Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se taitaa vain olla niin, ettei "sinkkuäidillä" ole mitään toivoa
10.11.2010 |
parisuhteen saamisesta. Voihan huokaus.
Tänään flunssaisena mietin pitkään mikä siinä voi olla, että Sitä Oikeaa ei vain löydy. Sinkkuutta on takana vajaa 10 vuotta, lapset ovat jo kouluikäisiä, mutta itse olen vasta vähän reilu kolmikymppinen. Vaikka tein lapset nuorena, opiskelin kuitenkin yliopistossa, sain hyvän työn ja asiat meillä on hyvin. Lasten tapaavat isäänsä harvakseltaan mutta kuitenkin säännöllisesti, ja asiat pystytään hoitamaan ilman ristiriitoja.
Kun lapset ovat jo isoja, jää minullekin aikaa harrastaa ja tehdä omia juttuja. Olen aktiivinen, liikunnallinen ja minulla on muutama harrastus joissa käyn (ja joissa tapaa myös miehiä). Olen myös sosiaalinen ihan kivan näköinen, hoikka ja kaikin puolin fiksu, pidän itsestäni hyvää huolta. Kaikki ulkoiset asiat pitäisi siis olla kunnossa, eikä luonteessakaan kai mitään valtavaa vikaa ole.
Silti kumppanin löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Ja näiden vuosien aikana olen ehtinyt etsimään, olemaan etsimättä, olen koittanut nettitreffejä, käynyt baareissa, festareilla, tapahtumissa, lenkillä ja jopa siellä lähikaupassakin. Ei vaan tartu mitään pysyvää..
Oon pitkään miettinyt missä vika voisi olla: olen jopa epäillyt haisevani niin pahalta, ettei kukaan siksi halua olla kanssani. Olen epäillyt, että vaikka saankin säännöllisesti kehuja ulkonäöstäni, olen sittenkin niin ruma ettei minua kestä katsella.. Tai vaikka olenkin ihan fiksu, on esim. huumorintajuni niin outo (ymmärtääkseni ei) tai juttuni niin tylsiä, ettei niitä jaksa kuunnella. Minulla on kuitenkin paljon ystäviä (sekä naisia että miehiä), että on vaikea uskoa niin monen ihmisen vain sietävän minua syystä tai toisesta..
Yleensä en kauheasti mieti näitä, mutta ajoittain aihe pyörii mielessä. Tosiasiassa olen varsin tyytyväinen elämääni, enkä ole enää aikoihin hakemalla hakenut ketään. Tällaisina päivinä, kun ei ole kuin aikaa, aihe tulee helposti mieleen.. Eikä sille kai mitään mahda, että vaikka olisi miten tyytyväinen elämäänsa, sitä kuitenkin kaipaa rakkautta ja kumppanuutta..
Mikä mussa on vialla, niin etten vain löydä ketään? Tai mitä ihmettä mä enää voisin tehdä? Vai onko ainoa vaihtoehto oikeasti unohtaa haaveet parisuhteesta?
Kommentit (128)
Tilastollisesti suurin osa uusperheistä on sellaisia, että naisella on lapsia ja sitten ehkä yhteisiä. Eli harvinaisempaa on että lapseton nainen ottaa "lapsellisen" miehen.
Olisi mielenkiintoista nähdä tähän statistiikkaan linkki. Veikkaan, että kyseessä on kuitenkin tilastoharha, kun äiti kuitenkin toimii yleisimmin lähivanhempana, jolloin lapsellinen etäisä lapsettoman naisen kanssa ei näy uusperheenä tilastoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole aina niin, että hyvä mies jolla varaa valita valitsee lapsettoman. Esim. Norjan prinssi otti yh:n! Ja tiedän lukuisia muita ei nyt sentään noin tavoiteltavia miehiä, jotka valinneet yh:n. Kaipa se on se rakkaus...
vielä lisää lapsia. Esim. itse jos päätyisin eroon, en ehdottomasti haluaisi enää lisää lapsia. Tämän uskoisin rajaavan pois aika suuren osan potentiaalisista mieskandidaateista.
valita valitsee lapsettoman. Esim. Norjan prinssi otti yh:n! Ja tiedän lukuisia muita ei nyt sentään noin tavoiteltavia miehiä, jotka valinneet yh:n. Kaipa se on se rakkaus...
katsotaan näitä julkisia "huippumiehiä" eli komeita, rikkaita ja menestyneitä, kuten leffatähdet, niin eihän niistä kellään ole rumaa tai tavallisen näköistä naista, kaikki on malleja tai muuten kaunottaria. Paljon yleisempää on se, että menestyneellä naisella on tavallisen näköinen tai jopa omituisen näköinen mies. Eli tuskin se syvällisyys ja henkevyys nyt on miehelle ykköskriteeri. Ei sillä etteikö kauniit naiset voisi olla myös syvällisiä ja henkeviä, mutta varmasti tavikset on sitä yhtä lailla, se vain ei huippumiehelle riitä. Kyllä luulisi, että jos ap katselee tasoisiaan miehiä, niin olisi kymmenen vuoden kuluessa jo sopiva löytynyt, ap itse sanoi olevansa ihan kivannäköinen mutta saattaa muiden silmissä olla vaan tavallinen talliainen, jolle sitten pitäisi toinen samanlainen riittää.
Minä sinkkuäiti löysin elämääni maailman ihanimman miehen :) on täydellinen isäpuoli lapselleni ja nyt odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Ei pidä antaa periksi! :) Kaikki on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vain voi suunnata samoilla kriteereillä kuin ensimmäiselle, ellei itsellä ole jotakin todella hyvää tarjottavaa.
Lähetökohtaisesti miehet haluavat ensisijaisesti saada omia lapsia, ja vasta jos se ei onnistu aletaan katsella toisenlaisia vaihtoehtoja. Jos pariutuminen ei onnistu mies saattaa tehdä sen trade-offin että sietää toisen miehen jälkeläisiä.
Mutta ei sillä paketilla yleensä mitään unelmamiestä saa.
Niin se vain on.
Sitten lopetin parisuhteen etsimisen. Eräänä kesäisenä keskiviikkoiltana menin kaveriporukalla oluelle paikalliseen kapakkaan ja kas, sieltä löytyi elämäni mies.
Nyt ollaan oltu yhdessä 3,5 kk, asutaan yhdessä. Mulla on 2 lasta, kuten myös hänellä. Mun lapset on 10 ja 14 v, joten asuvat meidän kanssa. Hänen lapsensa ovat jo aikuisia.
Mutta rakastan elämässäni ensimmäistä kertaa toista ihmistä niin paljon, että välillä tekee kipeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkökriteereistä tärkein on ehkä se, että pitää itsestään huolta. Se tarkoittaa niin fyysistä kuntoa (ei tarvitse olla huippu-urheilija eikä lihaskumppu) kuin pukeutumistakin.
Toki minullakin on omat mieltymykseni, mutta tähän mennessä mikään tietyn tyylinen ulkonäköön liittyvä asia ei ole ollut ratkaisevassa roolissa minun kiinnostuksen heräämisessä.
Vastaus kysymykseesi: ei tarvitse olla James Bond. Aikaisemmin taisinkin jo jossain viestissä sanoa, että myös ulkonäöllisesti miesmakuni on enemmän ns. tavallinen kuin julkisuuden "namupalat".
-ap
ovat sinun ulkonäkökriteerisi miehelle?
Kelpaisiko sinulle esim. tämän näköinen mies?
(Jim Parsons siitä tv- sarjasta, ikää 36)Vai pitääkö sen näyttää James Bondilta?
En näe mitään syytä lähteä etsimään nimenomaan yksinhuoltajamiestä. Miehen lapset tai lähihuoltajuus eivät tietenkään olisi este suhteelle.
-ap
etsi yh-mies, silloin joudutte vastaamaan toisten kanssa tehdyistä lapsista TASAPUOLISEMMIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän olen minäkin kokenut ja huomannut, valitettavan usein päällepäin hyvästä paketista löytyy jotain outoa tai ikävää.
Minulla itseasiassa on eräs miespuolinen tuttava: saman ikäinen kanssani, pitkä, tumma, hyvännäköinen, työssään erittäin menestynyt, urheilullinen, on erittäin perhekeskeinen ja haluaisi kovasti löytää sen naisen jonka kassa perustaa perhe. Päällepäin hän on siis mitä täydellisin "saalis"! Valitettavasti hän taitaa olla hieman takertuvaa sorttia ja kaupan päälle hänellä on äärettömän tiukat ja joustamattomat käsitykset siitä miten asiat pitää suorittaa (esim. juhlapyhien vietto, parisuhteen aloittaminen, työviikon suorittaminen, illanvieton kulku.. jne). Lisäksi hän on hieman holtiton omassa rahankäytössään, mutta pihi muiden ihmisten suuntaan. Hän saattaa rahastaa ystäviään esim. yhteisistä automatkoista tai illanvietoista (siis pyytää ylimääräistä bensa- ym. kulujen lisäksi). En enää suoranaisesti ihmettele, miksi niin moni nainen on alkuhuuman jälkeen laittanut poikki, ns. "ilman syytä". Ystävälleni, tälle miehelle, toivon kyllä parasta ja että hän vihdoin löytäisi sopivan naisen. Olen toisinaan yrittänyt hieman puhua hänelle mm. takertumisesta ja asioiden suorittamisesta, mutta hän ei halua kuunnella eikä kunnolla edes ymmärrä mistä puhun.
Noita päällepäin täydellisiä paketteja löytyy yllättävän paljon niin miehistä kuin naisistakin. Ehkä olen itsekin sellainen (pl. yksinhuoltajuus), mutta itse toivoisin kovasti keksiväni sen tai ne asiat mitkä minussa on vialla, että voisin niile jotain tehdä.
voin kyllä sanoa, että hyvää miestä on TODELLA vaikeaa löytää. Siis että perusasiat on kunnossa, on täyspäinen, hyvässä duunissa ja elämä on mallillaan+ että olisi vielä ihan kivan näköinen.
Toisella kierroksella on huomattavasti vaikeampaa löytää kunnollinen mies, joka kolahtaa..pakettiin kun kuuluu aika usein exät, lapset jne eletty elämä (ja tavat). Aika usein kävi niin, että kaikin puolin ok oloisista miehistä löytyi jotain vikaa (ja aika inhottaviakin puolia).No, nyt hän on tavannut mukavan miehen (ja kunnollisen!) kahden lapsen isän. Mutta helppoa se ei ollut;) Kaiken "etsimisen" jälkeen hän vain tupsahti ystäväni elämään. Kun lopettaa "etsimisen" niin silloin yleensä tapahtuu jotain ;)
Tsemppiä ap:lle, olen varma että löydät vielä sen Oikean.
Minun unelmamieheni on tasapainoinen, järkevä ja kunnollinen ja hän osaa hoitaa asiansa itsekin. Noista unelmaominaisuuksista en suostu luopumaan, mutta jos toisella kierroksella ja yksinhuoltajana ei voi odottaa edes noiden kriteerien täyttyvän, olen mielummin sitten yksin :)
-ap
ei vain voi suunnata samoilla kriteereillä kuin ensimmäiselle, ellei itsellä ole jotakin todella hyvää tarjottavaa.
Mutta ei sillä paketilla yleensä mitään unelmamiestä saa.
Niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä onnistumisen tarinoita on mukava kuulla! Onnea sinulle ja uudelle suhteellesi!
Minä olen lopettanut etsimisen jo hyvän aikaa sitten. Aina välillä kaipaan suhdetta -se sai minut aloittamaan tämän ketjun-, mutta noin periaatteessa en ole aikoihin ollut ns. haku päällä. Ehkä olen etsinnän lopetettuani keskittynyt ihan liiaksi itseeni ja unohtanut sen, että ympärillä on kokonainen maailma pullollaan ihmisiä :).
-ap
Sitten lopetin parisuhteen etsimisen. Eräänä kesäisenä keskiviikkoiltana menin kaveriporukalla oluelle paikalliseen kapakkaan ja kas, sieltä löytyi elämäni mies.
Nyt ollaan oltu yhdessä 3,5 kk, asutaan yhdessä. Mulla on 2 lasta, kuten myös hänellä. Mun lapset on 10 ja 14 v, joten asuvat meidän kanssa. Hänen lapsensa ovat jo aikuisia.
Mutta rakastan elämässäni ensimmäistä kertaa toista ihmistä niin paljon, että välillä tekee kipeää.
Kyllä teidät moni romanikerjäläinen huolisi, vaikka heti. Kyse on nyt siitä mitä te haette. Haette muutakin kuin rakkautta.
Kyllä rakkautta on saatavilla aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hyviä. Juttelin joskus hammaslääkärini (!) kanssa asiasta ja kyse oli noin 50v., ihan tyylikkäästä, simpsakasta ja menestyvästä naisesta. Sanoi, että ihan toivotonta löytää uutta miestä eron jälkeen. Ei halua ihan paapperoa, saman ikäiset "hyvät" katselee nuorempia ja saakin niitä ja sitten siihen olisi tulossa lähinnä pummeja. Sanoi sitä, että ei tarvi olla ihmeellinen, mutta itsensä elättävä.
Saman kohtasi ekonomi-tätini reilu viisikymppisenä. Tuntui, että löytää vaan sellaisia juntteja, joilla vähän alko-ongelmaa ja odottavat tätini maksavan laskut ja elättävän. Kunnon miehet menee nuoremmille.
Tää nyt ei tietenkään ap:hen liity, koska ap ei ole viisikymppinen...
Normaalisti sinkkumies on suoraan metsästä. Elämä on retuperällä. Käy töissä ja pelaa sählyä. Käy baarissa eikä pese kalsareitaan. Saattaa kusta lavuaariin ja siistiä vähän törkyturpaansa.
Hammasharja on useita kuukausia ellei vuosia vanha. Mies on metsästä. Mikäli mies on työtön se ei naiselle kelpaa.
Naiset odottavat liikoja. Puhuvat kunnonmiehistä. Jokaisen miehen on kuitenkin pitänyt kasvaa parisuhteeseen. Kunnostautua "pikkuhiljaa".
Moni pitkän parisuhteen jättänyt mies on palanut takaisin entiseen käyttäytymismalliin. Siihen entisen liiton hammasharjaan. Uutta ei olla muistettu hankkia.
Vaaditte liikoja ja marisette.
Minä väitän että romanikerjäläisestäkin saa kursittua kasaan kunnon miehen ja isän, kunhan antaa mahdollisuuden. Antakaa miehille mahdollisuus, älkää olko niin hankalia. Mies on rakennuspalikka. Pihtaamalla saatte miehestä, kuin miehestä kunnon setämiehen.
Ei halua ihan paapperoa, saman ikäiset "hyvät" katselee nuorempia ja saakin niitä ja sitten siihen olisi tulossa lähinnä pummeja. Sanoi sitä, että ei tarvi olla ihmeellinen, mutta itsensä elättävä.
Että tätisi olisi löytänyt 80-luvulla helposti miehen itselleen. Nyt on toivotonta.
Ymmärrän hyvin tuskan. Joskus miehen himo ajaa kuitenkin epätoivoisiin tilanteisiin, ja juoppoa elätetään kesän ajan, kunnes dyykataan pihalle.
Tälläiset seksilomat ovat hyvin yleisiä. Mies on vain käyttötavaraa.
itse ollut nuorena kiinnostunut 5-kymppisistöä eikä kaverinikaan vaan ihan oman ikäisistä. Toki löytyy poikkeuksia, mutta silloin mies on yleensä varakas/merkittävässä asemassa. Ei tavallinen 5-kymppinen bussikuski kiinnosta nättiä nuorta naista, ei todellakaan.
itse ollut nuorena kiinnostunut 5-kymppisistöä eikä kaverinikaan vaan ihan oman ikäisistä. Toki löytyy poikkeuksia, mutta silloin mies on yleensä varakas/merkittävässä asemassa. Ei tavallinen 5-kymppinen bussikuski kiinnosta nättiä nuorta naista, ei todellakaan.
Raha kiinnostaa. Miksei sitten mene suoraan kadulle huoraamaan?
Saman siltä bussikuskilta saa kuin merkittävässä asemassa oleva kuiva harmaa pieru.
Kyllä teidät moni romanikerjäläinen huolisi, vaikka heti. Kyse on nyt siitä mitä te haette. Haette muutakin kuin rakkautta. Kyllä rakkautta on saatavilla aina.
ei siihen puuro tai ruisleipä auta. Samalla tavalla jos etsii mieluisaa ja sytyttävää kumppania, ei "ihan kiva" täytä sitä tarvetta.
Ongelma tosiaan on, että moni nainen sanoo, että "ei löydy ketään", mikä on bullshittiä. Oikeasti nainen ei löydä ketään niin hyvätasoista, että rakastuisi. Taso ei ole mikään yksittäinen piirre, vaan kokonaisuus, johon vaikuttaa ulkonäön lisäksi luonne (itsetietoinen ja määrätietoinen, mutta muut huomioonottava), älykkyys, asema (osin tulosta luonteesta ja älystä) ja olemus (tämäkin on usein luonteesta johtuvaa, aktiivinen ja osallistuva ihminen ei yleensä plösähdä, laiminlyö hygieniaansa tai pukeudu todella huolmattomasti).
Ihan pöllöä eritellä jotain koulutusta luonteenpiirteistä. Asema ja rahakin jossain määrin (ainakin toimeen tuleminen) on luonnollinen seuraus, ei mikään mystinen ominaisuus. Opoikkeuksiakin tietysti on, joku intohimoinen tieteilijä tai taiteilija voi elää varsin pienillä tuloilla jne. Mutta sellainen luuseriuden puolelle menevä ajalehtiminen on yleensä seuraus luonteenpiirteistä.
valita valitsee lapsettoman. Esim. Norjan prinssi otti yh:n! Ja tiedän lukuisia muita ei nyt sentään noin tavoiteltavia miehiä, jotka valinneet yh:n. Kaipa se on se rakkaus...