Melko hyvä kirjoitus.. mitä voisi tapahtua jos sukupuolineutraali avioliitto hyväksyttäisiin

Toisen vanhemman vanhemmuus on väistämättä ei-biologista. Minä uskon, että biologinen vanhemmuus sitouttaa vanhempaa lapseensa enemmän.. noin niinkuin lähtökohtaisesti. Toki poikkeuksia tästäkin löytyy.

Onko sulla tästä mitään muuta todistetta kuin henkilökohtainen päähänpinttymä?

Ihan kauheeta.

Not mine.

Toisen vanhemman vanhemmuus on väistämättä ei-biologista. Minä uskon, että biologinen vanhemmuus sitouttaa vanhempaa lapseensa enemmän.. noin niinkuin lähtökohtaisesti. Toki poikkeuksia tästäkin löytyy.

Onko sulla tästä mitään muuta todistetta kuin henkilökohtainen päähänpinttymä?

Ajatteles nyt itseäsi; vanhempasi eroaisivat ja löytäisivät tahollansa uudet kumppanit, isäsi oli isäpuolesi. Pitäisitkö sinä yhteyttä em. eron jälkeen isäpuoleesi? Teille ei mitään biologista sidettä ole, eikä enää sitä sosiaalistakaan sidettä, kun olet aikuinen, ettekä asu saman katon alla (eikä myös enää äitisi).

Voitko rehellisesti sanoa, että tuossa tilanteessa jatkaisit ex-isäpuolesi tapaamista? Ja, jos jatkaisit, niin kuinka monta vuotta jaksaisit käydä keskustelemassa "hyvää päivää kirvesvartta" tyyppisiä keskusteluita ilman sen kummempaa "sukuvelvoitetta"?

Ajatteles nyt itseäsi; vanhempasi eroaisivat ja löytäisivät tahollansa uudet kumppanit, isäsi oli isäpuolesi. Pitäisitkö sinä yhteyttä em. eron jälkeen isäpuoleesi? Teille ei mitään biologista sidettä ole, eikä enää sitä sosiaalistakaan sidettä, kun olet aikuinen, ettekä asu saman katon alla (eikä myös enää äitisi). Voitko rehellisesti sanoa, että tuossa tilanteessa jatkaisit ex-isäpuolesi tapaamista? Ja, jos jatkaisit, niin kuinka monta vuotta jaksaisit käydä keskustelemassa "hyvää päivää kirvesvartta" tyyppisiä keskusteluita ilman sen kummempaa "sukuvelvoitetta"?

Ja sinä siis vertaat tätä tilannetta siihen että lapsi kasvaa hedelmöityshoidettujen vanhempien vatsassa ja on vauvasta asti oma lapsi :). Jep jep.

Kun on kerran todettu, että vauvasta asti sosiaalisen vanhemman kasvattamat lapset voivat selvitä hyvin ja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi jos olosuhteet ovat kasvulle suotuisat niin miten se biologisten vanhempien ja erityisesti äidin läsnäolo voi olla niin tärkeää?

Voisi herkästi kuvitella, että noin hiton tärkeän asian puuttumisesta seuraisi jotain olennaisia ongelmia mutta niitä tuntuu olevan aika vaikea löytää. Siis sellaisia jotka ovat liitettävissä puhtaasti siihen että biologinen tai geneettinen yhteys vanhempien ja lapsen välillä puuttuu eikä esim. siihen että lapsi on kokenut varhaislapsuudessaan hoitajan hyljeksintää tai pahoinpitelyitä, primaarihoitajan menetyksen ja vaihtumisen tai bioäiti tuhosi hänen terveyttään päihteillä raskausaikana tms. vaikeita asioita, jotka johtivat siihen, että hän ei voi olla biologisen perheensä kanssa.

Että lapsella olisi (noiden luettelemiesi asioiden lisäksi) lähtökohtainen oikeus omiin sukujuuriinsa ja omiin biologisiin vanhempiinsa.

Kohdun vuokraus on Suomessa laitonta, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Ja tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin, kun yhteiskunnan yleinen linjaus siirtyy homovanhemmuus myönteisemmäksi - kohta ollaankin tilanteessa, jossa kyseenalaistetaan juurikin sen biologisen äidin läsnäolo, jotta saadaan ajettu eteenpäin homoparin lapsen saannin agendaa.

Avioliittolaista olisi mielestäni hyvä muistaa, että miksi se on alun perin säädetty miehen ja naisen välille, ja ottaa (todella) myös huomioon se, että heteroavioliitot ovat perinteisesti olleet yhteiskuntamme tukipilari; sen piirissä kasvatetaan uudet yhteiskuntamme jäsenet, ja se sitouttaa vanhempia toisiinsa ja lapseen. Ja todellakin, jos sitä lähdetään muuttamaan, niin tulisiko samalla ottaa huomioon myös muut vähemmistöryhmien edustajat.

Yli 40 % lapsista syntyy nyt jo heteroavioliiton ulkopuolella ja ensimmäisistä lapsista yli puolet joten ei enää pidä paikkaansa että sen piirissä lapset kasvatetaan. Pitäisikö avoliiton lapsia alkaa taas syrjiä ja haukkua äpäriksi ja susipareja ja eroavia alkaa kivittää ettei tämä haitallinen yhteiskunnan peruspilarin heteroavioliiton rapautuminen jatkuisi?

Enemmän heterot itse musta avioliittoinstituutiota ovat romuttaneet kuin homot.

Enemmän heterot itse musta avioliittoinstituutiota ovat romuttaneet kuin homot.

Ajatteles nyt itseäsi; vanhempasi eroaisivat ja löytäisivät tahollansa uudet kumppanit, isäsi oli isäpuolesi. Pitäisitkö sinä yhteyttä em. eron jälkeen isäpuoleesi? Teille ei mitään biologista sidettä ole, eikä enää sitä sosiaalistakaan sidettä, kun olet aikuinen, ettekä asu saman katon alla (eikä myös enää äitisi). Voitko rehellisesti sanoa, että tuossa tilanteessa jatkaisit ex-isäpuolesi tapaamista? Ja, jos jatkaisit, niin kuinka monta vuotta jaksaisit käydä keskustelemassa "hyvää päivää kirvesvartta" tyyppisiä keskusteluita ilman sen kummempaa "sukuvelvoitetta"?

Ja sinä siis vertaat tätä tilannetta siihen että lapsi kasvaa hedelmöityshoidettujen vanhempien vatsassa ja on vauvasta asti oma lapsi :). Jep jep.

Onhan se äitikin voinut tavata tulevan isäpuolen jo esimerkiksi vauvan odotusaikana, tai silloin, kun lapsi oli ihan pieni taapero. Sama asia.

Onhan se äitikin voinut tavata tulevan isäpuolen jo esimerkiksi vauvan odotusaikana, tai silloin, kun lapsi oli ihan pieni taapero. Sama asia.

Eräs sukulaiseni on sijaisvanhempi ja heidän vanhin SIJAISLAPSI käy heillä edelleenkin säännnöisesti vaikka on jo itse parisuhteessa ja vaikka hän tuli perheeseen yläasteikäisenä.

Ihmiset on vihdoin tajuamassa, että jos ei ole mitään erityistä syytä syrjiä jotain ihmisryhmää tietyissä etuuksissa, niin heillä tulisi olla samat saavutetut etuudet kuin muillaki. Perusteeton eriarvoisuus on epäeettistä.

Se että perustellaan jotain epäoikeudenmukaisuutta ja sen jatkumista sillä että pelätään jotain ehkä kenties mahdollisesti tulevaa potentiaalista epäoikeudenmukaisuutta tai asioita jotka eivät ehkä ole epäoikeudenmukaisuutta vaan vain muutos entiseen on minusta väärin.

Ja myös tyhmää silloin kun em. asiat eivät ole looginen seuraus ensimmäisen epäoikeudenmukaisuuden poistamisesta niin kuin nyt vaikka kohdunvuokraus tai insestin ja pedofilian salliminen ei ole looginen seuraus homoliitoista.

Lakonisella tyylilläsi sitten todistit pointtini, yksi etuisuus johtaa toiseen. Seksuaalisen suuntautumisen suhteen ei saa syrjiä -> oikeus rekisteröidä parisuhde -> oikeus hedelmöityshoitoihin - ja nyt uusimpana oikeus avioliittoon ja adoptioon.

And the story goes on..

avioerotilanteissa joko isän halusta tai koska äiti estää. Elämä ei nyt vaan mene niin, että kaikki asiat voi varmistella.

Kun on kerran todettu, että vauvasta asti sosiaalisen vanhemman kasvattamat lapset voivat selvitä hyvin ja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi jos olosuhteet ovat kasvulle suotuisat niin miten se biologisten vanhempien ja erityisesti äidin läsnäolo voi olla niin tärkeää? Voisi herkästi kuvitella, että noin hiton tärkeän asian puuttumisesta seuraisi jotain olennaisia ongelmia mutta niitä tuntuu olevan aika vaikea löytää. Siis sellaisia jotka ovat liitettävissä puhtaasti siihen että biologinen tai geneettinen yhteys vanhempien ja lapsen välillä puuttuu eikä esim. siihen että lapsi on kokenut varhaislapsuudessaan hoitajan hyljeksintää tai pahoinpitelyitä, primaarihoitajan menetyksen ja vaihtumisen tai bioäiti tuhosi hänen terveyttään päihteillä raskausaikana tms. vaikeita asioita, jotka johtivat siihen, että hän ei voi olla biologisen perheensä kanssa.

Että lapsella olisi (noiden luettelemiesi asioiden lisäksi) lähtökohtainen oikeus omiin sukujuuriinsa ja omiin biologisiin vanhempiinsa. Kohdun vuokraus on Suomessa laitonta, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Ja tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin, kun yhteiskunnan yleinen linjaus siirtyy homovanhemmuus myönteisemmäksi - kohta ollaankin tilanteessa, jossa kyseenalaistetaan juurikin sen biologisen äidin läsnäolo, jotta saadaan ajettu eteenpäin homoparin lapsen saannin agendaa. Avioliittolaista olisi mielestäni hyvä muistaa, että miksi se on alun perin säädetty miehen ja naisen välille, ja ottaa (todella) myös huomioon se, että heteroavioliitot ovat perinteisesti olleet yhteiskuntamme tukipilari; sen piirissä kasvatetaan uudet yhteiskuntamme jäsenet, ja se sitouttaa vanhempia toisiinsa ja lapseen. Ja todellakin, jos sitä lähdetään muuttamaan, niin tulisiko samalla ottaa huomioon myös muut vähemmistöryhmien edustajat.

Yli 40 % lapsista syntyy nyt jo heteroavioliiton ulkopuolella ja ensimmäisistä lapsista yli puolet joten ei enää pidä paikkaansa että sen piirissä lapset kasvatetaan. Pitäisikö avoliiton lapsia alkaa taas syrjiä ja haukkua äpäriksi ja susipareja ja eroavia alkaa kivittää ettei tämä haitallinen yhteiskunnan peruspilarin heteroavioliiton rapautuminen jatkuisi? Enemmän heterot itse musta avioliittoinstituutiota ovat romuttaneet kuin homot.

Kun kukaan ei elä missään kuplassa - meihin vaikuttavat niin monet muutkin asiat. Ei nämä asiat ole pelkkää kylmää faktaa paperilla, vaan mukana on myös ne tunteet. Käsitys oikeasta ja väärästä. Keskustelu on arvolatautunutta, halusimme sitä tai emme - siksi uskontokin on ollut keskusteluissa niin vahvasti mukana.

Sanoinkin tuolla jo aikaisemmin, että mulle esimerkiksi äidinrakkaus on arvo sinänsä (eli sillä on mulle tunneperäistä, hyvin tärkeää merkitystä). Se on pyhä siinä mielessä, että en lähde kyseenalaistamaan sitä

avioerotilanteissa joko isän halusta tai koska äiti estää. Elämä ei nyt vaan mene niin, että kaikki asiat voi varmistella.

Nyt niistä ollaan ajamassa läpi lainsäädännön tasolla hyväksyttyä käytäntöä. Siinä on eroa.

Sanoinkin tuolla jo aikaisemmin, että mulle esimerkiksi äidinrakkaus on arvo sinänsä (eli sillä on mulle tunneperäistä, hyvin tärkeää merkitystä). Se on pyhä siinä mielessä, että en lähde kyseenalaistamaan sitä

Luitko tuon jutun missä nainen heitti lapsensa sillalta koska pelkästi paholaisen vievän heidät. Siinä sulle äidinrakkautta. Mistä ihmeestä olet kehitellyt itsellesi noin perin epärealistisen kuvan äidinrakkaudsta? Hyvin suuri osa äideistä ei ole ensinnäkään kykeneväinen kunnolliseen vanhemmuuteen, koska ovat itse lapsena niin pahasti vaurioituneet. Tässä sun äidinrakkaushöpinässä ei ole oikeasti päätä eikä häntää. Suosittelen perehtymään vaikka kiintymyssuhteen alkeisiin ja mitä kaikkea siinä voi mennä pieleen. Biologia ei siinä takaa yhtään mitään!

isän isä oli kuollut ja tämä äitipuoli tuli kuvioihinkin vasta isän ollessa aikuinen.

Jos kontakti säilyy niin on sosiaalinen sidekin edelleen olemassa, ja on se yhteisten vuosien aikana kertynyt suhde kaikkine vaikutuksineen kuitenkin yhä näiden ihmisten psyykessä vaikkeivät tapaisikaan.

Jos keskustelut ovat hyvää päivää kirvesvartta eikä mitään sanottavaa löydy niin todennäköisesti tapaamiset harvenevat biologisten vanhempien kanssakin. Joskus ne harvenevat sen takia, että biologista vanhempaa ei nappaa tavata lapsiaan.

Että ei tässäkään asiassa isäpuolet ole ainoita joiden tapaamiset voi jäädä vähiin. Se mikä tässä vaikuttaa on se että jos isäpuolella ei ole jotain juridista sidettä niin sitten ei ole tapaamisoikeutta puolin ja toisin ja eron jälkeen biovanhemman ei ole pakko näitä tapaamisia edistää vaikka molemmat, lapsi ja isä/äitipuoli haluais.

Ajatteles nyt itseäsi; vanhempasi eroaisivat ja löytäisivät tahollansa uudet kumppanit, isäsi oli isäpuolesi. Pitäisitkö sinä yhteyttä em. eron jälkeen isäpuoleesi? Teille ei mitään biologista sidettä ole, eikä enää sitä sosiaalistakaan sidettä, kun olet aikuinen, ettekä asu saman katon alla (eikä myös enää äitisi).

Voitko rehellisesti sanoa, että tuossa tilanteessa jatkaisit ex-isäpuolesi tapaamista? Ja, jos jatkaisit, niin kuinka monta vuotta jaksaisit käydä keskustelemassa "hyvää päivää kirvesvartta" tyyppisiä keskusteluita ilman sen kummempaa "sukuvelvoitetta"?

osoitetaan että näillä päässäsi kehittelemillä kauhukuvilla on mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Jatketaan sitten keskutelua.

Kun on kerran todettu, että vauvasta asti sosiaalisen vanhemman kasvattamat lapset voivat selvitä hyvin ja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi jos olosuhteet ovat kasvulle suotuisat niin miten se biologisten vanhempien ja erityisesti äidin läsnäolo voi olla niin tärkeää? Voisi herkästi kuvitella, että noin hiton tärkeän asian puuttumisesta seuraisi jotain olennaisia ongelmia mutta niitä tuntuu olevan aika vaikea löytää. Siis sellaisia jotka ovat liitettävissä puhtaasti siihen että biologinen tai geneettinen yhteys vanhempien ja lapsen välillä puuttuu eikä esim. siihen että lapsi on kokenut varhaislapsuudessaan hoitajan hyljeksintää tai pahoinpitelyitä, primaarihoitajan menetyksen ja vaihtumisen tai bioäiti tuhosi hänen terveyttään päihteillä raskausaikana tms. vaikeita asioita, jotka johtivat siihen, että hän ei voi olla biologisen perheensä kanssa.

Että lapsella olisi (noiden luettelemiesi asioiden lisäksi) lähtökohtainen oikeus omiin sukujuuriinsa ja omiin biologisiin vanhempiinsa. Kohdun vuokraus on Suomessa laitonta, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Ja tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin, kun yhteiskunnan yleinen linjaus siirtyy homovanhemmuus myönteisemmäksi - kohta ollaankin tilanteessa, jossa kyseenalaistetaan juurikin sen biologisen äidin läsnäolo, jotta saadaan ajettu eteenpäin homoparin lapsen saannin agendaa. Avioliittolaista olisi mielestäni hyvä muistaa, että miksi se on alun perin säädetty miehen ja naisen välille, ja ottaa (todella) myös huomioon se, että heteroavioliitot ovat perinteisesti olleet yhteiskuntamme tukipilari; sen piirissä kasvatetaan uudet yhteiskuntamme jäsenet, ja se sitouttaa vanhempia toisiinsa ja lapseen. Ja todellakin, jos sitä lähdetään muuttamaan, niin tulisiko samalla ottaa huomioon myös muut vähemmistöryhmien edustajat.

Yli 40 % lapsista syntyy nyt jo heteroavioliiton ulkopuolella ja ensimmäisistä lapsista yli puolet joten ei enää pidä paikkaansa että sen piirissä lapset kasvatetaan. Pitäisikö avoliiton lapsia alkaa taas syrjiä ja haukkua äpäriksi ja susipareja ja eroavia alkaa kivittää ettei tämä haitallinen yhteiskunnan peruspilarin heteroavioliiton rapautuminen jatkuisi? Enemmän heterot itse musta avioliittoinstituutiota ovat romuttaneet kuin homot.

Kun kukaan ei elä missään kuplassa - meihin vaikuttavat niin monet muutkin asiat. Ei nämä asiat ole pelkkää kylmää faktaa paperilla, vaan mukana on myös ne tunteet. Käsitys oikeasta ja väärästä. Keskustelu on arvolatautunutta, halusimme sitä tai emme - siksi uskontokin on ollut keskusteluissa niin vahvasti mukana.

Sanoinkin tuolla jo aikaisemmin, että mulle esimerkiksi äidinrakkaus on arvo sinänsä (eli sillä on mulle tunneperäistä, hyvin tärkeää merkitystä). Se on pyhä siinä mielessä, että en lähde kyseenalaistamaan sitä

Olemmeko siis samaa mieltä siitä, että äidinrakkaus on tunnepohjalta uskonnon tavoin pyhä mutta sen puuttuminen ei näy oikein missään jos lapsi saa kuitenkin rakkautta syntymästään asti?

Sanoinkin tuolla jo aikaisemmin, että mulle esimerkiksi äidinrakkaus on arvo sinänsä (eli sillä on mulle tunneperäistä, hyvin tärkeää merkitystä). Se on pyhä siinä mielessä, että en lähde kyseenalaistamaan sitä

Luitko tuon jutun missä nainen heitti lapsensa sillalta koska pelkästi paholaisen vievän heidät. Siinä sulle äidinrakkautta. Mistä ihmeestä olet kehitellyt itsellesi noin perin epärealistisen kuvan äidinrakkaudsta? Hyvin suuri osa äideistä ei ole ensinnäkään kykeneväinen kunnolliseen vanhemmuuteen, koska ovat itse lapsena niin pahasti vaurioituneet. Tässä sun äidinrakkaushöpinässä ei ole oikeasti päätä eikä häntää. Suosittelen perehtymään vaikka kiintymyssuhteen alkeisiin ja mitä kaikkea siinä voi mennä pieleen. Biologia ei siinä takaa yhtään mitään!

Että kaikki äidit eivät ole kykeneväisiä "kunnolliseen vanhemmuuteen", koska ovat itse pieninä niin pahasti vaurioitunet - pitää paikkaansa, jotta osaa rakastaa omaa lastaan, on tärkeää, että on myös itse saanut osakseen tätä rakkautta. Mutta silloin, kun se toimii, se on kaunis asia.

Mielestäni tosiseikka siitä, etteivät kaikki biologiset äidit onnistu luomaan lujaa kiintymyssuhdetta pieneen vauvaansa / lapseensa ei ole syy sille, että kaikenlainen vanhemmuus tulisi nyt vapauttaa, kun kerran ollaan todettu, että biologinen äitikin voi olla "paska" (termi, jota tuolla aiemmin joku kuvainnollisesti jo käytti) - mielestäni sen pitäisi johtaa siihen, että yhteiskunnassa mietittäisiin keinoja siihen, miten näitä biologisia äitejä voitaisiin tukea paremmin, jotta varhainen kiintymyssuhde olisi mahdollinen. Liittyy myös raskauden aikaisiin mielikuviin tulevasta vauvasta ja arjesta, sekä itse synnytykseen + varhaiseen lapsivuodeaikaan jne.

Edelleen hyvin tärkeä, ja vaalimisen arvoinen asia. ?

avioerotilanteissa joko isän halusta tai koska äiti estää. Elämä ei nyt vaan mene niin, että kaikki asiat voi varmistella.

Nyt niistä ollaan ajamassa läpi lainsäädännön tasolla hyväksyttyä käytäntöä. Siinä on eroa.

Nyt on puhe homoliitoista, ihan eri asia.

Siksi toisekseen se on jo kauan ollut hyväksytty käytäntö, että lasten kontakti biovanhempiinsa voi katketa. Adoptio on ollut Suomessa sallittua jo ties kuinka kauan, ja yhteiskunta on todennut että joissain tapauksissa se on jopa toivottavaa, että biovanhemmat pidetään pois pilaamasta lastensa elämää sillä huostaanotot vain lisääntyvät. Lahjoitussoluhoidotkin ovat ihan laillisia olleet jo tovin.

Ei tässä nyt mitään radikaalia uutta ole tulossa.

Kun on kerran todettu, että vauvasta asti sosiaalisen vanhemman kasvattamat lapset voivat selvitä hyvin ja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi jos olosuhteet ovat kasvulle suotuisat niin miten se biologisten vanhempien ja erityisesti äidin läsnäolo voi olla niin tärkeää? Voisi herkästi kuvitella, että noin hiton tärkeän asian puuttumisesta seuraisi jotain olennaisia ongelmia mutta niitä tuntuu olevan aika vaikea löytää. Siis sellaisia jotka ovat liitettävissä puhtaasti siihen että biologinen tai geneettinen yhteys vanhempien ja lapsen välillä puuttuu eikä esim. siihen että lapsi on kokenut varhaislapsuudessaan hoitajan hyljeksintää tai pahoinpitelyitä, primaarihoitajan menetyksen ja vaihtumisen tai bioäiti tuhosi hänen terveyttään päihteillä raskausaikana tms. vaikeita asioita, jotka johtivat siihen, että hän ei voi olla biologisen perheensä kanssa.

Että lapsella olisi (noiden luettelemiesi asioiden lisäksi) lähtökohtainen oikeus omiin sukujuuriinsa ja omiin biologisiin vanhempiinsa. Kohdun vuokraus on Suomessa laitonta, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Ja tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin, kun yhteiskunnan yleinen linjaus siirtyy homovanhemmuus myönteisemmäksi - kohta ollaankin tilanteessa, jossa kyseenalaistetaan juurikin sen biologisen äidin läsnäolo, jotta saadaan ajettu eteenpäin homoparin lapsen saannin agendaa. Avioliittolaista olisi mielestäni hyvä muistaa, että miksi se on alun perin säädetty miehen ja naisen välille, ja ottaa (todella) myös huomioon se, että heteroavioliitot ovat perinteisesti olleet yhteiskuntamme tukipilari; sen piirissä kasvatetaan uudet yhteiskuntamme jäsenet, ja se sitouttaa vanhempia toisiinsa ja lapseen. Ja todellakin, jos sitä lähdetään muuttamaan, niin tulisiko samalla ottaa huomioon myös muut vähemmistöryhmien edustajat.

Yli 40 % lapsista syntyy nyt jo heteroavioliiton ulkopuolella ja ensimmäisistä lapsista yli puolet joten ei enää pidä paikkaansa että sen piirissä lapset kasvatetaan. Pitäisikö avoliiton lapsia alkaa taas syrjiä ja haukkua äpäriksi ja susipareja ja eroavia alkaa kivittää ettei tämä haitallinen yhteiskunnan peruspilarin heteroavioliiton rapautuminen jatkuisi? Enemmän heterot itse musta avioliittoinstituutiota ovat romuttaneet kuin homot.

Kun kukaan ei elä missään kuplassa - meihin vaikuttavat niin monet muutkin asiat. Ei nämä asiat ole pelkkää kylmää faktaa paperilla, vaan mukana on myös ne tunteet. Käsitys oikeasta ja väärästä. Keskustelu on arvolatautunutta, halusimme sitä tai emme - siksi uskontokin on ollut keskusteluissa niin vahvasti mukana. Sanoinkin tuolla jo aikaisemmin, että mulle esimerkiksi äidinrakkaus on arvo sinänsä (eli sillä on mulle tunneperäistä, hyvin tärkeää merkitystä). Se on pyhä siinä mielessä, että en lähde kyseenalaistamaan sitä

Olemmeko siis samaa mieltä siitä, että äidinrakkaus on tunnepohjalta uskonnon tavoin pyhä mutta sen puuttuminen ei näy oikein missään jos lapsi saa kuitenkin rakkautta syntymästään asti?

Kyllä uskon, että jollakin lailla ja jollakin tasolla se vaikuttaa lapseen - mutta miten, sitä lienee mahdotonta havaita / eritellä / tutkia.

Ehkä juuri sellaisena, että ei itsekään usko aikuisena biologisen äidinrakkauden voimaan, jos siitä on jäänyt paitsi lapsena. Tai ahdistuu itse äidiksi tultuaan, kun huomaa, miten suuria tunteita se pieni nyytti itsessä herättää..?

On tärkeää luoda käytäntöjä varhaiseen puuttumiseen ja vuorovaikutuksen tukemiseen, jotta vältyttäisiin tragedioilta.

Mutta se ei mielestäni edellytä homojen syrjimistä tai sosiaalisen vanhemmuuden väheksymistä millään tavalla.

Mielestäni tosiseikka siitä, etteivät kaikki biologiset äidit onnistu luomaan lujaa kiintymyssuhdetta pieneen vauvaansa / lapseensa ei ole syy sille, että kaikenlainen vanhemmuus tulisi nyt vapauttaa, kun kerran ollaan todettu, että biologinen äitikin voi olla "paska" (termi, jota tuolla aiemmin joku kuvainnollisesti jo käytti) - mielestäni sen pitäisi johtaa siihen, että yhteiskunnassa mietittäisiin keinoja siihen, miten näitä biologisia äitejä voitaisiin tukea paremmin, jotta varhainen kiintymyssuhde olisi mahdollinen. Liittyy myös raskauden aikaisiin mielikuviin tulevasta vauvasta ja arjesta, sekä itse synnytykseen + varhaiseen lapsivuodeaikaan jne.

Edelleen hyvin tärkeä, ja vaalimisen arvoinen asia. ?