Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se taitaa vain olla niin, ettei "sinkkuäidillä" ole mitään toivoa
10.11.2010 |
parisuhteen saamisesta. Voihan huokaus.
Tänään flunssaisena mietin pitkään mikä siinä voi olla, että Sitä Oikeaa ei vain löydy. Sinkkuutta on takana vajaa 10 vuotta, lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta itse olen vasta vähän reilu kolmikymppinen. Vaikka tein lapset nuorena, opiskelin kuitenkin yliopistossa, sain hyvän työn ja asiat meillä on hyvin. Lasten tapaavat isäänsä harvakseltaan mutta kuitenkin säännöllisesti, ja asiat pystytään hoitamaan ilman ristiriitoja.
Kun lapset ovat jo isoja, jää minullekin aikaa harrastaa ja tehdä omia juttuja. Olen aktiivinen, liikunnallinen ja minulla on muutama harrastus joissa käyn (ja joissa tapaa myös miehiä). Olen myös sosiaalinen ihan kivan näköinen, hoikka ja kaikin puolin fiksu, pidän itsestäni hyvää huolta. Kaikki ulkoiset asiat pitäisi siis olla kunnossa, eikä luonteessakaan kai mitään valtavaa vikaa ole.
Silti kumppanin löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Ja näiden vuosien aikana olen ehtinyt etsimään, olemaan etsimättä, olen koittanut nettitreffejä, käynyt baareissa, festareilla, tapahtumissa, lenkillä ja jopa siellä lähikaupassakin. Ei vaan tartu mitään pysyvää..
Oon pitkään miettinyt missä vika voisi olla: olen jopa epäillyt haisevani niin pahalta, ettei kukaan siksi halua olla kanssani. Olen epäillyt, että vaikka saankin säännöllisesti kehuja ulkonäöstäni, olen sittenkin niin ruma ettei minua kestä katsella.. Tai vaikka olenkin ihan fiksu, on esim. huumorintajuni niin outo (ymmärtääkseni ei) tai juttuni niin tylsiä, ettei niitä jaksa kuunnella. Minulla on kuitenkin paljon ystäviä (sekä naisia että miehiä), että on vaikea uskoa niin monen ihmisen vain sietävän minua syystä tai toisesta..
Yleensä en kauheasti mieti näitä, mutta ajoittain aihe pyörii mielessä. Tosiasiassa olen varsin tyytyväinen elämääni, enkä ole enää aikoihin hakemalla hakenut ketään. Tällaisina päivinä, kun ei ole kuin aikaa, aihe tulee helposti mieleen.. Eikä sille kai mitään mahda, että vaikka olisi miten tyytyväinen elämäänsa, sitä kuitenkin kaipaa rakkautta ja kumppanuutta..
Mikä mussa on vialla, niin etten vain löydä ketään? Tai mitä ihmettä mä enää voisin tehdä? Vai onko ainoa vaihtoehto oikeasti unohtaa haaveet parisuhteesta?
Kommentit (128)
niin sinkku olen minäkin ja taidan pysyä todella kauan :)). Mutta tiedostan kyllä olevani hyvin nirso, joten itseäpä tässä saa syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis olen 33v ja 3 lasta. Käyn töissä, olen ihan kivannäköinen, normaali nainen. Olen ollut yksin jo liian kauna. Exä kyllä ottais takas ja saan häntä hätistellä alituiseen pois vonkaamasta ja se vasta rassaa ja tappaa vikatkin halut!!!!
Masentaa tehdä kaikki matkat yksin lasten kanssa ja katsoa vierestä kun muut menevät naimisiin ekaa/tokaa kertaa ja ovat onnellisia.
No, kaikille sitä onnea ei näköjään riitä.
Ei sitä ikinä tiedä milloin kolahtaa...
Ehkä just silloin, kun vähiten odotat!
Niin kävi minulle 36-vuotiaana neljän lapsen yksinhuoltajana. Satuttiin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, kumpikaan meistä ei ole baarikärpäsiä, mutta baarissa(ei todellakaan mikään hieno ravintola :-D ) tavattiin selvinpäin ja sattumalta...
Jos nainen on ulkoisesti ok ja suht mukava ja iloinen sekä alle 40v. eikä ole linnoittautunut kotiin, saa olla aika meedio että onnistuu välttämään kaikki kiinnostuneet miehet.
Mites kaikki nuo sinua kauniiksi kehuneet? Eikö niistä yhdestäkään ole tullut mitään? Onko sinulla tarkat kriteerit sille, millainen tulevan miehesi pitäisi olla? Sen Oikean ja Brad Pittin etsiminen kun ovat kaksi täysin eri asiaa...
Kysy jokaiselta ystävistäsi erikseen tätä asiaa, ja pyydä olemaan rehellinen. Vastauksia vertaamalla voit saada hieman kuvaa siitä, mikä saattaisi olla pielessä. Asutko kovin pienellä paikkakunnalla, jossa ei uusia naamoja näy?
olen iloinen puolestasi.
Vielä kun keksisi sen mikä minussa on vikana, niin olisi helpompi tehdä asialle jotain tai vaikka vain hyväksyä se.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kenessäkään ei ole vikaa/syytä miksi ei voisi jollekin kelvata. Kaikissa on omat ihanat puolensa. Kyse on vain nyt siitä ,ettet ole löytänyt sitä oikeaa, joka arvostaisi ja rakastaisi juuri sinun kaltaistasi naista. Ja NIRSO SAA OLLA. On parempi että on yksin kuin jonkun luuserin kanssa. Toivotan onnea, ehkä se rakkaus sieltä joskus vielä kävelee vastaan.
1. Odotuksesi ja markkina-arvosi ovat epäbalanssissa. Ikäisiäsi "hyviä" miehiä on vähän vapaana ja jos et ole sellainen söpö ja naisellisella tavalla viehättävä, ei nappaa. Ongelma ratkeaa kriteerejä hölläämällä, mutta se ei välttämättä ole hyvä ratkaisu
2. Olet oikeasti luonteeltasi erikoinen ja sopivalle henkilölle se on plussaa, tavallisemmille tallaajille miinusta. Kysyntä ja tarjonta eivät ole kohdanneet.
Ei vaan. Tuuripeliähän se on ja piirit ovat kuitenkin aika pienet. netistä voisi löytyä, jos jaksaa suodattaa sen roskan, jota 95 prosenttia miesten vastauksista on.
3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen iloinen puolestasi. Vielä kun keksisi sen mikä minussa on vikana, niin olisi helpompi tehdä asialle jotain tai vaikka vain hyväksyä se. -ap
Tuskin mitään yksittäistä.
jos nirsous on sitä, että haluaa miehen olevan normaali ja tervejärkinen, niin sitten olen nirso.
Vähän olen kyllä nirso sen suhteen, että haluan miehen harrastavan edes vähän liikuntaa: adonis ei tarvi olla eikä huippu-urheilija, mutta ihan vierasta ei hikoilun tarvitsisi olla. Tämä lähinnä siksi, että itse liikun aika paljon ja minusta olisi mukavaa jakaa jokin liikunnallinen harrastus kumppanin kanssa -edes joskus.
Olen kyllä näinä vuosina tapaillut ihmisiä ja käynyt treffeillä. Minua kauniiksi kehuneet miehet ovat usein olleet esimerkiksi ystävieni puolisoita tai treffikumppaneita -ja valitettavasti niistä treffikumppaneista ei koskaan kehkeytynyt mitään.
Ystäviltäni olen kysynyt asiaa, ja aika moni on sanonut, että suunnilleen minun ikäiset miehet eivät ole vielä toisella kierroksella ja vapaat taas eivät halua lapsellista naista. Näin on myös muutama mies minulle sanonut. Ihan ymmärrettävää, ei siinä mitään.. Aikaisemmin taas lapseni olivat liian pieniä, nyt he ovat kuulemma liian isoja (vaikea tutustua), eli kyllä syy tuntuu kovasti kumuloituvan lapsiin. Se on sinänsä erittäin surullista, koska lapseni ovat minulle tietysti rakkaat ja tärkeimmät asiat elämässäni.
Minä haen siis ihan tavallista, fiksua ja täyspäistä miestä. Minä en ole koskaan pitänyt Brad Pitt -tyyppisiä miehiä mitenkään vetovoimaisina, vaan miesmakuni on kyllä varsin normaali. Muutenkaan kriteerit eivät kovin tiukat ole, mielestäni ihminen ja persoonallisuus vaikuttavat enemmän kuin ennalta asetetut kriteerit.
Asun pk-seudulla, joten väkeä pitäisi kyllä olla riittämiin täällä.
Jos nainen on ulkoisesti ok ja suht mukava ja iloinen sekä alle 40v. eikä ole linnoittautunut kotiin, saa olla aika meedio että onnistuu välttämään kaikki kiinnostuneet miehet.
Mites kaikki nuo sinua kauniiksi kehuneet? Eikö niistä yhdestäkään ole tullut mitään? Onko sinulla tarkat kriteerit sille, millainen tulevan miehesi pitäisi olla? Sen Oikean ja Brad Pittin etsiminen kun ovat kaksi täysin eri asiaa...
Kysy jokaiselta ystävistäsi erikseen tätä asiaa, ja pyydä olemaan rehellinen. Vastauksia vertaamalla voit saada hieman kuvaa siitä, mikä saattaisi olla pielessä. Asutko kovin pienellä paikkakunnalla, jossa ei uusia naamoja näy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirso saa ja pitääkin olla, mutta liian nirson odotukset ovat niin korkealla ettei niihin kukaan yllä.
Olen toki onnellisempi yksin kuin esimerkiksi olisin ollut lasten isän kanssa. Ehkä se onni vielä kävelee vastaan jonain päivänä
-ap
...kenessäkään ei ole vikaa/syytä miksi ei voisi jollekin kelvata. Kaikissa on omat ihanat puolensa. Kyse on vain nyt siitä ,ettet ole löytänyt sitä oikeaa, joka arvostaisi ja rakastaisi juuri sinun kaltaistasi naista. Ja NIRSO SAA OLLA. On parempi että on yksin kuin jonkun luuserin kanssa. Toivotan onnea, ehkä se rakkaus sieltä joskus vielä kävelee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi hyvin olla, että odotan liikoja. Lapset laskevat markkina-arvoani, sen olen jo tiedostanut. Silti oletan, ettei minunkaan tarvitse kuitenkaan "tyytyä" ihan mihin tahansa, vaan voin pitää nirsouteni ja kelpuuttaa kumppanikseni tervejärkisen miehen :)
Luonteeltani olen varmasti erikoinen. "Liian henkevä", kuten eräs tuttavani sanoi, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Mutta tuuripeliä tämä on. Ja ilmeisesti tuuria ja onnea ei ole tarkoitettu kaikille. Toivotaan että tuuri kääntyy niin minulla kuin muillakin huonolla tuulella seilanneille :)
-ap
1. Odotuksesi ja markkina-arvosi ovat epäbalanssissa. Ikäisiäsi "hyviä" miehiä on vähän vapaana ja jos et ole sellainen söpö ja naisellisella tavalla viehättävä, ei nappaa. Ongelma ratkeaa kriteerejä hölläämällä, mutta se ei välttämättä ole hyvä ratkaisu
2. Olet oikeasti luonteeltasi erikoinen ja sopivalle henkilölle se on plussaa, tavallisemmille tallaajille miinusta. Kysyntä ja tarjonta eivät ole kohdanneet.
Ei vaan. Tuuripeliähän se on ja piirit ovat kuitenkin aika pienet. netistä voisi löytyä, jos jaksaa suodattaa sen roskan, jota 95 prosenttia miesten vastauksista on.
3.
Ehkä sinun kannattaisi hakea seuraa hieman itseäsi vanhemmista miehistä, joilla on ehkä omiakin lapsia. Yh-ystäväni oli ajatellut ettei haluaisi vanhempaa miestä, mutta rakastuikin itseään 10 vuotta vanhempaan.
"Ystäviltäni olen kysynyt asiaa, ja aika moni on sanonut, että suunnilleen minun ikäiset miehet eivät ole vielä toisella kierroksella ja vapaat taas eivät halua lapsellista naista."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin pitää katsoa millaisten ihmisten kanssa on, tarkoitukseni ei ollut kuulostaa siltä että pitäisi ottaa eka joka huolii. Omassa lähipiirissäni nämä "ikisinkut" ovat poikkeuksetta olleet niitä, jotka etsivät kilttiä, perhekeskeistä ja uskollista miestä, ja tätä miestä etsitään sitten käymällä läpi pitkät, raamikkaan, tummat, komeat, suositut supliikkimiehet... Tästä syystä ajattelin että jos sinäkin kuulut näihin.
Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa, että tuossa ikäluokassa ollaan vielä ekalla kierroksella tai sitten vasta perhettä perustamassa. Oletko katsellut hieman vanhempia miehiä?
Onnea elämääsi ja uskon, että sinäkin tulet löytämään sen sinulle oikean miehen, jolle sinä olet täydellinen ja lapset juuri sopivan ikäisiä. Vaikka nyt odottavan aika tuntuisi pitkältä niin aikanaan ymmärrät minkä takia sinun piti odottaa!
T: se jota lainasit, en muista numeroani
Omassa lähipiirissäni nämä "ikisinkut" ovat poikkeuksetta olleet niitä, jotka etsivät kilttiä, perhekeskeistä ja uskollista miestä, ja tätä miestä etsitään sitten käymällä läpi pitkät, raamikkaan, tummat, komeat, suositut supliikkimiehet...
Olen ikisinkku. Ei lapsia. Ja etsin sitä tummaa pitkää komeaa koulutettua mielellään varakasta miestä, jonka luonne on kuitenkin tärkein.
Täytyisi sinun todella ihmeellinen ollakin, että MIES suostuisi TOISEN miehen lapsia hoitamaan.
Sehän olisi vapaaehtoista KÄEN orjaksi alistumista!
sussa mitään vikaa ole!
Kuten joku jo sanoikin, kysyntä ja tarjonta ei vaan ole kohdannut. Varmasti löydät mukavan ja itsellesi sopivan miehen rinnallesi aikanaan! Nirso pitää olla! Pahinta on hyväksyä rinnalle joku itsekeskeinen idiootti luuseri vain siksi ettei tarvisi olla yksin. Laatumiehet kun vaan tuppaavat olemaan varattuja, ikävä kyllä.
Tsemppiä ja mukavaa loppuvuotta ap:lle!!
Lasteni isä on minua huomattavasti vanhempi, siksi en oikein lähtökohtaisesti ole innostunut reippaasti vanhemmista miehistä. Mutta n. kymmenen vuoden ikähaarukka on aivan ok -ja jos se oikea on sitäkin vanhempi niin mikäs siinä sitten :)
-ap
Ehkä sinun kannattaisi hakea seuraa hieman itseäsi vanhemmista miehistä, joilla on ehkä omiakin lapsia. Yh-ystäväni oli ajatellut ettei haluaisi vanhempaa miestä, mutta rakastuikin itseään 10 vuotta vanhempaan.
"Ystäviltäni olen kysynyt asiaa, ja aika moni on sanonut, että suunnilleen minun ikäiset miehet eivät ole vielä toisella kierroksella ja vapaat taas eivät halua lapsellista naista."
No, tuo on tullut selväksi, valitettavasti.
Täytyisi sinun todella ihmeellinen ollakin, että MIES suostuisi TOISEN miehen lapsia hoitamaan.
Sehän olisi vapaaehtoista KÄEN orjaksi alistumista!
löysin ihanan miehen, ja olen edelleen onnellisesti naimisissa, nyt jo 11. vuotta.
Joko olet liian nirso tai sitten sussa on tosiaan joku "vika/syy" miksi et kelpaa.