Melko hyvä kirjoitus.. mitä voisi tapahtua jos sukupuolineutraali avioliitto hyväksyttäisiin

Nostan käden ylös, koska olen kuullut. Yhtä sairasta se tosin on kuin homouskin. Yhtä lailla kaikki muutkin ihmiset voivat vaatia oikeudekseen päästä naimisiin, kuin homotkin. Normaalia on vain heteroseksuaalisuus, ilman insestiä. Piste.

kaikkihan me tunnemme isä/tytär ja veli/sisar- pareja jotka haluavat virallistaa suhteensa... Just. En ihan ymmärrä kirjoituksen pointtia, pitäisikö homoja estää menemästä naimisiin, koska muuten joku täysin marginaalinen perheenjäsenten välinen avioliittokin voisi joskus jossain toteutua? Moniaviollisuudelle en oikeastaan näe muuta estettä kuin mahdolliset huoltajuuteen tai omaisuudenhallintaan liittyvät kysymykset jotka voi olla vähän hankalampia kuin kahden ihmisen liitossa. Kaippa nekin joku jaksais selvittää. Mitä sitten noihin perheenjäseniin tulee, niin eipä tuo mun elämänlaatua heikennä vaikka menisi koko perhe jossain keskenään naimisiin. Mutta oikeesti, mitä hittoa tällaisilla lillukanvarsilla on tekemistä kyseessä olevan asian eli sukupuolineutraalin avioliiton kanssa??! Käsi ylös jos olet joskus edes kuullut tällaisista isä/tytär ja veli/sisar- pareistä muualta kuin jostain sensaatiolehdistä.

Seksuaalisuuteen pätee sama kuin yleensä asioihin: kannattaa käyttää mieluiten valmistajan/keksijän käyttöohjetta;) Eikä ainakaan kilpailevan yrityksen.

Isiähän he ovat.

Biologinen vanhemmuus riittää lapselle vain syntymän hetkeen asti, sen jälkeen hän tarvitsee sosiaalisen vanhemman.

Ilman biologista vanhempaa lapsi jää eloon ja voi kasvaa onnellisena ja tasapainoisena jos hänellä on sosiaalinen vanhempi (joka voi olla sama tai eri kuin biologinen).

Ilman sosiaalista vanhempaa lapsi ei pitkälle pötki vaikka hänellä olisi molemmat biologiset mutta nämä eivät halua ottaa sosiaalisen vanhemman roolia hänen elämässään.

Musta on melkoisen selvä asia, että lapsen alkuunsaattamisen ja synnyttämisen jälkeen se mikä merkkaa on se, miten lapsesta pidetään huolta joten en ymmärrä tätä biologisen vanhemmuuden romantisointia.

Biologiset vanhemmat voivat olla täysiä paskoja ja niin voivat sosiaalisetkin mutta jos nämä ovat eri ihmiset ja lasta hoitaa pienestä pitäen joku muu kuin biovanhempi niin sosiaalisen vanhemman paskuus vahingoittaa lasta paljon enemmän kuin biologisen vanhemman paskuus. Vaikka biovanhempi olisi äidinrakkauden nobelisti mutta ei pidä juuri tähän lapseeensa yhteyttä vaan synnytti vain niin sosiaalinen vanhempi on se joka häntä ruokkii, lohduttaa, kasvattaa ja tukee.

Ei musta oo vaikea valita kumpi on tärkeämpi.

Miksi on otettu se tietoinen linja, että biologinen vanhemmuus kyseenalaistetaan ja laitetaan alisteiseksi sosiaaliselle vanhemmuudelle, isyyden merkitystä mitätöidään ja äidinrakkauden perustaa ei ajatella esimerkiksi homomiehen harjoittamassa vanhemmuudessa?

)

Jännä juttu että jos homous on niin luonnollista niin miksi

Sitä häpeävät sitten?

Jos sua saisi sanoa diabeteksesi takia perverssiksi, riettaaksi, saastaiseksi, saatanan vallassa olevaksi, demoniksi ja lisäksi et saisi mennä diabeteksen takia naimisiin, niin lupaan sulle että sinäkin pelkäisit kertoa olevasi diabeetikko ja tautiluokitukseen ilmestyisi itseä häiritsevä diabetes.

Jos diabeetikkoja olisi historiallisesti vainottu ja syrjitty systemaattisesti niin saattaisit tuntea toisin.

Sitä häpeävät sitten?

Minulla on diabetes, muttei ole kyllä koskaan hävettänyt sitä kertoa ääneen. Jos olisin homo, todellakin häpeisin kertoa.

Jos et tiennyt, niin silloin kun parisuhteen rekisteröinnin sallivaa lakia ajettiin, ja kun se meni läpi, niin vain n. 5 % HOMOSEKSUAALEISTA pareista on rekisteröinyt parisuhteensa.

Siis tämähän on juuri sukupuolineturaalin avioliiton pointti! Rekisteröity parisuhde altistaa syrjinnälle, joten ei sitä myöskään haluta käyttää. Aina kun ilmoitat siviilisäätysi, kerrot myös että niin juu ja olen homo. Silloinkin kun ei haluaisi. Miettikää kohdallenne miltä tuntuisi jos aina kun puhutaan siviilisäädystä pitäisi kertoa jokin arkaluonteinen asia. Olen Minna, naimisissa ja minulla on diabetes. Tekisikö mieli mennä naimisiin?

ja lesboja. Mutta nyt olen alkanut vihaan. Homoillan katsominen sai silmät avautuun, miten idioottimaista sakkia ovatkaan!

Isiähän he ovat. Biologinen vanhemmuus riittää lapselle vain syntymän hetkeen asti, sen jälkeen hän tarvitsee sosiaalisen vanhemman. Ilman biologista vanhempaa lapsi jää eloon ja voi kasvaa onnellisena ja tasapainoisena jos hänellä on sosiaalinen vanhempi (joka voi olla sama tai eri kuin biologinen). Ilman sosiaalista vanhempaa lapsi ei pitkälle pötki vaikka hänellä olisi molemmat biologiset mutta nämä eivät halua ottaa sosiaalisen vanhemman roolia hänen elämässään. Musta on melkoisen selvä asia, että lapsen alkuunsaattamisen ja synnyttämisen jälkeen se mikä merkkaa on se, miten lapsesta pidetään huolta joten en ymmärrä tätä biologisen vanhemmuuden romantisointia. Biologiset vanhemmat voivat olla täysiä paskoja ja niin voivat sosiaalisetkin mutta jos nämä ovat eri ihmiset ja lasta hoitaa pienestä pitäen joku muu kuin biovanhempi niin sosiaalisen vanhemman paskuus vahingoittaa lasta paljon enemmän kuin biologisen vanhemman paskuus. Vaikka biovanhempi olisi äidinrakkauden nobelisti mutta ei pidä juuri tähän lapseeensa yhteyttä vaan synnytti vain niin sosiaalinen vanhempi on se joka häntä ruokkii, lohduttaa, kasvattaa ja tukee. Ei musta oo vaikea valita kumpi on tärkeämpi.

Miksi on otettu se tietoinen linja, että biologinen vanhemmuus kyseenalaistetaan ja laitetaan alisteiseksi sosiaaliselle vanhemmuudelle, isyyden merkitystä mitätöidään ja äidinrakkauden perustaa ei ajatella esimerkiksi homomiehen harjoittamassa vanhemmuudessa? )

ei esim. kohdunvuokrauksesta vaikka sitä jossain aiemmissa viesteissä sivuttiinkin.

Homoavioliitothan eivät automaattisesti muuta lapsi- ja huoltajuusasioissa muuta kuin sen, että perheen sisäinen adoptio tulee mahdollliseksi ja näin niiden lasten, jotka jo joka tapauksessa asuvat kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa asema parantuu, kun he saavat toisen juridisen vanhemman jonka kanssa saavat esim. jatkaa asumista jos biologinen vanhempi kuolee.

Sinänsä itse en vastusta muitakaan homojen "keinoja" saada lapsia, adoptio tai luovutettujen sukusolujen käyttäminen on ollut mahdollista heteroille jo pitkään ja näin ollen sen pitäisi olla mahdollista myös homoille. Biologinen vanhemmuus on tärkeää, mutta aina kaikille se ei ole mahdollista ja tutkimukset osoittavat, että homojen lapset eivät kärsi sen enempää kuin heterojenkaan lapset. Toki asiat ovat aina hieman monimutkaisempiakin kuin mukana kuvioissa on itse homoparin lisäksi muitakin sivullisia, tässä tapauksessa lapsia, mutta nykytiedon valossa samaa sukupuolta olevien vanhempien kanssa kasvaminen ei vahingoita lasta enempää kuin eri sukupuolisen parinkaan kanssa.

Mutta tämä on sitten jo toisen keskustelun paikka, ehkäpä tässä ketjussa voidaan pitäytyä homoliitoissa.

terv. 137

Kiitos sinulle tästä.

Itse olen homoliitto- ja homovanhemmuusvastainen osittain sen vuoksi, etten pidä niistä tavoista, joilla homovanhemmuutta on puolustettu. Itse arvotan biologisen vanhemmuuden, lapsen lähtökohtaisen oikeuden biologiseen äitiin ja isään (miel. saman katon alla) ja äidinrakkauden niin korkealle, että en ole valmis tekemään kompromisseja näistä. Ihmettelen myös sitä, miksi ei homovanhemmuutta ole voitu puolustaa pelkästään tutkimustuloksilla heidän lapsistaan?

Miksi on otettu se tietoinen linja, että biologinen vanhemmuus kyseenalaistetaan ja laitetaan alisteiseksi sosiaaliselle vanhemmuudelle, isyyden merkitystä mitätöidään ja äidinrakkauden perustaa ei ajatella esimerkiksi homomiehen harjoittamassa vanhemmuudessa?

Nämä seikat koen huolestuttaviksi. Olemme siis eri mieltä itse asiasta, mutta arvostan sitä, että otit aikaa sille, että todella harkitsit mielipidettäsi ja perustelit sen kunnolla. Kiitos. :)

ja siksi kuoli sukupuuttoon..:D

vanhemmuutta, niin homoja huomattavasti riskimpi ryhmä lasten mielenterveydelle ovat esimerkiksi pahasti mt-ongelmaiset vanhemmat ja päihdeongelmaiset. Mutta kas kummaa, ketään ei kiinnosta rajoittaa heidän lisääntymistään.

Toi oli ihan paras toi "avioliitto on löydetty asia" ja sen vertaaminen fysiikan lakeihin!



Mutta asiaan: avioliitosta olen vakaasti sitä mieltä, että ihan perverssiä hommaa, siis heteroavioliitto. Mistä sen tietää, etteivät laajenna taipumustaan homoihin tai eläimiin? Pitkään tätä olen pelännyt, kun avioituminen on ollut niin pitkään sallittua.



Eikös tällainen argumentti ole yhtä pätevä kuin se, että homoavioliitosta seuraa insestiavioliitto?

miksi se yhtäkkiä pitäisi hyväksyä ja antaa heille oikeuksia?muuttaa lakeja heidän takiaan?

voi herrajumala miten surkea, aivoton, ÄÄLIÖMÄINEN vuodatus se oli. Ja mikä pahinta, laumoittain vastaavia idiootteja lukee sen ja kuvittelee että vau, tosi hienoa. Vrt. tässä ketjussa esiin tulleet pointit, joissa todistetaan minkälaista sontaa tuo kirjoitus on.

miksi se yhtäkkiä pitäisi hyväksyä ja antaa heille oikeuksia?muuttaa lakeja heidän takiaan?

niin miksi yhtäkkiä pitäisi olla sitä mieltä että se on huono idea ja muuttaa lakeja kaulan katkomista vastustavien takia?

miksi se yhtäkkiä pitäisi hyväksyä ja antaa heille oikeuksia?muuttaa lakeja heidän takiaan?

niin miksi yhtäkkiä pitäisi olla sitä mieltä että se on huono idea ja muuttaa lakeja kaulan katkomista vastustavien takia?

Etkö pysty vastaamaan? onko kuolemantuomion langettaminen synti?

Miksi isyyttä tarvitsisi mitätöidä homomiehen vanhemmuudessa? Isiähän he ovat.

Nyt ymmärsit väärin, puhuin ylipäätään homoseksuaalisista liitoista; lesboparien vanhemmuutta ollaan useastikin puolusteltu sillä, ettei isää lähtökohtaisesti tarvita - eikä läsnäoleva isä ole mikään normi edes heteroperheissä. Naistutkimus suoltaa ulos tutkimustuloksia, joiden mukaan isyys ei ole niin tärkeää lapselle. Isyyttä on siis useastikin näiden keskusteluiden piirissä, ja näistä nousseina teemoina, kyseenalaistettu.

Biologinen vanhemmuus riittää lapselle vain syntymän hetkeen asti, sen jälkeen hän tarvitsee sosiaalisen vanhemman. Ilman biologista vanhempaa lapsi jää eloon ja voi kasvaa onnellisena ja tasapainoisena jos hänellä on sosiaalinen vanhempi (joka voi olla sama tai eri kuin biologinen). Ilman sosiaalista vanhempaa lapsi ei pitkälle pötki vaikka hänellä olisi molemmat biologiset mutta nämä eivät halua ottaa sosiaalisen vanhemman roolia hänen elämässään. Musta on melkoisen selvä asia, että lapsen alkuunsaattamisen ja synnyttämisen jälkeen se mikä merkkaa on se, miten lapsesta pidetään huolta joten en ymmärrä tätä biologisen vanhemmuuden romantisointia.

Ei se ole mitään romantisointia, vaan sille on olemassa ihan biologiset perusteet; eläinmaailmassakin poikanen / poikaset leimaantuvat emoonsa heti syntymän jälkeen, tuntevat tämän tuoksun ja ominaisliikkeet kohtuajoilta.

Äiti myös valmistautuu äitiyteen ja hoivaamiseen jo raskausaikana sekä synnytyksessä hormonitoimintansa ja vauvan läsnäolon (osa omaa kehoa) avulla. Mielestäni tämä ei ole mikään vähäpätöinen asia - toki lapsi jää henkiin, jos ainoastaan sosiaalinen vanhempi kasvattaa syntymästä eteenpäin, mutta ei se suinkaan ole ideaalitilanne.

Katso vaikka eläinmaailmaa, jossa eletään laumoissa - tavallisin kuvio lienee se, että niitä toisten pienokaisia sielläkin siedetään vähiten, mutta omat ovat tärkeitä + saavat osakseen hellää hoivaa. Me ihmiset emme ole sen kummallisempia - katso vaikka tältä palstalta aloituksia uusperhekuvioista ja isä-/äitipuolista ja mieti kantaasi sitten uudemman kerran.

Tämä ei nyt tarkoita sitä, etteikö toisenkin omaa voisi oppia rakastamaan ja haluta suojella - ei tietenkään, mutta ei biologista sidettä vanhemmuudessa voi noin vain sivuuttaa ja korvata sosiaalisella vanhemmuudella. Yhtään lasta ei ylipäätään olisi ilman biologista vanhemmuutta; lapsi tarvitsee aina yhden äidin ja yhden isän syntyäkseen, nykyajan "moderni" ihminen on vain keksinyt erottaa esimerkiksi sukusolut kantajastaan (iso virhe) ja siirtää ne kasvamaan jonkun toisen kroppaan.

Ideaalinen tilanne, mihin mun mielestä tulisi pyrkiä, on se, kun kaikki vanhemmuuden luontevat tasot yhdistyvät yhdeksi kokonaiseksi vanhemmuudeksi; biologinen, geneettinen ja sosiaalinen vanhemmuus - kulkevat käsi kädessä. Ja niin sen tulisi lähtökohtaisesti ollakin. (Poikkeukset ovat poikkeuksia - ei yleinen käytäntö).

nykyajan "moderni" ihminen on vain keksinyt erottaa esimerkiksi sukusolut kantajastaan (iso virhe)

hieman keskivertoa paremmin :). Näin luin tutkimuksesta - joka epäilemättä on väärin tutkittu :).

äidit voi lapsilleen tehdä niin ei se hormonitoiminta valitettavasti takaa yhtään mitään.



Äidin hormonitoiminnalla ja raskaudenaikaisilla tapahtumilla ei voi perustella sitä miksei lahjoitussoluja saisi käyttää koska äidin hormonitoimintaan ja sikiön raskaudenaikaisiin kokemuksiin ei vaikuta se että siittiö tuli spermapankista tms. eikä aviomieheltä. Ihan samalla tavalla se lesboäitikin valmistautuu raskauden aikana lapsensa syntymään.



Ei lahjoitussoluhoidot ole iso virhe vain siksi että sinä et tykkää niistä. Pitäisi olla jotain muitakin perusteluita kuin että minun mielestä vaan pitäisi olla näin.



Ainahan siittiö on äidille lahjoitussolu.

ja tarkoitushakuisesti vääristelty tietyn agendan edistämiseksi mutta mistäs tiedät ettei nämä biologian tutkimukset eläinten lisääntymisestä tai äidin ja vauvan leimaantumisesta ole? Jospa nekin on salaliitto jonka tarkoituksena on sitoa äidit kotiin ja pönkittää vanhaa kunnon vanhempien epätasa-arvoa.

Nyt ymmärsit väärin, puhuin ylipäätään homoseksuaalisista liitoista; lesboparien vanhemmuutta ollaan useastikin puolusteltu sillä, ettei isää lähtökohtaisesti tarvita - eikä läsnäoleva isä ole mikään normi edes heteroperheissä. Naistutkimus suoltaa ulos tutkimustuloksia, joiden mukaan isyys ei ole niin tärkeää lapselle. Isyyttä on siis useastikin näiden keskusteluiden piirissä, ja näistä nousseina teemoina, kyseenalaistettu.

Ei se ole mitään romantisointia, vaan sille on olemassa ihan biologiset perusteet; eläinmaailmassakin poikanen / poikaset leimaantuvat emoonsa heti syntymän jälkeen, tuntevat tämän tuoksun ja ominaisliikkeet kohtuajoilta.

Äiti myös valmistautuu äitiyteen ja hoivaamiseen jo raskausaikana sekä synnytyksessä hormonitoimintansa ja vauvan läsnäolon (osa omaa kehoa) avulla.

ei esim. kohdunvuokrauksesta vaikka sitä jossain aiemmissa viesteissä sivuttiinkin. Homoavioliitothan eivät automaattisesti muuta lapsi- ja huoltajuusasioissa muuta kuin sen, että perheen sisäinen adoptio tulee mahdollliseksi ja näin niiden lasten, jotka jo joka tapauksessa asuvat kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa asema parantuu, kun he saavat toisen juridisen vanhemman jonka kanssa saavat esim. jatkaa asumista jos biologinen vanhempi kuolee. Sinänsä itse en vastusta muitakaan homojen "keinoja" saada lapsia, adoptio tai luovutettujen sukusolujen käyttäminen on ollut mahdollista heteroille jo pitkään ja näin ollen sen pitäisi olla mahdollista myös homoille. Biologinen vanhemmuus on tärkeää, mutta aina kaikille se ei ole mahdollista ja tutkimukset osoittavat, että homojen lapset eivät kärsi sen enempää kuin heterojenkaan lapset. Toki asiat ovat aina hieman monimutkaisempiakin kuin mukana kuvioissa on itse homoparin lisäksi muitakin sivullisia, tässä tapauksessa lapsia, mutta nykytiedon valossa samaa sukupuolta olevien vanhempien kanssa kasvaminen ei vahingoita lasta enempää kuin eri sukupuolisen parinkaan kanssa. Mutta tämä on sitten jo toisen keskustelun paikka, ehkäpä tässä ketjussa voidaan pitäytyä homoliitoissa. terv. 137

Kiitos sinulle tästä. Itse olen homoliitto- ja homovanhemmuusvastainen osittain sen vuoksi, etten pidä niistä tavoista, joilla homovanhemmuutta on puolustettu. Itse arvotan biologisen vanhemmuuden, lapsen lähtökohtaisen oikeuden biologiseen äitiin ja isään (miel. saman katon alla) ja äidinrakkauden niin korkealle, että en ole valmis tekemään kompromisseja näistä. Ihmettelen myös sitä, miksi ei homovanhemmuutta ole voitu puolustaa pelkästään tutkimustuloksilla heidän lapsistaan? Miksi on otettu se tietoinen linja, että biologinen vanhemmuus kyseenalaistetaan ja laitetaan alisteiseksi sosiaaliselle vanhemmuudelle, isyyden merkitystä mitätöidään ja äidinrakkauden perustaa ei ajatella esimerkiksi homomiehen harjoittamassa vanhemmuudessa? Nämä seikat koen huolestuttaviksi. Olemme siis eri mieltä itse asiasta, mutta arvostan sitä, että otit aikaa sille, että todella harkitsit mielipidettäsi ja perustelit sen kunnolla. Kiitos. :)

Mielestäni näissä keskusteluissa homoliitoista ei voida pitäytyä vain itse homoliitoissa, sillä avioliittoon instituutiona liittyy vahvasti yhteiskunnassamme myös vanhemmuus.

Koska miespari tai naispari eivät voi saada lapsia keskenään; on heidän vanhemmuutensa aina enemmän tai vähemmän ns. keinotekoista (biologisessa mielessä).

Tästä seuraa se, että homovanhemmuuden läpi ajaminen yhteiskunnassamme on edellyttänyt näiden tärkeinä pitämieni perusarvojen alasajoa (joita sinulle jo aikaisemmissa viesteissäni luettelin) - ja se on se, missä kohden minulle tulee asiasta ongelma.

Jos tässä nyt todella olisi kyse vain ja ainoastaan puhtaasti homoavioliitoista (ei mistään muusta), niin hyväksyisin ne no questions asked. Mutta, kun kyse on niin paljosta muustakin. Avioliitosta instituutiona, lasten asemasta, näiden tärkeiden (vanhemmuuteen ja lapsen oikeuksiin liittyvien) arvojen kyseenalaistamisesta - näitä en voi kylkiäisenä hyväksyä, eikä niiden problematiikasta ole (mielestäni) julkisuudessa keskusteltu tarpeeksi.

Edelleen kiitän sinua ajatusten vaihdosta hyvässä hengessä. :)