Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
..ihana mieheni kertoi, että pahinta synnytyksessä oli " istukkakiisseli, jota kätilö pyöritteli" .
(Oli nähnyt siis lapsivedet ja istukan niissä astioissa)
Hulvattomia nuo äijät! :D
Lapsivesi alkoi lirumaan rv 37+2 keskellä yötä. Minä menin vessaan kun luulin, että pissin housuuni. Totesin itsekseni vessassa, että juu, tämä on nyt sitä lapsivettä ja menin herättämään mieheni.
" tulee lapsivettä" , sanoin.
" Tuleeko sitä vähän vai paljon" , sanoi mies aika unenpöpperössä.
" No vähän sitä tulee." Vastasin..
Mies käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Itse menin vessaan tarkkailemaan tilannetta ja vettä alkoi lirua pitkin reisiä koko ajan enemmän. Mies tuli kohta vessaan katsomaan.
" No tuleeko sitä?"
" Tulee sitä vähän, koko ajan enemmän."
Mies menee takaisin nukkumaan, ilmeisesti toteaa, että ei viel äriittävästi.
Vähän ajan kuluttua mies jotenkin vissiin herää oikeasti.
" Siis LAPSIVETTÄ TULEE!!!" Lähdetäänkö sinne sairaalaan...
Poika syntyi seuraavana päivänä. Synnytyksessä mies oli ihanana tukena koko ajan, kannusti, pyyhki hikeä, kokeili itsekin ilokaasua...
Eve
Esikoisemme päätti hankaloittaa maailmaan tuloaan ja päädyimme sektioon, johon isäkin oli tervetullut. Eipä siinä mitään, ukon kommentti on jäänyt mieleen... No nyt mä en päässytkään siihen keinutouliin, joka siel synnärillä olisi ollut....Hymmmm Ja jälkikäteen sektion jälkeen.. Älä suotta enää puhu sisäisestä kauneudesta... ei ne sun sisäelimet kovin kivoille näyttäny... Oli ollut nimittäin pakko katsoa leikkausalueelle, kun lähtivät kätilön ja vauvan kanssa salista pois.
Edelleen ilkeänä ihmisenä toivon, että olisi pyörtyä kolahtanut siinä kohtaa....... ei vaan mut hiukan potuttaa Olisi ollut kiva vaikka kuulla onnea..jne...
Vedet silmissä nauran, oma LA viiden päivän päässä ja näistä sai kyllä hyvät matkaeväät laitokselle menoa varten... =D
Mulla ei esikon synnytyksessä ollut mitään erikoista ja exäkin oli ihan ihmisiksi. Nyt rv 34+5 ja rakenneultrassa nykyinen mies pääsi loistamaan. Raahasin töistä väsyneen reppanan aamuyhdeksältä ultraan. Siinä kätilön kanssa ihasteltiin vauvakuvaa, joka oli aivan täydellinen, kun vierestä kuului ihmeen tasainen puhina... Mies siinä sitten nukkui tyynesti tuolilla. Eipä siinä muuta voinut kuin tökätä toinen hereille, että katso nyt tulevaa lastas. Oli se sentään vähän hämillään, mutta kätilö ei oikein ollut huumoripäällä. Tai sitten se ei ollut tottunut siihen että ultrassa nukutaan. Se nyt kuitenkin kestää vaan n. 15 min... Oletettavasti mies tulee synnytykseen nukkumaan.
Vaikka tuossa aiemmin kehuskelin että mieheni käyttäytyi lähes mallikelpoisesti mitä nyt mätysti karkkia niin että sali raikui...ja luki aku ankkaa :/
No tätä en muistanutkaan. Kärvistelin tosiaan koko yön klo 21-5 yksin hirveiden supistuskipujen kanssa. Annoin ukon nukkua ja ajattelin että kello sillä soittaa viidelta, herätköön sit ja lähdetään. Näin kävi ja matka (n 50 km) oli aika tuskallinen. En muista matkasta juuri mitään paitsi että nauroin kun näin kyltin LAPVESI.
Päästiin sairaalaan ja minulla oli TOSI kipeät oltavat. Jotenkin sitä ois kaivannu että ukko pitäis vaikka kädestä. Mutta ei....tää rupee kyselemään että kun tuo auto on sakkopaikalla! No täti sanoi että tuossa on lappu, viet tän autoon ja siirrät auton sinne ja sinne....No mies lähti ja mieli teki sanoa että anna sen auton olla siinä ;) Oli ruudussa nyt kumminkin.
No joo, tuo nyt oli aika " pientä" ja jälkeenpäin jo nauratti.
Siskoni mies ei todella tiennyt olevan herkkä näkemään esim. verta. No mies menikin synnytyksen aikana niin heikoksi että joutui itse ensiapuun :) No selvisi säikähdyksellä ja pystyi jotenkuten olemaan siskoni turvana, tosin piti välillä poistua naama kalpeana ja sit tietysti pyörtyä kupsahti käytävälle.
Samainen mies oli ollut sit syntymästä niin sekaisin että oli ajanut Venäjän raja-asemalle. Paikkakunta siis Lappeenranta ja aika harhaan oli kyllä mies ajatuksissaan ajellut!
vaikka olin vähän pelännyt saavani " nauttia" hänen huumorin kukastaan keskellä pahimpia supistuksia. Ainoan pienen ajattelemattomuuden mieheni lipsautti synnytyksen loppupuolella, kalvojen puhkaisun jälkeen, kun supistukset alkoivat olla huipussaan. Puudutuksia en ollut saanut, ja yritin supistusten välillä kerätä voimia laittamalla silmät kiinni ja rentoutumalla. Yhdessä välissä mies kysyi hämmästyneellä äänellä: " nukuks sä?" Jep, pienet tirsat ajattelin ottaa siinä...
Pakko kertoa oma möläytys vielä. Olimme aamulla lähdössä sairaalaan, isovanhemmat olivat tulleet meille esikoista hoitamaan. Menin vielä käymään vessassa, vilkaisin peiliin ja kauhukseni bongasin ensimmäiset kaksi harmaata hiustani törröttämässä keskellä päätä. Olin niin järkyttynyt lähestyvän vanhuuden merkeistä, että ensireaktioni oli vaikertaa " apua, apua!" Enkä sitten yhtään ajatellut, miltä kuulostaa, kun synnyttävä nainen huutaa vessassa apua... Isovanhemmat ja mies olivat melko järkyttyneen näköisinä oven takana... Nauroivat kun kuulivat, miksi olin huutanut, vaikka itseäni ei naurattanutkaan ;)
Oltiin toista kertaa synnyttämässä niin ei ollu niin hirvee paniikki kun ensimmäisestä.
Siinä kans keskusteltiin kaikenlaista turhaa ja molemmat oltiin et eikö tää jo vois syntyä (haukotus, haukotus) En ollu vielä niin kipeä.
No sitte meni lapsvesi ja supistukset olivat raastavia...en ollu saanu muuta kuin ilokaasua. Onneks ei montaakaan supistusta tullu kun sitte ponnistettiin poika ulos 3:ssa minuutissa.
Mies lähti sit heti pojan synnyttyä soittelemaan sukulaisille ja piti tulla nopeesti takasin, mut viipyi ja viipyi ja kätilötkin rupes hermostuun kun olis pitäny vielä valokuvia ottaa ja miestä ei vaan näy.Onneks oli mukavia kätilöitä ja ottivat sitte kuvia meidän kameralla kun en itse pystynyt. No sitte kun mies palas (viimeinkin) niin sanoi vaan et kun piti niin monelle soittaa...oli varmaan yli puol tuntia poissa.
Hyvä soitella sukulaisille kun ei vielä mittojakaan tiedetty =)
Mun mies ei yleensäkään sano mitään viisasta ja 2 synnytystä on mennyt ilman että miehen paikalla oloa on oikeastaan edes huomannut. No nyt kun 3 odotellaan sanoi tuossa yksi ilta että tässä synnytyksessä älä sitten turhia huutele vaan synnytä reippaasti, kun kerta synnyttää haluat. Pojalla oli viimeksi napanuora kaulan ympärill ja se oli kuulemma mun syy.
Minun ihana mieheni oli sitä mieltä, että hän vois availla vähän verhoja, että saatas parempi valaistus kuvien ottamiseen. Minä makasin ammeessa ja olin sitä mieltä, että annahan nyt olla... Mies on innokas valokuvaaja, tosin pelisäännöt synnytyksen kuvaamiseen sovittiin jo hyvissä ajoin ja niissä sitten myös pysyttiin, vaikkei valaistus ollutkaan miehen mieleen ; )
Tämä hukkuu kohta, kun ovat noita vanhimpia poistellee=) Ei saa tulla vahinkoa, jotta on muillakin mukavaa...
Mulla ei mitään kommentoitavaa kun mies ei sanonut juuri mitään synnytyksissä jotka molemmat sektioita.
vauvalla oli skalppi päässä mutta se ei oikein toiminut kuten pitäisi. Kätilöt jo miettivät että missä vika ja pitääkö laittaa uusi kun mies kätevänä alkoi siinä sitten aikansa kuluksi selvittää missä vika oikeastaan oli. piuhoja väänneltiin ja mies päätyi vianmäärityksessa johonkin kosketushäiriöön laitteistossa. ilmastointiteippiäkin taisi pyytää kätilöltä. Itse katselin vieressä silmät ymmyskäisenä kun kätilö ja mies puuhasivat piuhojen kanssa minuuttitolkulla. sai se mies sen toimimaan kyllä mutta mulle annettiin ohjeet sanoa ennen kuin käännän kylkeä tms- mies alkoi aina niitä johtoja tarkistaa.
ehkä se kaipasi jotain miehistä puuhaa. synnytyksessä kun miehelle oli kuulemma vaikeinta ettei voinut tehdä mitään auttaakseen mua. no, saipahan yhden skalppipiuhan korjattua.
sen siitä saa kun nai DI:n
Mieheni nimittäin pohdiskeli eilen illalla kirkkain silmin, että niin joo se sinun ystäväsi on menossa sinne kätilöopiston HARAKANpesän synnyttämään. (Oikea nimihän on haikaranpesä.)
Hehee, putosin saman tien polvilleni ja olin revetä naurusta. Niin oli miehenikin, ja hihitettiin asialle pitkä tovi. Ihme, ettei synnytys jo käynnistynyt moisesta hihitysrytkeestä ;)
Marlatan 37+2