Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen pettynyt ja vihainenkin - unikoulu ei sopinutkaan meidän perheelle. :(
13.01.2011 |
Pidimme vauvalle pari kuukautta sitten tassu-unikoulun, koska hän oli alkanut nukkua ainoastaan tissi suussa. Vauva oli tuolloin 8 kk.
Olin siihen asti hoitanut vauvaa hyvin pitkälti vaiston varassa, tuijottelematta liikaa oppikirjoja. Uniasian kanssa päädyin kuitenkin soittamaan paikalliselle unikouluohjaajalle ja kysymään neuvoja.
Ohjaaja olikin tiukka täti, joka antoi selkeät ja napakat ohjeet siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ehdottomasti ei. Ehdottomia ei-kategorian asioita olivat mm. ei syliin, ei varsinkaan viereen, eikä imetystä koskaan sängyssä. Itse asiassa ohjaaja jopa ehdotti imetyksen lopettamista kokonaan (!!), mistä hieman pöyristyin jo silloin. Samoin särähti korvaan ehdotus siirtää vauva nukkumaan omaan huoneeseen.
Muutamassa yössä pahimmat huudot vähenivät merkittävästi, mutta ei öistä mitään ehjiä tullut. Vauvaa oli noustava tassuttamaan useita kertoja vielä viikkojenkin jälkeen. Vauva myös alkoi heräillä hirveän aikaisin, neljän ja kuuden välillä. Koska imetys ennen aamupuuroa (ja varsinkin sängyssä) oli ehdottomasti kiellettyä, nousin sitkeästi vauvan kanssa aamuyöstä puuroa syömään. Vauva huusi, hieroi silmiään ja söi vain muutaman lusikallisen. Hän oli joka aamu aivan rättiväsynyt, kunnes pääsi päiväunille.
Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa aamuimetyskiellon, ja aloin imettää vauvaa sängyssä noin klo 5-6 aamulla. Sen voimalla vauva nukkui vielä tunnin, heräsi virkeänä, jaksoi syödä aamupuuron ja leikkiä iloisena päiväuniin asti.
Olisin mielelläni jatkanut tällä linjalla, mutta sitten vauva, minä ja mies kaikki sairastuimme kovaan flunssaan. Korkean kuumeen ja horkan keskellä luistin hienoista imettämättömyysperiaatteistani ja annoin vauvalle yölläkin rintaa aina kun hän pyysi sitä. Vesi ei kelvannut mukista eikä pullosta.
Nyt olemme parantuneet, ja kyllähän tuo käänne toisaalta harmittaa. Vauva kaipailee edelleen rintaa jossain vaiheessa yötä, eikä minulla ole voimia eikä sydäntä kieltää sitä häneltä. Olennaisinta tässä on se, että TÄMÄ TUNTUU OIKEALTA, toisin kuin unikoulu, joka olettaa vauvan olevan napin painalluksella toimiva robotti (eli: "kun noudatat ohjeitamme, vauvasi alkaa nukkua").
Oloni on ristiriitainen. Koen epäonnistuneeni unikoulussa, mutta toisaalta harmittaa, että siihen edes ryhdyimme. Harmittaa että olen toiminut "sääntöjen vastaisesti" kun aloin jälleen imettää yöllä. Toisaalta olen ihan vihainen unikouluohjaajalle hänen ehdottomuudestaan ja toimimattomien periaatteiden kylvämisestä väsyneisiin vanhempiin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti. Jatkaisitteko minuna luomumpaa linjaa ja yöimetyksiä tilanteen mukaan, vai yrittäisittekö unikoulua uudelleen? Oman jaksamiseni kannalta ei varmasti ole merkitystä, miten toimin. Jos imetän, joudun heräilemään, mutta jos en imetä, joudun silti heräilemään. Täydellistä ratkaisua ei meidän perheeseen taida olla olemassa??
Kommentit (209)
on se, että oma vaisto voittaa aina. Esikoisen kanssa yritin tehdä kaiken "oikein", imetyksen, nukkumisen, hoivan ja hoidon. Seurauksena oli melkein totaalinen eristäytyminen ulkomaailmasta ekoina kuukausina, kun en voinut imettää kuin makuultaan suihkutissien takia ja perhekahviloissa harvoin on sänkyjä/sohvia tarjolla tähän. 8kk vanhana hän melkein tukehtui itkuunsa, (silloin ei vielä ollut tassutteluista tietoakaan, vaan lapsia huudatettiin sängyissään) kun yritimme unikoulua, kun neuvolasta sanottiin, että ei sen ikäinen lapsi tarvitse enää yöruokaa. Ja mitä syyllisyyttä tunsinkaan siitä, ettei hän syönyt vielä 1-vuotiaanakaan karkeata ruokaa, vaan kaikki piti muussata... Kakkonen oli sitten taas kaikin puolin helpompi lapsi; alkoi nukkumaan täydet yöt 8 viikkoisena, söi kaikkea mitä eteen laittoi, mutta ei huolinut rintaa, ja kuinka syylliseltä olo taas tuntuikaan, kun maito piti pullosta antaa! Vasta kolmas toi tullessaan sen varmuuden, jonka olisin kernaasti huolinut jo esikoisen aikana. Imetys tökki jo laitoksella, mutta onneksi oli kotona jo pulloja valmiina, myös hän yökki karkeampaa ruokaa ja niinpä ruoka muussattiin melkein 1-v asti. Ja edelleen syö kerran yössä pullosta, niin ja tulee viereen nukkumaan, ikää nyt 1v3kk. Jotkut lapset vaan tankkaavat enemmän turvaa ja hellyyttä kuin toiset. Jotkut lapset touhuavat päivällä niin paljon, että päivällä saatu energia ei riitä pitämään nälkää poissa koko yötä - mieluummin syötän sen pullollisen 5 aamulla ja nukun 8 kuin herään 6 puuronkeittoon. Olen onnellinen siitä, että meidän keskimmäinen ei ollut esikoinen, olisin saanut todella helpon kuvan lastenhoidosta ja sitten järkyttynyt hieman haastavimmista tapauksista. Olen myös hirvittävän pettynyt itseeni, etten luottanut enempää omiin vaistoihini esikoisen kohdalla, mutta onneksi nyt moni asia on parantunut myös hänen kohdallaan, joten onhan tästä myöhäisestäkin "heräämisestä" ollut hyötyä ja olen äärettömän kiitollinen myös helposta lapsestani, näin olen saanut kokea monenlaisia äitiyden tunteita - myös niitä, kun oma lapsi ei tarvitsekaan äitiä heti ensimmäisenä apuun, vaan tekee ja ratkaisee itse ja äiti onkin vain sivustaseuraaja. Joten ap ja muut luottakaa vaistoihinne, älkää kuunnelko ammatilaisia kuin silloin, kun on oikea hätä kyseessä. Älkääkä ainakaan kuunnelko haukkuja tai arvosteluja muilta äideiltä, koska lapset ovat erilaisia ja sinä tunnet äitinä omasi parhaiten!
Meillä oli esikoinen sellainen, että se ei kertakaikkiaan nukahtanut omaan sänkyynsä. Onneksi löysin muutakin tukea kuin että "vauva nukkukoon omassa sängyssään vastasyntyneestä ja piste". Meille ratkaisun toi tyystin toisenlainen suhtautuminen vauvanhoitoon, kuin mitä olin luullut sen olevan. Eli vauvan sänky omassa huoneessaan jäi käyttämättä, vauva tuli viereeni nukkumaan, imetys lähti sen myötä hyvin käyntiin, saimme paremmin nukuttua ja hommasin kantoliinan. Älysin silloin, että on toisenlaisiakin tapoja hoivata vauvoja, kuin se, mitä luulin sen olevan ollessani raskaana. Kakkonen osoittautui erilaiseksi, hän nukkuu tyytyväisenä kehdossaan. Vauvat on kyllä erilaisia, mutta nämä huudatusunikoulut mä tuomitsen jyrkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en keksi yhtään asiaa, mikä olisi minulle tärkeämpää kuin vauvan hoitaminen. Joten yritän vastata vauvan tarpeisiin mahdollisimman hyvin.
Toisaalta kyllä, meillä ei kumpikaan lapsi ole valvottanut vauvana yhtään yötä, vaan ovat olleet mallia tissi suuhun, ruokailu, ja unet jatkuu. Mutta en usko, että olisin mihinkään unikouluvirityksiin ruvennut ikimaailmassa.
anna sitä tissiä! Kokeile sitten myöhemmin uudestaan yötissistä vieroittamista, selvästikään ei ole teidän tenava siihen vielä valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva viereen ja imetystä kun siltä tuntuu. Yövieroitusta voi harkita esim sitten uudelleen, kun pahin eroahdistus on mennyt ohi.
Hirveää huudatusta pari viikkoa, lapsi saattoi huutaa 4 tuntia putkeen kun ei tullut maitoa. Unikoulu alkoi lopulta tepsiä ja yöheräämiset vähenivät. MUTTA vaikutus ei kestänyt kauan. Vähitellen lapsi alkoi heräillä taas, joka yö vähän useammin. Lopulta olin niin väsynyt, että oli pakko antaa maitoa jotta olisin saanut vähän nukuttua.
Unikoulua yritettiin 4 kertaa, joka kerta samalla lopputuloksella. Käteen jäi vain suunnaton vitutus valvotuista öistä, sen lisäksi lapsi muuttui hermostuneeksi ja turvattoman oloiseksi.
En tiedä mikä meni pieleen kun tehtiin täsmälleen unikouluohjaajan neuvojen mukaan. Jatkossa olen sen verran viisaampi, etten moiseen ryhdy. Enemmän se jatkuva unikouluhässäkkä väsytti kuin normaalit yöheräämiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut siltikin antaisin neuvon, että kuuntele itseäsi ja lastasi. Mä varmaan sinuna imettäisi vieläkin... Mun esikoinen lopetti yösyötöt 1v2kk iässä ihan itsekseen ja kuin seinään. Yht'äkkiä se vaan rupesi nukkumaan:) Toivon samaa sinullekin:)
Unikoulu ei toiminut.Yöt rauhoittuivat kun huomattiin että lapsella olikin allergioita ja löydttiin sopiva dietti käyttöön ja ihan ilman unikouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jatka niin, kuin sinusta parhaalta tuntuu. Meillä se viimeinen aamuyön/varhaisaamun imetys jäi pois ihan itsestään, mutta vasta 1 v 7 kk iässä (ja imetys loppui kokonaan 1 v 9 kk iässä), varmaan pitkälti siitä syystä, että en jaksanut nousta sitä puuroa keittelemään aamuviideltä tai aiemmin. Jos et jaksa puolustella yöimetyksiä esim. neuvolassa tai ylipäänsä muille ihmisille, niin eihän niistä ole pakko muille kertoa ;)
Mulla on vieläkin paha mieli, kun pidin nykyään 7-vuotiaalle tytölleni unikoulua joskus muinoin. Olin silloin onneksi "niin viisas", etten sentään 6kk iässä vielä pitänyt niin kuin ohjeistettiin.
Palvelut tietysti minimiin yöllä, mutta omien tuntemusten mukaan. Kyllä ne lapset alkaa sitten enemmin tai myöhemmin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää huudatusta pari viikkoa, lapsi saattoi huutaa 4 tuntia putkeen kun ei tullut maitoa. Unikoulu alkoi lopulta tepsiä ja yöheräämiset vähenivät. MUTTA vaikutus ei kestänyt kauan. Vähitellen lapsi alkoi heräillä taas, joka yö vähän useammin. Lopulta olin niin väsynyt, että oli pakko antaa maitoa jotta olisin saanut vähän nukuttua. Unikoulua yritettiin 4 kertaa, joka kerta samalla lopputuloksella. Käteen jäi vain suunnaton vitutus valvotuista öistä, sen lisäksi lapsi muuttui hermostuneeksi ja turvattoman oloiseksi. En tiedä mikä meni pieleen kun tehtiin täsmälleen unikouluohjaajan neuvojen mukaan. Jatkossa olen sen verran viisaampi, etten moiseen ryhdy. Enemmän se jatkuva unikouluhässäkkä väsytti kuin normaalit yöheräämiset.
Meilläkin kävi noin. Sitten yöt rauhoittuivatkin ilman unikoulua kun tajuttiin lapsen heräilevän allergioiden takia ja löydettiin sopiva ruokavalio. Toisella lapsella auttoi kun tajuttiin että korviin oli kertynyt vaikkua ja ruvettiin käyttämään Ceridal öljyä viikottain lapsen korviin.
Eli kaikesta päätellen halusit ensisijaisesti kyseenalaistaan saamasi neuvot ja toimittuasi niiden vastaisesti (unikoulun epäonnistuttua) sait aiheen väittää, että unikoulu ei sopinut teidän perheelle, vaikka oikeastaan te ette halunneet unikoulua käydä.
Terve 8kk ikäinen ei tarvitse aamuyötissiä pysyäkseen elossa, joten tissittelemällä aamuyöstä opetit lapselle, että ole huoleti, emme me ole tosissamme sen nukkumisen kanssa.
Jokainen perhe tekee omat valintansa. Te valitsitte sen, että lapsi edelleenkin valvottaa perhettä. Teille se sopii, ihan niin kuin unikoulu toisille perheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei lopettanut yösyömisiä vaan vaati pulloa ja saattoi tosiaan huutaa sen tissin äärellä monta tuntia putkeen, ennen kuin tajusin antaa sen pullon.
Tämän kokemuksen pohjalta neuvon aina tekemään niin, että kaikki saavat parhaan mahdollisen unen. Se on tärkeintä, ei se, syökö vauva yöllä. Meidän vauva sitten 11 kk:n iässä lopetti nuo yösyömiset, kun alettiin tarjota vettä maidon sijasta. Joi yhden pullollisen vettä yöllä ja päätti, että se oli siinä! :)
Unikoulujen joustamattomuus on mielestäni aina kammottavaa. Jokainen perhe löytää sen itselleen ja vauvan temperamentille sopivan tavan saada sitä unta mahdollisimman paljon. Tee siis niin kuin itse koet parhaaksi.
Te valitsitte sen, että lapsi edelleenkin valvottaa perhettä.
Vaikka kuinka unikoulutimme, vauva ei ole nukkunut yhtään ainoaa yötä heräämättä useita kertoja.
Lohdullista muuten kuulla, että monella muullakin on unikoulu epäonnistunut/jäänyt toimimatta!
ap
Eli kaikesta päätellen halusit ensisijaisesti kyseenalaistaan saamasi neuvot ja toimittuasi niiden vastaisesti (unikoulun epäonnistuttua) sait aiheen väittää, että unikoulu ei sopinut teidän perheelle, vaikka oikeastaan te ette halunneet unikoulua käydä.
Terve 8kk ikäinen ei tarvitse aamuyötissiä pysyäkseen elossa, joten tissittelemällä aamuyöstä opetit lapselle, että ole huoleti, emme me ole tosissamme sen nukkumisen kanssa.
Jokainen perhe tekee omat valintansa. Te valitsitte sen, että lapsi edelleenkin valvottaa perhettä. Teille se sopii, ihan niin kuin unikoulu toisille perheille.
Enpä osaa sanoa muuta kuin voi raukkaa. Toivottavasti vielä saat lapsen, jonka kohdalla mikään ei toimi oppikirjojen mukaan. Saat sitten kuunnella muiden haukkumista siitä, että olet huono vanhempi kun lapsesi ei nuku, syö, pissaa jne. sääntöjen mukaan.
MINUN lapseni oppi kuivaksi 1,5-vuotiaana, käveli 9-kuisena, puhui 10-kuisena, lopetti yösyömiset puolivuotiaana. Jos jonkun muun lapsi ei ole samanlainen, niin varmasti on äidissä vikaa.
t. ei-ap
Eli kaikesta päätellen halusit ensisijaisesti kyseenalaistaan saamasi neuvot ja toimittuasi niiden vastaisesti (unikoulun epäonnistuttua) sait aiheen väittää, että unikoulu ei sopinut teidän perheelle, vaikka oikeastaan te ette halunneet unikoulua käydä. Terve 8kk ikäinen ei tarvitse aamuyötissiä pysyäkseen elossa, joten tissittelemällä aamuyöstä opetit lapselle, että ole huoleti, emme me ole tosissamme sen nukkumisen kanssa. Jokainen perhe tekee omat valintansa. Te valitsitte sen, että lapsi edelleenkin valvottaa perhettä. Teille se sopii, ihan niin kuin unikoulu toisille perheille.
Enpä osaa sanoa muuta kuin voi raukkaa. Toivottavasti vielä saat lapsen, jonka kohdalla mikään ei toimi oppikirjojen mukaan. Saat sitten kuunnella muiden haukkumista siitä, että olet huono vanhempi kun lapsesi ei nuku, syö, pissaa jne. sääntöjen mukaan. MINUN lapseni oppi kuivaksi 1,5-vuotiaana, käveli 9-kuisena, puhui 10-kuisena, lopetti yösyömiset puolivuotiaana. Jos jonkun muun lapsi ei ole samanlainen, niin varmasti on äidissä vikaa. t. ei-ap
En missään!
Mutta jos ei edes yritä unikouluttaa lastaan, on ihan turha valittaa, että se ei meille sopinut. No ei tietenkään, kun tehtiin, mitä sattuu.
En ole väittänyt omia lapsiani täydellisiksi enkä ap:n lasta vajaaksi enkä edes ole olettanut, että lapset kasvaisivat oppikirjan mukaisesti. Minusta vain on turha kysyä apua, jos ei ole mitään tarkoitusta ohjetta noudattaa.
Ja se 8kk ikäinen ei todellakaan tarvitse rintaruokintaa yöllä pysyäkseen elossa. Kokeile vaikka.
Miten se nyt menikään, melkein kaikki alle 2-vuotiaat heräävät joka yö, ja lähes puolet vielä alle 3-vuotiaistakin. Tai jotain sinne päin. Kuitenkin pointti on se, että pienet lapset heräilevät, ja heidän kuuluukin heräillä. Eli relaa vain ihan rauhassa ja imetä, kun kerran voitte hyvin sillä menetelmällä! Niin mäkin herään, useita kertoja, 8 kk ikäiseni kanssa.
Olen sen verran kokenut palstailija, etten ihan herkästi provoista hermostu. Pidettäisiinkö kuitenkin tämä ketju asialinjalla ja harrastettaisiin sitä kuuluisaa luetun ymmärtämistä. :)
ap
Alue: Aihe vapaa
Miksi vaistovanhemmuus ja läheisyydedn antaminen vauvalle tarkoittaa perhepetiä, vauvan imettämistä yksivuotiaaksi ja ylikin yms? itse koen olevani äiti, joka vastaan lapseni tarpeisiin päivin ja öin. Ja silti 1v4kk oleva tyttäreni nukkuu eri huoneessa kuin minä, on nukkunut jo 7kk iästä asti. kuten myös kaksi isompaa sisarustaan. Yöllä ei kukaan itse, herään jos joku alkaa tuhista lasten huoneessa ja olen paikalla ennen kuin itkua tulee, rauhoitan lapsen ja unet taas jatkuu.
Yöimetys on loppunutjokaisen lapsen kohdalla 7-8kk iässä. Isä rauhoitteli lasta sylissä, silitteli ja antoi tuttia. Yksikään vauva ei ole meillä huutanut kuin max 5min ja koko sen ajan isänsä sylissä.
Tässäkö nyt sitten on jotain tehty väärin ja jätetty vauvan tarpeisiin vastaamatta?
jokainen tehköön juuri niin kuin itselle sopii. Ärsyttää vaan että ne, jotka eivät imetä kaksivuotiasta yöllä ja jotka eivät nuku samassa sängyssä koko perhe, ovat toisen koulukunnan mielestä jotenkin kovia ja huonoja vanhempia.
Taidan tästä mennä nukkumaan, ja nautin rauhallisista yöunista kuten koko porukka.
Ja niin muuten, lapseni ovat tästä kovasta koulusta huolimatta iloisia, onnellisia ja tasapainoisia ihmisen alkuja jokainen. Ja vanhempansa ovat säästyneet lapsiperheitä vainoavalta tappavalta väsymykseltä.
Huono juttuko?