Minkälainen ihminen ei EHDI harrastaa liikuntaa?

mutta minä kyllä rakastan liikuntaa ja olen liikkunut koko elämäni. Nytkin liikun, mutta aivan liian vähän :( Ymmärrän ensikerran sen, että jollakulla ei ihan oikeasti ole aikaa treenata. Kun käy töissä 8h+matkat ja haluaisi siis olla lasten kanssa kaiken mahdollisen vapaa-ajan, niin ei vaan raaski.



Minulla liikunta on nyt sit paljon lasten kanssa yhdessä liikumista. Joogailemme olohuoneessa, käymme lenkeillä (lapset vaunuissa ja minä kävelen/juoksen) ym. Valitettavan vähäistä, mutta parempi tämäkin kun ei mitään!



Rakastan liikuntaa ja se on elämäni, mutta rakastan lapsiani enemmän!

jos lakkaisivat miettimästä muiden ihmisten elämää ja keskittyisivät ihan vaan siihen omaansa. ei elämä ole pelkkää suorittamista.antaa jokaisen elää sellasta elämää kun ITSE tahtoo.

Tässäkin ketjussa on jo heitelty kiviä vaikka millä mitalla. Se mitä ei tajuta on se, että elämäntilanteet vaihtelevat! Vaikka minulla ei juuri NYT ole aikaa tai halua ylimääräisiin jumppasessioihin, se ei tarkoita sitä, etteikö IKINÄ olisi.

Itse olen ainakin pitänyt aina liikunnasta, mutta tällä hetkellä siihen ei vain ole paukkuja. Siinä vaiheessa kun saan päivän pulkkaan, lössähdän ihan tyytyväisenä sohvan nurkkaan katsomaan tv:tä tai lukemaan kirjaa. Ihan turha mulle puhua siitä, että kuolen tai rampaudun tämän muutaman vuoden liikkumattomuuden takia ja jätän lapseni äidittömiksi!

vaan itseensä satsausta.

Huomaatte sen kun täytätte 50v.



Ihminen, joka ei ole harrastanut liikuntaa, on ihan eri lähtökohdassa kuin itseensä liikunnalla satsannut ihminen.



Mutta elämä on valintoja täynnä. Jokainen saa valita sellaisen vanhuuden itselleen kuin haluaa. Liikkumattomilla naisilla osteoporoosi vaivaa, kuten sydän-ja verisuonitaudit. Selkäsäryt ovat erittäin yleisiä.



Liikunta on todella satsaus omaan hyvinvointiin.

Toki toki. Pointti on tullut jo selväksi. Anna olla jo.

vaan itseensä satsausta. Huomaatte sen kun täytätte 50v. Ihminen, joka ei ole harrastanut liikuntaa, on ihan eri lähtökohdassa kuin itseensä liikunnalla satsannut ihminen. Mutta elämä on valintoja täynnä. Jokainen saa valita sellaisen vanhuuden itselleen kuin haluaa. Liikkumattomilla naisilla osteoporoosi vaivaa, kuten sydän-ja verisuonitaudit. Selkäsäryt ovat erittäin yleisiä. Liikunta on todella satsaus omaan hyvinvointiin.

Satsaus lapsiinkin näkyy sitten yli 50v:na paljonko käyvät katsomassa vanhenenevia vanhempiaan... Tälläkin on merkitystä hyvinvointiin.

3 lasta, mies matkatöissä. Zumbaile siinä sitten. Mikään vakiovuorosysteemi ei tule kuuloonkaan. Viimeksi menin pilateksen peruskurssille ja 2/3 käynneistä en pystynyt käymään omassa ryhmässä ja niistäkin valtaosassa en päässyt korvaavalle tunnille toiseen ryhmään.

No nyt olen vauvan kanssa kotona ja ehdin käydä vaunulenkeillä - niinä päivinä kun ei esim. pidä tehdä hommia kotona, joskus työhommia, joskus siivota. Mutta mitään MUUTA liikuntaa en pääse tekemään kuin vaunuilua tai vauvan kanssa (joka on nyt 1,5kk vanha).



Mutta siis mun elämänrytmi on mennyt niin, että aamulla klo 9 taksi hakee pojan kouluun. Lähden töihin. Ehdin juuri hikiseen tehdä työpäivän ja onkin aika palata kotiin. Olen kotona klo 16, jolloin taksi tuo pojan kotiin. Poika saattaa olla pitkiä aikoja sen verran huonossa kunnossa ja väsynyt koulun jälkeen, ettei häntä voi enää raahata ulos. Eikä jättää kotiinkaan (poika on pyörätuolissa ja vaikeavammainen).



Olen toki käynyt poikaa työntämässä pyörätuolissa ulkona, mutta esim. tänä talvena se on ollut mahdotonta, lunta on ollut ihan liikaa (pyörät eivät kulje lumessa kovin hyvin). Ja ennenkuin lunta oli liikaa, oli niin kylmä, ettei lapsi olisi tarjennut kovin pitkää aikaa ulkona.



Imetän vauvaa, joka pääsääntöisesti roikkuu rinnalla, eikä isä suostu olemaan vauvan kanssa vielä kahden. Sitten kun palaan töihin, mulla on edelleen kaksi lasta tässä "käsissä". Niin ja miehen lapset, jotka ovat meillä jonkin verran, vaativat huomiota hekin, vaikka eivät niin intensiivistä hoitoa. Vähintään ruokaa pitää laittaa.



Toki sitä kotona voi jotain vatsaliikkeitä tehdä tai wii fitiä - tai olla puutarhassa - mutta aika vähissä on mahdollisuudet lähteä mihinkään harrastukseen kodin ulkopuolelle. Ei yksinkertaisesti vain pääse - siis tällä hetkellä. Kyllähän se tulevaisuudessa taas tulee helpottamaan. Mutta toisaalta kotonakin pitää hommia tehdä. Ja joskus viettää aikaa miehen kanssa.

Teen kolmivuorotyötä ja lapset ovat kotona hoidossa. Toisin sanoen kun minä tulen töistä, mies lähtee töihin ja toisinpäin. Silloin kun olemme yhtä aikaa kotona, mies tekee remonttia. Lapsi vien harrastuksiin pari kertaa viikossa ja minulla oli tarkoitus silloin käydä lenkillä. Nuorin lapsista ei kuitenkaan viihdy rattaissa vaan haluaa kävellä, joten koko lenkki menee siihen, että yritän pitää lasta remmeissä ja lapsi huutaa koko ajan. Yritäpä siinä juosta ja nauttia lenkistä. Myöhään illalla, jos mies on kotona eikä tee remonttia, en halua lähteä lenkille, koska meillä ei ole katuvaloja.



Odotan syksyä, jolloin lapset menevät hoitoon, jolloin voin silloin tällöin viedä lapset aikaisemmin hoitoon ja mennä vaikka itse lenkille. Tekosyitä tietysti aina löytyy, miksi ei harrasta liikuntaa, mutta joskus sen ajan raivaaminen vaatii niin paljon energiaa, ettei enää oikeasti jaksakaan lähteä ulos liikkumaan.

Mulla on neljä lasta ja viides tulossa ennen juhannusta. Pienten lasten kanssa varsinkin on helppo lähteä reippaalle muutaman kilometrin kävelylle. Mun kaksi pienempää istuu tuplarattaissa ja eikun menoksi! Käyn näin n. 5 kertaa viikossa. HELPPOA!

menen klo 7 töihin, klo 16-17 olen tarhalla, vien lapset harrastusiin, teen ruoan, käyn kaupassa ja jatkan kotitöitä. Nukkumaankin pitää joskus ehtiä.

ja käyn noin kaksi kertaa viikossa jumpassa ja vielä lisäksi lenkillä ehkä kerran pari viikossa. Mutta tämmösinä aikoina en pysty kun mies on aamusta iltaan useampana päivänä peräkkäin tontilla tekemässä hommia, enkä viiti oikeen yölläkään lähteä. Tuntuu että pää hajoaa kun ei pääse.. Tottunut kuitenkin siihen että pääsee useampana päivänä viikossa. Mulla siis kolme lasta hoidettavana.

Töitä ihan kamalasti talvisin ja ikäviin aikoihin. Ostin Wiin, ja nyt voi urheilla vaikka yöllä. Toimii ihan oikeasti.

olen kolmen pienen lapsen kotiäiti.



Mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää, lähtee aamulla 5-6 aikaan töihin, tulee kotiin 22-23 aikoihin.En muista koska olisi voinut pitää vapaapäivän.

Jos mies tulee ajoissa kotiin, haluamme viettää koko perheen yhteistä aikaa.



Kesällä, kun on valoisat yöt, olen käynyt lenkillä puolen yön aikoihin.

ja ihmettelen, ettei ehditä käydä lenkillä.



Kotiäitinä kaikki 3 olivat kotihoidossa ja mies toisella paikkakunnalla töissä.



Vauva puntiksi ja jumppaa. Isommat nauttivat myös. Tuplarattailla reippaalle kävelylle ja vauva kantorinkassa. Isommat pyöräilivät ja vauva rinkassa rivakkaa kävelyä.



Lapset mäkeä laskemaan ja itse samalla mäkijuoksua. Lapset leikkipuistossa, itse tein treeniä siinä heitä vahtiessa.



Aina keksi keinoja kun vain halusi. Minun mielestä liikunta auttoi jaksamaan. Ei ollut masennuksia ja väsymystä kun liikkui.

menen klo 7 töihin, klo 16-17 olen tarhalla, vien lapset harrastusiin, teen ruoan, käyn kaupassa ja jatkan kotitöitä. Nukkumaankin pitää joskus ehtiä.

vaan itseensä satsausta. Huomaatte sen kun täytätte 50v. Ihminen, joka ei ole harrastanut liikuntaa, on ihan eri lähtökohdassa kuin itseensä liikunnalla satsannut ihminen. Mutta elämä on valintoja täynnä. Jokainen saa valita sellaisen vanhuuden itselleen kuin haluaa. Liikkumattomilla naisilla osteoporoosi vaivaa, kuten sydän-ja verisuonitaudit. Selkäsäryt ovat erittäin yleisiä. Liikunta on todella satsaus omaan hyvinvointiin.

ja muiden sarjojen juonet. Miksi ette käytä sitä aikaa yhdessä lasten kanssa liikkumiseen?

No ei tietenkään. Elämä on helpompaa kun mukulan panee pleikan ääreen ja itse seuraa kauniita ja rohkeita.

Hei haloo, ei se kuule ole läsnäoloa.

Satsaus lapsiinkin näkyy sitten yli 50v:na paljonko käyvät katsomassa vanhenenevia vanhempiaan... Tälläkin on merkitystä hyvinvointiin.

Olen junassa matkalla töistä kotiin vielä tunnin verran. Asemalta kotiin ajettuani en kyllä jaksa. Huomenna pääsen aiemmin, mutta ilta menee tiiviisti opintojen parissa.

Se on itselläni ihan siitä halusta kiinni. Nyt voisin jumpata kotona mutta en jaksa, haluan nyt hetken istua tässä koneella ihan yksinäni kun koti on hiljainen :) Kohta kaivan puntit esiin ja teen vähän käsiliikkeitä.



Olen kyllä kade kaikille jotka pääsee lenkille vauvan kanssa! Tai etenkin tuplarattaiden, niiden työntäminen käy kyllä työstä. Olin todella hyvässä kunnossa vaunuaikana. Nelivuotiaan kanssa lenkkeily ei enää tuotakaan mitään tulosta. Tämä lumen määrä sulaa ehkä vapuksi, sitten voidaan katsoa sitä pyöräilyä uudestaan. Lapsen tahtia löntystely tuolla koirankakkapenkoissa ei todella auta mitään.



Ihan varmasti minullekin tulee vielä se aika että ostan jumppakeskuskortin ja käyn siellä monta kertaa vuodessa. Olen sitä niin monta vuotta harrastanut että on se vielä muistissa ;)

en myöskään omista televisiota. Siitä luovuttiin, koska meidän perheessä ei ole yksinkertaisesti aikaa siihenkään.



Tämä vaan kommentiksi noille salkkariväitteille.

kun meet yöksi töihin 0.30, teet 12-14 tuntisen työpäivän ja sitten taas yöksi töihin. Missä vaiheessa nukutaan,jos pitäis vielä lenkilläkin käydä?