Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pettynyt ja vihainenkin - unikoulu ei sopinutkaan meidän perheelle. :(
13.01.2011 |
Pidimme vauvalle pari kuukautta sitten tassu-unikoulun, koska hän oli alkanut nukkua ainoastaan tissi suussa. Vauva oli tuolloin 8 kk.
Olin siihen asti hoitanut vauvaa hyvin pitkälti vaiston varassa, tuijottelematta liikaa oppikirjoja. Uniasian kanssa päädyin kuitenkin soittamaan paikalliselle unikouluohjaajalle ja kysymään neuvoja.
Ohjaaja olikin tiukka täti, joka antoi selkeät ja napakat ohjeet siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ehdottomasti ei. Ehdottomia ei-kategorian asioita olivat mm. ei syliin, ei varsinkaan viereen, eikä imetystä koskaan sängyssä. Itse asiassa ohjaaja jopa ehdotti imetyksen lopettamista kokonaan (!!), mistä hieman pöyristyin jo silloin. Samoin särähti korvaan ehdotus siirtää vauva nukkumaan omaan huoneeseen.
Muutamassa yössä pahimmat huudot vähenivät merkittävästi, mutta ei öistä mitään ehjiä tullut. Vauvaa oli noustava tassuttamaan useita kertoja vielä viikkojenkin jälkeen. Vauva myös alkoi heräillä hirveän aikaisin, neljän ja kuuden välillä. Koska imetys ennen aamupuuroa (ja varsinkin sängyssä) oli ehdottomasti kiellettyä, nousin sitkeästi vauvan kanssa aamuyöstä puuroa syömään. Vauva huusi, hieroi silmiään ja söi vain muutaman lusikallisen. Hän oli joka aamu aivan rättiväsynyt, kunnes pääsi päiväunille.
Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa aamuimetyskiellon, ja aloin imettää vauvaa sängyssä noin klo 5-6 aamulla. Sen voimalla vauva nukkui vielä tunnin, heräsi virkeänä, jaksoi syödä aamupuuron ja leikkiä iloisena päiväuniin asti.
Olisin mielelläni jatkanut tällä linjalla, mutta sitten vauva, minä ja mies kaikki sairastuimme kovaan flunssaan. Korkean kuumeen ja horkan keskellä luistin hienoista imettämättömyysperiaatteistani ja annoin vauvalle yölläkin rintaa aina kun hän pyysi sitä. Vesi ei kelvannut mukista eikä pullosta.
Nyt olemme parantuneet, ja kyllähän tuo käänne toisaalta harmittaa. Vauva kaipailee edelleen rintaa jossain vaiheessa yötä, eikä minulla ole voimia eikä sydäntä kieltää sitä häneltä. Olennaisinta tässä on se, että TÄMÄ TUNTUU OIKEALTA, toisin kuin unikoulu, joka olettaa vauvan olevan napin painalluksella toimiva robotti (eli: "kun noudatat ohjeitamme, vauvasi alkaa nukkua").
Oloni on ristiriitainen. Koen epäonnistuneeni unikoulussa, mutta toisaalta harmittaa, että siihen edes ryhdyimme. Harmittaa että olen toiminut "sääntöjen vastaisesti" kun aloin jälleen imettää yöllä. Toisaalta olen ihan vihainen unikouluohjaajalle hänen ehdottomuudestaan ja toimimattomien periaatteiden kylvämisestä väsyneisiin vanhempiin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti. Jatkaisitteko minuna luomumpaa linjaa ja yöimetyksiä tilanteen mukaan, vai yrittäisittekö unikoulua uudelleen? Oman jaksamiseni kannalta ei varmasti ole merkitystä, miten toimin. Jos imetän, joudun heräilemään, mutta jos en imetä, joudun silti heräilemään. Täydellistä ratkaisua ei meidän perheeseen taida olla olemassa??
Kommentit (209)
...ei ole pelkkää nukkumiskoulutusta vaan siihen liittyy olennaisena osana vakiintuneet (ilta)rutiinit, jotka toistetaan joka ilta samanlaisina. (ja joo joo, aina joskus on poikkeuksia) Oliko teillä ap nämä käytössä?
Yhtä aikaa unikoulun kanssa aloimme toistaa myös (lähes) kellontarkkaa päivärytmiä. Lähinnä kellontarkkuus liittyy ruokailuihin, mutta myös päiväuniin. Päiväunissa saattaa tosin tulla tunnin heitto suuntaan tai toiseen.
Päiväaikaista elämää rytmi helpottaa, mutta öihin se ei ole auttanut. Ja kun sairastuimme, meni päivärytmikin persiilleen. Söimme ja nukuimme miten sattuu, vauvalla ei ollut edes ruokahalua. Jos pelkästään vauva olisi ollut kipeänä, olisimme ehkä voineet säilyttää rytmin paremmin. Mutta kun myös me vanhemmat makasimme 39 asteen kuumeessa, ei voimia riittänyt enempään.
Nyt olemme taas löytämässä päivärytmin uudelleen. Yksi merkittävästi öitä katkova asia tällä hetkellä on vauvan tissivaihe. Hän on kovasti tissin perään, ja ylipäätään minun perääni. Saattaa itkeä, jos menen toiseen huoneeseen jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annetaan sen lapsen valvoa öisin, jos sille sopii mutta ei mennä mukaan valvomisiin. Jos lapsen unirytmi ei sovi minun unirytmiini, en silti suostu valvomaan kanssaan. Nyt on yö, nyt nukutaan.
Annat siis 2 kk ikäisen huutaa yksin nälkäänsä läpi yön, jotta vauva oppisi, että nyt on yö ja yöllä nukutaan eikä syödä? Saat aika kivoja mielenterveysongelmia lapsellesi.
Näinhän tämä kärjistetysti menee. Eikös vain kultaseni.
Annetaan sen lapsen valvoa öisin, jos sille sopii mutta ei mennä mukaan valvomisiin. Jos lapsen unirytmi ei sovi minun unirytmiini, en silti suostu valvomaan kanssaan. Nyt on yö, nyt nukutaan.
Annat siis 2 kk ikäisen huutaa yksin nälkäänsä läpi yön, jotta vauva oppisi, että nyt on yö ja yöllä nukutaan eikä syödä? Saat aika kivoja mielenterveysongelmia lapsellesi.
Se totoeutetaaan siten, että lapsi nukkuu omassa huoneessaan (toki hälärillä valvottuna) ja jos valvoo niin valvoo. Ai niin, tiesithän että kaikki vauvat eivät valvoessaan huuda kuin palosireeni!! Aina kitistään jos joku erehtyy kertomaan positiivista tarinaa kun on itsellään helppo lapsi, mutta mikä oikeus on ei-helppojen lasten äideillä tuomita ja tylyttää helppojen lasten hoito-ohjeita tai heidän äitiensä toimintatapoja??
on ihan turha antaa lastenhoito-ohjeita sellaisille äideille, joiden lapset eivät ole niin helposti nukkuvia kuin sun, kun neuvosi ovat ihan utopistisia. En mä olisi nukkunut, jos lapsi olisi nukkunut omassa huoneessaankaan. Epäilen, että meillä ei nukkunut edes naapuri, kun lapsi ehti saamaan huudolleen pontta. (Ainakin oli niin kärsivän myötätuntoisen näköinen, kun joskus pahoittelin yöhuutoja, etteivät olleet tainneet mennä häneltäkään huomaamatta.) Ei me koskaan mitään häläriä olla tarvittu, kyllä tuon on aina kuullut ilmankin.
Ei kaikkien lapset harrasta mitään pientä kitinää öisin, sellaiseen mun mielestäni ei välttämättä edes tarvitse heti reagoidakaan.
t. 190
nyt lukenut kuin aloituksen ja vähän ekaa sivua. Ihmettelen vain miksi kummassa olette edes lähteneet koko unikouluun, jos SINÄ kerran jaksat? Ja hetihän se meni tossa mönkäänkin kun menit puuroja tyrkyttään yms. Siihen tarvitaan sitoumus, mielellään tissit pihalla talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt lukenut kuin aloituksen ja vähän ekaa sivua. Ihmettelen vain miksi kummassa olette edes lähteneet koko unikouluun, jos SINÄ kerran jaksat? Ja hetihän se meni tossa mönkäänkin kun menit puuroja tyrkyttään yms. Siihen tarvitaan sitoumus, mielellään tissit pihalla talosta.
ja sitä, että lapsi ei nuku ja herää monta kertaa yössä ja on niin vaativa jne..
Kun puhuttiin unikoulusta, kiljaistiin heti, että ei meillä onnistu kun lapsi on niin vaativa.
Kun kyseli tarkemmin, oltiin menty sen kaavan mukaan, että
1. vauva heräsi
2.äiti syöksyi heti tassuttamaan ja heiluttamaan pyllystä
3.vauva virkistyi ja alkoi parkua
4.äiti hysteerisenä kiljui miehelleen, ettei tää toimi
5.lapsi hermostui ja parkui vielä lisää
6.äiti työntää tissin suuhun ja itkee, että en kestä huudattaa lasta
7.lapsi oppi, että kun parkuu tarpeeksi, tissi tulee suuhun
8.äiti valittaa, että meidän lapsella on unihäitiöitä ja se on vaativa lapsi.
Kokeilkaapa joskus niin, että viette ne utareenne muualle ja annatte isin hoitaa homman.
Ai niin, mutta eihän isä osaa olla oikea vanhempi lapselle. Äiti on niin korvaamaton.
Jokainen tekee niinkuin haluaa. Jos kuitenkin väsyttää ja ruikuttaa apua, ja saa neuvoja, eikä ne kelpaa, niin sit on turha vinistä, ettei ne auttaneet, eikä kukaan auta.
Lapsentahtisuus lyö monella ihan yli. Öisin tosiaan kuuluis nukkua (kaikkien), ja se on vanhemman tehtävä opettaa lastaan nukkumaan. Ei siihen välttämättä tarvita mitään isompia huudatuksia. Ei ole kovin tarkoituksenmukaista, että sekä lapsi, vanhemmat ja mahdollisesti sisarukset kärsivät univajeesta.
Meilläkin lapsi nukkui perhepedissä, sai yöllä rintaa noin 10 kk asti, mutta sitten siirsimme vauvan omaan sänkyyn ja lopetin yöimetyksen. Pinnis on edelleen meidän huoneessa, ja saa ollakin vielä. Lapsi on nyt 1,3 kk.
Noin vuoden ikäinen lapsi ei mene rikki tai traumatisoidu, jos hän vähän itkee pettymystään siitä, että joutuu eroon äidistään. Tämä on elämää ja lapsen psykologisen kehityksen kannalta välttämätöntä, että oppii sietämään epämukavuutta ja pettymyksiä.
Äidin sensitiivisyys ei tarkoita sitä, että sulkee silmänsä tosiasioilta, ja tunnetuilta lääketieteellisiltä faktoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä ennen vastataan tietenkin itkuihin ja annetaan ruokaa, aina kun vauva haluaa. Mun lapsi on siis tietenkin 1, 3 vuotta.
T. edellinen
Alue: Aihe vapaa
Nyt puhuttiin unikouluttamisesta ja eihän kuvailemasi kaltainen lapsi tarvitse unikoulua. Toisaalta jos ei ole ollut lasta, joka valvoo/heräilee paljon yöllä, on mielestäni jäävi antamaan mitään vinkkejä siihen miten tällaisen huonosti nukkuvan vauvan kanssa tulisi toimia.