Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
että touhutaan vähän, laitetaan aineet sisälle pehmentämään niin syntyy nopeammin! Vielä hetkeä ennenkuin sain epiduraalin yritti ehdotella, " kun oot siinä sängylläkin jo valmiiksi" ja jotenkin meikämamma sai kuitenkin pidettyä suun kiinni vaikka pariin otteeseen meinasin jo ärähtää... Ei ollut hirveän hauskaa siinä tapposupistusten lomassa mutta omaa jännitystään miesparka sillä tavalla purki, ja onhan se jälkikäteen naurattanut=D
oli kyllä ihan asiallinen ja kunnolla, kamalaa olis ollut ilman häntä... Meillä myös tuli 2.5 tunnin ponnistusvaiheen loppupuolella radiosta joku kappale mitä en tarkasti muista, mutta siinä laulettiin jotain tyyliin come on baby get out now... Itse en sitä olis huomannu mutta kätilöllä petti pokka. :)
Mieheni hassu kommentti tuli synnytyksen jälkeen. Pääsiäinen oli lähellä ja loppuraskaudesta tuli popsittua kindermunia ja kultaseni toi niitä myös synnytykseen evääksi. Se varmaan innoitti hänet vertaamaan tilannetta kinderiin: sen muovikuulan kun menee aukaisemaan niin millään et saa enää osia takaisin. Eikä ikinä uskois miten paljon tavaraa niin pieneen tilaan saa tungettua. Ja on se aika hankala avatakin. Osuva vertaus 12 tunnin synnytyksen ja reippaasti arvioitua isomman pojan " putkauttamisen" jälkeen...
Toinen ihana repliikki tuli parin päivän päästä osastolla: Kulta, oletko sä vähän kalpea...? Myönsin että on tosiaan aika hailakka fiilis... ;)
Meillä isä ei päässyt synnytykseen mukaan töiden takia, mutta soitin matkalta sairaalaan. Sairaalaan lähdin ajamaan suoraan kaupan pihalta ruokaostokset takakontissa. Koukkasin vain äitini mukaan, että toi auton kotiin. Puhelimessa mieheni kysyi, että " missä ne ruoat? Eikö niitä olisi voinut heittää kotiin ennen kuin meette?" Langan toisessa päässä mietin hetken, että lyönkö luurin kiinni vai onko toi vitsi : )
Myöhemmin ollaan naurettu koko jutulle : )
Tosi hauskoja juttuja. saa nauraa kippurassa : ) Ja pitäisi olla niin, ettei lapsi herää, kun nukkuu tossa vieressä sängyllä.
Olin viikolla 30 ja supisteluja tuli muutama. Kaksinkerroin vaikeroin siinä niin mieheni totesi kauhuissaan " nytkö se jo tulee, miten se nyt jo???" :) Katsotaan miten synnytyksessä sitten! Osaa kyllä olla varuillaan kun olen lukenut näitä mainioita juttuja muitten letkautuksista!
Ultrassa: Mies kysy kuvaa katsellessaan, hyvin tietävänä ja viisaana -onks noi vauvan silmät. Lääkäri: Ei kun aivot. Hävetti.
SYnnytyksessä: Mies meinas vääntää niskani nurin, kun oli pyydetty auttaa ponnistusten aikana niskasta. No ärähdettyäni sit menikin jo ihan hyvin.
hauska on lukea, vaikka itse olen jäänyt kokemuksesta paitsi. oli aika rankkaa synnyttää oma äiti mukana (jätin lapsen isän pari kk ennen synnytystä) ja katsoa muiden hössöttäviä isiä.
toivottavasti minäkin saan vielä joku päivä kuunnella oman rakkaan hölmöilyjä. ;) muuten synnytys oli huippukokemus, täydellinen se olisi, jos sen saa jakaa rakkaan kanssa!
Olin innoissani pakannut sairaalakassin jo rv 32, oli myös ennenaikaisen synnytyksen mahdollisuus. Suunnittelin tarkkaan kassiin myös eväät; miehelle energiajuomaa ja myslipatukoita + minulle suklaata. Myslipatukoita oli varmaan kymmenen ja suklaapatukoita viisi (niitä tuli lisättyä sinne kassiin viikkojen vieriessä). Ajattelin, että jos joutuu synnyttämään yöllä, niin onpahan miehellekin syötävää.
No, menin sairaalaan rv 39+6 ja synnytys oli pikkuhiljaa käynnistymässä. Mies tuli heti töiden jälkeen sairaalaan olimme tarkkailuhuoneessa. Mies oli ollut vain tunnin sairaalassa kun hän oli jo syönyt kaikki eväät. Synnytys kesti 28 tuntia. =)
Tarkkailuhuoneessa oli myös dvd-soitin ja päätimme katsoa leffaa. Minulla tuli paljon supistuksia enkä oikein pystynyt keskittymään elokuvaan. Mies sitten äkäisenä tokaisi, että " katso nyt tätä leffaa!" Mutisin siinä, että ei nyt oikein pysty. (kotona olen vähän sellainen, että kun leffa alkaa, niin minä rupean puuhastelemaan kaikenlaista)
Tytteli-83
Viikkoa ennen synnytyksen alkamista käväisimme jo " harjoituskäynnillä" naistenklinikalla. Supistukset olivat kotona niin vahvoja ja tulivat pienin väliajoin, että olin varma synnytyksen käynnistymisestä. Naistenklinikalla sitten seurailtiin supistuskäyriä muutaman tunnin ajan ja pettymykseksemme huomasimme niiden hiipuvan. Mies tokaisi mukamas närkästyneenä, että hitsi.. on siinäkin äiti kun ei saa edes kunnon supistuksia aikaiseksi. Ymmärsin sen vitsiksi, mutta kätilö mulkaisi kummasti. (Yön yli tarkkailtiin tilannetta ja niinhän siinä kävi, että viikko jouduttiin vielä odottamaan ennen tositoimia.)
Toinen miehen hölmöily tapahtui itse synnytyksessä, kun kätilön poissa ollessa innostui kokeilemaan ilokaasua. Hönkäisi ensin ja totesi, että " ei tää kuule edes tunnu missään" . Sitten hönkäisi oikein todenteolla todistaakseen ettei se mihinkään vaikuta ja kas kummaa, taisi nosta kaasut vähän päähän. Mies hihitteli aikansa ja joutui puremaan itseään huuleen ettei paljastuisi kun kätilökin siinä tulla pölähti kesken kaasuhuurujen.
...sitä omakin mieheni oli.
Laskettu aika oli mennyt jo pari viikkoa yli ja päätimme lähteä iltapäiväkävelylle. Vakituinen kävelylenkki vei synnytyssairaalan taakse puistoon. Puistossa yhtäkkiä alkoivatkin lapsivedet valua ja päätimme kävellä suoraan sairaalaan.
Jäin sinne ja mies lähti hakemaan sairaalakassia (kävelymatkaa kotiin n. 10-15min). Aika kului ja kului ja kului. Parin tunnin päästä alkoivat supistukset olla niin kipeitä, että soitin miehelleni. JA olin sitä paitsi jo huolissanikin että ei vain olisi sattunut mitään. Kiireisen kuuloinen mieheni vastasi että tulen ihan kohta, olen jo imuroinut, tiskannut, pessyt lattiat ja nyt pyyhin vielä pölyt. Kun ei vauvaa kuulemma likaiseen (!?) kotiin voi viedä, en raaskinut siinä kertoa että olisi synnytyksen jälkeenkin ollut aikaa.
Synnytyssaliin pääsimme joskus iltayhdeksän maissa. Mukavan kätilön kanssa juttelimme niitä näitä, kun hän katsoi kelloa ja sanoi " No, nyt tästä lähdenkin kun minulla loppuukin työvuoro. Aamulla kun vuoro alkaa, tulenkin sitten katsomaan teitä ja vauvaa."
Kätilö lähti ja jotenkin mieheni alkoi näyttää siltä että pyörtyy ihan juuri. Ei saanut sanaa suustaan. Vähän aikaa kesti, ennenkuin ymmärsin mistä kyse ja sain rauhoitella häntä. " Kyllä tänne rakas tulee varmasti toinen kätilö" .
Luuli joutuvansa hommiin ja meinasi kuolla huolesta.
Raukka oli kaiken siivoamisen ja huolen jälkeen niin väsynyt että hyvin nukutti. Itse viihdytin itseäni Suomipopin ja ilokaasun voimalla. Olin varannut kaikkea kaunista klassista musiikkia synnytykseen, mutta mm. Pate Mustajärvi jotenkin upposi. Mylvin Popedaa varmaan vielä ponnistaessani... Kaikenlaista se ilokaasu teettää...
Nyt raskausviikkoja takana 39 joten katsotaan mitä tuleman pitää.
meillä käytiin kakkosen ponnistus vaiheessa suurin piirtein tälläinen keskustelu:
mies: kuvittele työntäväsi jalkapalloa ulos takapuolestasi.
Minä: eipäs kun melonia =)
kätilö tuumasin jälkeen päin jotain vitsikkäästä sananvaihdosta. Harmi vaan ettei meinaa muistaa kunnolla.
Vai lieneekö enää sama, useamman vuoden tauon jälkeen tänne tulin kurkkaamaan.... ;o)
Nauretaan miehen kanssa vedet silmissä näille:)
Itse puolivälissä odotusta. Mies ei oo vielä ehtinyt laukoon mitään erikoista. Totesi vaan ultran jälkeen, että poika on tullut isäänsä, laiha ja isot vehkeet:) (no, kaikkihan on suhteellista:) )
Nostan, jotta uudetkin pääsevät lukemaan näitä. Itse löysin nämä vahingossa. Aivan mahtavia juttua!
Mies oli todella kultainen esikoisen synnytyksessä. Hieroi ja juotti pillimehua. Ennen ponnistusvaihetta epiduraalin vaikutus loppui enkä saanut sitä enää lisää.
Ponnistus sitten sattui ja koko yli 1/2 tuntia kiroilin jatkuvasti.
Nyt sitten kun toinen synnytys lähestyy, niin mies on kaivanut tuon ekan synnytyksen mieleensä ja " häpeää" sitä. Siis mun mies häpeää kun minä ponnistusvaiheessa kiroilin liikaa!
Eipä mulle ole tullut mieleen, että synnytyksen aikana ei saisi kiroilla...
Äitini oli kovissa tuskissa minun syntymän käynnistyessä, mutta sairaalassa todettiin, että on vielä sen verran kiinni, että Rouva voi mennä vielä takaisin kotiin. Äitillä oli pahasti talon rakentaminen kesken, ja vitkutteli sitten ihan viime tinkaan synnärille lähtöä. Vaikka isä kantoi äidit saliin, että nyt lapsi tulee! Ja mitä vielä! Olin sen verran hyvin asettunut sinne taloksi, että minua tehtiin kauan. Isäkin oli pyörtyillä siinä välissä, ku matki äitin hengitystä. Olinhan sentään 50,5cm ja 4950kg.
Jonkun kohdalla meistä äitini kävi näytillä sairaalassa kahteen otteeseen ennenkuin kaikki tapahtui. Ensinmäisellä kerralla oli naaprin mieheen joutunut turvautumaan, mutta kappas, auto onki isännällä töissä! Ei muuta kuin ' pärrän' selkään ja sairaalaan (matkaa noin 30km.) Kaikki loppui kuin seinään sairaalassa, ja eiku takasi. Pari päivää etiäpäin ja taas mentiin, mutta nyt onneksi isä oli kotona, mutta ei autoa; se oli ny naapurilla lainassa. Taas ' pärrän' selkää ja menoksi, lapsi tulikin sitten tällä reissulla, sillä välin kun isäntä makaili lattialla kuhmu otsassa, kun taju lähti..
Jälleen äitini oli kovissa tuskissa, ja oli varma, että lapsi tulee nyt! Isä kun on aina ollut mersu- miehiä, niin mersulla mentiin. Isä kantoi äidit takapenkille makaamaan, touhusi vähän aikaa auton ympärillä, juoksi liiteriin ja tuli sieltä köyden kanssa, ja touhusi taas auton ympärillä. Äitillä alkoi hermot pettää, jaa huusi niin, että koko lähiö tiesi et siellä lähetään synnyttämään. Isä oli häärännyt jo jonkin aikaa auton ulkopuolella, repäisi takaoven auki ja työnsi äitille kouraan paksun sinisen köyden.. " piä tuosta kiinni, ettei pakoputki tipu" , äiti totteli mitä sanottiin. Isä hyppäsi raattiin ja lähti liikkeelle, kappas ovi ei pysy kiinni , ku on niin paksu se köysi. Pysäytti auton ja laittoi ovea pienemmälle ja laittoi äitin käden oven kahvalle; " Piä tuosta kiinni, että ovi pysyy kiinni, äläkä vaan löysää siitä köydestä!" Matkaa oli jälleen se 30km, mutta äiti piti köydestä ja kahvasta kiinni. Loppu hyvin kaikki hyvin, tällä kertaa ei edes isällä taju hämärtynyt...
Itsellä nyt rv35+5 ja isoa povataan, tarkistuksen jälkeen katsotaan mitä tehdään. Pittää lisäillä sit oman miehen ja minun jutut tänne..
TODELLA HAUSKAA LUETTAVAA!
avautumisvaiheen aikana: onko sun pakko uikuttaa noin kovasti? Ei kai se noin kipeetä voi tehdä? Mä siihen: v***u jos et nyt pidä turpaas kiinni mä käyn s**tana ostaan tän lapsen synnyttyä pesismailan ja pätkin sua sillä.
Itse sanoin kätilölle heti lapsen synnyttyä: Onko se poika niinku meille LUVATTIIN?
Mies meni soittamaan isovanhemmille tunnin kuluttua lapsen syntymästä. Äitini oli sitten kysyny isältäni (joka oli siis ollut puhelimessa ja yhtä tohkeissaan kuin mieheni) että oliko se poika? Isäni oli sanonut ettei mieheni ollut muistanu kertoa, eikä hän muistanu kysyä. No kai ne ois sanonu jos ois matkalla muuttunu, oli vielä tuumannu siihen.
avautumisvaiheen aikana: onko sun pakko uikuttaa noin kovasti? Ei kai se noin kipeetä voi tehdä? Mä siihen: v***u jos et nyt pidä turpaas kiinni mä käyn s**tana ostaan tän lapsen synnyttyä pesismailan ja pätkin sua sillä.
Itse sanoin kätilölle heti lapsen synnyttyä: Onko se poika niinku meille LUVATTIIN?
Mies meni soittamaan isovanhemmille tunnin kuluttua lapsen syntymästä. Äitini oli sitten kysyny isältäni (joka oli siis ollut puhelimessa ja yhtä tohkeissaan kuin mieheni) että oliko se poika? Isäni oli sanonut ettei mieheni ollut muistanu kertoa, eikä hän muistanu kysyä. No kai ne ois sanonu jos ois matkalla muuttunu, oli vielä tuumannu siihen.
nostan, oli niin mahtavia juttuja!!!!