Miehen suvussa ei ole juuri mitään juhlaperinteitä tai juhlavuutta
Minusta on hirveän surullista, että mieheni perhe ja suku on niin perinneköyhää. Heillä ei ole koskaan ollut mitään erityisiä juhlatapoja, vaan juhla muistuttaa kovasti arkea. Mitään juhlavuutta ei ole missään.
Joulu nyt on selkein esimerkki. Omassa lapsuudenkodissani jouluksi koristeltiin talo, laitettiin jouluvalot pihalle, siivottiin, aattona sitten vähän siistimpää päälle, käydään haudoilla ja kauniisti katetun juhlapöydän ääressä nautitaan joulun ateria. Ei se pönötystä ollut, mutta tietynlainen juhlallisuus kuuluu asiaan. Mieheni kotona taas ei ole mitään joulukoristeita eikä mitään kummoisia jouluperinteitä. Jouluateria kyllä on, sekään ei jouluruokaa kun siitä eivät tykkää (mikä on ihan ok), mutta siitäkin ruuasta puuttuu juhlavuus, syödään tyyliin lihapullia ja perunamuusia. Mistään kattauksesta ei kannata edes puhua.
Tämä sama näkyy muissakin juhlissa, ei vain joulussa. Viime kuussa oli miehen isoisän hautajaiset. Se oli vain nopea siunaus ja kaikki kotiin, ei muistotilaisuutta, ei edes kahvittelua sukulaisten kesken. Puhe vainajasta tai ylipäätään vainajan muistelu olisi ihan ennenkuulumatonta. Se oli vain nopea toimitus ja takaisin kotiin katsomaan telkkaria.
Ja kun olemme järjestäneet omia juhliamme, kuten häitä ja lasten ristiäisiä, sinnekin miehen perhe tulee paikalle lahjoitta, arkivaatteissa, ihmettelemään kun on oikein juhlaruokaa ja ohjelmaakin vielä. Tuntuu, että he eivät vain ole tottuneet minkäänlaiseen juhlavaan tilaisuuteen tai mitenkään juhlimaan oikein mitään. Kaikki on vain sitä samaa arkista puurtamista. Tämä on hassua, koska ihmisinä he ovat oikein mukavia ja lämpimiä.
Kommentit (189)
Joulu on Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme ja Vapahtajamme syntymä juhla. Jos Jeesusta ei olisi ei olisi myöskään joulua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuullostaa pönötykseltä.
Jos on elämäänsä tyytyväinen ne 362 muutakin päivää vuodessa, ei ole tarvetta säätää niiden 3:n takia erityisesti.
Minä olen tyytyväinen elämääni 365 päivää vuodessa ja juhlin kunnolla kaikkea juhlan arvoista ja jos sellaista ei ole vähään aikaan, keksin juhlan aiheen. Miksi kaiken pitäisi olla vain tasaisen harmaata arkea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?
Tykkää. Varsinkin lasten jälkeen on kunnia-asia opettaa heille erilaisia juhlatapoja, että osaavat käyttäytyä kaikissa tilanteissa. Meidän jouluun ja uuteen vuoteen kuuluu koristeet, siivous, kirkko (vaikka emme usko), lounaat hienoissa ravintoloissa. Kotona vaan vähän parempaa aamupalaa.
Juhlaperinteet ovat sivistysjuttuja.No käytännön elämässä ne tarvittavat ulkoiset tieto-taidot oppii yliopistossa sitseillä. Niillä pärjää työelämän "hienommatkin" tilanteet mennen tullen.
Omissa kirjoissa kaikenlainen ylimääräinen säätäminen on työteliästä ja siitä kuuluu saada korvausta. Sen takia osallistun ko. tapahtumiin vain työnpuitteissa, missä siitä
No, me pelataan lautapelejä runsaasti ihan osana arkea. Pe tai la on usein perheen leffailta + lasten kavereita yökylässä. Ei edelleen mitään, mitä pitäisi juuri niinä kolmena päivänä vuodessa suorittaa. Ja pettyä, kun ei se ollutkaan kivaa - kun ei ole sitä perinnettä siitä.
Jouluhössääjillä taitaa vaan olla se arki tosiaan niin jotenkin ankeaa, että se joulu on sitten sellainen "redemption". Ilmeisen usein sen äidin tahdosta, vaikuttaisi.
Kyllä, meilläkin pidetään joulu. Mutta tärkeintä siinä on lasten tyytyväisyys, mikä on rehellisesti lähinnä lahjat.
Ei todellakaan siivota erityisesti. Kämppä on perussiisti ihan arkenakin eikä tarvetta mihinkään kiukkusiivoamiseen juuri jouluksi (kuten omassa lapsuudenkodissa). Koirat tuottaa karvaa joulusta välittämättä kuitenkin. Ei ole tarvetta mihinkään erityiseen "herkkukasaan", koska ei täällä kukaan mässäile ylettömästi n. muutoinkaan. Normaalit ruuat laitetaan. Tosin nykyään kalaa ja metsopaisti, jos sellainen on syksyllä miehen saaliiksi jäänyt (tänä vuonna ei tullut). Sitä sianpyllyä ei täällä kukaan syö kuitenkaan.
Sukulaisia ei kutsua, eikä sukulaisissa käydä jouluna. Sinne ehtii muutoinkin. Emme yksinkertaisesti halua rikkoa hyvää pitkää vapaata matkustamalla istumaan muiden sohvilla ja pöydissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuullostaa pönötykseltä.
Jos on elämäänsä tyytyväinen ne 362 muutakin päivää vuodessa, ei ole tarvetta säätää niiden 3:n takia erityisesti.
Minä olen tyytyväinen elämääni 365 päivää vuodessa ja juhlin kunnolla kaikkea juhlan arvoista ja jos sellaista ei ole vähään aikaan, keksin juhlan aiheen. Miksi kaiken pitäisi olla vain tasaisen harmaata arkea?
No eihän se ole tasaisen harmaata, jos siihen on tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo kuullostaa pönötykseltä.
Jos on elämäänsä tyytyväinen ne 362 muutakin päivää vuodessa, ei ole tarvetta säätää niiden 3:n takia erityisesti.
Minä olen tyytyväinen elämääni 365 päivää vuodessa ja juhlin kunnolla kaikkea juhlan arvoista ja jos sellaista ei ole vähään aikaan, keksin juhlan aiheen. Miksi kaiken pitäisi olla vain tasaisen harmaata arkea?
Jospa he eivät koe sitä harmaana? Tuliko mieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?
Tykkää. Varsinkin lasten jälkeen on kunnia-asia opettaa heille erilaisia juhlatapoja, että osaavat käyttäytyä kaikissa tilanteissa. Meidän jouluun ja uuteen vuoteen kuuluu koristeet, siivous, kirkko (vaikka emme usko), lounaat hienoissa ravintoloissa. Kotona vaan vähän parempaa aamupalaa.
Juhlaperinteet ovat sivistysjuttuja.Eli oman egon jatkeita joiden avulla päteä. Varsinkin somessa.
Tämä!
Ai että nitä face, insta ymv. päivityksiä, missä on (selfie) kuva jostain geneerisestä joulukoristelusta mallia "hopeinen kuusi valkoisessa kodissa", tonttuhattu päässä ja iiiiihanaa huurrefiltteriä reunoilla. Huutonaurua aiheuttaa
Some on lopettanut sukupolvien ajan jatkuneen väkivaltaisen perinteen, jota valokuva-albumiksi kutsutaan. On ihanaa, että nyt lapsemme voivat jälkikäteen katsoa täydellisiä mainostoimistotason kuvia lapsuudestaan ja uskotella itselleen, että se kurkkuun nouseva pala täytyy vain huuhtoa alas yhtä matkaa Xanaxin kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä välttelevän kiintymyssuhteen kanssa.
Marttyyriäidille, jonka lapset ja mies eivät arvosta äidin laittamaa joulupöytää, some taas on hieno mahdollisuus panna kuva täydellisestä joulupöydästä Instaan ja Facebookiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se haittaa toisten erilaiset tavat kun viettää omaa joulua eikä yhteisössä. Nuorena voi olla vielä intoa täynnä järkätä juhlia mutta yleensä iän myötä se ihan kaikilla laantuu. Meillä on joulut asteikolla 1-10 enää kuuskymppisenä sellaisen 4 intoa. 😁 Herkutellaan vähän tavallista viikonloppua enemmän ja levätään pääasiassa. Ei kiinnosta minkään spektaakkelin, näytelmän esittämiset ja rituaalit.
Minä 65-vuotiaana järjestän perheelleni joulun viimeisen päälle edelleen. Koti on kauniiksi koristeltu jo 1. Adventtina. Jouluruoat teen pitkän kaavan mukaan, leivon ja kokkaan. Ja vieläpä nautin tästä kaikesta!
Mitä surullista siinä on jos niitä ei kiinnosta juhlavat puitteet? Miehen kanssa voitte toimia toisin ja anna toisten juhlia omalla tavallaan. Tietysti toisten juhliin kutsuttaina hieman epäkunnioittavaa tulla arkivaatteissa mutta ehkä he vielä oppivat että teille tullessa pitää "pynttäytyä".
Jokainen tyylillään. Ja se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Joulu on Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme ja Vapahtajamme syntymä juhla. Jos Jeesusta ei olisi ei olisi myöskään joulua.
Sori, mutta joulua on viettty monissa muodoisssaan jo kauan ennenkuin kukaan näillä perukoilla oli kuullutkaan Jeesuksesta.
Keskiajalla kirkko vallanhimoissaan sitten otti kaikki juhlapyhät ja keksi liimata niihin oman teemansa päälle. Osa sen aikaista valtapeliä, missä kirkolla oli iso rooli ja riskit omasta jatkostaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vihreä aate on ta....anut kaiken ...... ei Joulua , ei isänmaata, ei kristilistä perinettä.... nautikaa nyt keitoksesta...
Vassurihihhulointia sitäkin enemmän.
Mitä se teitä vaivaa jos joku tykkää järkkäillä joulua? Meillä se on aina tehty lasten kanssa, ilman mitään pakkoa. On vietetty joulua ulkomailla, mökillä, jomman kumman vanhemmilla jne. Muutama kiva traditio on. Itselle tärkeintä on se yhdessäolo kun asutaan aika hajallaan. Ja tietty hyvä ruoka, juoma, hautausmaalla käynti, joululaulut, joulusauna, tietyt ohjelmat yms. Pönöttää ei tartte mutta onhan siinä joulussa kiva juhlan tuntu em. asioiden johdosta. Ja tietenkin lasten innostus on kivaa katseltavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?
Tykkää. Varsinkin lasten jälkeen on kunnia-asia opettaa heille erilaisia juhlatapoja, että osaavat käyttäytyä kaikissa tilanteissa. Meidän jouluun ja uuteen vuoteen kuuluu koristeet, siivous, kirkko (vaikka emme usko), lounaat hienoissa ravintoloissa. Kotona vaan vähän parempaa aamupalaa.
Juhlaperinteet ovat sivistysjuttuja.
Tämä. Vain Suomen kaltaisessa junttilassa ei piitata perinteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?
Tykkää. Varsinkin lasten jälkeen on kunnia-asia opettaa heille erilaisia juhlatapoja, että osaavat käyttäytyä kaikissa tilanteissa. Meidän jouluun ja uuteen vuoteen kuuluu koristeet, siivous, kirkko (vaikka emme usko), lounaat hienoissa ravintoloissa. Kotona vaan vähän parempaa aamupalaa.
Juhlaperinteet ovat sivistysjuttuja.Eli oman egon jatkeita joiden avulla päteä. Varsinkin somessa.
Tämä!
Ai että nitä face, insta ymv. päivityksiä, missä on (selfie) kuva jostain geneerisestä joulukoristelusta mallia "hopeinen kuusi valkoisessa kodissa", tonttuhattu päässä ja iiiiihanaa huu
Olen kyllä ihan akateemisesta koulutettu (KTM), kuten on valtaosa niistä someystävistäkin, joista moni aiempia tai nykyisiä kollegoita. Omat vanhemmat oli akateemisia, ja niin oli äidin puolelta molemmat isovanhemmatkin.
Voi tulla yllätyksenä, mutta myös me käytämme somea erinäisiin asioihin. Osa useamman sukupolvenkin akateemisista, ml. nämä nuoremmat äitylit, voivat silti olla juntteja.
Sosioekonomisesti sanoisin paperilla kuuluvani suorastaan eliittiin, koska suvulla on runsaasti ylisukupolvista maaomaisuutta ja muuta periytyvää varallisuutta. Osa ihan säätiöityä. Itselleni tuolla ei tosin ole minkäänsortin merkitystä, kuten ei koko luokkakonseptilla. Paitsi tietysti olen nauttinut osani tuosta tuotosta, enkä esimerkiksi ole koskaan asunut vuokralla päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se haittaa toisten erilaiset tavat kun viettää omaa joulua eikä yhteisössä. Nuorena voi olla vielä intoa täynnä järkätä juhlia mutta yleensä iän myötä se ihan kaikilla laantuu. Meillä on joulut asteikolla 1-10 enää kuuskymppisenä sellaisen 4 intoa. 😁 Herkutellaan vähän tavallista viikonloppua enemmän ja levätään pääasiassa. Ei kiinnosta minkään spektaakkelin, näytelmän esittämiset ja rituaalit.
Minä 65-vuotiaana järjestän perheelleni joulun viimeisen päälle edelleen. Koti on kauniiksi koristeltu jo 1. Adventtina. Jouluruoat teen pitkän kaavan mukaan, leivon ja kokkaan. Ja vieläpä nautin tästä kaikesta!
Me askarrellaan lasten kanssa sulle mitali ja laitetaan postiin.
Taas on menty naimisiin vaikkei mies ja hänen perheensä miellytä.
Avioliittoon mennessä voi ajatella myös yläpäällään .
Vierailija kirjoitti:
Joulu on Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme ja Vapahtajamme syntymä juhla. Jos Jeesusta ei olisi ei olisi myöskään joulua.
Olisi, joulu on alunperin pakanajuhla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta juhlavuudesta?
Tykkää. Varsinkin lasten jälkeen on kunnia-asia opettaa heille erilaisia juhlatapoja, että osaavat käyttäytyä kaikissa tilanteissa. Meidän jouluun ja uuteen vuoteen kuuluu koristeet, siivous, kirkko (vaikka emme usko), lounaat hienoissa ravintoloissa. Kotona vaan vähän parempaa aamupalaa.
Juhlaperinteet ovat sivistysjuttuja.Eli oman egon jatkeita joiden avulla päteä. Varsinkin somessa.
Tämä!
Ai että nitä face, insta ymv. päivityksiä, missä on (selfie) kuva jostain geneerisestä joulukoristelusta mallia "hopeinen kuusi valkoises
Olen kyllä ihan akateemisesta koulutettu (KTM), kuten on valtaosa niistä someystävistäkin, joista moni aiempia tai nykyisiä kollegoita. Omat vanhemmat oli akateemisia, ja niin oli äidin puolelta molemmat isovanhemmatkin.
Voi tulla yllätyksenä, mutta myös me käytämme somea erinäisiin asioihin. Osa useamman sukupolvenkin akateemisista, ml. nämä nuoremmat äitylit, voivat silti olla juntteja.
Sosioekonomisesti sanoisin paperilla kuuluvani suorastaan eliittiin, koska suvulla on runsaasti ylisukupolvista maaomaisuutta ja muuta periytyvää varallisuutta. Osa ihan säätiöityä. Itselleni tuolla ei tosin ole minkäänsortin merkitystä, kuten ei koko luokkakonseptilla. Paitsi tietysti olen nauttinut osani tuosta tuotosta, enkä esimerkiksi ole koskaan asunut vuokralla päivääkään.
okei
Olin mieheni kanssa reilu 20 vuotta.
Tuona aikana ei heidän puoleltaan ollut yhden yhtä juhlaa eikä kissanristiäistäkään.
Aika hyvin, eikö.
Kuulostaa täydelliseltä ja rennolta.