Miehen suvussa ei ole juuri mitään juhlaperinteitä tai juhlavuutta

Ei kuulu suomalaisuuteen tuommoinen juhlavuus.

Meillä on vähän sama, mutta toisinpäin. Miehen suku on tosi juhlavaa ja perinteitä on paljon, omassani taas ei ja ollaan juhlittu vaatimattomasti, jos ollenkaan.

Kuulostaa mun miehen perheeltä. Ja jos esimerkiksi vaikka katan pöydän, on se heidän mielestään hössöttämistä. Heillä ei ole juhlia, mutta ei myöskään mitään muitakaan tapoja.

Tämä vihreä aate on ta....anut kaiken ...... ei Joulua , ei isänmaata, ei kristilistä perinettä.... nautikaa nyt keitoksesta...

No jopas nyt jotakin. Mitä saatte näiden aloitusten suoltamisesta päivittäin?

Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Tämä vihreä aate on ta....anut kaiken ...... ei Joulua , ei isänmaata, ei kristilistä perinettä.... nautikaa nyt keitoksesta...

En tiennytkään ett tuota oli silloin 60 luvulla kun puolisoni oli lapsi ja heillä ei ollut perinteitä eikä juhlavia juhlia.

Kyllä tuo kuullostaa pönötykseltä. 

Jos on elämäänsä tyytyväinen ne 362 muutakin päivää vuodessa, ei ole tarvetta säätää niiden 3:n takia erityisesti. 

Mietin voisiko syy olla mieheni isoisän isässä, joka kuulemma oli lähtenyt jostain tiukasta uskonlahkosta. Ehkä sieltä ei vain siirtynyt sitten mitään juhlavia perinteitä eteenpäin. Sukupolvelta toiselle siirtynyt alitajuinen ajatus olla vain Herran harmaassa nuhteessa ja juhliminen on syntiä. Mutta ei mieheni perhe ole ollenkaan uskonnollinen, ja semmoinen virsien veisaaminenkin tai saarnaaminen olisi juhlavampaa kuin tuollainen arkinen oleminen. 

Onneksi mieheni on minulta vähän oppinut juhlavuutta, vaikka nyt muistuttelen pistämään häihin puvuntakin päälle, mutta hän on tainnut oppia vähän nauttimaankin siitä, että "pröystäily" voi olla kivaakin.

(Aloittaja)

Meillä on juhlapäivät aina huhtikuussa. Silloin tulee valtaosa vuoden osingoista.

Niitä odotellessa, niitä laskeskellessa ja siitä kohti kesää. Ilon aikoja. 

Joulu...keskellä työtäyteistä vuodenvaihteen aikaa. Mjeh, ihan se ja sama... Itsekin tänä vuonna tehnen töitä valtaosan noista päivistä, kuten myös mies. Muksuja kiinnostaa lähinnä, että saaavat "tilaamansa" lahjat, jotka on jo hankittu. 

ok

Vierailija kirjoitti:

Tämä vihreä aate on ta....anut kaiken ...... ei Joulua , ei isänmaata, ei kristilistä perinettä.... nautikaa nyt keitoksesta...

Kovin surullinen ajattelutaps, että kristillisyys ja isänmaallisuus sulkevat pois ekologisuuden. Selittää toki sen, miksi persut pskat piittaavat ympäristöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vihreä aate on ta....anut kaiken ...... ei Joulua , ei isänmaata, ei kristilistä perinettä.... nautikaa nyt keitoksesta...

Kovin surullinen ajattelutaps, että kristillisyys ja isänmaallisuus sulkevat pois ekologisuuden. Selittää toki sen, miksi persut pskat piittaavat ympäristöstä. 

Tämä, luulisi isänmaallisen ihmisen kantavan huolta siitä, että kotimaa pysyy myös luontonsa puolesta kunnossa. Toisaalta KD:n kristillisyyden ja persujen isämaallisuuden taso on jo nähty.

Vierailija kirjoitti:

Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?

Lapsuuteni paras joulu oli kun äitini oli sairaalassa ja isä teki nakkikastiketta, eikä ollut sitä A4 johon oli käsikirjoitettu se meidän täydellinen joulu. Tämä pakonomainen A4 koski muitakin juhlia ja siksi vihaan sitä kaikkea teennäistä mihin juhliin liittyy. 

ihmisinä he ovat oikein mukavia ja lämpimiä. 

Taidat olla ulkokultainen, jos tämä seikka ei merkitse sinulle enemmän kuin koristelut tai lahjat. 

Kovin monia en tunne jolle ei joulu paljoa merkitsisi.  Tuntui oikein kalsealta kun sanottiin että sehän on vain yksi viikonloppu.  Monena vuonna olen laittanut joululiinan ja kynttelikön, kirkossa käyty ja syöty juhlavasti.  Nykyään ei ole oikein tilaa.  Jotain perinteitä aina säilytetty, ruoka ja lahjat.

Näitä jouluja ollut jolloin oltu töissä, se oli raskasta, mutta muistan silti lämmöllä.

Tuollaistahan se romahtaneen työväenluokan elämä on, wt:tä. Ei erotu arki pyhästä, kun ei ole töitäkään kenelläkään saati vapaita ja lomia. 

Kannattaa ap sit muistaa, että ko. ihmiset ovat kasvattaneet aikuiseksi sen miehen, jonka olet puolisoksesi ja lastesi isäksi valinnut. Ihan vapaaehtoisesti vielä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin voisiko syy olla mieheni isoisän isässä, joka kuulemma oli lähtenyt jostain tiukasta uskonlahkosta. Ehkä sieltä ei vain siirtynyt sitten mitään juhlavia perinteitä eteenpäin. Sukupolvelta toiselle siirtynyt alitajuinen ajatus olla vain Herran harmaassa nuhteessa ja juhliminen on syntiä. Mutta ei mieheni perhe ole ollenkaan uskonnollinen, ja semmoinen virsien veisaaminenkin tai saarnaaminen olisi juhlavampaa kuin tuollainen arkinen oleminen. 

Onneksi mieheni on minulta vähän oppinut juhlavuutta, vaikka nyt muistuttelen pistämään häihin puvuntakin päälle, mutta hän on tainnut oppia vähän nauttimaankin siitä, että "pröystäily" voi olla kivaakin.

(Aloittaja)

Olen itse uskossa, enkä koskaan ole ostanut ajatusta, että elämän "kuuluisi" olla itsetarkoituksellisen surkeaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on ollut toisaalta vallankäyttö ja toisaalta köyhän ihmisen pyrkimys tehdä välttämättömyydestä hyve, eli psykologinen suojakeino selvitä paskasta elämästä.

Jeesus oli mukava seuramies, joka söi, joi ja juhli aina kun oli tilaisuus. Sellainen kaveri ei ihan sovi esikuvaksi kaikkea itseltään ja muilta kieltävälle ankeuttajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?

Lapsuuteni paras joulu oli kun äitini oli sairaalassa ja isä teki nakkikastiketta, eikä ollut sitä A4 johon oli käsikirjoitettu se meidän täydellinen joulu. Tämä pakonomainen A4 koski muitakin juhlia ja siksi vihaan sitä kaikkea teennäistä mihin juhliin liittyy. 

Tyttönä vihasin mekkoja ja sitä, että äiti pakotti minut sellaiseen pukeutumaan ja vertasi minua siskooni joka oli niin nätisti mekoissaan.