Elina Nurmi: lapsi jää isälleen.

ehkä ei kannata ihan hirveästi antaa painoa näille nettikirjoituksille... Sinä itse tiedät, millä mallilla elämäsi oikesti on ja ehkä olisi viisaampaa jättää nämä nettikirjoitukset lukematta.



Ja jatkossa kannattaa lukea antamasi haastattelut tarkkaan läpi ennenkuin annat ne julkaista. Viimeaikaiset lehtijutut ovat antaneet sellaisen kuvan, että sinä suhtautuisit kevyesti eroonne ja lapsen jäämiseen isälleen. Todellisuushan on tietysti toinen, mutta spekulaatioita käydään vain lehtiotsikoiden perusteella.



Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle. Ja yritä keskittyä siihen, mikä on tärkeintä, omaan paranemiseesi ja lapsesi kasvattamiseen.

Meillä on alusta asti lapsen isä hoitanut lasta yhtä paljon kuin minäkin, joten voisinpa väittää että Fannylla on isäänsä lähes yhtä vahva side kuin minuun.

Miten voisin huolehtia minulle rakkaimmasta ihmisestä saati kasvattaa hänet oikein jos en pysty huolehtimaan edes itsestäni?

Kunhan saan oman asunnon ja arjen pyörimään niin asumisjärjestelyt katsotaan uusiksi, kuten jo aiemminkin sanoin.

Kyllä minua on nyt ryöpytetty niin perkeleesti että toivoisin paskanpuhujille samanlaista tilannetta elämäänsä, saisivat tuta miltä tuntuu kun on muutenkin helvetin vaikeaa eikä kukaan tue, ainoastaan haukutaan ja puhutaan sitä sontaa???



Tiedän onneksi sen että Leo on paras mahdollinen isä Maiskille ja hänelle on tällä hetkellä parasta se että saa asua isänsä kanssa.



-Elina Nurmi-

älä kuitenkaan tuhlaa energiaasi etsien täällä netissä sinusta kirjoitettuja juttuja, turhaa vaan satuttavat kun typerät ihmiset jauhavat nimimerkin takana kaikenmoista.. keskitä kaikki voimasi paranemisprosessiin =)



mukavaa ja iloista kevättä sinulle ja perheellesi! =)

perheesi varmasti parhaiten ja olet aivan oikeassa, miksei isä voisi olla lapsen lähivanhempi, ainakin väliaikaisesti!



Toipumisia, kaikki on varmasti parempaan päin.

Ja mikähän tekee minusta kaikkein typerimmän tapauksen?

Anteeksi vain, mutta et taida tietää minun elämästäni juuri mitään.

vai miten on, onko itselläsi ollut vaikea elämä?

onko lähisukulaisesi ollut pahassa huumekoukussa?

Onko sinua seksuaalisesti hyväksikäytetty kun olit 7-vuotias?

Oletko ollut koulukiusattu sekä ala-, että yläasteella?

Oletko muuttanut 16-vuotiaana omillesi vieraaseen kaupunkiin?

Oletko ollut julkisuuden ryöpyteltävänä vuosia?



Ehkä en ollut hyvä koulussa mutta kantapään kautta opittuna voin sanoa että elämä kouluttaa vaikkei fyysistä ikää vielä paljoa olekaan.



-Elina Nurmi-

Ikinä en ole varastanut.

että lapsi jää isälleen. Lapsen on ihan varmasti parempi olla terveen isän kanssa kuin sairaan/toipumassa olevan äidin kanssa. Voimia Elinalle, Fannylle ja Leolle. Mukava, että olet parantumaan päin. En tiedä kaipaatko yhtään neuvoja, mutta ehkä matalanpi profiili ei olis pahitteeksi, Fanny osaa joskus lukea ja saa varmasti käsiinsä näitä juorulehtien juttuja.

En ole hylännyt lastani enkä sitä tekisi, ja minulta kysyttiin millaista oli pahimman masennuksen aikana.

Vastasin että "Makasin sängyn pohjalla 20 tuntia vuorokaudessa ja ajattelin vain että olisi helpompaa kuolla, mutta pahinta kaikessa oli se, etten enää pystynyt nauttimaan mistään, edes Fannysta samalla tavalla kuin ennen."

Kaikesta ne vääntää, ei tosiaan kannata pitää seiskaa tai hymyä raamattunaan.



-Elina Nurmi-

Jos kerran on päätetty, että lapsi jää isälleen, koska tämä on paras vaihtoehto lapselle, niin miksi lapsen pitäisi muuttaa takaisin äidin luo sitten kun tämä on "jaloillaan". Tämä on juuri sitä äiti-keskeistä ajattelua, ja mitätöi sen, että isä on aivan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin.

varmasti asiat sitten järjestyvät kuten on kaikille paras... pikkuhiljaa.

Lapsi kuitenkin näkee varmasti nytkin tasaisesti äitiään, ettei muutokset sitten tulevaisuudessa tule olemaan niin äkillisiä ja dramaattisia.

Jos kerran on päätetty, että lapsi jää isälleen, koska tämä on paras vaihtoehto lapselle, niin miksi lapsen pitäisi muuttaa takaisin äidin luo sitten kun tämä on "jaloillaan". Tämä on juuri sitä äiti-keskeistä ajattelua, ja mitätöi sen, että isä on aivan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin.

..niissähän E moneen otteeseen kertoo, kuinka ikävöi ja rakastaa lastaan.

Tuntuu, että tälle palstalle kirjoitelleet muutamat naikkoset on itse vähän sekasin.

Eiköhän jokaisen pidä miettiä tuossa tilanteessa lapsen, itsensä ja miehen kantilta asia parhainpäin.

Elinahan on MYÖS maininnut lehdessä, että lapsi tulee hänelle viikonloppuisin ja tapaa tytärtään usein. Mikä on ongelma?

Surkuteltaisiko täällä muuten, että miten masentunut äiti voi pitää lastaa itsellään..?

Mutta on todella mahtavaa ja ihana huomata miten katkerat naikkoset tuntee ja tietää toisten asiat täällä läpertelemällä ja keksimällä mitä mielikuvituksellisimpia juttuja.

Hienoa että olet toipumaan päin masennuksesta ja kaikkea hyvää sinulle ja lapselle tulevaan.



Kannattaa kyllä jatkossa miettiä kerran jos toisenkin, että onko mitään järkeä avautua Hymyssä ja Seiskassa yksityiselämästään jos sinua kerran ahdistaa olla julkisuuden ryöpytettävänä.

Voihan nenä ettei tuonne viesteihin tullutkaan viestejä mihin olen vastannut, noh, ehkä jokainen osaa itsessään päätellä.



-Elina Nurmi-

siksi en tiennytkään mitä tuossa Hymyn jutussa oikeasti luki. Näinkin vakavasta asiasta kannnattaisi mielestäni antaa haastattelut asiallisempiin lehtiin, jotka ei revittele lööpeillä. Suurin osa ihmisistä kun näkee vain ne lööpit ja sitten keskustelupalstoilla kuhistaan. Kaikkea hyvää !

ja oikaisemaan asioita.

eli lapsi ei ollut niin harkittu kuin olisi pitänyt. Ehkä Nurmi huomasi, että hänelle sopii paremmin "lapseton" elämä, eikö silloin ole parempi että lapsi jää isälleen jos tämäkin kerran niin haluaa?

tai kukaan muukaan kertoisi näin vakavista asioista sellaisissa törkylehdissä kuin nyt Seiska ja Hymy? Siksikö että mikään asiallinen lehti ei ole kiinnostunut koko asiasta?

Mikä muutenkaan on motiviina sellaisten asioiden kertomiselle? Jos tarkoituksena on vertaistuen antaminen samassa tilanteessa oleville niin edelleenkään nämä ko. lehdet tuskin on paras foorumi.

... mutta kiva, että Kanarialla oli kuitenkin kivaa. Seiskan kanssa. : )

Kuten sanoit, suurinta rakkautta on ollut se, että huolehdit lapsesi hyvinvoinnista. Sinä teit sen luopuen paljosta jotta lapsesi voisi hyvin. Et ollut itsekkäänä vaatimassa omia oikeuksiasi tai pitämällä yllä kulissia joka olisi voinut vahingoittaa lasta. Masennuksen kanssa ei leikitä, se ei ole sama kuin vähän väsynyt äiti.

Minä uskon että tervehdyt. Parasta mitä voit tehdä itsellesi ja lapsellesi on ottaa aikaa saada itsesi kuntoon. Älä kerää itseesi vihaa tai katkeruutta kirjoitteluista, kukaan muu ei tiedä totuutta kuin sinä itse. Älä turhaan satuta itseäsi pohtimalla mitä sinusta vaikkapa täällä kirjoitetaan. Maailmassa on paljon ilkeitä ihmisiä, paljon ajattelemattomuutta, suvaitsemattomuutta ja niitä jotka haluavat omassa pienuudessaa satuttaa toisia. Mutta on myös hyvyyttä, etsi sitä lähellesi ja voi hyvin.

Kaikkea hyvää sinulle.

Mä tiedän yhden perheen, jossa erossa alle 1-vuotias jäi isälle. Äiti oli ja on hyvä äiti, ei ollut edes masentunut, mutta erotessa molemmat olivat sitä mieltä, että kun äiti on hyvä, niin isä on vielä parempi. Heillä oli tosi läheinen suhde, ja isällä sellainen työ, että voi olla kaikki illat kotona lapsen kanssa, ja sai helposti vapaata töistä jos lapsi esim. sairaistui. Lisäksi lapsen olosuhteet pysyivät samoina, sillä äiti oli muuttamassa pois. Ero johtui ihan muista asioista, mutta molemmat ajattelivat, että miksei isäkin voisi olla lähihuoltaja, kun vielä löysi ihan uuden puolen itsestään lapsen synnyttyä.



Toi julkisuus on kyllä aika ikävä foorumi näille asioille, Elina on vielä nuori, ja kuten sanoo, on ollut 4 vuotta julkisuudessa, MUTTA itsekin masennuksen kokeneena en ymmärrä, miksi siitä pitää kertoa lehdille. Julkisuudessa ei ole mitään sellaista, missä tällaisissa henkilökohtaisissa asioissa koituisi mitään hyvää. Hieman sama ilmiö, että voin syyttää vain itseäni, jos kerron arkoja asioitan eteenpäin, ja se henkilö kertoo taas eteenpäin....Saati, että kertoo lehdistölle tällaista itsestään. Se voi sekoittaa pään kahta kauheammin, itse en levittele asioitani kuin ehkä kahdelle luotetulle ystävälleni, ja sekin hänettää joskus...;)