaakseen ja kehittyäkseen, ja, että itkun syy on selvitettävä, jos semmoinen vaan jatkuu ja jatkuu. Ja miten vanhemmat luovat lapselleen turvallisen olon, jotta hän saa unenpäästä kiinni.
En voi millään uskoa, että suunnilleen joka toinen vauva on nykyään haastava ja huono nukkuja.
Joidenkin av-mammojen yliampuvat lapsentahtisuusajatukset saattavatkin olla itseasiassa lapselle haitallisia.
ja niissä kyllä korostetaan aika lailla sitä, että lapsi tarvitsee unta kasvaakseen ja kehittyäkseen, ja, että itkun syy on selvitettävä, jos semmoinen vaan jatkuu ja jatkuu. Ja miten vanhemmat luovat lapselleen turvallisen olon, jotta hän saa unenpäästä kiinni. En voi millään uskoa, että suunnilleen joka toinen vauva on nykyään haastava ja huono nukkuja. Joidenkin av-mammojen yliampuvat lapsentahtisuusajatukset saattavatkin olla itseasiassa lapselle haitallisia.
No tottakai itkut on selvitettävä, jos ne eivät johdu siitä, että vauva hylätään yksinään omaan huoneeseen. Silloin se itkee tod näk just sitä yksinoloansa, myös öisin herättyään.
kyllä hus unikoulussa sanotaan näin:
Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia.
Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen – joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.
Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.
Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset.
Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät
Yksin nukkumisen vaikeuksissa (=vauva nukkuu usein yksin pinnasängyssä) ja siirtymäkohteen käytössä (=unilelun käytössä) korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus.
Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo (= äidin ja isän läsnäolo) ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys (=yö) on biologisesti keskeisin.
Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde (unilelu) tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa.
Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle (unilelulle, mobilelle) ei ole tarvetta.
Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.
Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miksi sille pitää tehdä jotain, jos se ei tarvitse mitään? Ihan hassua ajatella, että ne samat lapset nukkuu mummolassa yönsä ihan OK, mutta kotona ei.
Vissiin ihan hatusta. Puhut mummoloista ja leikkimisistä, ikään kuin täällä joku olisi kertonut, että leikkii lastensa kanssa öisin ja mummolassa nämä lapset kuitenkin nukkuvat läpi yön. Lapsi voi haluta ja tarvita läheisyyttä, lohtua tms. yölläkin, ja se on ihan normaalia, varsinkin silloin, kun vanhemmat ovat sensitiivisiä lapsen tarpeille. Toki, jos vauvan/lapsen tarpeisiin ei vastata yöllä, hän alistuu siihen eikä pyydä öisin mitään. Lapsen emotionaalisen kehityksen kannalta sellainen ei ole mitenkään tavoiteltavaa.
Juuri näin.
Se, että vauva nukkuu aikuisen vieressä on ilman epäilystä luonnon normi ihmislajin kohdalla. Siksi pitäisi ennemminkin vaatia perusteluita siitä poikkeaville järjestelyille - eli kysyä, onko yksin nukkuminen vauvalle turvallista.
Asiaa on tutkittukin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että vieressä nukkuminen sinällään olisi vauvalle minkäänlainen riski. Jotkut tutkimukset näyttävät viittaavan, että kätkytkuoleman riski on vieressä nukkuvalla lapsella pienempi kuin omassa huoneessa nukkuvalla
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
Äläs sinä yksi nyt jaksa riehua. Olen sen verran kokenut palstailija, etten ihan herkästi provoista hermostu. Pidettäisiinkö kuitenkin tämä ketju asialinjalla ja harrastettaisiin sitä kuuluisaa luetun ymmärtämistä. :)
ap
Kuule ap, mun mielestä ko. henkilö ei riehunut ollenkaan vaan ilmaisi mielipiteensä erittäin asiallisesti oman kokemuksesa perusteella.
Komppaan ko. henkilöä itsekin. Mun mielestä unikoulu ei ole ihan hyvä ajatus. Antaa asioiden mennä niinkuin ne menee. Aika kyllä korjaa lapsen unet ja sinun väsymyksesi.
Pidän äärimmäisen julmana lapsen/vauvan huudattamista. Olen itse valmis valvomaan vaikka kaikki yöni tästä elämän tappiin asti, jos se vaan parantaa lapseni elämänlaatua!
Oma tyttöni heräili alussa (0-4kk) pari kertaa yössä, ja ei siinä muuta kuin rintaa, syliä, pulloa, vaippaa, syliä, rintaa. Ja vieressä on nukkunut usein.
Jos itki, otin syliin, heijasin, vaikka itse olin ratketa väsymyksestä. Viis väsymyksestä, kun ajattelin lapseni parasta! Kyllä me aikuiset pärjäämme, mutta pieni lapsi on ihan avuton.
Tsemppiä! :)
T. 35v äiti ja 1v tyttö
On ihan älyttömän helppoa sanoa "valvomansa vaikka kaikki yöt elämän tapiin" asti tuolla kokemuksella. Jos sulla on muksu herännyt muutaman kerran neljä kuukautta, ei se mun meilestä kuulosta kuin ihan normaalilta perusvauvan heräilyltä. Sitten kun vauva herättää tunnin välein pitkän aikaa on todellakin valmis vaikka mihin nukutuskeinoihin jotta saa nukkua - ja hyvä niin! Jos äiti ei saa nukkua, ei äiti ole edes turvallinen äiti kun ei väsymykseltään siihen kykene.
Mielestäni pitää tehdä niinkuin parhaaksi katsoo. Minä unikoulutin esikoiseni 8kk iässä kun olin niin älyttömän väsynyt. Jonkin verran annoin itkeäkin. Sen johdosta alkoi kaikki nukkua yönsä paremmin ja hyvin pian yöt läpeensä. Kyllä aina välillä mietin mitä itkun kuunteleminen lapselle teki, mutta koen silti tuossa tilanteessa olleen aivan välttämätöntä toimia jotenkin.
Seuraavaa lasta en ole vielä unikouluttanut, koska hän nukahtaa helpommin herättyään enkä näinollen ole yhtä väsynyt.
NÄmä lapsenhoitamiseen liittyvät asiat nyt on vain semmoisia, joissa joutuu kuuntelemaan itseään, lastaan ja perhettään ja tekemään valintoja.
Meillä öysyötöt lopetettin 1v iässä,
kun ruuan syöminen oli vihdoin opittu (lapsi ei antanut syöttää itseään) ja yösyöttö ei saanut enää lasta nukkumaan. Rauhoitin kyllä lasta sylissä, vaikka ei imettänyt aina kun heräsi.
Mies hoiti lasta 4 yötä ja minä nukuin toisessa huoneessa. Yöt rauhoittuivat ja 2 kk meni että yöt alkoivat olla ehjiä. Heräilyä oli sen jälkeen satunnaisesti. Rauhoitin itkevän lapsen sylissä ja laskin takaisin sänkyyn. Tassuttelu ei koskaan lasta rauhoittanut.
Tärkeintä on että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Meillä kohta lapsi 2v ja nukkuu täydet yöt heräämättä omassa sängyssä meidän makuuhuoneessa.
Kuuntele lastasi milloin hän on valmis. Meillä oli valmin noin 11kk kohdalla mutta odotin miehen talvilomaa lopulliseen vieroitukseen.
<a href="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…" alt="http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…">http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/01/vauvan_ja_aidin_un…;
Mun mielestä ihan järkyttävä artikkeli. Johan se tiedetään, että vauvat heräävät unirytminsä mukaisesti ja se on asiaankuuluvaa. Ratkaisua tulisi hakea ennemminkin aikuisten puolelta: hoitoapua, isovanhempien apua vaikka päivisin jne.
Mihin tämäkin maa on menossa näiden nukkumisjuttujen suhteen. Pelottavaa.
Alue: Aihe vapaa
Kun tulit kertoo vielä kuulumiset. kyllä se siitä.