Lue keskustelun säännöt.
en ymmärrä miksi masentunut ei ITSE tee mitään hyvinvointinsa eteen - useimmiten
03.10.2010 |
tänä päivänä oletetaan ja odotetaan että JOKU MUU hänen ympärillä tekee jotain, tai että yhteiskunta tekee tai tukee. Kyllähän se raskasta on, (olen nähnyt joo), mutta ero nyt verr ennen on se että silloin oli PAKKO myös ITSE tehdä jotain. Tänä päivänä on ehkä liian helppoa saada kaikki valmiina eikä tartte itse tsempata. Pilleriaski kouraan ja sit odotetaan apua??!! Uskon myös että jos itse tekisi jotain ja huomaisi että pystyy siihen, olo helpottaisikin ehkä nopeammin. Nyt ollaan down paljon pitempään koska "enhän mä kuitenkaan pysty"....
Kommentit (173)
Eikä tämä oikeastaan liity aloitukseen, mutta mistä masentuneen läheiset voisivat saada apua ja tukea? Onko heidän vain ymmärrettävä ymmärtämiseen asti ja ehkä pahimmassa tapauksessa kestettävä lähimmäisen itsemurhasta aiheuttuva loppuelämän kestävä suru, kun he eivät kyenneet auttamaan?
Itse masentuneen sukulaisena koen todella arvottomuuden tunnetta siitä, että mikään hänelle antama apu ei ole mitään ja loppujen lopuksi ehkä olen yksi syyllinen hänen masennukseensa, koska en voi enkä jaksa enää ymmärtää häntä, kun itselläkään ei mikään supernaisen itsetunto ole. Onko minunkin kohtaloni vain masentua?
Voisiko joku masennuksesta selvinnyt tai omainen kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hakea keskusteluapua ammattilaiselta, koska sairaus todella kuormittaa hänenkin elämäänsä. Pahinta mitä voi tehdä on antaa itsensä uupua. Olet vastuussa omasta jaksamisestasi- panosta siihen. Missään nimessä et ole masentuneen ihmisen jatke tai velvolline uhraaamaan oman terveytesi koska hän voi huonosti. Tai olemaan hänen terapeuttinsa. Olen sitä mieltä että sairastunutta kuuluu tukea ja auttaa- sen minkä omat voimavarat sallivat. Se mikä menee omien voimavarojen yli-kuuluu ammattiauttajalle. Surkeaahan on se, että apua on saatavissa niin vähän ja kaikki kärsivät. Siis mielestäi normaali myötätunto riittää. (ja muutahan ei voi antaakaan ilman että itse uupuu) Tee itsellesi rajat selväksi, muuten uuvut tai muutut marttyyri-uhriksi- näinhän usein käy kilteille, auttamishaluisille naislle. Ja siitä on vain haittaa kaikille. Ota irtiottoja- vaikka toinen on sairas- hänellä ei ole oikeutta käyttää sitä vallan välineenä sinua kohtaan.
Siis; huolehdi itsestäsi ja tue sen verran minkä pystyt- älä suostu uhriksi tai vallankäytön kohteeksi. Joskus sairas ihminen käyttää sairauttaan myös vallankäytön välineenä- ei tietenkään aina.
ja se, että joku on hiukan alakuloinen ovatkin kaksi eri asiaa. Tuskin kukaan muu ymmärtääkään kuin itse vaikeaan masennukseen sairastunut millaista se on, valitettavasti. Itsekään en ymmärrä millaista se on tunnustan, varmasti kamalaa, mutta niin on moni muukin sairaus. Masentunutkin voi parantua.
Idiootti olet edelleen.
Sinuun nimittäin. Ja loppui ymmärtäminen / auttaminen.
Idiootti olet itse!! Sun lakonisesta passiivisesta tyylistä töksäytellä tuollaisia ala-arvoisia solvauksia oikeasti näkee, miksi sulla on paha olla itsesi kanssa. Mieti vähän.
t. Se, jota sä haukut idiootiksi, idiootti (tätä peliä voi pelata kaksikin.. - sano sit, ku haluat, että lopetetaan tää ja aletaan keskustella itse aiheesta)
Se vei viisi vuotta aikaa, enkä pystynyt sinä aikana töihin. Ikävä kyllä.
Luonnossa kyllä liikuin paljonkin, ja asennetta muuttelin kahden kognitiivisen terapeutin ja lääkityksen avulla.
73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te nuijat ette usko edes lääkäreit?? On määritelty masennuksen asteet, lievään masennukseen suositellaan juuri liikuntaa sun muuta, vakavampiin asteisiin taas lääkitystä, psykoterapiaa ja joskus sairaalahoitoa ja sähköhoitoa. Miksi lääkärit olisivat tehneet eron näiden masennusten välille, jos tutkimusten mukaan kaikki paranisivat kävelylenkeillä? Missä muussa sairaudessakaan kuunnellaan lääketieteellisesti kouluttamattomia henkilöitä, joilla ei itsellään ole mitään kokemusta tai tietopohjaa, ja mielipiteet perustuu vaan, niin, mihinköhän ne perustuu?
Tässähän on monta ihmistä sanonut, että joo, mäkin parannuin lievästä masennuksesta liikunnalla, no niin sun kuuluukin parantua! Se vain on eri asia kuin vakava masennus, idiootti.
ja idiootin sinusta tekee juuri se, että ilmeisesti kuvittelet niin tekeväsi, kun itse asiassa teet asian pahemmaksi niille, jotka masennuksesta aidosti kärsivät.
Sinun metodisi nimittäin syyllistää heitä, ja pahentaa heidän tilannettaan. Luettuasi näitä sinun paskajuttujasi ihminen ajattelee olevansa paitsi masentunut, myös aloitekyvytön nolla, joka ei osaa eikä edes halua osata parantua.
Sori, nyt vaan mutta nyt naksahti..!
Idiootti olet edelleen.
Sinuun nimittäin. Ja loppui ymmärtäminen / auttaminen.
Idiootti olet itse!! Sun lakonisesta passiivisesta tyylistä töksäytellä tuollaisia ala-arvoisia solvauksia oikeasti näkee, miksi sulla on paha olla itsesi kanssa. Mieti vähän.
t. Se, jota sä haukut idiootiksi, idiootti (tätä peliä voi pelata kaksikin.. - sano sit, ku haluat, että lopetetaan tää ja aletaan keskustella itse aiheesta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä siis edellisen ketjun aloittaja (ap), hei. Se, joka kertoi omassa ketjussaan haluavansa vain auttaa - taisin muotoilla ajatukseni jotenkin siten, etten ymmärrä niitä, jotka masentuvat ilman fyysistä kipua / sairautta tmv. Eli nämä "taas toi sekopää aloitti tästä aiheesta.. jne." vastaukset kantsii varmaan unohtaa, kun me emme ole yksi ja sama henkilö, joka tästä aiheesta kirjoittaa / aloittaa. Itsekin edelleen ihmettelen kyllä sitä, että miksi masentuneet ihmiset eivät taistele elämänsä ja mielenterveytensä puolesta enemmän? Miksi siihen alakulon kehään alistutaan? Siis, miksi sitä kehää ei katkaista, ennen kuin kaikki on jo mennyt niin pitkälle, että ollaan jo syvällä masennuksen suossa? Ja ihan oikeasti; luonto, liikunta ja asennemuutos hoitaa myös! Ei pelkästään ne lääkkeet. (Lääkkeistä voit saada todella pahoja fyysisiä ongelmia itsellesi henkisten ongelmien lisäksi).
esim. hekilön 23 kirjoitusta. Tai sitten ei vaan oikeasti ymmärrä. Huoh...
Ja mielestäni jollakin tasolla ymmärränkin.
Mutta sitä en ymmärrä, miten varoitusmerkkejä ei huomata ajoissa jo siinä vaiheessa, kun ollaan vasta alakuloisia?
t. Se ketä siteerasit
musta osa näistä kirjoituksista kuulostaa samalta kuin syöpäpotilaalle tarjottaisiin hoidoksi luonnossa reippailua.
Ongelma lienee siinä, että "masennus"-termillä on myös merkitys arkikielessä tarkoittaen ajoittaista alakuloista fiilistä ja kaikilla ei ilmeisesti ole jostain syystä kykyä ymmärtää sitä, että on olemassa myös vakava mielenterveydellinen sairaus nimeltä "masennus", joka on hyvin vaikeasti hoidettava ja pahimmillaan kuolemaan johtua lääketieteellinen sairaus. Syitä siihen löytyy varmaan niin geeniperimästä kuin myös aivokemiallisista prosesseista lähtien. Laukaisevana tekijänä voi toki olla joku ulkoinen tekijä, kuten läheisen kuolema, lapsen syntymä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kroonista masennusta sairastavana vastaan samaan tyyliin. Minulla on äiti, joka omien sanojensa mukaan ei ole koskaan ollut masentunut eikä ymmärrä masennusta ilmiönä muutenkaan. Sen sijaan hänen äitinsä, mummoni siis, sairasti masennusta. Arvelen, että myös isälläni on krooninen masennus, jota hän hoitaa alkoholilla. Ja minulla, äidin ainoalla lapsella, on myös krooninen masennus. Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että me masentuneet sairastumme niiden puolesta, jotka eivät sairastu. Vahvat ihmiset, jotka elävät, miten itseä huvittaa, eivätkä välitä huomioida muiden ihmisten tunteita ja mielipiteitä, aiheuttavat muille masennusta. Mietipä sitä, ap.
en muistaakseni ole koskaan osannut näin tätä ajatella.
t. yksi ohis kroonisesti masentunut
Tässä siis edellisen ketjun aloittaja (ap), hei. Se, joka kertoi omassa ketjussaan haluavansa vain auttaa - taisin muotoilla ajatukseni jotenkin siten, etten ymmärrä niitä, jotka masentuvat ilman fyysistä kipua / sairautta tmv. Eli nämä "taas toi sekopää aloitti tästä aiheesta.. jne." vastaukset kantsii varmaan unohtaa, kun me emme ole yksi ja sama henkilö, joka tästä aiheesta kirjoittaa / aloittaa. Itsekin edelleen ihmettelen kyllä sitä, että miksi masentuneet ihmiset eivät taistele elämänsä ja mielenterveytensä puolesta enemmän? Miksi siihen alakulon kehään alistutaan? Siis, miksi sitä kehää ei katkaista, ennen kuin kaikki on jo mennyt niin pitkälle, että ollaan jo syvällä masennuksen suossa? Ja ihan oikeasti; luonto, liikunta ja asennemuutos hoitaa myös! Ei pelkästään ne lääkkeet. (Lääkkeistä voit saada todella pahoja fyysisiä ongelmia itsellesi henkisten ongelmien lisäksi).
esim. hekilön 23 kirjoitusta. Tai sitten ei vaan oikeasti ymmärrä. Huoh...
Ja mielestäni jollakin tasolla ymmärränkin.
Mutta sitä en ymmärrä, miten varoitusmerkkejä ei huomata ajoissa jo siinä vaiheessa, kun ollaan vasta alakuloisia?
t. Se ketä siteerasit
Tässä siis edellisen ketjun aloittaja (ap), hei. Se, joka kertoi omassa ketjussaan haluavansa vain auttaa - taisin muotoilla ajatukseni jotenkin siten, etten ymmärrä niitä, jotka masentuvat ilman fyysistä kipua / sairautta tmv. Eli nämä "taas toi sekopää aloitti tästä aiheesta.. jne." vastaukset kantsii varmaan unohtaa, kun me emme ole yksi ja sama henkilö, joka tästä aiheesta kirjoittaa / aloittaa. Itsekin edelleen ihmettelen kyllä sitä, että miksi masentuneet ihmiset eivät taistele elämänsä ja mielenterveytensä puolesta enemmän? Miksi siihen alakulon kehään alistutaan? Siis, miksi sitä kehää ei katkaista, ennen kuin kaikki on jo mennyt niin pitkälle, että ollaan jo syvällä masennuksen suossa? Ja ihan oikeasti; luonto, liikunta ja asennemuutos hoitaa myös! Ei pelkästään ne lääkkeet. (Lääkkeistä voit saada todella pahoja fyysisiä ongelmia itsellesi henkisten ongelmien lisäksi).
esim. hekilön 23 kirjoitusta. Tai sitten ei vaan oikeasti ymmärrä. Huoh...
Ja mielestäni jollakin tasolla ymmärränkin.
Mutta sitä en ymmärrä, miten varoitusmerkkejä ei huomata ajoissa jo siinä vaiheessa, kun ollaan vasta alakuloisia?
t. Se ketä siteerasit
Kyllä varamsti monet huomaa ja yrittää tosissaan jatkaa arkea samallailla kuin siihenkin asti. Tehdä niitä asioita joista nauttii ja on ennen saanut iloa.
Mutta entäs sitten kun niistä ei saakkaan sitä samaa iloa kuin ennen? Kun ei olekkaan enää samanlailla mukavaa kuin ennen kävellä luonnossa, jutella ystävien kanssa, seurata lapsen kasvua ja kehitystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen kielen pitäisi tässä kohtaa kehittyä ja pitäisi lanseerata joku ihan uusi termi vakavalle masennukselle. Siis sellaiselle, joka vaatii sairaalahoitoa ja josta toipuminen kestää kuukausia tai vuosia. Sana "vakava masennus" kuulostaa ihan liian lievältä siinä kohtaa, koska tuo masennus-sana on kokenut niin totaalisen inflaation. Ehdotuksia, mitä ehdotatte? Vakava psyykkinen toimintakyvyn ja mielialan alenema? huono. Mielen syöpä? muita?
on tv:ssa monesti. Istuvat vaan paikallaan, silmät tyhjinä tuijottavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja idiootin sinusta tekee juuri se, että ilmeisesti kuvittelet niin tekeväsi, kun itse asiassa teet asian pahemmaksi niille, jotka masennuksesta aidosti kärsivät. Sinun metodisi nimittäin syyllistää heitä, ja pahentaa heidän tilannettaan. Luettuasi näitä sinun paskajuttujasi ihminen ajattelee olevansa paitsi masentunut, myös aloitekyvytön nolla, joka ei osaa eikä edes halua osata parantua.
Sori, nyt vaan mutta nyt naksahti..!
Idiootti olet edelleen.
Sinuun nimittäin. Ja loppui ymmärtäminen / auttaminen. Idiootti olet itse!! Sun lakonisesta passiivisesta tyylistä töksäytellä tuollaisia ala-arvoisia solvauksia oikeasti näkee, miksi sulla on paha olla itsesi kanssa. Mieti vähän. t. Se, jota sä haukut idiootiksi, idiootti (tätä peliä voi pelata kaksikin.. - sano sit, ku haluat, että lopetetaan tää ja aletaan keskustella itse aiheesta)
Idiootin sinusta tekeekin se, ettet ole ilmeisesti kuullut siitä, ettei toista voi onnistuneesti syyllistää, jos ei toinen osapuoli jo valmiiksi kanna sitä syyllisyyttä itsessään?!
Meillä suomalaisilla tämä sisäänistutettu (irrationaalinen) syyllisyys ja häpeä ovat valitettavasti tosi yleisiä - vuosisatojen ketju kasvattamalla nujerrettuja sieluja. Wellcome to Finland.
Edelleen - kuuntele itseäsi:
"Näitä sinun paskajuttujasi", "sinä et nimittäin auta ketään tuolla läpälläsi", "idiootin sinusta tekee se, että kuvittelet auttavasi", "ei ton juttuja tarvii kuunnella, se on idiootti" jne.
Onko sinun tapasi ajatella positiivinen? Toista kunnioittava? Jos kohtelet toista tuohon tapaan (ja olet tottunut niin aina tekemään) - tottakai saat vastineeksi samanlaista kohtelua, mikä taas puolestaan ruokkii sinussa sitä ajattelua, että "en ansaitsekaan parempaa kohtelua" ja, että "olen huono".
Jos sulla on lapsia niin miten kohtelet heitä? Kehä jatkaa pyörimistään, jos ei siitä aktiivisesti murtaudu ulos - päätä itse toimia toisin.
aikuiseen? Ei jokeltele eikä juuri liiku. Tai onko kukaan nähnyt leikki-ikäistä joka istuu paikallaan apaattisena, ilmeettömänä? Ei puhu, ei leiki, ei syö. Minä olen nähnyt. He ovat masentuneita lapsia. Kukapa sanoisi masentuneelle vauvalle, että alapas nyt vaan reippaasti jokellella ja ryhdistäytyä. Ei sinua oikeasti mikään vaivaa. Kaikenlaista typeryyttä tältä palstalta joutuu lukemaan, mutta tämä masennuksen vähättely sairautena on jotain vertaansa vailla olevaa.
Olen näitä ketjuja jo muutamia joskus selaillut läpi ja joka kerta on ihmetyttänyt sama asia: miksi joku jossain ei voisi lanseerata tautiluokitukseen jotain muuta termiä, jossa selvästi kävisi ilmi, että harmitus, vitutus ja masennus ovat eri asioita. Jos diagnoosina on masennus, on uskoakseni (saa korjata!) kyse kuitenkin ihan fyysisestä sairaudesta (välittäjäaineen - serotoniini? - vajaus aivoissa) ja sen hoitoon tarvitaan muutakin kuin asennetta. Jos siis sairauden nimi olisi jotain muuta kuin yleiskieleen sekoittuva masennus, voisi suhtautuminenkin olla ymmärtävämpää. Ehkä.
Tässä olen nyt kymmenisen vuoden jälkeen jo uskaltautunut sanomaan merkityksettömän mielipiteeni joihinkin asioihin, vaikka eihän sillä kenellekään ole merkitystä.
Vakavasi ottaen, kysymyksesi viestii siitä, että sinulla ei ole hajuakaan mistä on kyse.
1. Miksi ap ja sen aikaisemman ketjun ap, joka täälläkin kirjoittelee, eivät tutustu aiheeseen lukemalla esim. lääketieteellisiä ja psykologisia tutkimuksia ja julkaisuja aiheesta? Sillä tavalla saisi helposti ja yksinkertaisesti tietoonsa, mistä depressioissa on kyse. Miksi ette siis tutustu aiheeseen syvemmin?
2. Miten pitkään aiotte itsepäisesti pitää kiinni mielipiteestänne, jota vastaan alkaa olla vuoren korkuinen pino todisteita ihan jo pelkästään tällä palstalla, noista aiemmin mainituista tutkimuksista puhumattakaan? Ettehän te mitenkään voi olla niin tyhmiä tai jääräpäisiä, ettette koskaan muuta mitään ennakkoasennettanne tai mielipidettänne, joka selkeästi todistetaan vääräksi? Vai oletteko?
ja sinä olet levittelemässä sitä aivan väärässä asiayhteydessä. Tilanne on nyt kulta sen tyyppinen, että minä ole ollut masentunut, ja kuunnellut näitä tämänkaltaisia jorinoita silloinkin.
Minä siis tiedän täsmälleen miltä tämän aivottoman lätinän kuuntelu tuntuu ja mitä se tekee masentuneelle.
Enää en ole masentunut, en ole ollut sitä vuosiin, ja ajattelumallini on positiivinen ja energinen, siksipä minulla riittääkin energiaa osoittaa nämä sinun aivotuhnusi niille kuuluvaan karsinaan.
Idiootin sinusta tekeekin se, ettet ole ilmeisesti kuullut siitä, ettei toista voi onnistuneesti syyllistää, jos ei toinen osapuoli jo valmiiksi kanna sitä syyllisyyttä itsessään?!Meillä suomalaisilla tämä sisäänistutettu (irrationaalinen) syyllisyys ja häpeä ovat valitettavasti tosi yleisiä - vuosisatojen ketju kasvattamalla nujerrettuja sieluja. Wellcome to Finland.
Edelleen - kuuntele itseäsi:
"Näitä sinun paskajuttujasi", "sinä et nimittäin auta ketään tuolla läpälläsi", "idiootin sinusta tekee se, että kuvittelet auttavasi", "ei ton juttuja tarvii kuunnella, se on idiootti" jne.Onko sinun tapasi ajatella positiivinen? Toista kunnioittava? Jos kohtelet toista tuohon tapaan (ja olet tottunut niin aina tekemään) - tottakai saat vastineeksi samanlaista kohtelua, mikä taas puolestaan ruokkii sinussa sitä ajattelua, että "en ansaitsekaan parempaa kohtelua" ja, että "olen huono".
Jos sulla on lapsia niin miten kohtelet heitä? Kehä jatkaa pyörimistään, jos ei siitä aktiivisesti murtaudu ulos - päätä itse toimia toisin.
särkemään niveliä aivan tajuttomasti ja väsyttämään. Diagnoosiksi sain nivelreuman, mutta kieltäydyin lääkityksestä ja päätin vain olla reipas ja terve.
On tää silti niin s*atanan kivuliasta elämää... Mutta iloisin mielin eteenpäin. Oon niin reipas!