Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se taitaa vain olla niin, ettei "sinkkuäidillä" ole mitään toivoa
10.11.2010 |
parisuhteen saamisesta. Voihan huokaus.
Tänään flunssaisena mietin pitkään mikä siinä voi olla, että Sitä Oikeaa ei vain löydy. Sinkkuutta on takana vajaa 10 vuotta, lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta itse olen vasta vähän reilu kolmikymppinen. Vaikka tein lapset nuorena, opiskelin kuitenkin yliopistossa, sain hyvän työn ja asiat meillä on hyvin. Lasten tapaavat isäänsä harvakseltaan mutta kuitenkin säännöllisesti, ja asiat pystytään hoitamaan ilman ristiriitoja.
Kun lapset ovat jo isoja, jää minullekin aikaa harrastaa ja tehdä omia juttuja. Olen aktiivinen, liikunnallinen ja minulla on muutama harrastus joissa käyn (ja joissa tapaa myös miehiä). Olen myös sosiaalinen ihan kivan näköinen, hoikka ja kaikin puolin fiksu, pidän itsestäni hyvää huolta. Kaikki ulkoiset asiat pitäisi siis olla kunnossa, eikä luonteessakaan kai mitään valtavaa vikaa ole.
Silti kumppanin löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Ja näiden vuosien aikana olen ehtinyt etsimään, olemaan etsimättä, olen koittanut nettitreffejä, käynyt baareissa, festareilla, tapahtumissa, lenkillä ja jopa siellä lähikaupassakin. Ei vaan tartu mitään pysyvää..
Oon pitkään miettinyt missä vika voisi olla: olen jopa epäillyt haisevani niin pahalta, ettei kukaan siksi halua olla kanssani. Olen epäillyt, että vaikka saankin säännöllisesti kehuja ulkonäöstäni, olen sittenkin niin ruma ettei minua kestä katsella.. Tai vaikka olenkin ihan fiksu, on esim. huumorintajuni niin outo (ymmärtääkseni ei) tai juttuni niin tylsiä, ettei niitä jaksa kuunnella. Minulla on kuitenkin paljon ystäviä (sekä naisia että miehiä), että on vaikea uskoa niin monen ihmisen vain sietävän minua syystä tai toisesta..
Yleensä en kauheasti mieti näitä, mutta ajoittain aihe pyörii mielessä. Tosiasiassa olen varsin tyytyväinen elämääni, enkä ole enää aikoihin hakemalla hakenut ketään. Tällaisina päivinä, kun ei ole kuin aikaa, aihe tulee helposti mieleen.. Eikä sille kai mitään mahda, että vaikka olisi miten tyytyväinen elämäänsa, sitä kuitenkin kaipaa rakkautta ja kumppanuutta..
Mikä mussa on vialla, niin etten vain löydä ketään? Tai mitä ihmettä mä enää voisin tehdä? Vai onko ainoa vaihtoehto oikeasti unohtaa haaveet parisuhteesta?
Kommentit (128)
miksei nuorempia jotka perheenperustamisiässä?
Olen itse vähän yli 30, nelikymppiset ei kiinnosta yhtään, alle 30 kyllä. Ja siellä löytyy vielä helmiä, eronneissa paljon niitä joissa jotain "vikaa", eikös suurin osa eroista ole naisten hakemia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikille muillekin tsemppareille :). Ehkä sitä sitten ajattelee, JOS joskus vielä Sen Oikean kohtaan, että kaikki ne yksinäiset vuodet kannatti odottaa. Tällä hetkellä tuntuu vain, että kenellekään en toivoisi näin pitkää yksinäisyyttä, en edes itselleni..
-ap
Itsekin löysin monen vuoden jälkeen oikeasti hyvän miehen, joka on vieläpä hyvännäköinenkin - ja itseäni nuorempikin ;) Löysin hänet, tai hän löysi minut, kun sitä vähiten odotin.
Hän tuli lapsettomana meidän elämään ja vuosien vartella hänen ja lapsen välille on kasvanut vilpitön rakkaus.
En olisi silloin yksinäisinä vuosinani uskonut. :)
Ihmettelen aina kuinka ihmiset löytävät kumppanin niin helposti! Olen 41- vuotias ja 3 sopivaa on tullut kohdalle, 2 kertaa tapaus johti seurausteluun ja 2 kertaa katkesi maasta/paikkakunnalta muuton takia. Olen "kaunis", lahjakas,menestynyt omalla allalla, asunut ulkomailla, matkustellut, seikkaillut, treffaillut...ei kai sitä montaa kertaa elämässä
rakastu! Pahoittelen tätä vastausta, tarkoitin että Sinussa ei varmasti ole vikaa!
Tosin vasta kolme vuotta erosta, nuorin lapsi 8v. Välillä sitä kaipaisi, että olisi joku.
Mutta nyt olen ajatellut, että mun elämä on hyvää näinkin. Lapset, työ, harrastukset, ystävät. En mä jaksa käyttää aikaa mihinkään miehen etsimiseen. Olen ajatellut, että jos vastaan tulee joku, joka vie jalat alta ja on oikeasti mukava, niin sitten. Miehen ulkonäöllä ei mulle sinänsä ole juuri merkitystä, kunhan nyt hygieniastaan huolehtii :). Ex on ruinannut takaisin, mutta sitä en huoli, petti vähän liian monta kertaa, eläköön nyt sitä elämää, mitä halusi.
Ja jos ketään miestä ei löydy, niin mun elämässä on kuitenkin aika paljon kaikkea muuta hyvää. Ja en mä jaksa miettiä mitään markkina-arvoani tms, en yritä olla muuta kuin mitä oikeasti olen. Olisin varmasti jollekin hyvä rakas, puoliso, kumppani, mutta sattumaahan se on, tuleeko sellainen tyyppi vastaan.
Piti oikein silmiä hieraista, luulin että olin itse tuon kirjoittanut:) ap, kyllä se vielä vastaan tulee. Hyvää kannattaa odottaa.
-terveisin onnellinen, joka löysi onnensa 12 sinkkuvuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko liian "kireä" (tiukkapipo)?
Olet kaikin puolen ok, mutta oletko seksikäs?
Itsekin sanoisin, että tähtää 2. kierroksen miehiin.
t. nainen 35v. Hgistä
Olen kanssasi samaa mieltä: kumppanin löytäminen ei ole helppoa ja siten on 'normaalia' ettei sitä löydy. Yhtään sen mukavammaksi yksinäisyys ei kuitenkaan muutu..
Itse uskon kuitenkin, että jos yksin oleminen olisi ihmiselle ns. normaali olotila, ei parisuhteen perään haikailisi senkään vertaa kuin minä "haikailen". Olen alkanut hyväksymään senkin, että minä en enää koskaan rakastu, niin vaikeaa se on.
-ap
Ihmettelen aina kuinka ihmiset löytävät kumppanin niin helposti! Olen 41- vuotias ja 3 sopivaa on tullut kohdalle, 2 kertaa tapaus johti seurausteluun ja 2 kertaa katkesi maasta/paikkakunnalta muuton takia. Olen "kaunis", lahjakas,menestynyt omalla allalla, asunut ulkomailla, matkustellut, seikkaillut, treffaillut...ei kai sitä montaa kertaa elämässä
rakastu! Pahoittelen tätä vastausta, tarkoitin että Sinussa ei varmasti ole vikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommy Hellsten on kirjoittanut kirjan Saat sen mistä luovut. Elämän paradoksit. Ehkä haikailet liikaa parisuhteen perään?
Voit toki jatkaa yrittämistä lapsettomien sinkkujen kanssa, jos siltä tuntuu.
Miksi vanhempia miehiä suosittelette, miksei nuorempia jotka perheenperustamisiässä?
Olen itse vähän yli 30, nelikymppiset ei kiinnosta yhtään, alle 30 kyllä. Ja siellä löytyy vielä helmiä, eronneissa paljon niitä joissa jotain "vikaa", eikös suurin osa eroista ole naisten hakemia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tiukkapipo. Minulla on kyllä mielipiteeni, aika vahvatkin, mutta en tuputa niitä enkä pidä ainoina oikeina tapoina toimia. Jokin asia, mikä toimii minun kohdallani ei välttämättä toimi toisilla.
-ap
Oletko liian "kireä" (tiukkapipo)?
Olet kaikin puolen ok, mutta oletko seksikäs?
Itsekin sanoisin, että tähtää 2. kierroksen miehiin.
t. nainen 35v. Hgistä
Olen varmasti haikaillut liiaksi parisuhteen perään ja ajoittain -kuten tänään- haikailen edellen. Viime vuosina, erityisesti viimeisten kahden vuoden aikana, olen kuitenkin haikaillut koko ajan vähemmän. Toisinaan toive parisuhteesta tulee kuitenkin mieleen ja toisinaan sen puuttuminen tuntuu pahalta.
-ap
Tommy Hellsten on kirjoittanut kirjan Saat sen mistä luovut. Elämän paradoksit. Ehkä haikailet liikaa parisuhteen perään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä, vastaus kysymykseen olenko seksikäs. Ainakin joidenkin mielestä kyllä, mutta en varmaankaan kaikkien mielestä.
-ap
En ole tiukkapipo. Minulla on kyllä mielipiteeni, aika vahvatkin, mutta en tuputa niitä enkä pidä ainoina oikeina tapoina toimia. Jokin asia, mikä toimii minun kohdallani ei välttämättä toimi toisilla.
-ap
Oletko liian "kireä" (tiukkapipo)?
Olet kaikin puolen ok, mutta oletko seksikäs?
Itsekin sanoisin, että tähtää 2. kierroksen miehiin.
t. nainen 35v. Hgistä
Ei nimittäin kaikki itsestään huolehtivat ja hoikat ole hyvännäköisiä. Ehkä pelotat miehiä?
Tai vaadit liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olla jopa nuorempi.
Itse olin kyllä lapseton sinkku 31 vuotiaana. Tapasin itseäni nuoremman miehen. Tapailimme muutaman kerran ennen kuin toin hänet kotiini.
Myöhemmin hän kertoi, että oli luullut, että minulla on varmaan lapsia, koska oli olettanut, että sen ikäisellä nyt täytyy olla lapsi tai pari.
Oli vain odottanut, koska puhun niistä. Kun vein kotiini, oli katsellut, ettei näy lasten leluja ja siinä vaiheessa vaivihkaa kysyi asiasta.
Eli olisi halunnut minut, vaikka minulla olisi ollutkin lapsia.
Itse halusin tavallisen, perhekeskeisen ja luotettavan miehen. Olin katsonut ystävieni surkeita tarinoita kun he halusivat "kesyttää komean rentun". Itse kammosin sellaisia miehiä ja luulin, että jään ikisinkuksi kun tavallista miestä ei ole olemassakaan vapailla markkinoilla siinä iässä.
Se ihana, tavallinen mies löytyikin minua nuoremmasta miehestä.
Eli markkinat ei aina kohtaa tuossa 30 v.iässä. Mutta uskon, että se tulee vastaan. Tai ainakin toivon sitä sinulle. Kaikille miehille lapsi ei todellakaan ole este.
Mukava kuulla näitä hyviä ja onnistuneita tarinoita :).
-ap
En välttämättä pidä itseäni erityisen hyvän näköisenä, mutta en missään tapauksessa ole ruma tms. Jotkut kehuvat kaunniksi, itse sanoisin että olen ihan nätti, tavallinen.
Saatan pelottaa miehiä. Minusta on tullut, sillä minun on täytynyt selvitä vaikeistakin tilanteista yksin.
-ap
Ei nimittäin kaikki itsestään huolehtivat ja hoikat ole hyvännäköisiä. Ehkä pelotat miehiä?
Tai vaadit liikoja.
Korjaan: ..minusta on tullut vahva..
Saatan pelottaa miehiä. Minusta on tullut, sillä minun on täytynyt selvitä vaikeistakin tilanteista yksin.
Niin minäkin luulin, en erotessani todella arvannut, että olisin näin pitkään yksin.
Ja kyllä minulle riittäisi se tavallinen talliainen, olen minä muiden silmissä tavallinen tai vaikka ihan nätti.
-ap
Kyllä luulisi, että jos ap katselee tasoisiaan miehiä, niin olisi kymmenen vuoden kuluessa jo sopiva löytynyt
Olikohan se nro 26, joka sanoi, että pikemminkin ihmettelee sitä, miten jotkut löytää niin helposti kumppaneita. Olen TÄYSIN samaa mieltä. Ei ihminen voi rakastua kovin montaa kertaa elämässään.
Olen melko samanlaisessa tilanteessa ap:n kanssa, lapset vain nuorempia. Eli en todellakaan ole nirso siinä mielessä, että minulla olisi joku pitkä lista ominaisuuksia, joita vaadin mieheltä. Päin vastoin, olen tapaillut keskenään hyvinkin erilaisia tyyppejä juuri sillä ajatuksella, että eihän sitä koskaan tiedä. Sitä kemiaa ja tiettyä "kolahdusta" vaan ei voi järjellä pakottaa tapahtumaan, se tulee jos on tullakseen. Eli monia hyviä miehiä on minunkin täytynyt torjua, kun tunne vaan ei ole oikea.
Ja sitten löysin erään, johon rakastuin päätäpahkaa. Mies, joka ei ole varakas, ei erityisen komeakaan, mutta jolla on sydän täyttä kultaa ja jonka kanssa minulla on helppo ja hyvä olla. Että kyllä se on mahdollista ja kyllä sen sitten huomaa, kun se oikea kävelee vastaan! Vielä emme asu yhdessä, joten en tiedä miten meille käy, mutta iloitsen jo pelkästään tästä rakkauden tunteesta, että saan vielä kokea sen!
Tsemppiä ap:lle!
Itsekin löysin monen vuoden jälkeen oikeasti hyvän miehen, joka on vieläpä hyvännäköinenkin - ja itseäni nuorempikin ;) Löysin hänet, tai hän löysi minut, kun sitä vähiten odotin.
Hän tuli lapsettomana meidän elämään ja vuosien vartella hänen ja lapsen välille on kasvanut vilpitön rakkaus.
En olisi silloin yksinäisinä vuosinani uskonut. :)