Miksi mua ärsyttää niin paljon kotiäidit? Miksi koko ajan yritän

Meillä molemmat piti pidemmän tauon töistä, eikä kummallakaan ollut mitään vaikeuksia palata töihin.



Ja ihan akateemisia erikoisaloja molemmat, hyväpalkkaisia ja kilpailtuja.



Minä luulen että se on huonon itsetunnon ja epävarmuuden aiheuttama harha, että synnytyslaitokselta pitää hosua töihin, kun muuten tipahtaa. Hyvä työntekijä ei tipahda yhtään minnekään.

Ei sovi minulle, en ole "kotiäitityyppiä"

Olen tämän arvokeskustelun käynyt pääni sisällä :)

Lähistölläni lähes kaikki tuttavani ovat töissä, joten päivällä ei olisi juuri aikuista seuraa saatavilla. Lasten kanssa on mukavaa olla, mutta mikäli koko päivänä lapset ovat ainoita keskustelukumppaneita, ei se pidemmän päälle ole mukavaa. Toisaalta, työpaikkani on kiva ja pidän työstäni. Haluan käydä töissä.

Lopuksi: en halua aiheuttaa perheellemme heikohkoa rahallista tilannetta; asuntolaina on maksettava.

Nyt kaikki joukolla haukkumaan minua itsekkääksi.

Meillä molemmat piti pidemmän tauon töistä, eikä kummallakaan ollut mitään vaikeuksia palata töihin.

Ja ihan akateemisia erikoisaloja molemmat, hyväpalkkaisia ja kilpailtuja.

Minä luulen että se on huonon itsetunnon ja epävarmuuden aiheuttama harha, että synnytyslaitokselta pitää hosua töihin, kun muuten tipahtaa. Hyvä työntekijä ei tipahda yhtään minnekään.

Minä esim. olin neljä vuotta "putkeen" kotona lasten kanssa, mutta nyt taas työelämässä (akateeminen tutkinto ja työ). Kuitenkin suunnitelmissa kenties ulkomaille muutto miehen työn perässä, jolloin taas jäisin kotiin, mielelläni :)

asuntolaina isosta omakotitalosta tuli maksettua kun esikoinen oli vauva. Asumme ruuhkasuomessa kaukana sukulaisista. Kolmatta odotellaan ja kotona oloa tulee siihen asti, että viimeinen 3v. mukavasti menee samalla esikoisen ensimmäinen kouluvuosi.



Taloudellisesti meillä menee älyttömän hyvin eikä se ole pelkästaa hyvät tulot vaan järkevä rahankäyttö. Miksi menisin töihin ja pistäisin lapset hoitoon vähintään 10h/päivä.

Lähinnä ärsyttää nuorena ja hyvin vähäisellä työkokemuksella ja koulutuksella lapsia tehneet, joista on tosi kiva jäädä kotiäidiksi vaikka koko elämäkseen, se on "heidän juttu". Heidät tekis mieli palauttaa maan pinnalle ja sappi alkaa kiehua. Myös työttömät/sossupummit yh:t aiheuttaa saman reaktion jos ei ole aikomustakaan mennä töihin.



t. ap

kannattaa miettiä, miksi juuri tämä asia on minulle henkilökohtainen kipupiste. Olisiko kuitenkin niin, että omat valintasi mietityttävät sinua etkä osaa oikein osaa käsitellä niitä tunteita?



Itsekin huomaan kanavoivani aggressioitani milloin mihinkin, ja aina huomaan että eihän se vika tuossa toisessa ole vaan minulla itselläni on nyt ongelma OMAN elämäni kanssa tässä suhteessa.



Äitiyteen liittyy niin paljon odotuksia ja todellisia tai kuviteltuja ulkopuolisten vaatimuksia, ettei ihmekään että toisten ratkaisuja ruoditaan, kun joutuu koko ajan tekemään päätöksiä OMAN äitiytensä suhteen, eikä aina voi olla ihan varma oliko tämä sittenkään se paras.



Terv. Toinen työssäkäyvä äiti, joka on pitänyt kolmesta lapsesta pelkät äitiyslomat, ei yhtään ylimääräistä

jotkut kotiäidit väittävät, että "aina voi valita kotiäitiyden" eivätkä tajua/myönnä sitä, että joidenkin on käytävä töissä, jotta he voisivat olla kotona.



Lisäksi mua ärsyttää, ettei myönnetä asian yhteiskunnallista aspektia. Kotiäitiys tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

mutta miksi toisenlaisista valinnoista sinänsä pitäisi ärsyyntyä? Jos perheessä on sovittu, että mies käy töissä ja vaimo on kotona, mitä se muille kuuluu? Edelyttäen että ei esim. nosteta työttömyyskorvausta ilman aikomustakaan mennä töihin.



Minusta myös tuollaisesta ärsyyntyminen kertoo jostain tyytymättömyydestä omiin valintoihinsa.

Ja työäitien kannattaa muistaa, että heidän omat pennosensa menevät tod. näk. jo ihan omien lapsosten päivähoidon todellisiin kustannuksiin.

jos verrataan esim. tapauksia että kouluttamaton nainen käy pienipalkkaisessa työssä ja lapsilauma hoidossa vs. nainen lapsineen kotona ja toimeen tullaan miehen palkalla.

kyllä se oli ns. minun juttu. Olisin voinut olla koko ikäni. Mutta töihin oli pakko rahallisista syistä mennä kun kuopus oli vasta alle 2v. Ehkä siis olen kateellinen.

Inhoan tosiaan myös sitä, että jonkun mies elättää vaimonsa ja tämä saa kölliä kotona. Se oikein raivostuttaa. Minulle on tärkeää olla taloudellisesti riippumaton miehestäni, toisaalta, mutta ehkä sitten kuitenkin kyse on siitä että ärsyttää kun ei pienituloinen mieheni kykene samaan? Hmm....

t. ap

Minusta myös tuollaisesta ärsyyntyminen kertoo jostain tyytymättömyydestä omiin valintoihinsa.

juuri köllimään pääse. Ja kun mies on hyvätuloinen, työ myös on vaativaa ja kotiäiti auttaa panostamaan työhön eli tekee kyllä oman panoksensa sitäkin kautta.



Ja taloudellisesti riippumaton voi muuten olla esim. sijoituksilla jne.

Nuori alle kolmekymppinen kolmen lapsen äiti, vain sen ammattikoulun käynyt ja koen että kotiäitiys on mun juttu, mieheni on samaa mieltä, olen ollut kotona 8vuotta. Tosin elämän realiteetit pistävät vastaan eikä talous kestäisi palkatta kotona oloa kun asuntolainakin on maksettava ja haluan kerryttää eläkettäkin joten hoitelen samalla pph:na lapsia kotonani. Olen hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, ei tarvetta muutokseen:)

Menin hyvin nuorena töihin, opiskelin uuden ammatin ja olen nyt ollut kotona yli 12v. Kaikki neljä lastani ovat jo koulussa. Elän täysin mieheni siivellä. Toki teen tässä sivussa vähäsessä määrässä töitä mieheni firmassa sekä katson mieheni iäkkään isä perään. Pääasiallinen tekemiseni on kuitenkin ruuan laitto "miehilleni" sekä lapsille ja lasten kuskaaminen ja yl kodin hoito. Välillä toki teen keikkaa omalla alallani. Vakituista työpaikkaa en edes halua. Välillä on mukavaa olla muutama viikko tai päivä työssä.

Ikää minulla on 43v, eläkemaksuja maksellaan ja elämä on ihan ok. Uskoisin ehkä 5v sisällä etsiväni pitempiä sijaisuuksia alaltani tai sitten työllistyä täysin mieheni yritykseen. Lapsille se on kivaa kun äiti on kotona. Eipä tuo appikaan pahaa tykkää kun saa lämpimät ruuat, siivoukset ja muut

Lisäksi mua ärsyttää, ettei myönnetä asian yhteiskunnallista aspektia. Kotiäitiys tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

tätä ei moni tule ajatelleeksi, mutta päivähoidossa oleva lapsi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin kotihoidossa oleva. Päivähoitopaikka maksaa noin 1000€/kk per lapsi valtiolle, kun taas kotihoidossa olevasta lapsesta tarvitsee maksaa vain kotihoidontuki äidille (ja yli 3-vuotiaasta ei senkään vertaa).

mutta kalliimmaksi taidat sinä ja sun valintasi tulla. esim. jos sulla vaikka kaksi lasta tarhassa, niin vaikka kuinka maksaisit siitä 300-400, todelliset kustannukset kunnalle vajaa pari tonnia/kk, joten mahdatko maksamillasi veroilla edes kattaa aiheuttamaasi kulua? Ja sun elämäntyylisi kustannukset esim. luonnolle on sitten vielä asia erikseen. Kun sitten se työssäkäyvä myös luultavasti kuluttaa enemmän, ajelee autolla, lentokoneella jne jne. Että kyllä muutaman vuoden kotiäitiys kun lapset on pieniä, niin se on yhteiskunnalle edullinen ja usein vielä sivutuotteena ekologinen tapa elää. toinen asia kuka jaksaa, koska lastenhoito on kovin raskasta TYÖTÄ ja minä itse ainakin nautin kun pääsen välillä aikuisten ilmoille tuulettumaan ja tienaamaan rahaa johonkin mukavaan ja ylimääräiseen... Mutta, valinnan vapaudesta meidän yht. kuntaa ei voi syyttää, joten hyvä "työäiti", elä niinkuin parhaaksi katsot

Nämä ovat perheen sisäisiä valintoja eikä minusta kukaan loisi toisen rahoilla kotona ollessaan. Jos ollaan perhe ja yhdessä päätetään, että toinen (yleensä äiti) jää kotiin niin ei silloin se on yhteinen valinta ja mies valitsee silloin sen roolin, että hän käy töissä ja tuo talouteen rahan. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sun ja mun rahat -ajattelutapaa. Toisaalta pitää ymmärtää myös se, että jos puhutaan kouluttautumattomista tai pienipalkkaisessa ammatissa olevista kotiäideistä, ei perheen taloudellinen tilanne juurikaan kohenisi siitä, että äiti lähtee töihin. Päinvastoin nainen voi tietyissä tilanteissa tehdä perheen elatuksen eteen jopa enemmän ollessaan kotona kuin käydessään töissä.



Itse käyn töissä ja nautin suuresti työstäni. Lapsia meillä on kolme ja olen ollut kotona yhteisestä sopimuksestamme niin pitkään, että kuopus oli 2,5 v mennessään hoitoon. Tosin kävin toisen ja kolmannen välissä töissä vähän aikaa. Meillä rahat ovat aina olleet yhteiset ja niin myös nyt kun tienaan suunnilleen saman kuin mieheni. Kaikki menee yhteiseen hyvään.

kun on kaksi täysin epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää vanhempaa, kuin toisen jäädä kotiin - äidin tässä tapauksessa. Emme yksinkertaisesti halunneet sellaista repivää arkea, että lapset olisivat yötä peräjälkeen päiväkodissa, eivätkä tietäisi säännöllisesta arjesta ja sen tuomasta turvasta mitään. Halusin myös itse osallistua lasten jouluihin ja olla läsnä, antaa aikaani, ennemmin kuin olla jouluja duunissa jossain muualla pakon sanelemana ja antaa muiden hoitaa lapseni.

Tiukkaa on taloudellisesti, mutta niin olisi silloinkin jos lapset kuskattaisiin kuka minnekäkin hoitoon ja sumplittaisi kuka heitä käy noutamassa kun isovanhemmat eivät pysty, lasten sairastaessa vuoroteltaisiin kumman vuoro olla poissa töistä ja hakea sairastodistuksia yksityislääkäristä kun terveyskeskukseen ei koskaan pääse silloin kun pitäisi.



Eivät kai kenenkään asiat ole niin mustavalkoisia että niitä voisi sivullinen käydä arvostelemaan. En minäkään hyväksy yhteiskunnnan "loisia", mutta mieluummin hoidan lapseni itse ja tiedän miten heidät on hoidettu, kuin että olisivat toisen hoidossa, ihmisen jolle siitä ei kunnolla makseta ja jolla ei ole motivaatiota muuta kuin ehkä katsoa päivänmittaan perään.

Luuletko että ajatuksissasi kuultaa vanhempiesi opettamia elämänarvoja, joista työ todella tärkeä? Kun olit lapsi niin oliko äitisi töissä vai kotiäiti ja miten isäsi arvosti äitiäsi?



Vai luuletko vielä että asenteesi juontaisi vain ja ainoastaan kateudesta, niin kuin aikaisemmin mainitsit? Itselläni kateuteen voisi vaikuttaa miettimällä tarkemmin:

- Miehet jotka elättävät vaimojaan voivat olla tyytyväisiä ja heidän ei tarvitse välttämättä panostaa niin paljon kotitöihin ja perhe-elämään, vaan voivat tehdä uraa

- Kotiäitinä tuet ovat paljon pienemmät kuin esim. työttömillä

- Työssäkäyvien päivähoitomaksut maksavat kunnille pitkän pennin

- Lapsesi voivat hyötyä kaverin kotiäidin tilanteesta varsinkin kouluikäisenä hyvä jos lähellä on aikuinen jolta pyytää apua tai joka jopa huolehtii (esim. koulun jälkeen, kesälomilla)

- Harvempi on koko ikäänsä kotiäiti, vaan kyseessä on tietty aika elämässä. Yli 3v lapsen kohdalla äiti ei saa enää mitään tukia.

Varmasti meidänkin pojille olisi ollut parempi olla kotona edes pari vuotta, mutta minä en jaksanut! Töissä on paljon vähemmän työtä!