Minkälainen ihminen ei EHDI harrastaa liikuntaa?

Joka roikkuu netissä lukemassa ketjukirjeitä, kun pitäisi mennä ulos, kun lapsikin on jo nukkumassa ja telkkarista ei todellakaan tule yhtään mitään....

eli minä.

Sillä en koskaan usko kellään olevan jatkuvasti niin kiire, etteikö ehdi ollenkaan perseellään istua, että aivan jatkuvalla syötöllä joko ajaisi työmatkaa, hoitaisi lapsia, tekisi kotitöitä tai opiskelisi.

Johan siinä kuolisi stressiin ihminen kuin ihminen. Ja tuollainen puoli tuntia 3 x viikossa tekee ainoastaan 1,5 tuntia viikossa!

sitten päätin että puoli tuntia nyt on löydyttävä kolmesti viikossa lenkillä käyntiin. Ja tuonhan kyllä järjestää jos sen kokee riittävän tärkeäksi.

Olen junassa matkalla töistä kotiin vielä tunnin verran. Asemalta kotiin ajettuani en kyllä jaksa. Huomenna pääsen aiemmin, mutta ilta menee tiiviisti opintojen parissa.

Kumma kyllä, juuri ne jotka "ei ehdi" harrastaa liikuntaa, selittävät suu vaahdossa flasforwardien ja täydellistennaisten juonenkäänteitä.



Aina ehtii jos tarpeeksi haluaa. Esim. Anitra Ahtola on kertonut juoksevansa lenkkinsä öisin. En tiedä onko tuokaan järkevää, mutta tosiaan aina ehtii jos haluaa.

Tuossahan tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuljetat lapsen treeneihin, käyt sillä aikaa lenkillä itse ja sitten yhdessä kotiin. Noin minä teen 2 kertaa viikossa, eli käyn aina lapsen treenien aikana treenipaikan lähellä juoksemassa.

lapsilla harrastukuljetuksia joka ilta. Voisinhan minä esim. kieltää lapsiani harrastamasta, ja käyttää sen ajan itseeni.

että pihassa pitää olla tankattu tila-auto jolla huristaa 5 km matka kuntokeskukseen, mielellän valoisan aikaan, miehen tai jonkun muun pitää olla se aika kotona hoitamassa lapsia ja aikaa pitää olla pari kolme tuntia, kuitenkin niin että ehtii kotiin katsomaan lempisarjaansa.



Jos oikeasti ottaisi järjen käteen niin senkun heittäisi lenkkarit jalkaan heti kun lapset on käyneet unille tai jumppaisi vaikka kotona jos ei miestä kuvioissa. Niin helpolla se käy.

Näen lasta arkipäisin n. 4 tuntia päivässä joten sen lyhentäminen tuntuisi aika kohtuuttomalta lasta kohtaan. Lapsi nukahtaa yiltä, sen jälkeen tehdään miehen kanssa loput päivän hommista ja jutellaan samalla, sitten käyn pesulla luen hetken sängyssä (vaikea saada unta jos en lue), kymmeneltä lopetan ja käyn nukkumaan.



Viikonloppuisin on enemmän aikaa, silloin tulee lenkkeiltyä ym. mutta vähiinhän se jää.

enkä siis mielelläni sitä harrasta. Ymmärrän kyllä, miksi PITÄISI, mutta kuolen mielummin nuorempana kuin vaipoissa vanhempana. Samalla riskeeraan elämäni syömällä voita ja tekemällä muutenkin välillä arvelluttavia valintoja ravinnon suhteen.



Minun ei tarvitse olla täydellinen. Se riittää, että suoriudun töistäni ja pystyn elättämään itseni ja perheeni. Muun ajan elelen kuin ellun kana :o) Eihän tänne ole synnytty suorittamaan, vaan nauttimaan elämästä! - Kukin tyylillään :o)

Aina ehtii jos tarpeeksi haluaa. Esim. Anitra Ahtola on kertonut juoksevansa lenkkinsä öisin. En tiedä onko tuokaan järkevää, mutta tosiaan aina ehtii jos haluaa.

Paitsi tietty jos päivärytmi on sellainen, ettei aamuisin tarvitse herätä aikaisin.

Ainahan sitä tietty ehtisi, eihän kenelläjään voi olla niin kiire fiksuista syistä, mutta mielekäs urheilu kyllä edellyttää sitä, että ei ole uuvuksissa aloittaessaan ja toisaalta saa syödä ja nukkua hyvin jälkeenpäin.

Ja toisaalta taas puoli tuntia ei vielä riitä esim. mielekkääseen lenkkeilyyn, jos sitä tekee liikunnan takia eikä kuntopakkopullana. Lämmittely 15 min ja venyttely 5-10 min syövät jo sen ajan. Ja näillä säillä ainakaa meillä päin ei muutenkaan voi lenkkeillä.

Ainakin oma ei-ole-aikaa-urheilla -valitukseni

perustuu tukevasti näihin syihin.

T. Kilpaurheilija

Totta kai voisin hommata kuntopyörän ja "liikkua" vaikka joka päivä samalla kun katson uutiset ja sään. Mutta ei se olisi minusta kivaa. Haluaisin käydä tallilla ja tanssitunneilla, mutta enpä ehdi. Siihen menisi sellaiset 2-3h matkoineen ja tiukkaa tekee. Lenkkeilen koiran kanssa ja jos ehdin valoisan aikaan metsään niin se on sentään mielestäni mukavaa. Kaatosateessa tylsää asfalttitien reunaa ei oikein sekään nappaa.

Herää pienelle lenkille kun muut nukkuu -tai joinain iltoina vaan MENET kun mies leikkii lapsen kanssa, jos et "raaski" lähteä niin joinain iltoina voi ysin jälkeen kun isi nukuttaa lasta -mennä lenkille!



En käsitä miksi urheilu kuuluu "vaan kotiäidille", niinkun se elämä loppuu siihen kun menee töihin 8 tunniksi. :(

Herää pienelle lenkille kun muut nukkuu -tai joinain iltoina vaan MENET kun mies leikkii lapsen kanssa, jos et "raaski" lähteä niin joinain iltoina voi ysin jälkeen kun isi nukuttaa lasta -mennä lenkille!

En käsitä miksi urheilu kuuluu "vaan kotiäidille", niinkun se elämä loppuu siihen kun menee töihin 8 tunniksi. :(

Eikä miestä?

tai sitten ei, jos se on kaikki illat omissa menoissaan tai harrastuksissaan.

Tämä harmittaa häntä kovasti, koska on ennen ollut kova liikkumaan. Töissä on kamalat paineet ja töitä tehdään lähes kellon ympäri. Onneksi iltaisin ja öisin sentään kotona netin kautta.



Ei oikein ehdi edes nukkua ja syödä.



Eipä tuota hirvittävän pitkää aikaa voi jaksaa. Yksi burnoutti jo takana (puolen vuoden saikku).

Aamuisin lapset tarhaan, opiskelemaan, lapset tarhasta klo 16, kotiin, ruoanlaittoa, kotitöitä, opiskelujuttuja, lasten kuskaamista harrastuksiin, sosiaalista elämää, lapset nukkumaan 21, jonka jälkeen teen töitä 2-4 tuntia. Nukkumaan 00-01 maissa, aamulla taas seiskalta ylös.

Paino sanalla harrastamaan. Liikun kyllä päivittäin, olen kotiäitinä tällä hetkellä ja mm. ulkoilen ainakin useimpina päivinä lasten kanssa. Usein myös tanssin heidän kanssaan, ja isommalle "opetan" joogaa. Kaupassa käyn pari kertaa viikossa, ja koska perheellämme ei ole autoa (eikä mulla ajokorttiakaan), se reissu tehdään jalan. Lisäksi tulee käveltyä paljon portaissa - asumme kerrostalossa, jossa ei ole hissiä. Olen joskus pitänyt askelmittaria mukanani koko päivän, ja sen mukaan kävelen 11 000-12 000 askelta joka päivä.



Haluaisin kyllä oikeasti ihan harrastaakin liikuntaa, mutta en oikeasti tiedä, mistä sen ajan nappaisin. Mieheni tulee sen verran myöhään vasta töistä, että kun on päivälliset ja iltapalat saatu syötyä, ruvetaan nukuttamaan lapsia, ja nuorempi lapsistamme ei nukahda ilman mun läsnäoloani. Okei, ehkä oma vika, kun olemme hänet siihen totuttaneet, mutta mulla ei anna äidinvaisto periksi jättää pientä itkemään äidin perään. Vaikka mun hyvinvointinikin on tärkeää, on tuo pieni kuitenkin tärkeämpi. Minä priorisoin lapseni liikuntaharrastuksia tärkeämmäksi.

siihen päälle vielä suihkussa käynti. Eli 30min+15min=45min.

Sillä en koskaan usko kellään olevan jatkuvasti niin kiire, etteikö ehdi ollenkaan perseellään istua, että aivan jatkuvalla syötöllä joko ajaisi työmatkaa, hoitaisi lapsia, tekisi kotitöitä tai opiskelisi.

Johan siinä kuolisi stressiin ihminen kuin ihminen. Ja tuollainen puoli tuntia 3 x viikossa tekee ainoastaan 1,5 tuntia viikossa!

sitten päätin että puoli tuntia nyt on löydyttävä kolmesti viikossa lenkillä käyntiin. Ja tuonhan kyllä järjestää jos sen kokee riittävän tärkeäksi.

muuten hyvä idea, mutta kun on viisivuotias aina auton takapenkillä mukana. 13

ainoa, mihin ehtisin, on juuri lenkillä käynti. En vain yksinkertaisesti uskalla lähteä pilkkopimeään liukkaille kaduille enää kymmenen aikoihin. Enkä oikein jaksakaan, kun on aamulla herätys jo puoli kuusi.

Jos harrastan liikuntaa kahdeksan jälkeen niin on vaikea saada unta. Eli tällä hetkellä liikunta arkisin tekee univajeen. Ei kovin järkevää minusta.

Herää pienelle lenkille kun muut nukkuu -tai joinain iltoina vaan MENET kun mies leikkii lapsen kanssa, jos et "raaski" lähteä niin joinain iltoina voi ysin jälkeen kun isi nukuttaa lasta -mennä lenkille!

En käsitä miksi urheilu kuuluu "vaan kotiäidille", niinkun se elämä loppuu siihen kun menee töihin 8 tunniksi. :(

mutta joillekin se vaatii niin kovia järjestelyjä, että jättävät harrastamatta. Ja sen ymmärrän. Itse en pysty elämään ilman liikuntaa, joten joskus jumppaan vaikka kaikki 3 lasta pyörisivätkin jaloissa ja tulisi keskeytyksiä. Keinot ja aika löytyy jos haluaa.



Liikunnassa on se kummallinen juttu että sitä ei työssäkäyvä meinaa jaksaa harrastaa. Mutta sitten kun siihen on koukussa, huomaa että siitä se energia tuleekin.