Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se taitaa vain olla niin, ettei "sinkkuäidillä" ole mitään toivoa
10.11.2010 |
parisuhteen saamisesta. Voihan huokaus.
Tänään flunssaisena mietin pitkään mikä siinä voi olla, että Sitä Oikeaa ei vain löydy. Sinkkuutta on takana vajaa 10 vuotta, lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta itse olen vasta vähän reilu kolmikymppinen. Vaikka tein lapset nuorena, opiskelin kuitenkin yliopistossa, sain hyvän työn ja asiat meillä on hyvin. Lasten tapaavat isäänsä harvakseltaan mutta kuitenkin säännöllisesti, ja asiat pystytään hoitamaan ilman ristiriitoja.
Kun lapset ovat jo isoja, jää minullekin aikaa harrastaa ja tehdä omia juttuja. Olen aktiivinen, liikunnallinen ja minulla on muutama harrastus joissa käyn (ja joissa tapaa myös miehiä). Olen myös sosiaalinen ihan kivan näköinen, hoikka ja kaikin puolin fiksu, pidän itsestäni hyvää huolta. Kaikki ulkoiset asiat pitäisi siis olla kunnossa, eikä luonteessakaan kai mitään valtavaa vikaa ole.
Silti kumppanin löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Ja näiden vuosien aikana olen ehtinyt etsimään, olemaan etsimättä, olen koittanut nettitreffejä, käynyt baareissa, festareilla, tapahtumissa, lenkillä ja jopa siellä lähikaupassakin. Ei vaan tartu mitään pysyvää..
Oon pitkään miettinyt missä vika voisi olla: olen jopa epäillyt haisevani niin pahalta, ettei kukaan siksi halua olla kanssani. Olen epäillyt, että vaikka saankin säännöllisesti kehuja ulkonäöstäni, olen sittenkin niin ruma ettei minua kestä katsella.. Tai vaikka olenkin ihan fiksu, on esim. huumorintajuni niin outo (ymmärtääkseni ei) tai juttuni niin tylsiä, ettei niitä jaksa kuunnella. Minulla on kuitenkin paljon ystäviä (sekä naisia että miehiä), että on vaikea uskoa niin monen ihmisen vain sietävän minua syystä tai toisesta..
Yleensä en kauheasti mieti näitä, mutta ajoittain aihe pyörii mielessä. Tosiasiassa olen varsin tyytyväinen elämääni, enkä ole enää aikoihin hakemalla hakenut ketään. Tällaisina päivinä, kun ei ole kuin aikaa, aihe tulee helposti mieleen.. Eikä sille kai mitään mahda, että vaikka olisi miten tyytyväinen elämäänsa, sitä kuitenkin kaipaa rakkautta ja kumppanuutta..
Mikä mussa on vialla, niin etten vain löydä ketään? Tai mitä ihmettä mä enää voisin tehdä? Vai onko ainoa vaihtoehto oikeasti unohtaa haaveet parisuhteesta?
Kommentit (128)
etsi yh-mies, silloin joudutte vastaamaan toisten kanssa tehdyistä lapsista TASAPUOLISEMMIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin kyllä sanoa, että hyvää miestä on TODELLA vaikeaa löytää. Siis että perusasiat on kunnossa, on täyspäinen, hyvässä duunissa ja elämä on mallillaan+ että olisi vielä ihan kivan näköinen.
Toisella kierroksella on huomattavasti vaikeampaa löytää kunnollinen mies, joka kolahtaa..pakettiin kun kuuluu aika usein exät, lapset jne eletty elämä (ja tavat). Aika usein kävi niin, että kaikin puolin ok oloisista miehistä löytyi jotain vikaa (ja aika inhottaviakin puolia).
No, nyt hän on tavannut mukavan miehen (ja kunnollisen!) kahden lapsen isän. Mutta helppoa se ei ollut;) Kaiken "etsimisen" jälkeen hän vain tupsahti ystäväni elämään. Kun lopettaa "etsimisen" niin silloin yleensä tapahtuu jotain ;)
Tsemppiä ap:lle, olen varma että löydät vielä sen Oikean.
Luin vasta nyt ekaa kertaa sun ketjun. Sun (ja monen muun sinkkuäidin) viestit ois voineet olla mun kirjoittamiani. Olen itse neljän lapsen yh, ja ollut sinkkuna pian 7 vuotta. Ja tosiaan, tuntuu ettei tästä loppua tule koskaan. Mulla myös taustalla vaikeita parisuhteita, joiden ansiosta olen aika varovainen. Myös nuo deittailujutut tuntuivat tutuilta, nyttemmin itsekin olen siinä vaiheessa, ettei jaksa enää deittailutkaan kiinnostaa. Keskityn lapsiini, työhöni, elämääni.
Tämä ketju oli valaisevaa lukea, koska oon oikeasti tähän saakka ajatellut olevani jonkinsortin kummajainen tämän sinkkuuteni kanssa. Mutta mä en olekaan yksin. Muillakin "normaaleilla ja näteillä" on siis vaikeuksia löytää rakkautta.
Mä olen luopunut toivosta löytää enää koskaan ketään, mutta onnea sulle ap omasta onnestasi!
tämän ketjun oiskohan 28, onnensa löytänyt. Samoin kuin sinulla, lapsettoman, ihanan miehen:)
Ja ihanaa ja kiitos, kun tulit kertomaan mitä sulle nyt kuuluu, ihan huippua, onnea kovasti tulevaisuuteen.
Terveisin aiempaa tästä ketjusta se, joka olisi pyytänyt sut treffeille, jos olisi itse mies ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos olisin mies, niin pyytäisin sinut välittömästi treffeille. :) Kuulostat hyvältä, helpolta (siis kanssa elää, et helposti antavalta! :D ), mukavalta, oikealta ihannenaiselta. Sinulla on mielipiteesi, mutta et tuputa niitä - sun kanssa ois siis varmasti antoisaa keskustella asioista. Olet rehellisesti oma itsesi, et vähättele mutta et aseta jalustalle. Tyytyväinen elämääsi, et mikään toisia tarvitseva (haluava on eri asia) riippa. Tasapainoinen, pärjäävä.
Kuten sulle aiemmin sanottiin; ole nirso, älä ota huonoa. Sinua varten on varmasti jossain joku oikein hyvä, arvoisesi. :)
Tsemppiä kilokaupalla! :)
N33
niissä sinusta kiinnostuneissa olleissa miehissä oli vikana?
ovat sinun ulkonäkökriteerisi miehelle?
Kelpaisiko sinulle esim. tämän näköinen mies?
(Jim Parsons siitä tv- sarjasta, ikää 36)
http://www.contactmusic.com/pics/lb/big_bang_theory_170409/jim_parsons_…
Vai pitääkö sen näyttää James Bondilta?
http://www.mondenero.com/wp-content/uploads/2010/08/DanielCraig_James_B…