Elina Nurmi: lapsi jää isälleen.

muakin ärsyttää tuo julkisuus..

että Elina saattaa vielä olla masentunut? Itselläni masennuksen oireisiin kuului pakkoajatukset, että miehen ja lapsen olisi parasta elää ilman minua, ja olin valmis muuttamaan kotoa pois. En usko, että Elina on vielä toipunut masennuksestaan, vaan hänellä ei ole sairauden tunnetta eli oikeastaan on todella heikossa kunnossa. Vielä kun on kyse nuorista ihmisistä, niin ei ehkä löydy resursseja ja taitoa käsitellä vaikeaa tilannetta.

Tuon naisen on täytynyt olla todella vakavasti masentunut, eikä kiintymyssuhdetta lapseen ole syntynyt. Terve äiti haluaa olla yksivuotiaansa seurassa-jossei nyt vuorokauden ympäri niin ainakin suurimman osa siitä. Eli tässä tapauksessa taitaa pienempi paha olla se, että lapsi menettää äitinsä. Menetyshän tuo on pienelle lapselle :(

Kyllä minun mielestäni äidinvaistot ovat voimakkaampia pientä vauvaa kohtaan kuin vastaavasti isänvaistot. Luonto on vaan asian niin tarkoittanut. MUTTA, silti eronnut äiti voi mielestäni itse tehdä oman päätöksensä lapsensa tulevaisuudesta niin kuin hänestä tuntuu parhaalta. Onhan mahdollista että joltain äidiltä puuttuu samat tuntemukset kuin esim. minulta omia lapsiani kohtaan tai sitten joku äiti on masennuksensa vuoksi niin uupunut ettei usko jaksavansa hoitaa lastaan niin hyvin kuin haluaisi häntä hoidettavan? Elina Nurmen tapauksessa olis tosiaan kiva tietää mikä on se lopullinen totuus... Hän vaikuttaa niin suloiselta ja mukavalta ihmiseltä ainakin mitä median kautta olen hänestä kuullut...

mulla kävi mielessä juuri tuo nuori ikä ja se, että tytön tausta ei ole kauhean tasapainoinen. En enää muista, mitä juttuja oli silloin aikanaan, mutta ei tuo Elina ole mikään fiksu teini ollut. Miksi ihmeessä ne kaikkein typerimmät tapaukset lisääntyy aina ensimmäisenä? juuri ne, joiden kannattaisi hiukan lykätä, jotta pääsee elämänsä ja itsensä kanssa tasapainoon.

Kuten joku aiemmin sanoi, surullista tässä on se, että epäkypsä ihminen hylkää perheensä.. Parisuhde on suurimmaksi osaksi tahtomista - tahtoa elää yhdessä. Sitä tältä parikymppiseltä lapsoselta vaikuttaa puuttuvan.

Isällä on yhtäläinen oikeus lähihuoltajuuteen kuin äidilläkin, ja ihan samanlaiset kyvyt onnistua siinä myös.



Itse en varmaan kovin hevillä ryhtyisi etävanhemmaksi, mutta olen iloinen, että jotkut äidit uskaltavat siihen rooliin lähteä ja isät taas ottaa vastuuta itselleen.



Äitimyytti on ehkä surkein keksintö ikinä.

joka jäi kiinni kun pölli jostain rättikaupasta (HM?), missä oli töissä, vaatteita ym.?

Nainen on luotu synnyttämään lapsi ja hoitamaan lasta (imetys). Ei ihmistä ole luotu yksiavioiseksi vaan miehet ruikkii lapsia sinne tänne ja naiset hoitaa. Tämä on biologiaa, eikä mikään keksintö. Keksintöä on, että ollaan yksiavioisia ja on joku tasa-arvoinen vanhemmuus. Se on jees ja tykkään, että vanhemmat on tasa-arvoisia, mutta älä väitä, että tuo alkukantainen järjestelmä on muka joku keksintö. Musta Suomessakin suurin ongelma parisuhteissa on, kun kielletään biologia, eikä myönnetä, ettei me olla samaa sukupuolta ja luotu samasta muotista. Kummallakin on oma roolinsa perheessä ja pienen lapsen ja äidin yhteys on fakta. Siihen verrattuna isän rooli on etäinen.



Äitimyytti on ehkä surkein keksintö ikinä.

[/quote]

Mielestäni 22 vuotias EI OLE nuori äidiksi. Itse saanut 18vuotiaana esikoisen ja hyvin on mennyt. Riippuu tietysti ihmisestä jos haluaa vaan bilettää niin ehkä olisi kannattanut miettiä lapsen hankintaa tarkemmin.

Ei synnytyksen jälkeinen masennus ala 5kk:tta synnytyksen jälkeen, tuossa vaiheessa ollaan jo voiton puolella. Taitaa olla muunlainen mielenterveysongelma? Tyttö kuulemma bilettää aika rajusti ja julkisuushan on hänen ainoa tulonlähteensä.

Onko kukaan ajatellut miltä hänen ex-avokkaasta tuntuu olla yksinhuoltaja ja pystyä hoitamaan työn ohella viellä perheen normaalit hommat pienen lapsen kanssa?

Lehdet saisivat lopettaa kirjoittelun ko. entisestä missikandidaatista., ei vähemmin voisi kiinnostaa, jotain on noussut päähän ja pahasti! Toivotan onnea Leolle, toivottavsti ex-missi tajuaa mitä on tullut tehneeksi, ei taida lopussa kiitos seisoa?

ottakaas asioista selvää. Ja miten yh-äiti pystyy hoitamaan työnsä ohella perheen normaalit hommat pienen lapsen kanssa? Vastaus, todella hyvin.



Vittu miten rajoittunutta porukkaa täällä on

En oikein ymmärrä tätä keskustelua.

Erällä tuntemallani ädillä oli hyvin vaikea synnytys, hän joutui olemaan sairaalassa 6kk synnytykseen jälkeen ja kertoi avoimesti miten vaikeaa vauvaan oli kiintyä alussa kun hän vihdoin pääsi kotiin. Ei siksi etteikö hän olisi halunnut kiintyä lapseensa, mutta keho ei vaan "reagoinut" niinkuin olisi odottanut tuon pitkän toipumisajan jälkeen. Pikkuhiljaa tunteita alkoi kumminkin nousta esiin ja nyt hän on kuin mikä "tahansa" äiti. Monet olisivat kuitenkin varmasti kritisoineet tuota äidin tunnetta ja aiheuttaneet vaan lisää tuskaa hänelle.



Ihan fysiologisesti nähtynä, on tehty paljon kokeita siitä että ellei äidillä oli kehossaan tarpeeksi tiettyjä hormooneja, tunnesiteen luominen vastasyntyneeseen voi olla vaikeaa. Ihan samalla tavoin kuin paniikkihäiriöisellä on ongelmia serotoniiniainevaihdunnan kanssa. Voihan sitä tietysti järjellä selitellä itselleen etteivät kohtaukset ole vaarallisia, mutta mitä se auttaa kun täysi pakokauhu iskee? Tunne voittaa usein "järjen", niin se vain on.



Pointti on siis se että taustalla voi olla vaikka mitä ja on minusta jotenkin typerää, vaikka tosin hyvin inhimmillistä haukkua täällä jotain missukkaa.



Minusta on perheen sisäinen asia kummalle lapsi/lapset jäävät. Tottakai nyt voi olla helppo sanoa että "minä" pitäisin lapset, mutta entä sitten kun ero olisi oikeasti edessä, asunnon vaihto, ehkä uusi työpaikka tms. Mikä isästä muka tekee niin huonon huoltajan? Aivan naurettavaa että täällä syyllistetään äitejä ja sitten toisaalta samat ihmiset voivat vaatia muissa asioissa "tasa-arvoa".



On aivan totta että 22 -vuotiaalle lapsen saaminen, sairastuminen ja ero ovat isoja asioita, ne olisivat isoja asioita kelle tahansa, iästä riippumatta.Joskus vaan elämä ei mene niinkuin sitä suunnitteli, eikä aina voi "pärjätä". Silloinkin minusta kypsyyttä osoittaa se, että on silti kykyä harkita asiaa lapsen kannalta eikä naisena vaan ottaa lasta mukaansa "koska niin kuuluu tehdä". Liian paljon näkee katkeria äitejä jotka myrkyttävät myös oman lapsensa elinpiirin.



Masennus on kovin monimutkainen sairaus ja vaikuttaa hyvin moneen osa-alueeseen elämässä. Masennus myös usein jatkuu hyvinkin pitkään, vaikka ihminen voi vaikuttaa ulkopuolisen silmissä jo ihan terveeltä. Masennus aiheuttaa helposti myös sitä "ettei mikään tunnu miltään." Siis ei yhtään miltään. Tottakai sitä järjellä ymmärtää että esim. tuossa seisoo minun rakas aviomieheni, mutta jos keho ei tunne mielihyvää, ei se auta vaikka miten asian järkeilisi itsellleen. Eikö silloin ole parempi antaa itselleen aikaa toipua ja miettiä elämää, jos kerran siihen on mahdollisuus ja lapsella on olemassa isä joka pitää hänestä hyvää huolta?

kauhean paha mieli tuon Elinan puolesta. Olin itsekin vakavasti masentunut hänen iässään, ja muistin miten hirveää se oli. Toivon kaikkea hyvää hänelle ja perheelleen, toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin.

E N hylkäsi lapsensa, "en enää nauttinut hänestä".

uudessa hymyn kannessa luki, että E N hylkäsi lapsensa, "en enää nauttinut hänestä".

mutta jutussa ei sitten niin ollutkaan.. Masentuneena on vaikea nauttia yhtään mistään. Eipä omaa kokemusta ole, mutta niin luulisin. Ja onko isä huonompi huoltaja? Jossain tapauksessa on parempi jättää lapsi isälle. Mitä se kenellekään kuuluu?? Olisiko parempi, että kyseinen henkilö olisi pitänyt lapsen, koska vain äiti voi olla hyvä vanhempi ja lopulta lapsi olisi jäänyt heitteille??

En voisi koskaan jättää lastani kenellekään muulle, mutta helppo minun on niin sanoa, koska kaikki on meidän perheessä hyvin ja olen terve.

ja jos lapsi olisi jäänyt äidille, saisi siitä haukut kun ei isä saa läheskään yhtä paljon aikaa lapsen kanssa..



Eiköhän kukin pari saa itse päättää, ja isä lienee omalle lapselleen varsin pätevä vanhempi.

lumilautaillessa, että ehkä parempi että lapsi ei ole hänellä.

Äiti ei todellakaan ole sen parempi kuin isä.

Minun isäni on kasvattanut minut han pikkutytöstä saakka itse, koska äitini oli heidän erotessaan pahasti alkoholisoitunut. Olen Erittäin onnellinen että äitini ei saanut pitää minua. Isäni on kasvattanut minut hyvin. Aina se ei todellakaan mene niin, että äiti olisi jotenkin niin hyvä ja parempi vanhempi. Päinvastoin. Jotkut äidit eivät edes ansaitsisi saada pitää lapsiaan!