lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Joku tuolla jossain kirjoitti pettymystään siitä, että "kun luvattiin tehdä se ja se, niin ei sitten tehtykään".

Mielestäni tuollainen ajatustapa kertoo tietämättömyydestä. Kun on kyse ihmiskehon toiminnasta, tai vaikka sen korjaamisesta jollain toimenpiteellä ja kun siitä on puhuttu ennen toimenpidettä ja sovittu, että tämä tehdään, niin kaikki oikeasti voi muuttua sillä välin kun toimenpidettä odottaa, juuri ennen toimenpidettä, tai sen aikana. Se, että toimenpidettä tai mitä tahansa lääketieteellistä hoitoa sitten muutetaankin lennosta, niin usein johtuukin noista yllättävistä ja ehkä harvinaisemmistakin käänteistä, joten turha pahoittaa mieltään siitä, jos joku toimepide muuttuukin toiseksi.  Niiltä lääkäreiltä ja kätilöiltä voi aina kysyä, että miksi päädyttiin tähän, kun oli sovittu tästä ja tästä. Sillä lailla oma ymmärryskin paranee.

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla jossain kirjoitti pettymystään siitä, että "kun luvattiin tehdä se ja se, niin ei sitten tehtykään".

 

Mielestäni tuollainen ajatustapa kertoo tietämättömyydestä. Kun on kyse ihmiskehon toiminnasta, tai vaikka sen korjaamisesta jollain toimenpiteellä ja kun siitä on puhuttu ennen toimenpidettä ja sovittu, että tämä tehdään, niin kaikki oikeasti voi muuttua sillä välin kun toimenpidettä odottaa, juuri ennen toimenpidettä, tai sen aikana. Se, että toimenpidettä tai mitä tahansa lääketieteellistä hoitoa sitten muutetaankin lennosta, niin usein johtuukin noista yllättävistä ja ehkä harvinaisemmistakin käänteistä, joten turha pahoittaa mieltään siitä, jos joku toimepide muuttuukin toiseksi.  Niiltä lääkäreiltä ja kätilöiltä voi aina kysyä, että miksi päädyttiin tähän, kun oli sovittu tästä ja tästä. Sillä lailla oma ymmärryskin paranee.

Minä ainakin kirjoitin, että pelkopolilla vannottiin ja vakuutettiin, että synnytyksestä saadetaan siedettävän kivuton ja että mitään vammoja ei tarvitse pelätä. Tosiasiassa synnytystä pitkitettiin tuntikausia ennen sektiopäätöstä, eikä siinä vaiheessa saanut enää lisää epiduraalia, vaan piti vain kestää sietämättömät kivut ja pelko lapsen vammautumisesta sydänäänien laskun vuoksi.

Kun puhuin lääkärin kanssa jälkikäteen, hän oli sitä mieltä, että synnytys meni niin kuin pitikin, vaikka varmasti ylittikin sietokykyni. Ehdotti, että menen pelkopolille, jos vielä harkitsen toista lasta. En tiedä, että mitä niillä katteettomilla lupauksilla ja sanahelinällä tekee, kun tosiasia on se, että synnytys saa olla naiselle miten traumatisoiva ja tuskainen tahansa, eikä itse synnytystilanteessa ole mitään oikeuksia.

Ikävää, ettei synnyttäjiä kohdella ja kuunnella arvostaen vieläkään. Suunniteltu sektio on paljon turvallisempi niin vauvalle kuin äidillekin kuin pieleen mennyt säästösyinen alatiesynnytys.

PHks Lahti 1993 lääkäri A.B. olit vastuussa ja vammautit esikoiseni alatiesynnytyksessä vaikeasti ja pysyvästi. Mitään mitään ei myönnetty, mitään ei meille korvattu. Dokumentit synnytyksestä vain katosivat oudolla tavalla kun vein asian potilasvahinkona eteenpäin. Monta elämää meni pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytykseni oli niin hirveä, että en sen jälkeen suostunut hoitamaan lasta. Minulle oli ihan se ja sama, miten paljon vauva huusi, oliko sillä nälkä tai märkä vaippa. Muistin vain kivun.

Sama. Jotenkin alitajunnassa syytti vauvaa eikä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä. Oikea syy oli terveydenhuollossa.

Tälläisuä viestejä kun lukee, niin miettii, että pitäisiköhän naisilta kieltää kokonaan lisääntyminen ja lasten kanssa olo

Voi jumankauta, synnytä itse. 

Nyt ihan ilman sarvia ja hampaita, voisiko joku kertoa miten tuo tilanne pitäisi hoitaa jos vauvan tilanne akutisoituu juuri kun hän on ns.tulossa, sydänäänet romahtaa tms ja pitäisi saada ulos heti ja pelkällä työntämisellä ei tule? 

Vaikka olisi kuinka hyvä hoito ja synnyttäjää ja lasta hoidettaisiin hyvin, lääketiede ei voi ennakoida ja ehkäistä 100 % kaikkea. Siksi en synnytä, en ota riskiä että jotain tapahtuu tai jää vaivaamaan. Mielestäni jokaisen joka siihen lähtee pitäisi ymmärtää se. 

Tota noin. Mulla oli kutakuinkin tuollainen synnytys mutta selvisin ja lapsi selvisi eikä se loppujen lopuksi ollut niin kamalaa kuin miltä kuulostaa noin kirjoitettuna. Alapääkin parantui ja sain lisääkin lapsia.