en ymmärrä miksi masentunut ei ITSE tee mitään hyvinvointinsa eteen - useimmiten

Miten selitätte nuo aikaisemmin mainitut masentuneet lapset? Entä synnytyksenjälkeisen masennuksen? Afrikkalaisten masennuksen?



Mitä ihmettä oikein tarvitaan, että avaatte silmänne? Eikö muu auta, kuin ihan omakohtainen kokemus depressiosta, vaikka en sitä toivo edes teille, vaikka niin pahan olon kirjoittelullanne aiheutattekin monelle.

YTHS:n sivuilta yksinkertaista tietoa masennustilojen eroista:



Lievässä masennuksessa ovat avuksi myös itsehoidot: joku tietää mielialansa kohenevan liikunnalla, toinen tuntee tarvitsevansa lepoa tai lisää valoa.



Keskivaikeassa masennuksessa oireet syvenevät ja toimintakyky huononee. Osa potilaista joutuu luopumaan työelämästä joksikin aikaa.



Noin puolet keskivaikeasta masennuksesta kärsivistä potilaista saa apua lääkehoidosta, mutta etukäteen ei voi tietää, ketä lääkehoito auttaa.Potilas saattaa hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta.



Vaikeassa masennuksessa masennusjakson keskimääräinen pituus on puoli vuotta.



Vaikeasti masentuneella potilaalla kyky tunnekokemuksiin ja empatiaan on lähes poissa. Koska masentunut ei enää pysty ajattelemaan, miltä toisesta tuntuisi esimerkiksi hänen kuolemansa, hän on suuressa itsemurhavaarassa.



Myös ajatustoiminnat ovat usein lamassa, eikä potilas pysty keskittymään eikä muistamaan asioita; hän saattaa esimerkiksi pelätä olevansa dementoitunut. Fyysiset tuntemukset kiusaavat: lihaksia polttaa tai raajat ovat niin raskaat, että niiden liikuttaminen tuntuu ylivoimaiselta.



TOISIN SANOEN: Te, jotka olette parantuneet liikunnalla ja oravilla, olette olleet korkeintaan lievästi masentuneita, tai sitten normaalilla tavalla alakuloisia.



Joku kysyi, miten ei huomaa itse lievää alakuloa- no, kun minä masennuin, olin siihen mennessä tavannut vain yhden masentuneen ihmisen, ja en teidän laillanne ymmärtänyt häntä ollenkaan. En siis osannut epäilläkään olevani masentunut, vaan ajattelin ahdistuneen tilani johtuvan ympäristöstäni, esimerkiksi asunnostani, ja muutinkin monta kertaa, myös ulkomaille, jossa sitten sairastuinkin parissa viikossa psykoottiseen masennukseen. Tätä ennen en tiennyt mistään psykiatrisista tiloista tai ongelmista yhtään mitään, minulla ei siis ollut itselleni edes käsitettä ahdistunut tai masentunut, kohdistin kaikki tuntemukseni ulkopuolelle, minusta esim. ihmiset näyttivät roboteilta eivätkä oikeilta ihmisiltä, ja pidin tätä ongelmanani, en jotakin termiä nimeltä masennus.

ja sinä olet levittelemässä sitä aivan väärässä asiayhteydessä. Tilanne on nyt kulta sen tyyppinen, että minä ole ollut masentunut, ja kuunnellut näitä tämänkaltaisia jorinoita silloinkin. Minä siis tiedän täsmälleen miltä tämän aivottoman lätinän kuuntelu tuntuu ja mitä se tekee masentuneelle. Enää en ole masentunut, en ole ollut sitä vuosiin, ja ajattelumallini on positiivinen ja energinen, siksipä minulla riittääkin energiaa osoittaa nämä sinun aivotuhnusi niille kuuluvaan karsinaan.

Idiootin sinusta tekeekin se, ettet ole ilmeisesti kuullut siitä, ettei toista voi onnistuneesti syyllistää, jos ei toinen osapuoli jo valmiiksi kanna sitä syyllisyyttä itsessään?! Meillä suomalaisilla tämä sisäänistutettu (irrationaalinen) syyllisyys ja häpeä ovat valitettavasti tosi yleisiä - vuosisatojen ketju kasvattamalla nujerrettuja sieluja. Wellcome to Finland. Edelleen - kuuntele itseäsi: "Näitä sinun paskajuttujasi", "sinä et nimittäin auta ketään tuolla läpälläsi", "idiootin sinusta tekee se, että kuvittelet auttavasi", "ei ton juttuja tarvii kuunnella, se on idiootti" jne. Onko sinun tapasi ajatella positiivinen? Toista kunnioittava? Jos kohtelet toista tuohon tapaan (ja olet tottunut niin aina tekemään) - tottakai saat vastineeksi samanlaista kohtelua, mikä taas puolestaan ruokkii sinussa sitä ajattelua, että "en ansaitsekaan parempaa kohtelua" ja, että "olen huono". Jos sulla on lapsia niin miten kohtelet heitä? Kehä jatkaa pyörimistään, jos ei siitä aktiivisesti murtaudu ulos - päätä itse toimia toisin.

Kyllä minä sen huomaan, että sinä olet itsekin joskus kärsinyt masennuksesta; jos ei tuolla ajattelumallilla (että kaikki on paskaa, muut vaan lätisee tota paskaa ja ovat idiootteja jne.) saa itseään masentumaan niin se se vasta ihme olisikin! Et taida siis itsekään (oikeastiko?) huomata tuota ajattelusi / kommunikointisi negatiivista kehää ja asennelatausta?? Luepas nyt vielä kaikki kirjoittamasi oikein ajatuksella - ja objektiivisesti, ajattele, että se on jonkun muun kirjoittamaa. Kuulostaako valoisalta ihmiseltä?

Tosin edistystäkin on meidän välillä jo tapahtunut; nyt olen muuttunut idiootista kullaksi - huima nousu ;D, hienoa! Juuri noin kultaseni!!

Mä ihan totta toivon että nää hemmetin masentuneiden neuvojat ja ihmettelijät sairastuis itse masennukseen! Siinäpä saisivat sitten kokeilla omia neuvojaan ja opetella elämään positiivisesti ja hymyillä ja olla niin onnellisia!!! Miksi pitää urputtaa ja valittaa jostain mistä ei itse tiedä hevon v***ua! Ei se kuulkaa ole niin helppoa. Masennus on sairaus joka vaatii lääkityksen, hoitoa, apua ym. Eikä takuulla se masennukseen sairastunut itse päätä, että hei mäpäs masennun nyt. Sairastun oikein kunnolla ja päätän maata seuraavan puoli vuotta vaan sängyn pohjalla. Eivät he takuulla nauti sairaudestaan ja tilanteestaan! Mutta eläkää te täydellistä elämäntyyliänne, rikkauksinenne ja iloinenne. Toivottavasti pilkka sattuu joskus omaan nilkkaan! Amen piste!

en kärsi kehämäisestä ajattelusta enkä muustakaan sielullisesta ongelmasta. ;D

Sinä sen sijaan kärsit kyvyttömyydestä nähdä tekojesi seurauksia. Ja idiotismista.

Aloittelet näitä paskaketjujasi kerran toisensa perään, ja niiden ainoa tarkoitus on saada sairasta nautintoa siitä, että joku loukkaantuu amatöörimäisistä, kömpelöistä ja lapsellisista ajatuksenkuljetuksistasi.

Millaisen ihmisen sen sinusta tekee?

Valitset henkisesti kaikkein puolustuskyvyttömimmän ihmisryhmän, ainoastaan siksi että sinusta on mukavaa ja mieltäsi hieman kiihottaa, kun joku näistä kärsivistä ihmisistä pahoittaa mielensä ja älähtää.

Mitä se meille sinusta kertoo?

Senkö, että olet ah! niin etevä ja näkemyksellinen sielunvisionääri? Minulle se kertoo että olet hyvin, hyvin, hyvin pieni ihminen - tai sitten vain niin tyhmä ettet edes ymmärrä mitä teet.

Kyllä minä sen huomaan, että sinä olet itsekin joskus kärsinyt masennuksesta; jos ei tuolla ajattelumallilla (että kaikki on paskaa, muut vaan lätisee tota paskaa ja ovat idiootteja jne.) saa itseään masentumaan niin se se vasta ihme olisikin! Et taida siis itsekään (oikeastiko?) huomata tuota ajattelusi / kommunikointisi negatiivista kehää ja asennelatausta?? Luepas nyt vielä kaikki kirjoittamasi oikein ajatuksella - ja objektiivisesti, ajattele, että se on jonkun muun kirjoittamaa. Kuulostaako valoisalta ihmiseltä?

Tosin edistystäkin on meidän välillä jo tapahtunut; nyt olen muuttunut idiootista kullaksi - huima nousu ;D, hienoa! Juuri noin kultaseni!!

Mä ihan totta toivon että nää hemmetin masentuneiden neuvojat ja ihmettelijät sairastuis itse masennukseen! Siinäpä saisivat sitten kokeilla omia neuvojaan ja opetella elämään positiivisesti ja hymyillä ja olla niin onnellisia!!! Miksi pitää urputtaa ja valittaa jostain mistä ei itse tiedä hevon v***ua! Ei se kuulkaa ole niin helppoa. Masennus on sairaus joka vaatii lääkityksen, hoitoa, apua ym. Eikä takuulla se masennukseen sairastunut itse päätä, että hei mäpäs masennun nyt. Sairastun oikein kunnolla ja päätän maata seuraavan puoli vuotta vaan sängyn pohjalla. Eivät he takuulla nauti sairaudestaan ja tilanteestaan! Mutta eläkää te täydellistä elämäntyyliänne, rikkauksinenne ja iloinenne. Toivottavasti pilkka sattuu joskus omaan nilkkaan! Amen piste!

Miksi te aina oletatte, ettei meillä toisin kommentoivilla ole omakohtaisia kokemuksia masentuneista / masennuksesta?

Oma äitini on ollut eriasteisesti masentunut lähes koko elinikäni, eli uskoisin tietäväni melko pitkälle, mistä siinä on kysymys - ja tottavie tiedän, millaista on ollut kasvaa masentuneen (itseensä täysin käpertyneen) äidin lapsena. Olen myös nyt aikuisena ymmärtänyt nämä äidin puolen suvussani vaikuttavat ajattelumallit ja huonommuuden sekä syyllisyyden tunteet, joita siirretään eteenpäin yhä uudelleen niin kauan kunnes kehä jossain vaiheessa katkaistaan.

Minulla on itselläni 3 lasta, ja olen niin päättänyt, että kehä katkeaa minuun. Olen yrittänyt saada äitiäni yhteisterapiaan kanssani keskustelemaan lapsuudestani useita kertoja (mm. juuri lastenlastensa parhaaksi - ja hänen auttamisekseen myös), mutta asia on jo ajatuksen taholla täysin kauhistus hänelle.

Pilkasta ei siis todellakaan ole minun kohdallani kysymys - enemmänkin siitä, että mua hirvittää (siis todella h i r v i t t ä ä) se, miten monta pienten lasten äitiä maassamme kärsii masennuksesta ja eri asteisista mt-ongelmista. Ja millaiset jäljet se jättää lapsiin. Itse selvisin pitkälti isäni, ja isän puolen sukuni, tyystin erilaisen mentaliteetin avulla (olen ehkä enemmän perinyt itselleni sen puolen luonnetta, ja omaksunut heidän ajattelumallejaan) + prosessoimalla vaikeaa lapsuuttani itseni kanssa läpi monia vuosia, todella työstämällä asiaa itseni kanssa.

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun, kun sanon, että kehä pitäisi pyrkiä katkaisemaan ajoissa.

t. Tämän ketjun kulta ja idiootti (en ap)

etpä näy tietävän silti, miltä tuntuu olla masentunut. Äitisi voi yksinkertaisesti olla vain negatiivisesti ajatteleva ihminen, joka toisinaan masentuu, ja kenties ajattelee negatiivisesti juuri siksi, että hänellä on masennusjaksoja. Jos sinun äitisi masennus johtuu hänen ajattelumalleistaan, niin ei se tarkoita, että kaikilla muilla olisi myös näin! Tätä et näytä tajuavan. Masennus ei johdu kaikilla ihmisillä samoista asioista. Mä itse ajattelin positiivisesti ja eteenpäinmenevästi hankalista asioista ennen masennustani.

koska äitisi ei ole koskaan ollut edes missään hoidossa asiantuntijoiden kanssa, niin et edes tiedä onko hänellä toistuva masennus vai esimerkiksi persoonallisuushäiriö tai jokin fyysinen sairaus. Kun masentunut sanoo negatiivisesti, että mistään ei ole mitään hyötyä, niin se tarkoittaa, että mikään ei paranna hänen oloaan tai tunnu miltään, ei sitä, että ko asia olisi yleensä ottaen hyödytön, joten ehkä et osaa tulkita äitisi negatiivisia mielipiteitä.

koska äitisi ei ole koskaan ollut edes missään hoidossa asiantuntijoiden kanssa, niin et edes tiedä onko hänellä toistuva masennus vai esimerkiksi persoonallisuushäiriö tai jokin fyysinen sairaus.

Mistä niin päättelet, ettei häntä olisi hoidettu / diagnosoitu? N. kymmenen vuotta sitten hänet diagnosoitiin ja lääkitys aloitettiin, kun hän menetti kyvyn nukkua (ts. nukahtaminen tuli todella vaikeaksi, ellei mahdottomaksi jopa), samalla hän aloitti terapian ja osallistui ryhmäterapiaan myös.

Kun masentunut sanoo negatiivisesti, että mistään ei ole mitään hyötyä, niin se tarkoittaa, että mikään ei paranna hänen oloaan tai tunnu miltään, ei sitä, että ko asia olisi yleensä ottaen hyödytön, joten ehkä et osaa tulkita äitisi negatiivisia mielipiteitä.

Äitini kohdalla kaikki lähti varmaan siitä, että saamalla ainoastaan tekojensa kautta hyväksyntää, hänestä tuli ylisuoriutuja - perfektionisti, joka piiskaa itseään yhä parempiin suorituksiin. Hän on ollut lähes koko elämäni niin sulkeutunut ja lukossa, ettei hän juurikaan keskustele kanssani mistään asioista - negatiivisen ajattelumallin huomaa siitä, miten kaikenlainen kasvatus on negaatioiden kautta toimivaa "älä nyt tee noin", "älä tee sillain" - koskaan ei sanallakaan mitään positiivista. Aivan samaa äidinäitini tekee äidilleni ja hänen sisaruksilleen. Oma äidinäitinikin oli alistettu lapsi oman äitinsä toimesta.

Ne kerrat, kun olen nähnyt äitini kokevan puhdasta iloa jostakin asiasta, ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa - ja nyt, kun itselleni kävi melko pahasti synnytyksessä (mistä syystä olen itse ollut melko alamaissa viime kuukausina), on ollut pelottava huomata, miten vasta nyt olen pääsemässä samalle tunnetasolla äitini kanssa, kun kärsin fyysistä tuskaa - ja hän käy omaa henkistä kamppailuaan läpi. Miksi emme voineet kohdata toisiamme vertaisina ilossa? Olisin niin toivonut sitä.

t. kulta & idiootti

sitten otsikossa väität ettei masentuneet tee ITSE mitään? Ihan itsehän äitisi niitä lääkkeitä syö ja käy terapiassa (tai kävi), tuskinpa se siellä tuppisuuna istui.

sitten otsikossa väität ettei masentuneet tee ITSE mitään? Ihan itsehän äitisi niitä lääkkeitä syö ja käy terapiassa (tai kävi), tuskinpa se siellä tuppisuuna istui.

Minä en ole tämän ketjun ap.

siis jotai vialla? Miten on mahdollista, että syvästi kehitysvammainen, joka oletettavasti ei kovin syvällisesti pohdi asioita, voi olla vaikeasti masentunut? Mitä hänen pitäisi tehdä itsensä kanssa?

Olen ollut pitkään masentunut, mutta jo paranemassa. Tiedän että olisi kaikkien kannalta parasta jos saisin itseni tapettua ja se olisi todella suuri ilo ja helpotus läheisilleni. Olen saamaton raukka ja itserakas ihminen kun en saa sitä tehtyä ja aloittajan viesti kuulostaa minusta siltä että hän syyllistää masentuneet kun eivät joko tajua piilotella masennustaan tarpeeksi hyvin tai eivät saa itseään tapettua muiden ihmisten täydellistä elämää pilaamasta. Minusta ap on vain erittäin ilkeä ja empatiakyvytön ihminen.