Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se taitaa vain olla niin, ettei "sinkkuäidillä" ole mitään toivoa
10.11.2010 |
parisuhteen saamisesta. Voihan huokaus.
Tänään flunssaisena mietin pitkään mikä siinä voi olla, että Sitä Oikeaa ei vain löydy. Sinkkuutta on takana vajaa 10 vuotta, lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta itse olen vasta vähän reilu kolmikymppinen. Vaikka tein lapset nuorena, opiskelin kuitenkin yliopistossa, sain hyvän työn ja asiat meillä on hyvin. Lasten tapaavat isäänsä harvakseltaan mutta kuitenkin säännöllisesti, ja asiat pystytään hoitamaan ilman ristiriitoja.
Kun lapset ovat jo isoja, jää minullekin aikaa harrastaa ja tehdä omia juttuja. Olen aktiivinen, liikunnallinen ja minulla on muutama harrastus joissa käyn (ja joissa tapaa myös miehiä). Olen myös sosiaalinen ihan kivan näköinen, hoikka ja kaikin puolin fiksu, pidän itsestäni hyvää huolta. Kaikki ulkoiset asiat pitäisi siis olla kunnossa, eikä luonteessakaan kai mitään valtavaa vikaa ole.
Silti kumppanin löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Ja näiden vuosien aikana olen ehtinyt etsimään, olemaan etsimättä, olen koittanut nettitreffejä, käynyt baareissa, festareilla, tapahtumissa, lenkillä ja jopa siellä lähikaupassakin. Ei vaan tartu mitään pysyvää..
Oon pitkään miettinyt missä vika voisi olla: olen jopa epäillyt haisevani niin pahalta, ettei kukaan siksi halua olla kanssani. Olen epäillyt, että vaikka saankin säännöllisesti kehuja ulkonäöstäni, olen sittenkin niin ruma ettei minua kestä katsella.. Tai vaikka olenkin ihan fiksu, on esim. huumorintajuni niin outo (ymmärtääkseni ei) tai juttuni niin tylsiä, ettei niitä jaksa kuunnella. Minulla on kuitenkin paljon ystäviä (sekä naisia että miehiä), että on vaikea uskoa niin monen ihmisen vain sietävän minua syystä tai toisesta..
Yleensä en kauheasti mieti näitä, mutta ajoittain aihe pyörii mielessä. Tosiasiassa olen varsin tyytyväinen elämääni, enkä ole enää aikoihin hakemalla hakenut ketään. Tällaisina päivinä, kun ei ole kuin aikaa, aihe tulee helposti mieleen.. Eikä sille kai mitään mahda, että vaikka olisi miten tyytyväinen elämäänsa, sitä kuitenkin kaipaa rakkautta ja kumppanuutta..
Mikä mussa on vialla, niin etten vain löydä ketään? Tai mitä ihmettä mä enää voisin tehdä? Vai onko ainoa vaihtoehto oikeasti unohtaa haaveet parisuhteesta?
Kommentit (128)
Myönnän sortuvani siis ns. valmiin paketin etsimiseen, mutta en missään tapauksessa varattujen miesten iskemiseen.
-ap
Kyllä, tähän myönnän sortuvani. En ehkä noin räikeästi, mutta kuitenkin. Etsin siis jollain tavalla valmista pakettia -mutta ei minulla ole mielenkiintoa olla äiti tai isosisko aikuiselle miehelle. Lähtökohtaisesti en halua kasvattaa aikuista ihmistä.
En kuitenkaan odota, että kukaan ihminen olisi täydellinen. Ns. vikojakin saa olla, kuten myös tapoja jotka eivät ehkä itseä miellytä. Sellaisia on varmasti minullakin monen mielestä. Kuten olen aikaisemmin sanonut, ajattelen parisuhteen olevan kahden kauppa: kummankin täytyy joustaa oma-aloitteisesti, myös sen metsäläismiehen. Mahdollisuuden antaminen on aivan eri asia kuin miehen "kouluttaminen".
Romanikerjäläisestäkin saa varmasti kunnon miehen. Sen verran kranttu minä kuitenkin mynnän olevani, että haluan miehen joka haluaa ja osaa itsekin pistää elämäänsä kuntoon. Niinhän olen itsekin tehnyt. Jos mies ei siihen ilman äitiä tai tyttöystävää pysty, ei hän ole oikea kumppani minulle.
-ap
Normaalisti sinkkumies on suoraan metsästä. Elämä on retuperällä. Käy töissä ja pelaa sählyä. Käy baarissa eikä pese kalsareitaan. Saattaa kusta lavuaariin ja siistiä vähän törkyturpaansa.
Hammasharja on useita kuukausia ellei vuosia vanha. Mies on metsästä. Mikäli mies on työtön se ei naiselle kelpaa.
Naiset odottavat liikoja. Puhuvat kunnonmiehistä. Jokaisen miehen on kuitenkin pitänyt kasvaa parisuhteeseen. Kunnostautua "pikkuhiljaa".
Moni pitkän parisuhteen jättänyt mies on palanut takaisin entiseen käyttäytymismalliin. Siihen entisen liiton hammasharjaan. Uutta ei olla muistettu hankkia.Vaaditte liikoja ja marisette.
Minä väitän että romanikerjäläisestäkin saa kursittua kasaan kunnon miehen ja isän, kunhan antaa mahdollisuuden. Antakaa miehille mahdollisuus, älkää olko niin hankalia. Mies on rakennuspalikka. Pihtaamalla saatte miehestä, kuin miehestä kunnon setämiehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään vikaa ole - päinvastoin. Juju taitaa nyt vain olla siinä, että et ole rakastunut kehenkään. Kun kirjoitat tapaamistasi miehistä, se on hyvin laimeaa ja erittelevää. Ilman rakastumista ja rakkautta ei kunnon suhdetta pääse kehittymään, sillä toisessa on aina jotain, jonka näkee "vikana".
Rakastuminen voi olla aika yksilöllistä. Olen itse rakastunut 33-vuotisen elämäni aikana kunnolla ehkä 4 kertaa, nykyinen mieheni taas sanoo, ettei ole ollut rakastunut kehenkään ennen minua.
Ja niitä positiivisia tarinoita: olen 3 lapsen yh ja menin juuri syksyllä naimisiin minua 8 vuotta vanhemman lapsettoman miehen kanssa. Hän on ihan hyvännäköinen, älykäs, korkeasti koulutettu, hyvässä työssä jne... Enkä kyllä tajua millä eväillä sain hänet, sillä itse olen huonossa työssä, naamasta ehkä nätti mutta kropalta aika huonossa kunnossa oleva kolmen pienen lapsen väsynyt äiti eikä luonnepuolellanikaan taida olla kauheasti kehumista. Mutta rakastuin vaan tähän mieheen ihan päätäpahkaa ja hän rakastui takaisin. Elämä on ihanaa :)
Me muuten tapasimme hautajaisissa, joten koskaan ei tiedä missä se onni odottaa ;)
Kyllä teidät moni romanikerjäläinen huolisi, vaikka heti. Kyse on nyt siitä mitä te haette. Haette muutakin kuin rakkautta. Kyllä rakkautta on saatavilla aina.
ei siihen puuro tai ruisleipä auta. Samalla tavalla jos etsii mieluisaa ja sytyttävää kumppania, ei "ihan kiva" täytä sitä tarvetta.
Ongelma tosiaan on, että moni nainen sanoo, että "ei löydy ketään", mikä on bullshittiä. Oikeasti nainen ei löydä ketään niin hyvätasoista, että rakastuisi. Taso ei ole mikään yksittäinen piirre, vaan kokonaisuus, johon vaikuttaa ulkonäön lisäksi luonne (itsetietoinen ja määrätietoinen, mutta muut huomioonottava), älykkyys, asema (osin tulosta luonteesta ja älystä) ja olemus (tämäkin on usein luonteesta johtuvaa, aktiivinen ja osallistuva ihminen ei yleensä plösähdä, laiminlyö hygieniaansa tai pukeudu todella huolmattomasti).
Ihan pöllöä eritellä jotain koulutusta luonteenpiirteistä. Asema ja rahakin jossain määrin (ainakin toimeen tuleminen) on luonnollinen seuraus, ei mikään mystinen ominaisuus. Opoikkeuksiakin tietysti on, joku intohimoinen tieteilijä tai taiteilija voi elää varsin pienillä tuloilla jne. Mutta sellainen luuseriuden puolelle menevä ajalehtiminen on yleensä seuraus luonteenpiirteistä.
Suomalaisten pitäisi tietää kuinka ankarat olosuhteet maassamme on. Se että kutsuu luuseriksi ihmistä, joka on selvinnt jo kaksi talvea Suomessa ilman asuntoa on melkoisen kunnianhimoinen saavutus.
Mikäli ulkonäkö ei kiinnosta, ei teitä kiinnosta ottaa selvää luonteesta. Rahaa te vingutte. Miehissä on aina vika.
-Miehellä pitää olla työ (satunnainen työttömyys ok, mutta haluaa töihin)
-sporttisuus, huumorintaju (pitää kolahtaa!)
-keskustelutaitoinen, pitää olla käytöstapoja (ei maksateta naisella esim. treffeillä)
-maailmaa nähnyt (mulle tärkeä asia, koska rakastan matkustamista ja olen asunut ulkomailla)
-Kivan näköinen (ei tartte olla silti mikään atleetti, vaan miellyttää omaa silmää), katsoo mitä päällensä laittaa ja omaa jonkinlaista tyylitajua ;)
Onneksi itselläni on tälläinen mies :) mutta siis, moni asia vaikuttaa. Vaikka olisi kuinka komea ja käytöstavat on p...stä niin se olis sit siinä. Sovinistia ja pihiä ei halua kukaan. Ystäväni tapaili muuten miestä joka komensi joka ilta tekemään itselleen "iltapalavoileivät", on kuulemma naisetn hommaa...just joo.. :D
Kuvasit hyvin tilannetta. Ihan kiva ei valitettavasti riitä -ei ainakaan minulle, sillä elämäni on riittävän hyvää ilman ihan kivaakin. Mutta edelleen korostan, että en kuitenkaan odota satujen uljasta prinssiä valkealla ratsullaan, enkä edes kokonaisvaltaista salamarakastumista.
Myös kuvauksesi tasoajattelusta kuvaa tilannetta hyvin. Taso todella on kokonaisuus, johon vaikuttavat monet asiat ja juuri siitä syystä olen kieltäytynyt määrittelemään ihannemiestäni tarkemmin kuin 'kunnollinen, tasapainoinen, itsestään huolta pitävä'. Minulle "tasokkuus" ja aktiivisuus eivät automaattisesti tarkoita esim. hyvää uraa tai korkeaa asemaa, mutta kylläkin sitä, että elämässä täytyy olla jotain mistä on kiinnostunut ja innostunut ja jossa mielellään haluaa kehittyä. On kuitenkin totta, että monessa tapauksessa -ei kaikissa- nämä ominaisuudet kulkevat käsikädessä esimerkiksi vaikka koulutuksen kanssa. Mutta haluan silti pitää mieleni avoinna, enkä tuijottaa oppiarvoihin tai pankkitilin saldoon.
-ap
Kyllä teidät moni romanikerjäläinen huolisi, vaikka heti. Kyse on nyt siitä mitä te haette. Haette muutakin kuin rakkautta. Kyllä rakkautta on saatavilla aina.
ei siihen puuro tai ruisleipä auta. Samalla tavalla jos etsii mieluisaa ja sytyttävää kumppania, ei "ihan kiva" täytä sitä tarvetta.
Ongelma tosiaan on, että moni nainen sanoo, että "ei löydy ketään", mikä on bullshittiä. Oikeasti nainen ei löydä ketään niin hyvätasoista, että rakastuisi. Taso ei ole mikään yksittäinen piirre, vaan kokonaisuus, johon vaikuttaa ulkonäön lisäksi luonne (itsetietoinen ja määrätietoinen, mutta muut huomioonottava), älykkyys, asema (osin tulosta luonteesta ja älystä) ja olemus (tämäkin on usein luonteesta johtuvaa, aktiivinen ja osallistuva ihminen ei yleensä plösähdä, laiminlyö hygieniaansa tai pukeudu todella huolmattomasti).
Ihan pöllöä eritellä jotain koulutusta luonteenpiirteistä. Asema ja rahakin jossain määrin (ainakin toimeen tuleminen) on luonnollinen seuraus, ei mikään mystinen ominaisuus. Opoikkeuksiakin tietysti on, joku intohimoinen tieteilijä tai taiteilija voi elää varsin pienillä tuloilla jne. Mutta sellainen luuseriuden puolelle menevä ajalehtiminen on yleensä seuraus luonteenpiirteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on totta, en ole rakastunut kehenkään tapaamistani miehistä.
Onnea teille, näitä tarinoita on aina mukava lukea :)
-ap
mitään vikaa ole - päinvastoin. Juju taitaa nyt vain olla siinä, että et ole rakastunut kehenkään. Kun kirjoitat tapaamistasi miehistä, se on hyvin laimeaa ja erittelevää. Ilman rakastumista ja rakkautta ei kunnon suhdetta pääse kehittymään, sillä toisessa on aina jotain, jonka näkee "vikana".
Rakastuminen voi olla aika yksilöllistä. Olen itse rakastunut 33-vuotisen elämäni aikana kunnolla ehkä 4 kertaa, nykyinen mieheni taas sanoo, ettei ole ollut rakastunut kehenkään ennen minua.
Ja niitä positiivisia tarinoita: olen 3 lapsen yh ja menin juuri syksyllä naimisiin minua 8 vuotta vanhemman lapsettoman miehen kanssa. Hän on ihan hyvännäköinen, älykäs, korkeasti koulutettu, hyvässä työssä jne... Enkä kyllä tajua millä eväillä sain hänet, sillä itse olen huonossa työssä, naamasta ehkä nätti mutta kropalta aika huonossa kunnossa oleva kolmen pienen lapsen väsynyt äiti eikä luonnepuolellanikaan taida olla kauheasti kehumista. Mutta rakastuin vaan tähän mieheen ihan päätäpahkaa ja hän rakastui takaisin. Elämä on ihanaa :)
Me muuten tapasimme hautajaisissa, joten koskaan ei tiedä missä se onni odottaa ;)
Eikö normaali fiksu komea työtön mies kelpaa?
Sellainen sisäsiisti, hiuksiaan 6x päivässä kampaava reipas jannu vailla vertaansa.
Valmiita paketteja on todella vähän. Töitä on vähän tarjolla. Sellaisia töitä, joilla rakennuttaisi oman talon. Sellaista pakettiahan te haluatte?
Niin minäkin. Olen sairaanhoitaja työssäni tapaan paljon mielenvikaisia miehiä. Komeitakin on ja fiksujakin löytyy porukasta. Silti, en kelpuuttaisi heitä, kuin yhteen iltaan.
Minulla oli kesällä noin kuukauden mittainen suhde mt-ongelmaiseen namuun mieheen. Molemmat tiesimme ettei tästä mitään tule. Pidimme vain hauskaa.
On vaikea löytää sitä prinssiä. Minä kuitenkin arvostan itseäni melkoisesti, ja olen mielestäni myös ansainnut sen prinssini. Kun näen työssäni paljon mieleltään sairaita ihmisiä (suurin osa nuoria miehiä), näen myös naisten tilanteen lohduttomana. Moni nainen tulee elämään elämänsä yksinäisenä hautaan saakka.
T: Renttuun rakastunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies pitää minua ihanana. Esim. eräs mies sanoi minulle, että olet ihan mukiinmenevän näköinen. Tajusin, että mies ei ole yhtään ihastunut minuun, haluaa vain jonkun. Eipä kiinnostanut tavata enää vaikka mieskin oli muuten ihan kiva....
Kannattaako hankkia lapsia miehen kanssa, jota esim vanhemmat elättävät kolmekymppisenä? Esim tällainen ikiopiskelija olisi ollut tarjolla, vanhemmat toki rikkaita ja ostaneet miehelle asunnonkin, muttta mies ei ollut tehnyt päiväkään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako hankkia lapsia miehen kanssa, jota esim vanhemmat elättävät kolmekymppisenä? Esim tällainen ikiopiskelija olisi ollut tarjolla, vanhemmat toki rikkaita ja ostaneet miehelle asunnonkin, muttta mies ei ollut tehnyt päiväkään töitä.
Mun mielestä se ei ole todellakaan liikaa vaadittu. Jos yli kolmekymppinen ei ole tehnyt päivääkään töitä, tai pappa betalar niin kyll'ä se jotain kertoo ihmisestä..!
T. en nyt muista edelleen mun nroa..
Kannattaako hankkia lapsia miehen kanssa, jota esim vanhemmat elättävät kolmekymppisenä? Esim tällainen ikiopiskelija olisi ollut tarjolla, vanhemmat toki rikkaita ja ostaneet miehelle asunnonkin, muttta mies ei ollut tehnyt päiväkään töitä.
Moni pitkäaikaistyötön pystyy huolehtimaan itsestään tuilla. Tunnen myös erään sairaseläkkeellä olevan miehen, joka tulee toimeen ihan hyvin. Minulle tosin liian vanha.
Tunnen myös perheitä joissa molemmat käyvät töissä eivätkä kykene huolehtimaan taloudestaan.
Tuskin tuollaisia vanhempien elättejä enää Suomessa on. Miksi se työnteko on avain hyvään mieheen? Tuo edellä kertoma sairaseläkeläinen olisi hyvä mies (minulle liian vanha), naiset vain syrjivät häntä. Tästä hän on itse tilittänyt minulle.
Teidän tietyt arvot estävät onnen. Nyt ei ole töitä tarjolla. On pelattava eri säännöillä, kuin kymmeniä vuosia sitten, kun töitä oli tarjolla.
Tämä tulee lisääntymään. Tulevaisuudessa naisten on laskettava rimaa mikäli tahtovat miehen. Työssäkäyvä mies on utopiaa. Moni varmasti ottaa pakon edestä vanhan ukon itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla pienet tissit? Oletko ns. ruman laiha, ulkonevat etuhampaat?
Mutta reikä se on rotallakin. En mä todellakaan halua PAHALLA sanoa. Yksinäisiä miehiä on maailma puolillaan. Huomattu on, mutta niiden miesten taso on sitten jotain ihan paskaa.
10v ilman parisuhdetta on aika paha...ja aika kuluu koko ajan.
Olet kuitenkin korkeasti koulutettu, sulla on varaa vaatia.
ja eronnut. Hyvä ammatti, pitkä ja urheilullinen, hyvännäköinen ja vaikkei puhelias, niin osaa olla naisten kanssa. On kohtelias ja tarjoaa naisille, tykkää matkustaa jne. Koti siisti ja tilava jne. Siis kaikin puolin juuri sellainen, jolla flaksi käy. Ja oli kuulemma käynytkin. Naisia oli ollut melkein "riesaksi" asti eron jälkeen. Kovin vakavissaan oli monet olleet ja joitain oli tapaillut enemmänkin. Enimmäkseen olivat näitä ap:n kuvailemia fiksuja ja nättejä, eronneita yh-äitejä.
Miten minä sain miehen? Olin 28 eli selvästi nuorempi, nätti ja koulutettu. Lapseton, eronnut pitkästä avoliitosta. Ehkä mun "markkina-arvo" oli korkeampi kuin hiukan mua vanhempien ja lapsellisten naisten. No, eipä olisi enää. Ikää 35 ja kroppakin valahtanut. Kaksi lasta pyörii jaloissa.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, en kaipaa itselleni elättäjää tai talonrakentajaa: olenhan hyvässä työssä ja pystyn elättämään sekä itseni että lapseni. Pystyisin ehkä elättämään jopa kumppaninkin, vaikka omakotitaloa en pääkaupunkiseudulla pystyisikään rakennuttamaan.
Työttömyys ei ole automaattinen este, mutta täytyy myöntää, että minun on vaikea nähdä itseäni pitkäaikaistyöttömän rinnalla. Siitä syystä, että itse pidän työstä(ni), ja ylipäätään työn tekemisestä. Edellisen "oikean" ja tämän nykyisen työni välissäkin menin tekemään lyhyitä pätkiä, vaikka ne eivät lähimainkaan vastanneet koulutustani.
Ehkä minä elän jonkinlaisessa kuplassa, sillä olen ollut vailla töitä vain lyhyitä aikoja elämässäni, eikä ystävillänikään ole ollut suuria vaikeuksia työllistyä. Silti en pidä työttömyyttä automaattisena esteenä, mutta ehkä odottaisin kuitenkin että kumppanilla olisi halua ja yritystä työllistyä. Yritys löytää töitä kertoo ihmisen aktiivisuudesta ja myös siitä, että haluaa pitää huolta itsestään ja elämästään.
Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia ja ihmisillä on erilaisia tilanteita. Pyrin olemaan tuomitsematta heti, mutta ehkä joskus sorrun siihenkin. Uskon kuitenkin, että jos joku tuntuisi oikealta ja hyvältä, en häntä dumppaisi ihan pienestä syystä.
-ap
Eikö normaali fiksu komea työtön mies kelpaa?
Sellainen sisäsiisti, hiuksiaan 6x päivässä kampaava reipas jannu vailla vertaansa.Valmiita paketteja on todella vähän. Töitä on vähän tarjolla. Sellaisia töitä, joilla rakennuttaisi oman talon. Sellaista pakettiahan te haluatte?
On mahdollista, että arvot estävät onnen, mutta eikö suurten linjojen yhteiset arvot ole toisaalta suhteen perusedellytys?
-ap
Teidän tietyt arvot estävät onnen. Nyt ei ole töitä tarjolla. On pelattava eri säännöillä, kuin kymmeniä vuosia sitten, kun töitä oli tarjolla.
Tämä tulee lisääntymään. Tulevaisuudessa naisten on laskettava rimaa mikäli tahtovat miehen. Työssäkäyvä mies on utopiaa. Moni varmasti ottaa pakon edestä vanhan ukon itselleen.
löytää hyvä mies. Yksinketaisesti siksi, että hyvät miehet saavat vapaita, lapsettomiakin naisia.
No itsekin kuulen paljon kehumisia, miten eronnut yh-äiti on löytänyt helposti uuden miehen. Yleensä ne tapaukset ovat sellaisia, joita vapaa nainen ei valitse. Eli melkoinen kompromissi tehdään, että mies saadaan.
Suosittelen, että pysyt linjoillasi ja pidät tasovaatimusta yllä. Voi viedä aikaa, mutta parempi näin, kuin sotkea omaa ja lapsien elämää jonkun ongelmavyyhdin kanssa.
Tästä tuli hyvä mieli :).
-ap
että jos olisin mies, niin pyytäisin sinut välittömästi treffeille. :) Kuulostat hyvältä, helpolta (siis kanssa elää, et helposti antavalta! :D ), mukavalta, oikealta ihannenaiselta. Sinulla on mielipiteesi, mutta et tuputa niitä - sun kanssa ois siis varmasti antoisaa keskustella asioista. Olet rehellisesti oma itsesi, et vähättele mutta et aseta jalustalle. Tyytyväinen elämääsi, et mikään toisia tarvitseva (haluava on eri asia) riippa. Tasapainoinen, pärjäävä.
Kuten sulle aiemmin sanottiin; ole nirso, älä ota huonoa. Sinua varten on varmasti jossain joku oikein hyvä, arvoisesi. :)
Tsemppiä kilokaupalla! :)
N33
Minusta kiinnostuneissa miehissä on ollut monenlaista "viheltäjää". Pari osottautui yksien tai kaksien treffien jälkeen äitihahmon tai vastaavan etsijäksi.
Mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joissa ei sinänsä olisi ollut mitään vikaa, tai ainakin "vian" määrittely on lähes mahdotonta. Yksikin oli mitä mahtavin tyyppi ja sen miehen nykyinen tyttöystävä on saanut todellisen kultakimpaleen! Tämän miehen kanssa tapailimme siis jokseenkin tiiviisti ja vähän pidempään (pari kk). Valitettavasti tunteita ei sitten kuitenkaan löytynyt (kummaltakaan) niin paljon, että suhde olisi ollut mahdollinen. VAikka minä en odota elokuvien jalat alta ja naimisiin -tyylistä kokonaisvaltaista salamarakastumista, täytyy suhteessa kuitenkin olla sitä jotain. Jos ei kolahda, niin ..no, silloin ei vain kolahda.
Noiden kahden ääripään lisäksi minusta kiinnostuneista miehistä löytyy myös välimuotoja.. Varsinaisesti en siis menisi sanomaan, että miehissä on ollut vikaa, mutta koska elämäni on hyvää ja mallillaan, en halua olla "vain jonkun" kanssa ettei tarvitsisi olla yksin. Mielestäni se ei olisi reilua sille toisellekaan osapuolelle.
-ap
niissä sinusta kiinnostuneissa olleissa miehissä oli vikana?
Näinhän se on: sinkkuäidin on vaikea löytää hyvä mies. "kompromissit" ovat minusta ihan itsestäänselvyys: maailmassa ei varmasti ole yhtään sellaista ihmistä, joka kaikissa tilanteissa ja asioissa täyttäisi pienimmätkin unelmani (onneksi). Pidän parisuhdetta kahden kauppana, jossa kummankin täytyy tehdä kompromisseja -kunhan ei liiallisuuksiin mennä.
Ongelmavyyhtejä en halua elämäämme, joten taso pysyy. Aikaa voi mennä loppuelämä, mutta ainakin se on sitten hyvin eletty loppuelämä :)
-ap
löytää hyvä mies. Yksinketaisesti siksi, että hyvät miehet saavat vapaita, lapsettomiakin naisia.
No itsekin kuulen paljon kehumisia, miten eronnut yh-äiti on löytänyt helposti uuden miehen. Yleensä ne tapaukset ovat sellaisia, joita vapaa nainen ei valitse. Eli melkoinen kompromissi tehdään, että mies saadaan.
Suosittelen, että pysyt linjoillasi ja pidät tasovaatimusta yllä. Voi viedä aikaa, mutta parempi näin, kuin sotkea omaa ja lapsien elämää jonkun ongelmavyyhdin kanssa.
Kyllä, tähän myönnän sortuvani. En ehkä noin räikeästi, mutta kuitenkin. Etsin siis jollain tavalla valmista pakettia -mutta ei minulla ole mielenkiintoa olla äiti tai isosisko aikuiselle miehelle. Lähtökohtaisesti en halua kasvattaa aikuista ihmistä.
En kuitenkaan odota, että kukaan ihminen olisi täydellinen. Ns. vikojakin saa olla, kuten myös tapoja jotka eivät ehkä itseä miellytä. Sellaisia on varmasti minullakin monen mielestä. Kuten olen aikaisemmin sanonut, ajattelen parisuhteen olevan kahden kauppa: kummankin täytyy joustaa oma-aloitteisesti, myös sen metsäläismiehen. Mahdollisuuden antaminen on aivan eri asia kuin miehen "kouluttaminen".
Romanikerjäläisestäkin saa varmasti kunnon miehen. Sen verran kranttu minä kuitenkin mynnän olevani, että haluan miehen joka haluaa ja osaa itsekin pistää elämäänsä kuntoon. Niinhän olen itsekin tehnyt. Jos mies ei siihen ilman äitiä tai tyttöystävää pysty, ei hän ole oikea kumppani minulle.
-ap