Kadehdin niitä joilta puuttuu lihomisgeeni

Minulla on juuri nämä sairaudet ja lääkitykset, joiden pitäisi lihottaa. En kuitenkaan ole lihonut, koska en syö yli kulutukseni. Ihmisen on mahdotonta lihoa, jos hän ei vedä ruokaa sisäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Lihomisgeeniä ei ole olemassakaan. Normaalipainoisilla on ymmärrys siitä, paljonko tarvitsee syödä. Lihavat syövät ajankuluksi, kun ei ole muutakaan hommaa. Ja minkä helvetin takia pitää tehdä hyvää ruokaa. Minä teen niin huonoa, ettei sitä turhan takia tule syötyä.

Minä teen hyvää ruokaa, koska aika ankeaa olisi syödä pahaa, mutta miksi sitä pitäisi turhan takia syödä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani ylipainoiset syövät liikaa. Eivät välttämättä edes kovin epäterveellisesti, mutta annoskoot ovat suuria ja ruokaa puputetaan liian usein. Monet kotiruuatkaan eivät ole mitenkään kevyitä. Harva työskentelee enää missään pellolla. Istumatyöläisen päivittäinen kalorintarve on oikeasti todella pieni. 

Ja tämä ylisyöminen puolestaan voi johtua lihavuusgeenistä tai kylläsyyshormoneista.

Ylensyönti johtuu väärästä ravinnosta.

Liittyy se tietenkin hormoneihin, nehän ilmoittavat, että ruoka on sopimatonta ja sitten tekevät jatkuvan nälän.

Sinä et tiedä, mitä muut syövät ja syövätkö he väärin vai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin syödä vain yhden lihapiirakan siinä missä joku muu 2-3 kpl. Haluaisin syödä 2-3 kpl.

 

Tätä tarkoitin.

 

ap

Riippuu tietty lihapiirakan koosta, mutta… itse pysyn nimenomaan hoikkana koska pidän annoskoot pieninä. En juuri koskaan ahmi tai jatka syömistä vain syömisen ilosta, jos olen jo kylläinen. Tämä on se mitä moni lihava ei ymmärrä. 

Ja sinä et ymmärrä, että ihmiset tulevat kylläiseksi eri määrästä ruokaa. Tuo kylläisyyshormoni mainittiinkin jo ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri nämä sairaudet ja lääkitykset, joiden pitäisi lihottaa. En kuitenkaan ole lihonut, koska en syö yli kulutukseni. Ihmisen on mahdotonta lihoa, jos hän ei vedä ruokaa sisäänsä. 

Niin varmaan. Ja kun sinun kehosi toimiii tuolla tavalla, niin kaikkien muidenkin kehotkin toimivat, niinkö?

Kovasti olet haastamassa tiedemiesten tutkimukset vain oman esimerkkisi perustella. Mites fiksua se on?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri nämä sairaudet ja lääkitykset, joiden pitäisi lihottaa. En kuitenkaan ole lihonut, koska en syö yli kulutukseni. Ihmisen on mahdotonta lihoa, jos hän ei vedä ruokaa sisäänsä. 

Mä olen juonut alkoholia mutta musta ei tullut alkoholistia, joten kukaan muukaan ei voi olla alkkis.

^^ Perustelusi on tuota tasoa

Mulla myös suku rasitteena helposti lihominen. Mutta näyttää laihoillakin olevan sairauksia, joka ikinen hoikka on kertonut, että hänellä on verenpainelääkitys tai on ollut diabetesta ja syöpiä ja olen ihmetellyt että miten kun virallinen kanta on että lihavat sairastaa enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri nämä sairaudet ja lääkitykset, joiden pitäisi lihottaa. En kuitenkaan ole lihonut, koska en syö yli kulutukseni. Ihmisen on mahdotonta lihoa, jos hän ei vedä ruokaa sisäänsä. 

Kukaan ei väitäkään, että ihminen voisi lihoa tyhjästä ilman energiaa. Painonnousu edellyttää aina sitä, että elimistöön jää enemmän energiaa kuin sieltä kuluu. Siitä ollaan samaa mieltä.

Se, mistä keskustellaan, on miksi joillakin ihmisillä tämän tasapainon ylläpito on paljon vaikeampaa kuin toisilla.

Se, että sinä et ole lihonut sairauksista tai lääkityksistä huolimatta, kertoo sinun tilanteestasi. Se ei kuitenkaan kumoa sitä, että esimerkiksi leptiini-, insuliini- tai muut hormonijärjestelmät vaikuttavat nälkään, kylläisyyteen, mielitekoihin, energiankulutukseen ja rasvan varastointiin.

Jos kahdesta ihmisestä toinen tuntee itsensä kylläiseksi 2000 kilokalorilla ja toinen on jatkuvasti nälkäinen samalla määrällä, heidän biologinen lähtötilanteensa ei ole sama. Jälkimmäinenkin lihoo lopulta vain syömällä enemmän kuin kuluttaa, mutta kysymys kuuluu, miksi hänen kehonsa ajaa häntä syömään enemmän.

Samalla logiikalla voisi sanoa, että masennusta ei ole olemassa, koska jotkut ihmiset pysyvät iloisina vaikeissa elämäntilanteissa. Yksittäinen oma kokemus ei kumoa väestötason tutkimusnäyttöä.

Geenien, hormonien ja sairauksien vaikutus lihavuuteen ei tarkoita, että fysiikan lait lakkaisivat toimimasta. Ne vaikuttavat siihen, kuinka vaikeaa tai helppoa energiatasapainon hallinta on.