Heinävauvat 2011

AJ: Mehän voidaan sitten sopia treffit tuonne synnärille ;) Minä jo tuolla kuumeilupuolella olin vähällä kysellä, että mistäköhän päin olet, kun "säätiedotteesi" natsasivat niin hyvin meidänkin säätiloihin.

Eipä mulla ollut mitään aavistusta kahdesta, ei. Oireita ei ainakaan (vielä) ole ns. kahden edestä, niinkuin monet tuplia odottavista ovat sanoneet. Olin niin pessimistinen, että onko edes mitään elämää siellä, kun olen mielestäni kuitenkin kohtuu helpolla päässyt tässä alkuraskaudessa. Toivon kyllä hartaasti että jatkaisivat kasvuaan, ensi viikolla ollaan siinäkin asiassa viisaampia.

Ja tää maha! Tää on ISO, oikeasti. Mies muuten vitsailikin, kun sanoin että on kuin kivi tuolla alamahassa, tai kaksikin (kun oli niin kova painontunne) hän tokaisi että jospa siellä on kaksi. Sitten vaan naurettiin koko ajatukselle. Ei meillä kummallakaan ole suvussa kaksosia.

Arvatkaa vaan nauroiko mies eilen, kun soitin heti ultran jälkeen (yksityisellä kävin, ei täällä saa ultraa kunnalliselta, jos ei oo oikea hätä)! :D :D



Kuvotus jatkuu ja pissattaa mennen, tullen ja palatessa. Suolanen maistuu ja kivennäisvedet.



Kuka meistä osais laittaa uutta pinoa pystyyn. Ja jokaisen tiedot siihen?



Rubiini rv6+ ?, kolmatta odottaa (tai kolmatta+neljättä :D )

Netti tuntuu olevan pullollaan vinkkejä raskauden ja liikunnan yhdistämisestä. Ja niitä onkin tullut luettua, ehkäpä vähän liikaakin.



Sykerajaksi monissa lähtissä sanotaan 140. Se vain mun kohdalla on tosi alhainen, siis jos kunnolla painaa menemään jumpassa tai lenkillä niin tuo raja tulee tosi nopsaa vastaan. Eli pitäisi ilmeisesti oikeesti jo höllätä vauhtia.



Vatsalihasten treenauksesta on kanssa kovin monta erilaista mielipidettä. Osa lopettaa suorien vatsalihasten tekemisen heti ja tekee vain syviä ja vinoja. Tämä lienee viisasta, oletan. Näin ainakin yritän mennä.



Vielä ainakin energiaa riittää aamuiseen 6.04 herätykseen salille menemiseen ennen töitä. Saas nähdä vaan kuinka kauan, etova olo kun jo vähän tullut kuvioihin mukaan.

Mulla menee aina ne pienimmätkin innot mihinkään liikunnalliseen samantien. Vaikka esikoisen kanssa olinkin hyväkuntoinen, en oikein alkuraskaudessa jaksanut kävelläkään, paitsi hampaat irvessä. Tokassa laski hemoglobiinikin sen verran reilusti, että hengästytti todella paljon.



Raskauksien jälkeen olen ollut ihan ylipirteä ja melkein "maaninen", eli sitten olisi tarmoa vaikka mihin, kun vain vauvalta pääsisi ;)

Voi huoh miten välillä voi iskeä hillitön turvotus ja varsinkin iltaa kohden kunnon jytkypallo tuo vatsa. :D Ja vessassa saa juosta vaikka ei suuresti hätä olisi niin se tunne on.



Ja suolakurkkuja ja vissyä, mmmmm.. :D



Mites teillä muilla? Minulla ollut kerran päivässä tai vähän harvemmin semmonen muutaman minuutin mittainen alavatsajomotus, ei mitenkään viiltävä tai pistävä, vaan semmoinen menkkamainen jomotus, sitten se menee ohi. Joskus kävellessä kiristää tuosta vas ja oik puolelta alavatsaa.



Lääkäri sitten tänään soitteli ja astmalääkkeet menee vaihtoon, hoitavassa astmalääkkeessä on jotain ei niin tutkittua ainetta että näki parhaaksi vaihtaa tutkitumpaan ja turvalliseen.

Onko muita astman kanssa raskaana olevia?



Itse meinasin tuossa kahden viikon päähän varata varhaisultraa, varmaan huomenna jos saisi aikasiksi tuohon yksityiselle puolelle, onko suosituksia tänne Kuopion suunnalle? :)



Diu Dau

HennaN, mikä on vointisi nykyään? Kirjoittelit jokin aika sitten niistä kovista yöllisistä vatsakivuista. Heräsin itse viime yönä siihen, että koski alavatsaa niin älyttömän kovin, että herätin miehenkin. Myös pahoinvointi iski samassa rytäkässä ja hain vadin sängyn viereen (en onneksi oksentanut). Matkalla meinasin pyörtyä vessaan, joten hieno yö. Nyt päivällä oon vahtinut olojani vielä tarkemmin ja jännännyt, että onko oireet vähentyneet. Välillä suuntaan, välillä toiseen. Ei auta kai kun odottaa.



Syytän tästä vaan ja ainoastaan itseäni, sillä kävin eilen Zumbassa ja vaikka kuinka koitti ottaa rennosti, niin taatusti on tuo Inksutuksen mainitsema sykeraja 140 paukkunut. :(( Voi olla, että jätän koko zumban nyt hetkeksi tauolle.



Tänään pitää sitten joogassa ottaa selkeästi iisimmin! Käyn astangassa kerran viikossa ja puhuin jo vauvautumisyrityksen alettua ohjaajan kanssa siitä, mitä voi ja mitä ei voi tehdä (toisten mukaan kun koko jooga pitäisi unohtaa ekan kolmanneksen ajaksi). Hänen neuvojensa mukaan omien tuntemusten mukaan pitää keventää ja ne asanat, joissa kantapää tulee vatsaa vasten tulee jättää välistä. Tämä siis vinkiksi muillekin, jos joogan harrastajia löytyy porukasta. :)



Nutrinimax, huomaan kanssa, että jo portaissa hengästyy vietävästi! :( Mittaavatko ne neuvolassa Hb:n?



DiuDau, täällä mieliteoiksi nousseet pasta ja vaaleat leivät. Erikoista sinänsä, että normaalisti ruokavalioon kuuluvat viljatuotteista vaan täysjyvät, runsaskuituiset ja ruisleivät. :D Ja erikoista sekin, että nyt se vaaleakin leipä tökkäs. Mandariineja vedän parin tunnin välein iskevään heikotukseen ja suolakurkutkin kyllä houkuttelis... Mikä oudointa (ja ihaninta) makea ei maistu!!



Ja nuo menkkamaiset jomotukset on kans miulla päivittäisiä! Ne jotenkin lohduttaakin nyt, kun oireita taas kyttää. Tulee semmonen olo, että kyllä se kohtu siellä kasvaa! Samoin turvotus on tuttua, välillä tulee olo, ettei tätä mahaa kyllä kauaa enää peitellä :D



Tätäkö tuleva vanhemmuus on? Oon ylihuolehtivainen äiti jo tälle pikkuruiselle masuasukille, kamala ajatella mitä oon sille pikkumurulle, kun se vihdoin syntyy. ;)

Juuri kun onnistuin karkoittamaan kaikki raskauteen liittyvät peikot(lähinnä nopean tahdin takia) ja iloitsemaan ihan täysillä ajatuksesta....



Tein tänään uuden testin, kun halusin vielä varmistua asiasta. Ei plussaa, ei haamua, ei mitään.

Tein siis uuden testin, koska ekan testin lukemisessa meni varmaan aika vähän yli, kuitenkin katsoin sitä alle 15 min päästä ja viiva oli ihan selkeä plussa ei edes mikään haamu.

Oonkohan tyhmänä lukenut ekan testin liian myöhään, saanut keskenmenon vai johtuuko(toivottavasti)vain testien herkkyydestä. Eka testi oli FirstSignal ja tämä tän päiväinen nega oli Pregcheck. Molemmat tein samaan aikaan päivästä.





Näinkö lyhyeen se onni loppui?

Voi vitsit, Nirsku :) Mahtis homma, jos oltais yhtä aikaa synnärillä :) Oisit vaan kysyny, että mistä oon, ko ei sitä tuu useinkaan sanottua näissä pinoissa, ellei sitä joku vartavasten kysy. Missä sie asustelet? Ite täällä rajalla, Tornio-Haaparannassa.



Rubiini: Onko teillä suvuissa kaksostaipumusta? Ite kuulin tossa vasta, että serkkutyttöni odottaa kaksosia eikä meän suvussa niitä ole. Ja mie voin kyhätä uuden kuukausipinon pystyyn ja alkuun meän tiedot, mutta ootellaanko ensin, että tohon esittelypinoon tulee enemmän porukkaa, nii vaihetaan sitten? :)



DiuDau: Mulla on melko oireeton olo tällä hetkellä - väsy on ainoa, joka vaivaa. Tuntuu ainakin vielä tällä hetkellä, etten ees oiskaan raskaana, ko oon vielä näin vähällä selvinnyt. Etominenkin on kadonnut, mutta hajuaisti todella terävöitynyt. Ja lievää menkkajomotusta täälläkin. Kerkeää kyllä tulla vielä noi oireilut, siitä oon satavarma :)



Miij: Ihanaa toi sun mietintä, millaista onkaan sitten, ko vauva on syntynyt :) Se rakkaus suorastaan räjäyttää tajunnan, on se niin mahtavaa saaha pieni vatsan päälle synnytyksessä. Äitinä olo on kuin leijonaemona olemista, suojelunhalu on valtaisaa.



Tänne ei ihmeitä, oottelen vaan päivien kulumista, että pääsen siihen varhaisultraan - sen verta pientä on tää oireilu ja kyllähän se välistä iskee takaraivoon, että onko kaikki ok. Eiköhän...

Voi vitsit, Nirsku :) Mahtis homma, jos oltais yhtä aikaa synnärillä :) Oisit vaan kysyny, että mistä oon, ko ei sitä tuu useinkaan sanottua näissä pinoissa, ellei sitä joku vartavasten kysy. Missä sie asustelet?

Hippasen alempana :)

Tintti, miten ihmeessä nega?? Testaa vielä huomenna uudelleen, jos sulla on testejä. Olitko menossa ultraan alkuraskaudessa?



Meillä ei tosiaan ole suvussa kaksosia, ei mulla eikä miehen suvussa.



Raskaudesta me ei aiota kertoa kuin vasta np-ultran jälkeen. (voi olla että joulun aikaan kerrotaan tai sit ens vuoden puolella)

Np-ultrakuvaa taidettiin näyttää edellisen kerran kun vanhemmillemme kerrottiin. Anoppi oli hauska kun hän katsoi kuvaa ja sanoi että ompa pieni, ja oletti että esikoisen ultrakuva. Ei meinannut ymmärtää että tämä on uusi tulokas :) Saatiin moneen kertaan selittää että juu toinen lapsi olisi tulossa.

Voi Tintti, ompa todella outo juttu! Testaa ihmeessä uus testi ja tee vaikka Apteekin oma testi, nii on ainakin luotettava. Itellä ei oo kokemusta noista sun tekemien testien luotettavuudesta lainkaan, niin en osaa sanoa. Tsemppiä ja toivotaan, että se viiva tulee toisella testillä. Millä kiertopäivillä oot testannut ja mikä sun normi kiertosi on?



Rubiini: Mulla on ollu tapana lähettää luurin kautta kuva np-ultran kuvasta mun äitilleni, hih! Asuvat eri paikkakunnalla, ko ite. Ja nyt tosiaan menin isänpäivänä "juoruamaan" miehen isälle ja hänen avokilleen, tosin he olivat jo tietoisia, että vielä meille saisi yksi tulla.



Nirsku: Hmmm, tulee mieleen heti ensimmäisinä Keminmaa, Kemi tai Simo - osuinko oikeaan? :)

Tää on kamalaa!



Niiden toissaöisten vatsakipujen jälkeen olen tarkkaillut itseäni entistä enemmän (ja voi, että meninkin kuvittelemaan sen loppuvan positiiviseen testiin...). Palelu on vaihtunut siihen, että välillä on jo jopa kuuma! Ja jatkuva nälkä on vaihtunut siihen, ettei tee ruokaa mieli laisin.



Sanokaa nyt joku höperölle esikon odottajalle, että tää kaikki on ihan normaalia?



Aloin jo mielenrauhan kannalta miettiä sitä varhaisultraakin, josko sittenkin, jotta tietäisi onko masussa joku vielä kasvamassa vai ei. :( Pitää varmaan soittaa tänään neuvolaan, että pääseekö sitä kautta jos noita kipuja kerran oli.



Sain eilen hysteerisen itkukohtauksen siitä, että mies halusi katsoa jalkapalloa ja itse sain ensimmäistä kertaa sinä päivänä istua alas. Meidän piti paistaa lettuja ja toinen vaihtoi lennosta suunnitelmaa, hermothan siinä meni x). Painelin sit samoilla vauhdeilla nukkumaan, kello 20:30, kun normaalisti unta on turha odotella ennen klo 23. Tämä toisaalta puhuu hormonien voimasta ja koitan uskoa edelleen pienen voivan hyvin.



Tintti, peukutukset sen puolesta, että testissä olikin virhe. :(



Meillä tosiaan molempien vanhemmat ja miun pari ystävääni tietää. Loput saanee joululahjatiedotuksen, jos siis kaikki menee hyvin.



Jatkuvaa epätietoisuutta vihaten ja parempaa tätä päivää toivoen.

DiuDau: täällä toinen odottava astmaatikko. Juttelin raskautumisaatoksista astmalääkärilleni jo kesän kontrollissa ja hän silloin sanoi, että lääkkeiden puolesta asia ok, nämä sopivat raskaudenajan hoitoon. Painotti sitä, että pitää pitää itsestä huolta jotta pikkuisellakin olisi sitten kaikki hyvin. Eli astma tulee olla hyvässä tasapainossa, lääkkeitä ei missään nimessä saa lopettaa.



Eilinen juoksulenkki ei ollut kaikein mukavin. Masu krappaili, kertoi että otahan vähän iisimmin. Se juoksulenkki meni sitten osin kävellen. Tänä aamuna sitten kevyttä hölkkää ja se tuntui sopivan. Mutta kyllä sen tuntee että kroppa muuttuu, hengästyy ihan eri tavalla.



Mielitekoja tai yökötystä ei vielä pahemmin ilmassa. Masu kyl kovin painavan tuntuinen ja nukkuessa joutu vähän asentoa hakemaan. Paino oli jopa pudonnut sitten viime viikon. Mulla takana painonpudotus ja olen juuri päässyt normaalipainoisten joukkoon. Pikkasen huoletuttaa jos kamalasti tulee kiloja. Mutta toki vauva etusijalla, tietty. Kilot sit karsitaan raskauden jälkeen.



Mukavaa lumista torstaita kaikille.

Diudau: Tuo tekstisi noista muutaman minuutin kestävistä menkkajomotuksista olisi voinut olla mun kirjoittama. Aika monella muullakin täällä niitä näyttää olevan. Mulla ne alkoi heti plussauksen jälkeisenä yönä, välillä oli oikein rajujakin jomotuksia. Nyt viime päivinä nuo jomotukset ovat vähentyneet tai kokonaan loppuneet.. Ensin huolestuin siitä kivusta ja nyt olen huolissani sen loppumisesta. :(



Tintti: Uutisia? Ehkäpä se sun negatesti oli jotenkin viallinen, oletko tehnyt uutta? *peukutus*



AJ: Kiva, että meillä on sama LA. :) Tai ainakin nyt toistaiseksi, katsotaan sitten, mitä lääkärit meille sanoo.



ON: Oireeton on olo täällä. Olen kyllä ihan iloinen, ettei ole mitään pahoinvointia, mutta vähän hämmentää tämä täysin normaali olo. Olenkohan raskaana ollenkaan? No muutamia oireentynkiä sentään on, tissit on kipeät ja aina välillä tulee kamala nälkä. Eilen iski yllättäen närästys, piti oikein apteekista käydä hakemassa vähän rennietä. Tosi inhottava tunne kyllä se närästys, toivottavasti ei tule tavaksi. Posket hehkuu, onko se raskausoire? Ja kukas se olikaan, joka mainitsi makeanhimon katoamisesta? Mulla myös! Oikein ihmetyttää, ennen olisin syönyt suklaata vaikka kilokaupalla, nyt ei juuri yhtään tee mieli. Mutta hyvä vaan. :)



miij: Myös mulla on epävarmuutta siitä, onko mun mahassa mitään vauvaa. Kaikki oireitten vaihtelut kuuluu varmaan asiaan, mutta itsekin odotan esikoista, joten en tiedä mistään mitään. Tuntuu niin epätodelliselta. Koita kuitenkin olla stressaamatta, tässä vaiheessa vauvan olemassaoloon kun ei mitenkään voi itse vaikuttaa. Eli jos vauvaa ei olekaan, niin et olisi voinut tehdä mitään paremmin tai ylipäätään mitenkään auttaa sitä asiaa. Täytyy vaan odotella.



Ja alkuraskauden ultrasta: Olen myös harkinnut sellaiseen hakeutuvani. Eka ultra olis muuten varmaan vasta joulun jälkeen, enkä tahtoisi kertoa suvulle ennen kuin olen vauvan nähnyt. Me ei olla kerrottu vielä kelleen. Tahtoisin kertoa äidilleni ensimmäisenä, mutta hän on sellainen juorukello, että jos äidille kertoo, koko suku saa tietää yhdessä hujauksessa. Siispä koitan olla kertomatta. Jouluna kyllä viimeistään paljastetaan ja olisikin kiva, että sillon voisi näyttää vauvasta ultrakuvaakin. Joten mietin, voisiko yksityiselle mennä ultraan vasta vähän ennen joulua, kun rv olisi 8 tai 9? Silloin lapsessa olisi jotain nähtävääkin, kenties. :) Jos siis sinne asti päästään.. Toisaalta olis kiva nähdä sydämensyke jo aikaisemmin.



Ja ongelmia tuottaa myös seuraavan jakson täysi lukujärjestys. En tahtoisi olla tunnilta pois esim. neuvolakäynnin tai ultran takia (vaikka se kyllä hyvä syy onkin), joten mihinköhän väliin sellaisenkin tapaamisen sitten voisi tunkea?



Tämmöisiä pohdintoja tänään. Hyviä vointeja kaikille!

t. Aamupuuro 4+4

Ihan taidan omaa napaa nyt tuijottaa. Lukaisen kuulumisia, kuhan vähän työtahti hellittää.

Täällä taitanee huomenna vaihtua 5+0. Miten hitaasti aika kulkeekaan? Todella ärsyttävää, kuinka tämän jännityksen kestää?

Tosiaan ensimmäisestä raskausyrityksestä ja siihen liittyvästä keskenmenosta on kyllä semmoiset kammot, ettei uskalla mitään juhlistaa. Voiko olla onnekas nyt. Kyllä sitä varmaan vajoaa maan alle, jos tämäkin menee kesken. Välillä miettii onko mahassa mitään, kun ei millekkään tunnu. Kai siitä pitäisi vain onnekas olla, mutta kuten kerroin niin ei ole luottoa omaan ihteensä kyllä yhtään. Aikaisemmin siis raskaus oli keskeytynyt jotain 5+ ja kroppa piti raskautta vain yllä, kunnes tehtiin tyhjennys jotain 9 viikolla.

Voi, voi tätä valitusta. Mutta aikaa varhaisultraan on vielä niin kauan....

Huomasin, että Diu Daulla ja baballa on sitten sama synnäri kuin minulla :-)

Pienemmät lapset kaikki yhtäaikaa päikkäreillä, ihana hiljaisuus hetken talossa ;)



Miij: Elä ole lainkaan huolissasi, kyllä sun papuses siellä kyytissä on. Olot voi raskaana ollessa vaihdella mitä kummallisimmiksi eli just ei tee ruokaa mieli yhtään (sama täällä) tai sitten sitä pitää syyä, ko syöttöporsas, palelu muuttuu hikoiluksi (itellä usein nykyään kylmä, vaikka oon älytön lämminverinen-en käytä talvella ees kalsareita) tai muita oireita. Noi vatsan tuntemukset on aivan normaaleja, ko pieni siellä rakentaa itelleen pesää - kohtu kasvaa. Ja noi mielialan muutokset on NIIIIN tuttuja raskaanaollessa ja ne kyllä tulee, ko salama kirkkaalta taivaalta :D



Inksutus: Ootko pitkään pudottanut painoasi? Ja millä tyylillä? Ite oon vaihtanut ruokavalion reilut pari kk sitten vhh-ruokavaliolle ja mulla on kohta -10 kiloa rikki! Jes! Meinaan jatkaa samaan tyyliin näin raskausaikanakin, koska siitä ei oo mitään haittaa, ko on ylimääräset hiilarit veks.



Aamupuuro: Sama vika täällä Rahikaisella. Just tänään sanoin kaverilleni, että tuntuu, etten oo lainkaan raskaana, ko ei mitään isompia oireiluja ole. Mietin jo, että pitääkö uusia r-testi, mutta eiköhän 1 haamu ja 2 plussaa kerro raskaudesta :D



Nyt ehkä menossa 4+4 tai sitten 5+4. Pitkä aika oottaa ultraan pääsyä, mutta ei se muukaan auta, ko oottaa. Nyt taijan painua itekkin hetkeksi oikoseen, ko muksut vielä nukkuvat.

Koskahan raudan saisi aloittaa? Söin edellisissäkin raskauksissa, mutta mulla on muistikuva että th neuvoi aloittamaan vähän myöhemmin, mistähän moinen muistikuva ja miksi ei rautaa saisi aloitta heti. Mulla on eka neuvola vasta parin viikon päästä, jolloin hb selviää. Tämä väsymys on kauheeta! Ei meinaa piisata viikonloppu toipumiseen, töiden jälkeen pitäisi heti päästä pötkölleen. Tänään yllättävä vapaapäivä on kulunut lähinnä sängyssä, välillä olen käynyt syömässä.



Etovaa oloa on ollut reilun viikon. Jännä olo, kun oikeastaan ei tee mitään mieli, mutta olo on sellainen kuin olisi niin kova nälkä että tekee pahaa. Pakko sitten syödä koko ajan, muuten alkaa yököttää. Kaikki raikas sekä toisaalta suolainen ja rasvainen kunnon ruoka maistuu, makea on jäänyt, keksit saa jäädä kaappiin. Mä olen aina lihonut alkuraskaudessa heti viisi kiloa vaikka maha ei ole edes kasvanut. Nyt on muutenkin jo kymmenisen kiloa ylimääräistä kertynyt parissa vuodessa että ei enempää tarttisi tulla!



Lone rv 7+5

Eilen oli inhottavaa alavatsan särkyä oikeella alhaalla. Illalla tuli muutamat veriviirut paperiin, ei kuitenkaan siteeseen asti. Yölläkään ei tiputellut ja tänään taas pyyhittäessä tuhrua... Soittelin neuvolaan ja tollanen vielä menee, mutta jos kipu jatkuu tai alkaa lisää vuotamaan niin lääkärille heti sit... :(

Kumpa pikkuinen pysyisi kyydissä. Kovin on onneton olo.

En tie näkyiskö ultrassa mitään ihmeellistä kun viikkojaj niin vähän kasassa, 5+5 vissiin, niin sykekään ei vielä välttämättä näy...

Kamalaa tällanen oottelu...



-Itkuinen J ja Tuittu

Lone: Mulle kerrottiin edellisessä raskaudessa kanssa, että rautaa ei saa aloittaa liian aikaisin. Piti sinnitellä matalilla, näyttää olleen eka neuvolassa 9+5 jo alhaalla ja vasta 20+5 olen aloittanut raudan. Syyksi sanottiin, että lisää pahoinvointia.



AJ: Tolla alueella, joo.



Alavatsan juilintoja on täälläkin ollut, aika voimakkaina tulevat, mutta kestävät hyvin lyhyen aikaa. Huonoa oloakin on, mutta en tiedä johtuuko tästä tilasta vai siitä, että on ollut pari päivää aikaa kytätä oireita. Mausteiset ja tuliset ruuat viehättävät. Syön itsekin vähän liikaa tällä hetkellä, kun olo on hivenen huono. Jotenkin siihen tulee aina mussutettua, vaikka tajuaa seuraukset. Painoa on joka raskaudessa tullut "kiitettävästi".