Miksi mua ärsyttää niin paljon kotiäidit? Miksi koko ajan yritän

Jos se on mun ja mieheni yhteinen päätös tehdä elämästämme helpompaa näinä vuosina kun lapset ovat pieniä? Ei meitä kiinnosta kuskailla heitä tarhaan aamuhämärissä kun voidaan mieluummin köllötellä pitkään :) Miehen tulot on hyvät eikä mun töihin menoni parantaisi meidän rahatilannetta yhtään, pikemminkin päinvastoin kun pitäisi hommata kakkosauto jne. Taidat tosiaan vaan olla kade.

Ei kotiin jäävä ole loinen, jos päätös on parin yhteinen.



Samalla ajattelutavallahan lapsetkin loisisivat kotona kun eivät työskentele tuodakseen rahaa kotiin.



Loinen on jokin, joka käyttää toista hyväkseen antamatta mitään takaisin. Jos perhe on päätynyt ratkaisuun, jossa toinen vanhempi on kotona, kokevat he kaikki varmaankin jotenkin hyötyvänsä tilanteesta verrattuna toisiin ratkaisuvaihtoehtoihin.

olen miettinyt, miksi kotiäidin mielletään loisiksi sillä perustella, että maksavat yhteiskunnalle paljon, mutta esimerkiksi opiskelijat ovat ahkeria ja arjen sankareita, koska tulevat toimeen vähällä, vaikka nostavat opintotukea ja käyttävät mahdollisesti niitä päivähoitopalvelujakin.

Mutta täytyy sanoa, että ellen vanhempien lasteni perusteella tietäisi kotihoidon olevan parempi vaihtoehto alle vuoden ikäiselle, lähtisin viivana töihin täältä kotoa lonkkaa vetämästä. Olisi lakisääteinen työaika, kahvi- ja ruokatauot, aikuista seuraa mahdollisesti ja saisi vielä palkkaakin.

ärsyttää nuo pakko mennä töihin äidit..jotenkin en vaan ymmärrä sitä..meillä mies on pienipalkkainen ja olen kotona ja aion olla vielä vuosia,mutta syödään silti hyvin,matkustellaan yms..lapsilla harastuksia ja asianmukaiset vaatteet..siis ei osteta kaikkea kirpparilta enkä edes juuri kierrätä..meillä jää kohta 6hengelle kuussa kaikkiin menoihin 1000e asumisen jälkeen=)

Sen haluisin tietää että mikä on tuloraja kun on pakko mennä töihin=)?Mutta itsellä on kavereina työäitejä ja kotiäitejä ja hyvin tuun kaikkien kanssa juttuun=)

saada kotiäiditkin tajuamaan miten typerää on lojua kotona vuosikausia? Miksen voi vain hyväksyä heidän valintaansa. Erityisestä ärsyttää se kun vaikuttavat niin tyytyväisiltä elämäänsä, tulee tarve herätellä realiteetteihin tyyliin: ei yhteiskunnan/miehen kuulu elättää loisia, työtä on tehtävä elääkseen jne.

t. työäiti

Miten on, hoisiko oma äitisi Sinua kun olit alle 3v?

ei välttämättä saa työtä jolla elättäisi itsensä ja lapsensa. Eikö ole parempi, että ylisuuriin päiväkoteihin ei tungeta enää lisää lapsia.



Varsinkin nuoret ehtivät kyllä töitäkin tehdä. Vanhemmat taas ovat saattaneet jo luoda merkittävänkin uran. Itsekin ennen lapsia olin melkeimpä "työnarkomaani" Heillä saattaa olla säästöjä joiden turvin voivat elää mukavasti oletko heille kateellinen ap.

asumme pienellä paikkakunnalla jossa hän on merkittävä työllistäjä.



Minun kotiäitiys antaa miehelleni mahdollisuuden panostaa firmaansa täysipäiväisesti. Ja näin luoda työpaikkoja ja sen kautta hyvinvointia omalle ja muidenkin perheille. Tietenkään verotuloja unohtamatta.

En ole edes ajatellut, että valintani voisi herättää tunteita puolesta tai vastaan ja vieläpä tuntemattomissa ihmisissä. Taidan sitten elää omassa pienessä kuplassani ;)



Opiskelin ja työskentelin sinkkuna, mutta naimisiin menon myötä jäin kotirouvaksi. Pian tulin raskaaksi ja tuosta lähtien olen ollut kotiäiti. En tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta toistaiseksi olen "pysyvästi" kotona.



Pari viikkoa sitten mieheni ehdotti, nähdessään kuinka taapero oli innoissaan muiden lasten seurasta, että hän menisi ensi vuonna päiväkotiin. Tätä ilmeisesti kutsutaan virikehoidoksi (?), sillä minä edelleen pysyisin kotona.



Meidän piireissä tämä on yleistä: nainen on kotona, mies töelämässä ja yhteiset seikkailut vievät maailman ääriin. En tiedä, mitä muut tuntevat, mutta suurimman osan ajasta tämä sopii minulle, vaikken ihan täysin ymmärtänyt mihin ryhdyin mennessäni naimisiin ulkomaalaisen, kansainvälisen työn omaavan miehen kanssa.



Parhaillaan asumme maassa, jossa olen jostain syystä "mustalla listalla", eli en pysty työskentelemään tai avaamaan pankkitiliä. Taapero on vielä pieni ja olen kotona ilomielin, kotiäitys on mulle ensisijaisesti arvovalinta. Mutta lapsen kasvaessa ja mennessä päiväkotiin/kouluun, olen tyhjän päällä ja kipuilen tämän asian kanssa jo nyt. Parhaillaan käyn aikamoista prosessia sisimmässä läpi, tuntuu kuin olisi henkisesti hukkumaisillaan; pelkään, että elämä lipuu ohitseni, etten saakaan mahdollistua edistyä, kehittää itseäni. Tämän hetkisessä asuinmaassa en pysty liikkumaan vapaasti ulkona turvallisuussyistä, en pääse edes puistoon taaperon kanssa.



No joo, aika lopettaa tämä itsesääli. Vielä pari kuukautta sitten kaikki oli hyvin, mutta nyt kun olemme tulossa Suomeen lomalle, kaikki palaa mieleen: vapaus, turvallisuus, aamulenkit puistossa, monipuoliset opiskelumahdollisuudet ja kotiäitinä vaikka iltaisin avoimessa yliopistossa, mahdollisuus saada "omaa rahaa" OMALLE tilille ja kotiäitinä jos ei muuta niin lapsilisä jne.



Parhaillaan pohdimme muuttoa toiseen maahan ja pelkään, että perimmäisenä syynä olen minä. Pelottaa, että mies tekee sen vuoksi väärän siirron urallaan ja kadumme yhdessä sitä myöhemmin. Mulle miehen työ on tärkeä, se on lapsuudesta asti ollut unelmani ja olen tähän asti kyennyt antamaan kaiken tukeni, mutta nyt jostain syystä menen pitkin seiniä ja mietin "minä minä ja minun elämäni".

kooo

kuin se lasten päivähoito. Ei siis todellakaan ole hyvä perustelu, että maksan enemmän kuin tuon kuukaudessa veroja. Entäs vaikka tiet, joita käytätte, kun viette ne lapset hoitoon ja menette töihin? Käytättekö julkisia terveydenhuoltopalveluja/synnytittekö julkisessa sairaalassa? Oletteko käyneet muuta kuin yksityiskoulua? Jne jne.



Siis mä en ole kritisoimassa työäitejä enkä kotiäitejä, mutta oli vaan niin tyhmä perustelu, että maksais muka veroissaan ne lasten hoitomaksut. Tai siis kaikkihan ne maksaa. Sen mukaan mitä tienaa. Voisi taas kuvitella, että jonkun suurituloisen ja -veroisen palkka on niin suuri osaksi pienempipalkkaisen työpanoksella. Siis joku muu ei saa tarpeeksi hyvää korvausta ehkä jopa raskaammasta työstään.



Asioilla on monta puolta! Sitä vain yritän sanoa :) Mitä se on muilta pois, miten toinen perhe lastenhoitonsa ratkaisee? Ehkä sitten on, jos se ratkaistaan niin huonosti, että lapsi ajautuu esim. rikosten tielle, tms. ja tulee siten kalliiksi yhteiskunnalle loppuelämäkseen. Ja ei tämä todellakaan aina ole perheen vika, mutta siis tarkoitan, että kunhan lapset hoidetaan ja kasvatetaan hyvin, eikä jätetä heitteille, niin kaikki on hyvin. Ei sillä ole silloin merkitystä, että kuka maksaa 10 euroa enemmän ja kuka vähemmän .



Monissa muissa maissa on tosiaan yleisempää kotiäitiys, silloin kun lapset ovat pieniä. Esim. Englannissa päiväkodit ovat yksityisiä ja vievät usein koko äidin palkan, jolloin perheen ei ole järkevää laittaa lapsiaan sinne hoitoon. Meillä yhteiskunta maksaa tämän lasten hoidon, tosin en tiedä, onko se edes tässä mittakaavassa järkevää. Mun mielestä pitäis kannustaa enemmän siihen, että ne alle 3v:t hoidettaisiin kotona, se on halvempaakin yhteiskunnalle. Mutta sitten pitäis olla kaikille pakollista eskaria/koulua jo nuoremmalla iällä, 4-5-vuotias kaipaa jo ikäistänsä seuraa ja on hyvä opettaa sosiaalisia taitoja. Toki on kerhoja, mutta kaikki kun eivät lapsiaan sinne vie. Tämä siis olisi mielestäni hyvä nimen omaan lasten tasa-arvoisuuden kannalta.



Niin, itsehän olen nyt vanhempainvapaalla ja aion olla kotona sen jälkeen n. puoli vuotta. Koska mun mielestä vauvan paikka ei ole päiväkodissa. Olisin varmaan pidempäänkin, jos voisin, mutta ei oikein voi enää pidempään olla pois AMK-opinnoista. 1,5 vuotta siis yhteensä tulee mulle sieltä sitten taukoa. Ja joo, päätettiin, että halutaan lapsi nyt, vaikka mulla on opinnot kesken. Koska olen jo 25-vuotias. Ja ennen noita opintoja tehnyt töitä ja maksanut veroja n. 5 vuotta. Opiskeluaikanakin töissä, vakipaikka on. Töistä aion olla kauemmin hoitovapaalla, sillä jos kävisin sekä koulussa että töissä, niin sehän olisi kuin lapsensa hylkäisi. Eli olen sitten ihan miehen "elätettävänä"! Lainausmerkeissä siksi, että ala, jota opiskelen on melko varmasti työllistävä ja palkkanikin tulee olemaan suurempi kuin miehellä. Eli minä sitten taas vuorostani kyllä tuon enemmän perheeseen rahaa. Ja olen muuten tuonut siinäkin vaiheessa, kun molemmat opiskeltiin ja mä kävin töissä. Tai kun raskausaikana kävin töissä ja mies oli opiskelija ja n. 1-2kk työtön.



Ei ne vaan oo aina niin yksinkertaisia ne asiat. Ne on perheen ratkaisuja aina. Joidenkin perheiden arki on helpompaa silloin kun vain toinen käy töissä ja muitakin arvoja on kuin se raha ja ura. Mäkin haluan luoda uraa tällä opiskelemallani alalla, kun aiemmin olen tehnyt vähän sitä sun tätä. Mutta mulla on aikaa siihen sittenkin, kun lapsi on isompi. Koulussa menee viel jokunen vuosi ja se on joustavampaa lapsen kanssa kuin työelämä, voin enempi siirtää tekemisiäni esim. näille öille. Ja varmaankin lapsi on aluksi isoäitinsä hoidossa. Sitten kun valmistun ja saan töitä, niin voi olla, että onnistaa ja saadaan toinen lapsi. Sitten voikin olla, että isä jää lasten kanssa kotiin, jos mulla on se työ, sillä tosiaan palkka tulee olemaan suurempi.



No, en jaksa enempää, tulipahan taas tekstiä :D :D



Mutta vähän suvaitsevaisuutta ihmisten erilaisiin ratkaisuihin, kiitos!

Niillä teidän veroillanne maksetaan paljon muutakin kuin se lasten päivähoito. Ei siis todellakaan ole hyvä perustelu, että maksan enemmän kuin tuon kuukaudessa veroja. Entäs vaikka tiet, joita käytätte, kun viette ne lapset hoitoon ja menette töihin? Käytättekö julkisia terveydenhuoltopalveluja/synnytittekö julkisessa sairaalassa? Oletteko käyneet muuta kuin yksityiskoulua? Jne jne.

se oli kotiäitiyden vankka puolustaja, joka laskeskeli ja kertoi meille kaikille, että keskiverto nainen tienaa sen verran, ettei edes kahden lapsen hoitokulut kuittaannu verojen määrässä.

Ajatusmallina tämä on tietenkin ihan pielessä. Ei tosiaankaan voi ajatella, että veroeurot kuluisivat vain hoitomaksuihin. Ei voida myöskään laskelmissa käyttää keskivertonaisen palkkasummaa, koska useimmiten se menee juuri niin, että naiset, joilla on pienimmästä päästä palkka, jäävät kotiin hoitamaan lapsia, koska käytännön hyöty palkasta jäisi hyvin pieneksi. Tämän vuoksi usein naiset, jotka menevät töihin ja vievät lapsensa hoitoon, ovat keskimääräistä paremmin palkattuja. Tämä johtuu usein myös paremmin palkattujen lainojen määristä; lainojen takaisinmaksu "ajaa" naiset nopeammin töihin. Näin on myös meillä, olisimme vaikeuksissa, jos tulomme olisivat miehen palkka + kotihoidontuki.

Nuori alle kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, vain sen ammattikoulun käynyt ja koen että kotiäitiys on mun juttu, mieheni on samaa mieltä, olen ollut kotona 8vuotta. Tosin elämän realiteetit pistävät vastaan eikä talous kestäisi palkatta kotona oloa kun asuntolainakin on maksettava ja haluan kerryttää eläkettäkin joten hoitelen samalla pph:na lapsia kotonani. Olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, ei tarvetta muutokseen:)

Tämähän oli kuin minun näppikseltäni :)

En nyt ihan saanut selväksi tästä, että oletko ollut pph minkä aikaa, mutta minä olen siis ollut ensin 7 vuotta putkeen kotiäiti (kolme lasta tänä aikana), ja nyt siis edelleen kotona, pph:na :)

Nuori alle kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, vain sen ammattikoulun käynyt ja koen että kotiäitiys on mun juttu, mieheni on samaa mieltä, olen ollut kotona 8vuotta. Tosin elämän realiteetit pistävät vastaan eikä talous kestäisi palkatta kotona oloa kun asuntolainakin on maksettava ja haluan kerryttää eläkettäkin joten hoitelen samalla pph:na lapsia kotonani. Olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, ei tarvetta muutokseen:)

Tämähän oli kuin minun näppikseltäni :)

En nyt ihan saanut selväksi tästä, että oletko ollut pph minkä aikaa, mutta minä olen siis ollut ensin 7 vuotta putkeen kotiäiti (kolme lasta tänä aikana), ja nyt siis edelleen kotona, pph:na :)

Ette siis ole perinteisiä kotiäitejä, vaan teette koko ajan töitä :)

olen oikein lusmu pahinta laatua. Pitkät opinnot ja sitten "vain kotona". Nuo opiskelut kyllä harmittavat tavallaan itseäni, sillä en tiedä, hyödynnänkö niitä ikinä kovin täysipainoisesti. Jos olisi ollut rohkeutta ja mahdollisuuksia, olisi kannattanut aloittaa tenavien teko paljon nuorempana ja jättää opiskelu myöhemmäksi.



Viihdyn mainiosti kotiäitinä, mutta nyt ahdistaa, kun kuopus on kohta 3 v. Pärjäämme ilman kotihoidontukeakin, ja mua vähän ärsyttää, kun mies olettaa, että haen työttömyyskorvausta. Minusta se on niille tarkoitettu, jotka oikeasti ovat töitä hakemassa. Minä ainakaan en näe, että lapseni 3 täyttäessään yhtäkkiä muuttuisi niin dramaattisesti, että kotiäitiydestä olisi harmia. No, joka tapauksessa mies ajattelee, että kaikkihan sitä työttömyyskorvausta hakevat, mutta musta se on vaan moraalitonta. Ja kun olen jotain siivoustöitä muinoin tehnyt, niin eiköhän niitä töitä löytyisi turhankin pian.



Yksi pointti vielä: meillä kuopus on sairastanut pienenä niin paljon, että enpä tiedä, montako päivää kuukaudessa olisin voinut olla edes töissä. Ja tämä kai ei ole mikään kovin erikoinen tilanne.

Tietysti sillä edellytyksellä, että se on yhteinen päätös, ja mies arvostaa perhe-elämää ja sitä että toinen hoitaa kodin ja lapset. Surullista se on siinä tapauksessa, että siihen ajaudutaan esim. huonon koulutuksen takia, eikä sitten löydetä tietä kotoa työelämään. (Tiedän tosin monen lapsen äidin, joka kouluttautui ja pääsi töihin nelikymppisenä, oltuaan melkein 20 vuotta kotiäitinä.)



Riskaabeliahan kotiäitiys tietysti on varsinkin kouluttamattomalle ja vailla kunnon työkokemusta olevalle, koska kukaan ei voi luottaa parisuhteen kestävyyteen. Mutta kyllä se työstä käy, jos sen hoitaa hyvin. (Itse olen työssäkäyvä kotiäidin tytär.)

jossa otetaan naisten keskivertolapsimäärä ja -tulo.



Ja muuten todella yleistä on, että nimenomaan akateemiset naiset/miehet jää kotiin. Minä en tunne yhtään ei-akateemista kotiäitiä. Nopeimmin töihin palanneet on olleet opistotasoisia, jotka tienaavat juurikin sitä noin kahta ja puolta tonnia kuussa. Yksikin tuttu sanoi, ettei hänen palkastaan jää mitään käteen, kun siitä vähentää työmatkakulut, kahden lapsen hoitomaksut ja kerran viikossa käyvän siivoojan, joka palkattiin koska hän ei ehdi siivota.

jossa otetaan naisten keskivertolapsimäärä ja -tulo.

Ja muuten todella yleistä on, että nimenomaan akateemiset naiset/miehet jää kotiin. Minä en tunne yhtään ei-akateemista kotiäitiä. Nopeimmin töihin palanneet on olleet opistotasoisia, jotka tienaavat juurikin sitä noin kahta ja puolta tonnia kuussa. Yksikin tuttu sanoi, ettei hänen palkastaan jää mitään käteen, kun siitä vähentää työmatkakulut, kahden lapsen hoitomaksut ja kerran viikossa käyvän siivoojan, joka palkattiin koska hän ei ehdi siivota.

Mutta itse en tunne akateemisia kotiäitejä. Toisaalta tunnen paljon akateemisia äitejä, jotka ovat vanhempainvapaan jälkeen palanneet töihin. Osa on venyttänyt töihin palaamistaan seuraavaan elokuuhun, jotta saavat haluamansa hoitopaikan lapselle. Useimmat venyttävät töihin palaamistaan käyttämällä jemmaan jätettyjä lomiansa pois.

Kaikki tietämäni kotiäidit (en varsinaisesti kovin hyvin tunne kuin yhden) ovat heikommin palkattuja (johon ei muuten akateemisuus/ei-akateemisuus vaikuta, koska osalla akateemisista on hurjan huono palkka), tai heillä ei ole työpaikkaa olemassakaan.

Eihän tuossa esimerkkisi tapauksessa ole mitään järkeä mennä töihin, mikäli lapset ovat aivan pieniä.

Lapsia on keskivertomäärä, palkka on keskiverto. Pätee siis keskiverrosti naisiin, ei vain minuun.



Riippunee äidin iästä myös, milloin palaa töihin, ja varakkuudesta.



Varakkaat vanhemmat akateemiset naiset pitää pitkät vapaat - ei ole enää mihinkään kiire. Ja heillä yleensä on myös hyvätuloiset miehet.



Jos on vastavalmistunut voi olla paineita päästä työelämän syrjään kiinni.



Itse en muuten ole mikään kotiäiti, mutta olen vakavissani miettinyt jääväni kotiin kokonaan. Ja minulla on jo koulussa lapset. Ärsyttää kun ei ehdi tehdä mitään kunnolla, vaan kaikki on puolittaista! Ja jos luulee että pieni lapsi tarvitsee äitiä, niin koululainen se vasta tarvitseekin!

vaikkapa siivoamalla pois sanavarastostasi kokonaan sanat ja mielikuvat"loinen" ja "elätti". Sillä pääset jo pitkälle.Olet napannut ne nykyisestä oikeistolaisesta arvomaailmasta kyseenalaistamatta ollenkaan tuota arvomaailmaa.Syyllistämisen kulttuuri ja ihmisten leimaaminen loisiksi ja muiden elätiksi palvelee kapitalististisia tavoitteita kasvattaa taloutta, joka viime kädessä kasvattaa muutamia maailman rikkaimpia ja hyväosaisimpia ja köyhdyttää koko muuta maailman väestöä.

Ajattele laajemmin.Laajenna perspektiiviä ja luo yhteiskuntapoliittisia kirjoja. Jo alkaa ärsytys ...tai sen kohde vaihtuu.