Minkälainen ihminen ei EHDI harrastaa liikuntaa?

Päivät töissä, illat opiskelen tai kuskaan poikaa harrastamaan.



Jos työpäivä on vähän lyhyempi, ehdin pikaisesti uimaan reilun puolen tunnin lenkin. Tai kävelemään vähän pitempään. Jos taas työpäivä venyy, ajan kieli vyön alla työpaikalta koululle ja liikkuminen jää kaasupolkimen painamiseen.



Tiistaisin pääsen uimaan samalla kun vien pojan treeneihin, siis jos koulutyöt antaa myöten. Viikot on yhtä lentoa, joten viikonloput omistan perheelle ja kodin raivaamiselle

ja mies reissutöissä, eikä apujoukkoja saatavilla. Onneksi tämä on taakse jäänyttä elämää ja ehdin taas kuntoilla.

Hyötyliikuntaa toki jonkin verran, mutta olen siis normaalitöissä ja työmatkat päälle (bussi 0,5h suuntaansa) enkä lapsen päiväkotipäivää halua pidentää lenkin tai jumppatunnin takia (ehkä työmatkan ajallinen pidentäminen pyöräilemällä voisi juuri ja juuri tulla kysymykseen, mutta niin korkealle en liikuntaa prorisoi).

minulla kaksi lasta 2v2kk ja 9kk. Opiskelen avoimessa yliopistossa ja mieheni tavallisessa yliopistossa. Mies käy lisäksi viikonloppuisin töissä. Muksut kotona 24/7, sukulaisille ei haluta viedä kun asuvat yli tunnin ajomatkan päässä ja opiskelijatuloilla ei ole varaa matkakustannuksiin/ palkata maksullista hoitajaa.



Mies siis opiskelee päätoimisesti eli tuo periaatteessa työt joka päivä myös illoiksi kotiin, tekee tällä hetkellä pro gradua / kandityötä. Viikonloppuisin on töissä. Itselläni vapaa-ajan vie avoimen yliopiston opinnot. Liikuttua tulee siis mitä lasten kanssa ja arkiaskareita tehdessä kertyy.



Tällainen ihminen ei siis ehdi harrastaa liikuntaa.



Kun miehelä ja minulla on vapaa-aikaa, vietämme sen mielellään yhdessä ja liikuntamieltymykset eivä oikein sovi yhteen, kun mies esim. kävisi mielellään juoksemassa, mutta minulla ei astmaatikon keuhkot kestä hänen tahtiaan. Ja sitten tosiaan tulee muksujen hoito-ongelma.

on paljon muutakin tärkeämpää ja hauskempaakin tekemistä

suurin osa illoista ja viikonlopuista töissä. Sit jos on töistä vapaa-aikaa, niin koulutehtäviä on kyllä jo kasaantunut riittämiin! Normaalikin arkipäivä, niin tingitään yöunista, jos on koulussa vaikka 8-16 ja töissä 17-23, matkat päälle, niin en ymmärrä, miten ehtisi. Yöllä?

kahtena-kolmena iltana viikossa lähden lenkille kun mies jää nukuttamaan lapsia. Eli lähden 20.30 aikaan ja juoksen 30-45minuttia. Sitten kotiin, suihkun ja iltapaikan kautta nukkumaan. Ei vie perheeltä aikaa.

Vähäiset ilta-ajat lasten ja miehen kanssa.. Illalla kaadun kuolemanväsyneenä sänkyyn. Joskus arkisin käyn kyllä liikkumassa, mutta se aika on suoraan pois lapsilta sitten.



Viikonloppusin siivotaan ja pestään pyykkiä, kun ei viikolla ehditä plus yritetään nähdä sukulaisia tai kavereita.. Niin hektinen elämänrytmi, että saa todella etsiä aikaa ja voimavaroja liikunnalle. Yleensä liikkuminen on suoraan yöunista pois.

2 pientä lasta, mies reissuhommissa viikot, lastenhoitajaa hankala saada.Viikonloppuja ollaan pyhitetty yhdessäololle.



Toiveena on kyllä sitten joskus päästä harratamaan liikuntaa ihan kunnolla, nyt tyydyn siihen, jos pääsen edes kerran viikossa yksin lenkille.

vaativa työ, 12 h työpäivät tavallisia, paljon työmatkoja, pienet lapset, työmatkoihin menee 2,5 h päivässä.



sitten lähdin salille ja nyt on allakasta hyvin löytynyt aikaa harjoittelulle. mulla oli asennevamma ja hiukan laiskuuttakin. nyt jaksaa paljon paremmin, töissä ja kotona, kun saa välillä oikein kunnon hien pintaan.

Työmatka 45min/suunta, eli jos aamulla lähden noin setsemän aikaa (jota ennen ollaan miehen kanssa hoideltu lasten aamutoimet) ja illalla tulen noin viiden aikaa kotiin, jos ei tarvi käydä kaupassa ym. Teen ruoan seuraavaksi päiväksi, pesen kenties pyykkiä, vähän siivoilen, siis tosi vähän, koska seiskalta aletaan laittaa lapsille iltapalaa ja hoitelemaan iltatoimia. Jos multa jää edes pieni hetki aikaa, niin TODELLAKIN olen sen ajan lasten kanssa. Lapset yleensä nukahtavat niin, että nuorempi, alle kaks vuotias, nukahtaa kasin maissa ja vänhempi, 3v, puoli ysiin mennessä.

Katson valmiiksi seuraavan päivän päiväkotivaatteet, omat eväät töihin ym. Siivoilen keittiön, misen siivoilee muut tavarat paikoilleen, käyn suihkussa ja kas, kello on puol kymmenen. Ihan just menen nukkumaan..

Viikonloppuna ehkä joskus ehtis, mutta silloin kosin siivoileminen/remontointi saa riittää liikunnaksi. Työnikin on seisoma/liikkuma työtä.

jonka muut harrastukset vievät kaiken vapaa-ajan

sellainen jonka päivä alkaa klo 6 lasten kanssa ja päivä menee hoitaessa lapsia ja kotia, kunnes mies tulee töistä klo 18 jälkeen. Sitten loput kotityöt (sellaiset joita ei kahdelta vilpertiltä saa tehtyä) ja kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan ei todella tule mieleen lähteä salille tai lenkille enää klo 21 jälkeen. Kyllä mä mieluummin sen tunnin istun ja rauhoitun, otan iltapalaa ja käyn ajoissa nukkumaan. Joo, ulkoillaan lasten kanssa, mutta eipä siitä itselle juuri liikunnaksi ole, kun toinen istuu rattaissa ja toinen reilu 2v kävelee, eikä vauhti ole huima. Jaa miksei tuplarattaita? Koska isompi ei suostu istumaan rattaissa, enkä näe järkeä kävelevää lasta joka vielä haluaa kävellä, istuttaa rattaissa. Eli joo ehtisihän siinä n. 9h aikana muka liikuntaa harrastamaan ja lenkille, mutta kyllä mulla tällä hetkellä uni ja lepo vie voiton.

on paljon muutakin tärkeämpää ja hauskempaakin tekemistä

Miksi palstamammat ottaa niin hirveitä paineita muiden liikkumisesta? Ja näille tyypeille tuntuu olevan ainoat vaihtoehdot elämässä se parin tunnin hikitreeni päivittäin tai sitten sipsien syöminen ja tv:n tuijotus. Kuulkaa muutakin tekemistä on. Hauskaa tekemistä.

1,5kk sitten. Käyn 3 kertaa viikossa, ja matkoineen 1 kertaan kuluu 2-3h.



Olen hoitovapaalla ja ehdin, näen vielä lapsiakin päivän aikana. Ihmettelen kyllä jo miten ehdin sitten, kun palaan töihin. Jonkinlainen riippuvuus on jo syntynyt ;)



Mua ei yksinkertaisesti kiinnosta juokseminen, pyöräileminen ym itsenäinen harjoittelu. Tarvitsen ohjaajaan huutamaan ohjeita mikrofoniin tai ympäristön, jossa ei ole mahdollisuutta valita sohvalla löhöämistä. Joukseminen ei ole tarpeeksi kiinnostavaa.



Vaikka olen hoitovapaalla, niin kyllä siisteystaso kotona on kärsinyt, ja teen vain 4-5 eri ruokaa viikossa, eli samaa ruokaa syödään perättäisillä aterioilla. Viikaamattomat pyykit kerääntyy, tiskiallas pursuaa...



Unesta, seksistä tai lasten kanssa leikkimiseen ja löhöämiseen käytettävästä ajasta en luovu...

Tietenkään kaikkien ei tarvitse liikkua, jos ei halua. Minä haluan, koska tahdon pysyä hyvässä kunnossa ja tehdä kaikkeni sen eteen, että jaksan olla lasteni äiti vielä kymmeniä vuosia. En ainakaan itse aiheuttamallani sairaudella halua heitä rasittaa.



Olen yksinhuoltaja ja teen töitä 7.45 - 16.00 arkisin. Lisäksi päivystän yön n. kerran kahdessa viikossa. Päivystysteni aikana ja aika usein viikonloppuisin äitini on meillä (asuu lähellä). Lisäksi teen tutkimusta (väitöskirjatyö).



En ehdi kuntosaleille, mutta juoksen paljon ja jumppaan kotona. Viikolla pääsen lenkille siten, että juoksen töistä lasten päiväkodille heitä hakemaan (töihin menen bussilla) ja kesäkelillä usein pyöräilen työmatkat. Joskus on illalla pakko päästä lenkille, silloin laitan lasten nukkuessa itkuhälyttimen lastenhuoneeseen ja portaille ja yksinkertaisesti juoksen pientä kortteliamme ympäri. Pyrin juoksemaan ainakin 30 km viikossa. Kotijumppaan menee puolesta tunnista tuntiin. Viikoloppuisin liikun paljon, myös lasten kanssa, juoksen vetäen heitä pulkassa tai työntäen rattaissa, tai pelataan sählyä, jalkapalloa tms. Tehokasta!

Kolme alle kouluikäistä lasta, mies paljon matkoilla, eikä tukiverkostoa. Olen iltaisin niin väsynyt, etten jaksaisi enää ajatellakaan mitään liikuntaa.

työssäkäyvistä opiskelijoista? Siis koulua usein 8-16, töitä 17-23. Viikonloppuisin toki pelkät työt (+ viikolla rästiin jääneet kouluhommat, tentteihin lukemiset, kotityöt). Ei tuollaista vaan jaksa ilman kunnon yöunia. Tai siis sellaisia, mitkä tuossa on mahdollista edes noin ottaa. Matkoihin ja aamu- sekä iltatoimiin kun menee kanssa aikaa. Toki viikolla voi olla iltoja, jolloin ei töitä, mutta kylläpä vaan AMK-opiskelijalla riittää tekemistä niiksikin illoiksi.



Kyllä tietty joskus kerkes, mut harvoin enää jakso. Töissäkin kun liikkeessä koko ajan, hyvää vastapainoa opiskelulle. Niin ja yritä nyt tuossa sitten hirveästi hoitaa parisuhdetta. No, sen verran kuitenkin onnistui, että nyt on vauva ja aikaa harrastaakin! :D Lähinnä kuitenkin vaunulenkkeilyä päivittäin ja jumppaa vauvan kanssa. Ei nyt hirveesti viitsi olla vauvan luota pois. Tai jokusen kerran tullut käytyä ryhmäliikuntatunnilla.



Eli vaikka nukun jopa vieläkin vähemmän kuin ennen vauvaa, niin kyllä mulla ainakin on aikaa ja jaksamista enemmän harrastaa! :) Ei voi kuitenkaan olettaa, että kaikilla jokaisessa elämäntilanteessa olisi pakolla aikaa. Tai no, olishan mulla sit ehkä viikonloppuna ollut, mutta pakko niitä koulujuttujakin on tehdä välillä ja siivota ja joskus on vain pakko ollakin!



P.S. ei muuten mitään hajua salkkareista, tms. siis vaikka olen vauvan kanssa kotona. Katson viikottain vain kaksi ohjelmaa, yhteensä noin 2h ja sitten tosi satunnaisesti mitään muuta, ehkä yhden jalkapallopelin, 2h/viikko. Kerran kaks viikossa esim. salkkarit tai emmerdale. Ennen en kyllä katsonut, illat siis meni töissä.

Sadan kilsan aikana kerkeet vetää monta kilsaa siinä penkkien välissä.



Mä ainakin käytän myös työmatkat (40 km autolla) hyväkseni ja harrastan hyötyliikuntaa. Ajan autoa ja samalla siinä teen abtronicilla kaikkia lihaskuntosarjoja. Lisäksi juoksen kotonakin vauva kantoliinassa. Ja kuten joku tuossa jo sanoikin, yöllä voi varsin hyvin harrastaa liikuntaa. Anitra Ahtolana vejän joka yö puolimaratonin ja siihen päälle Jane Fondan aeropikkivideon. Kuolema kuittaa univelat.



Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä. Ja kyllä mua hävettäs, jos mulla ois arkussa selluliittia tai muuten vain läskiperse.

Näin mäkin teen, ja lisäksi teen tiukan hikitreeni samalla kun sekstailen miehen kanssa. Punnerruksia, leuanvetoja, lantionpohjalihakset, kyykkyhypyt. Syvät vatsalihakset tykkää höpöä, kun vääntää niitä samalla kun mies painaa lähetyssaarnaajassa. Mies vähän valittaa, että romantiikka on hävinnyt, mutta ainakin mulla on terveys tallella vielä viisikymppisenä!

Sadan kilsan aikana kerkeet vetää monta kilsaa siinä penkkien välissä.

Mä ainakin käytän myös työmatkat (40 km autolla) hyväkseni ja harrastan hyötyliikuntaa. Ajan autoa ja samalla siinä teen abtronicilla kaikkia lihaskuntosarjoja. Lisäksi juoksen kotonakin vauva kantoliinassa. Ja kuten joku tuossa jo sanoikin, yöllä voi varsin hyvin harrastaa liikuntaa. Anitra Ahtolana vejän joka yö puolimaratonin ja siihen päälle Jane Fondan aeropikkivideon. Kuolema kuittaa univelat.

Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä. Ja kyllä mua hävettäs, jos mulla ois arkussa selluliittia tai muuten vain läskiperse.