Lue keskustelun säännöt.
Onko nainen jolla on kumppani, mutta ei naispuoleisia kavereita, jotenkin outo?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
On, alistajapsykopaatti on, kuten mun ex.
Vastasit itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään mieltä. Se on sinun elämää. 😝😝😝
Ei välttämättä, mutta hänellä saattaa olla niin kontrolloiva mies, että ei salli naiselle läheisiä ystäviä tai edes kavereita.
Ei toi hyvältä näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä itseäni outona. Olen ollut naimisissa 17 vuotta, meillä 4 lasta. Yhtään naispuolista ystävää ei minulla ole, eikä oikein ollut nuorempanakaan. Olen ollut aina ns. yksi jätkistä omassa kaveripiirissäni ja tullut miesten kanssa paremmin toimeen.
N34
Ei ole ihmeellistä. Nainen voi olla tosi introvertti, mutta joku sitkeä ihailija saa kuitenkin tehtyä itselleen tilaa sen naisen elämässä. Huonompi vaihtoehto on, että omistushaluinen ja kontrolloiva mies kampeaa kaikki naisen muut ihmiskontaktit loitommalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole outo. Suomen oloissa normaalia. Moni ottaisi sopivan kaverin jos tietää missä on.
Kaikki naiset joita tunnen ovat outoja. Olen heidän kaveri tai muu läheinen joten en pysty sanomaan naisista joilla ei ole kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Tuollaisen pohtiminen on outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on, ehkä ei. Onko sillä väliä?
Voi olla yhtä hyvin joku muita naisia inhoava, huomionhakuinen narsissi jolle muiden naisten läsnäolo on uhka eikä kaveruus onnistu, tai voi olla vaikka ujouden vuoksi ulkopuolelle jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kumppani voisi olla naisen kaveri.
Eivät nuo asiat juurikaan liity yhteen. Olisiko sitten vähemmän outoa, ettei olisi kumppaniakaan? Mukavinta varmaan olisi, jos löytyisi myös niitä kavereita, mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita. Itse esim. olen autisti eivätkä muut naiset yleensä tykkää minusta.
Olen perheellinen nainen, jolla ei ole naispuolisia kavereita. Tai lähinnä yksi ystävä johon pidän melko harvakseltaan yhteyttä. Olen introvertti ja ehkä vähän asperger myös. Aika menee töissä ja perheen kanssa ja omaa aikaa kaipasin enemmänkin. Joskus tutustun ihmisiin eikä se ole ongelma mutta en oikein ole innostunut ystävystymään. Sekin varmaan vielä vaikuttaa että yläasteajoilta on jäänyt traumoja, vaikken sellaisia ole vuosikausiin ajatellutkaan. Mutta minun oli vaikea tutustua etenkin naispuolisiin ihmisiin vielä alle 25 vuotiaana, jolloin usein ne syvimmät ystävyyssuhteet luodaan. En silti pidä itseäni ainakaan yhtään oudompana kuin muitakaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset joita tunnen ovat outoja. Olen heidän kaveri tai muu läheinen joten en pysty sanomaan naisista joilla ei ole kavereita.
Ovat kaiken lisäksi limaisia.
Mä olin miesvaltaisessa ammatissa, ja usein yhden työkaverin kanssa käytiin lounaalla. Tavattiin kyllä perheinä joskus muutenkin.
Kerran lähdettiin taas syömään, ja meidän kummankin puolisot olivat tavanneet torilla ja ilmestyivät sitten yhdessä syömään samaan paikkaan. Vähän nauratti, kun ei mitään treffejä oltu tehty.
On, alistajapsykopaatti on, kuten mun ex.