Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se taitaa vain olla niin, ettei "sinkkuäidillä" ole mitään toivoa
10.11.2010 |
parisuhteen saamisesta. Voihan huokaus.
Tänään flunssaisena mietin pitkään mikä siinä voi olla, että Sitä Oikeaa ei vain löydy. Sinkkuutta on takana vajaa 10 vuotta, lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta itse olen vasta vähän reilu kolmikymppinen. Vaikka tein lapset nuorena, opiskelin kuitenkin yliopistossa, sain hyvän työn ja asiat meillä on hyvin. Lasten tapaavat isäänsä harvakseltaan mutta kuitenkin säännöllisesti, ja asiat pystytään hoitamaan ilman ristiriitoja.
Kun lapset ovat jo isoja, jää minullekin aikaa harrastaa ja tehdä omia juttuja. Olen aktiivinen, liikunnallinen ja minulla on muutama harrastus joissa käyn (ja joissa tapaa myös miehiä). Olen myös sosiaalinen ihan kivan näköinen, hoikka ja kaikin puolin fiksu, pidän itsestäni hyvää huolta. Kaikki ulkoiset asiat pitäisi siis olla kunnossa, eikä luonteessakaan kai mitään valtavaa vikaa ole.
Silti kumppanin löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Ja näiden vuosien aikana olen ehtinyt etsimään, olemaan etsimättä, olen koittanut nettitreffejä, käynyt baareissa, festareilla, tapahtumissa, lenkillä ja jopa siellä lähikaupassakin. Ei vaan tartu mitään pysyvää..
Oon pitkään miettinyt missä vika voisi olla: olen jopa epäillyt haisevani niin pahalta, ettei kukaan siksi halua olla kanssani. Olen epäillyt, että vaikka saankin säännöllisesti kehuja ulkonäöstäni, olen sittenkin niin ruma ettei minua kestä katsella.. Tai vaikka olenkin ihan fiksu, on esim. huumorintajuni niin outo (ymmärtääkseni ei) tai juttuni niin tylsiä, ettei niitä jaksa kuunnella. Minulla on kuitenkin paljon ystäviä (sekä naisia että miehiä), että on vaikea uskoa niin monen ihmisen vain sietävän minua syystä tai toisesta..
Yleensä en kauheasti mieti näitä, mutta ajoittain aihe pyörii mielessä. Tosiasiassa olen varsin tyytyväinen elämääni, enkä ole enää aikoihin hakemalla hakenut ketään. Tällaisina päivinä, kun ei ole kuin aikaa, aihe tulee helposti mieleen.. Eikä sille kai mitään mahda, että vaikka olisi miten tyytyväinen elämäänsa, sitä kuitenkin kaipaa rakkautta ja kumppanuutta..
Mikä mussa on vialla, niin etten vain löydä ketään? Tai mitä ihmettä mä enää voisin tehdä? Vai onko ainoa vaihtoehto oikeasti unohtaa haaveet parisuhteesta?
Kommentit (128)
unohtaa ne kriteerinsä. Jos minä esim tapaisin nyt sellaisen miehen kuin 10v sitten joka saa jalat alta olemuksellaan, "antaisin anteeksi" työttömyyden tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30+ äiti-ihminen. Esim nuo kropan yksityiskohtaiset kuvaukset (kehumiset) jne. Useat varteenotettavat aikuiset miehet kuitenkin arvostaa naisessa syvällisyyttä ja henkevyyttä.
et 10 vuodessa ole ketään sopivaa löytänyt, niin kyllä varmaan kriteerisit ovat liian korkealla. Esim. se ihan kiva ulkonäkö ja urheilullisuus tarkoittaa mielessäsi kuitenkin ehkä sellaista lihaksikasta ja komeaa jamppaa, jolla on nuorempia ja kauniimpia naisia joka sormelle. Tuskin itsessäsi on mitään erityistä vikaa, toiveesi vain kohdistuvat sellaisiin, joilla on ennestään paljon valinnanvaraa, eikä tavallisemmat heput herätä kiinnostusta. Mutta kuten sanoit, tulet hyvin toimeen itseksesikin. Ehkä kun olet viisikymmentä, niin kyllästyt ja otatkin sellaisen kahdesti eronneen peruspertti- bussikuskin.
Jossa työttömiä aletaan enemmän ja enemmän "potkimaan" liikkeelle.
Tähän saakka huonosti palkatut työssäkäyvät ovat olleet selvässä alakynnessä, jos verrataan esim. ansiosidonnaisella oleviin.
Liiton rahoilla on aikaa panostaa naiseen. Tulevaisuudessa yhteiskunta tulee tekemään työttömien elämän hankalammaksi.
yritin vastata "hauskasti", mutta epäonnistuin siinä näemmä kovasti. Kysymyksessä, johon vastasin kysyttiin ulkonäköä varsin yksityiskohtaisesti. Kehuksi en vastaustani tarkoittanut, mutta en kyllä itseni mollaamiseksikaan.
Tosiasiassa pidän itseäni ihan nättinä, mutta en millään tavalla ylimaallisen upeana.
-ap
30+ äiti-ihminen. Esim nuo kropan yksityiskohtaiset kuvaukset (kehumiset) jne. Useat varteenotettavat aikuiset miehet kuitenkin arvostaa naisessa syvällisyyttä ja henkevyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran kovin ihastunut mieheen, joka oli ehkä noin 10+ kg ylipainoinen. Valitettavasti mies ei sitten kuitenkaan ollut niin ihastunut minuun.
Toisen kerran tapailin pitkään miestä, jolla oli ylipainoa yli 20 kg. Tämä suhde kaatui siihen, että mies halusi äitihahmoa itselleen. Olen myös tapaillut ns. kukkakeppityyppisiä miehiä ja sitten niitä ihan tavallisia. Olen käynyt treffeillä myös lihaskimppujen kanssa. Nämä kuvaukset vain siksi, että uskaltaisin väittää, että kohdallani kivan näköinen ei automaattisesti tarkoita lihaksikasta ja komeaa jamppaa. Toki sopusuhtaisesta olemuksesta nauttii valtaosa ihmisistä, minäkin, mutta sopusuhtainen ei ole sama kuin kalenteripoika.
-ap
et 10 vuodessa ole ketään sopivaa löytänyt, niin kyllä varmaan kriteerisit ovat liian korkealla. Esim. se ihan kiva ulkonäkö ja urheilullisuus tarkoittaa mielessäsi kuitenkin ehkä sellaista lihaksikasta ja komeaa jamppaa, jolla on nuorempia ja kauniimpia naisia joka sormelle. Tuskin itsessäsi on mitään erityistä vikaa, toiveesi vain kohdistuvat sellaisiin, joilla on ennestään paljon valinnanvaraa, eikä tavallisemmat heput herätä kiinnostusta. Mutta kuten sanoit, tulet hyvin toimeen itseksesikin. Ehkä kun olet viisikymmentä, niin kyllästyt ja otatkin sellaisen kahdesti eronneen peruspertti- bussikuskin.
Ne ei ole ole ronkeleita kunhan vaan pääsevät maahan. Joko Afrikasta tai Turkista löytyy takuullla iso liuta halukkaita. Lapsillesi se voi olla kova paikka jos kotona häärää joku lukutaidoton Afrikkalainen, mutta sinun onnestasihan tässä on kyse? Minäkin otin Gambialaisen ja hyvin one mennyt ja onni kukoistaa. Olen antanut miehen käydä silloin tällöin hoitamassa jotain teinejä, mitä steissiltä tarttuu matkaan niin sekin pysyy tyytyväisenä. On tosi lapsirakas vielä kaiken lisäksi. Suomalaiset miehet ei kovin nopeasti suostu lapsiperheen elättäjäksi ellei nainen ole todella edustava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehiä. Tuollainen jättää jälkensä naiselliseen itsetuntoon vaikkakin itse olisi se "hylkääjä". Ehkä kannattaisi nyt vain kekskittyä lapsii eikä laukata treffeillä, se oikea tulee jos on tullkakseen.
42:lle voin näin miehenä sanoa sen, että kyllä 99 %:a katsoo naisen ulkonäköä ensin, reiden pituus ja paksuun, vyötärö, silmät, rinnat, kasvot jne jne. Se on vaan kylmä fakta, että kukaan mies ei läskiä tai huonokuntoista naista halua, osan kohdalla se on tietenkin pakko, mutta jos valita saisi vapaasti niin valitettavasti kauniimpi voittaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa kävinkin varsin paljon treffeillä, ja olin sekä hylkääjä että hylätty. Viimesten 2-3 vuoden vuoden aikana en ole juuri treffeillä käynyt vaan olen nimenomaan keskittynyt lapsiini ja meidän perheen hyvinvointiin :).
-ap
miehiä. Tuollainen jättää jälkensä naiselliseen itsetuntoon vaikkakin itse olisi se "hylkääjä". Ehkä kannattaisi nyt vain kekskittyä lapsii eikä laukata treffeillä, se oikea tulee jos on tullkakseen.
Erottuani n. vuosi sitten (vaimo petti) ja ruvettuani suruajan jälkeen tapailemaan muita naisia, pistin riman kyllä aika korkealle. Tämä siksi, koska arvostan itseäni ja olen ulkoisesti ja taloudellisesti ok tilanteessa. Mieluummin yksin kun mitä tahansa onnenonkijaa. Parin kuukauden päästä löysin itseäni 8 vuotta nuoremman upean naisen (itse 39v), johon ihastuin ja nyt seurustelemme.
Ehdoton kriiteeri oli juuri lapsettomuus. Melkoista kaksinaismoralismia itseltäni, koska minulla itselläni on kuitenkin lapsia. Mutta en vaan yksinkertaisesti halua mitään uusperhe sekoiluja, ja muiden miesten lapsia elämääni. Tietty en tätä treffeillä sanoisi, mutta rehellisesti asia on vain näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suoranaisesti ihmettele ratkaisuasi ja luulen sen olevan varsin yleistä. Minua tämä tieto ei siis yllätä -mutta ei tosin lohdutakaan.
Mutta minkäs sille mahtaa. Heinäsuopa vain kasvaa entisestään...
-ap
Erottuani n. vuosi sitten (vaimo petti) ja ruvettuani suruajan jälkeen tapailemaan muita naisia, pistin riman kyllä aika korkealle. Tämä siksi, koska arvostan itseäni ja olen ulkoisesti ja taloudellisesti ok tilanteessa. Mieluummin yksin kun mitä tahansa onnenonkijaa. Parin kuukauden päästä löysin itseäni 8 vuotta nuoremman upean naisen (itse 39v), johon ihastuin ja nyt seurustelemme.
Ehdoton kriiteeri oli juuri lapsettomuus. Melkoista kaksinaismoralismia itseltäni, koska minulla itselläni on kuitenkin lapsia. Mutta en vaan yksinkertaisesti halua mitään uusperhe sekoiluja, ja muiden miesten lapsia elämääni. Tietty en tätä treffeillä sanoisi, mutta rehellisesti asia on vain näin.
yhteisiä. Eli harvinaisempaa on että lapseton nainen ottaa "lapsellisen" miehen.
94: kiva kuulla, siis että 99% prosentille miehistä ulkonäkö ratkaisee. Siis meidän hyvännäköisten, mutta muutoin vaikkapa tylsien naiseten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoehdot olisi tyytyä johonkuhun ihan kivaan, tai sitten olla ilman miestä lopun elämää, niin kumman valitsisit?
yhteisiä. Eli harvinaisempaa on että lapseton nainen ottaa "lapsellisen" miehen.
94: kiva kuulla, siis että 99% prosentille miehistä ulkonäkö ratkaisee. Siis meidän hyvännäköisten, mutta muutoin vaikkapa tylsien naiseten kannalta.
valittavana on myös hyvännäköisiä JA mielenkiintoisia naisia.
Tähän kysymykseen on hyvin vaikea vastata. On ollut aikoja, jolloin olisin ollut valmis ottamaan "kenet tahansa", mutta on ollut myös aikoja, jolloin en oikeastaan edes haluaisi ketään.
Tällä hetkellä en halua tyytyä "ihan kivaan" vaan odotan edes vähän enemmän. Voi olla, että kuukauden - vuoden - kymmenen vuoden kuluttua ajattelen toisin.
-ap
vaihtoehdot olisi tyytyä johonkuhun ihan kivaan, tai sitten olla ilman miestä lopun elämää, niin kumman valitsisit?
Sinussa ei varmastikaan ole mitään vikaa. Eikä kaikki miehet pidä ongelmana sitä, että sinulla on lapsia. Et vain ole vielä kohdannut sitä oikeaa. Hyvää kannattaa odottaa. Kuuntele sydäntäsi ja tee valinnat siltä pohjalta kuka tuntuu oikealta juuri sinulle. Monet lapsettomat sinkut miettii näitä ihan samoja juttuja ja paineita löytää mies on ehkä vieläkin enemmän, kun lapsiakaan ei ole hankittuna. Ihanaa, että sinulla on jo lapset. Olet vielä nuori, aikaa ja toivoa miehen löytämiseen on paljonkin.
mutta jos et kymmenen vuoden aikana ole löytänyt runsaasti treffailleena ketään, vika on sinussa.
Jos olet lähellekään normaali, et vain yksinkertaisesti kelpuuta ketään. Todennäköinen syy on, että arvioit oman markkina-arvosi täysin väärin ja yrität poimia valmiin miehen "rusinat pullasta" -periaatteella.
Hyväksi mieheksi kasvetaan parisuhteessa ajan kuluessa, ja useimmat parisuhteet alkavat jostakin alempaa kuin valmiista paketista, puolin ja toisin.
Sinulla nyt on vielä lasten verran takamatkaa, ja jos mies on niin hyvä, että on varaa valita, niin hän ottaa lapsettoman.
ei välitä naisen syvällisyydestä jne, ulkonäkö on ainut joka merkkaa.
Tissini ovat keskikokoiset, "kouriin sopivat" sanoi eräs entinen kumppanini. En ole laiha, hoikka kylläkin ja sopusuhtainen, ehkä jopa sporttisen näköinen. Pyllykin on ihan kiinteä ja lihaksikas, mutta voisin toki laihtua 2-4 kiloa, eli ylimääräistäkin on. Etuhampaani eivät ole ulkonevat, eivät pienet, isot, vinot tai harvat. Ihan tavalliset (etu)hampaat.
-ap