Miksi älykkyys karkottaa ihmisiä?
Syrjimistä esiintyy molemmilla sukupuolilla, mutta varsinkin naisten on parempi esittää tyhmempää kuin oikeasti ovat.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Totta. Minä en ole peitellyt älykkyyttäni ja olen näin viisikymppisenäkin vielä sinkku. :D
No, ehkä älykkyyttä huonompi juttu on se, että olen muuten vain hankala ihminen. Eikä pariutumiselle ole suotuisaa sekään, että viihdyn tosi hyvin myös itsekseni, enkä välttämättä tarvitse kumppania mihinkään. Olisihan sellainen kiva, mutta pelataan nyt näillä vanhoilla korteilla vain.
Vähän samaa ongelmaa. Minutkin koetaan haastavana ja hankalana ihmisenä, koska haluan oikeasti pohtia ja keskustella asioista, enkä vain myötäillä mitä lehdet kirjoittavat. Viihdyn myös yksin vallan mainiosti, enkä koe paineita pariutumisen suhteen.
Älykkyys vaikeuttaa ihmisen hyväksikäyttöä.
Älykkyys karkoittaa vain tyhmempiä ihmisiä. Ja kyllä minut karkoittaisi myös huomattava ylivertaisuusvinouma ihmisellä eli vääristynyt kuva omasta älykkyydestä.
Koska se että pitää itseään älykkäänä on merkki aikamoisesta narsismista.
Älykkäänä oleminen vaati paljon yksinoloa - jo pelkkä lukeminen vaatii paljon aikaa, jotta voi ymmärtää maata, maailmaa ja kaikkeutta. Siis pohjimmiltaan älykäs ihminen haluaakin olla yksin, koska jatkuva sosialisointi ihmisten parissa usein kuormittaa liikaa ja keskustelun tason ei välttämättä ole sitä mitä kenties itse haluaisi.
Itse rakastan tieteellisiä ja filosofia kysymyksia, mutta tosiasia on se, että suurin osa ihmisistä on aivan tavallisia suorittajia koulutuksesta riippumatta, eikä lainkaan ajattelijoita, ja jos haluaa seuraa, pitää puhua aika tavallisista asioista ja aika tavanomaiseen tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska se että pitää itseään älykkäänä on merkki aikamoisesta narsismista.
Onko sinulla tuosta suuri määrä omia esimerkkejä, vai viittaatko johonkin tutkimukseen?
Älykkyys on ihan mitattavissa oleva juttu. Käytännössäkin se usein näkyy. Se, että tietää olevansa älykäs, ei ole mikään synti eikä kiinteässä yhteydessä mihinkään muuhun ominaisuuteen.
Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.
Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.
Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.
Sinulla on herttaisen lapsellinen käsitys älykkyydestä. Yrität ympätä älykkyyteen omia arvojasi, mutta metsään menee.
Eihän se älykkyys karkota. Mutta sen mukana seuraava tietoisuus voi ja yleensä näkyykin ulospäin. Ja sehän ei kaikkia hotsita.
Vierailija kirjoitti:
Koska se että pitää itseään älykkäänä on merkki aikamoisesta narsismista.
Narsistihan on emotionaalisesti uhmaikäisen kaksivuotiaan tasolla ja sen huomaa. Toki itse luulevat olevansa Jumalasta seuraavia mutta se onkin jo eri asia.
Parisuhteeseen halutaan yleensä suht saman älyisen kanssa. Ja koska älykkäitä on vähemmän, on vaikeampi löytää puoliso. Etenkin kun älykkäät usein viihtyy yksinkin. Ja veikkaan että kaverisuhteissa on vähän sama juttu.
Minulla ainakin on outo huumori, eli huomaan aiheuttavani ihmisissä epävarmuutta siitä, olenko tosissani. Ne, jotka tajuaa, yleensä tykkää. Naimisissa olen ollut kohta 40 vuotta eli sopivan kumppaninkin voi löytää.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.
Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.
Tuo on manipulointia.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Älykäs sovittaa käytöksensä niin, että muut viihtyvät.
Ne joilta ei onnistu, ei ole niin älykkäitä kuin luulevat olevansa.
Omia kokemuksia omasta kokemuksesta (testatusti Mensan jäsenyyteen riittävä ÄO) ja lähipiirin älykkäiden...
Kyllä, aikuinen älykäs ihminen pystyy tarvittaessa kommunikoimaan vaikka kuinka älyllisesti yksinkertaisten kanssa, ellei sitten omaa jotain neurologisia erityisyyksiä kuten autismi tms. Sitä pystyy käsittämään millaisesta maailmakuvasta käsin keskustelukumppani maailmaa katselee ja sovittaa omat sanomisensa samaan maailmankuvaan. Mutta siinä on se juttu, että älykäs ei välttämättä saa siitä itselleen mitään, ellei sitten kommunikointi kaikenlaisten ihmisten kanssa ole osa hänen työtään. Ei moni halua esim. läheistä ystävyyssuhdetta saati parisuhdetta sellaisen kanssa, jonka kanssa ei voi olla vaan kuka on, ja tulla ymmärretyksi, vaan täytyy koko ajan ikään kuin kääntää itseään toisenlaisen maailman- ja ihmiskuvan kielelle. Ja osaa toinen ei voi sittenkään ymmärtää.
Sitten on se juttu että usein ihmisillä on vaistomaista, tietynlaista kilpailullista laumakäytöstä, joka ei poikkea paljoakaan muiden ihmisapinoiden vastaavasta. On ikään kuin pinnan hilliittyyden alla peli, jossa katsotaan ketkä täällä on alfauroita ja -naaraita. Jossain suhteessa ylivertainen, olipa se ulkonäkö tai iäly, nähdään helposti epämiellyttävänä kilpailijana ja sellaisesta halutaan pysyä kauempana, koska sen rinnalla itse näyttää huonommalta.
Ja toki se, että lapsena useimmat ei vielä olleet oppineet olemaan taviiksille heidän kaltaisensa ja siten sulautumaan joukkoon, vaan olivat lapsen viattomuudella aitoja itsejään, ja siis muille outoja, ja joutuivat usein kiusatuiksi ja syrjityiksi. Jos kiusaamista on ollut paljon, se vaikuttaa helpostii koko iän siihen, miten paljon yleensä haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja toisaalta jos haluaakin niin elekieli voi olla kiusaamisen jälkien takia esim. pelokas, puolustautuva, ylimielisen oloinen kun pitää yllä suojakuorta kiusaushyökkäyksen varalta tms. Ja sellainen karkottaa muita.
On eri tyyppisiä älykkyyksiä. Se, että on fiksu ei riitä, pitää olla myös sosiaalista kyvykkyyttä. Sosiaalista älyä.
Eli oikeastaan älykkyys ei mitenkään aiheuta vieroksuntaa vaan sosiaalisen älykkyyden puute aiheuttaa sen. 🤔
Ei se ole se älykkyys, joka karkoittaa, vaan heikot sosiaaliset taidot.
Tunnen monia älykkäitä ihmisiä, ihan mitatusti Mensan jäseniä. Toiset ovat yksinäisiä, toiset eivät. Ja se, mikä heitä erottaa, ovat sosiaaliset taidot ja erityisesti kyky ottaa toisen ihmisen tunteet huomioon.
Älykkyys liitettynä omahyväisyyteen karkoittaa ihmisiä, mutta älykkyys liitettynä miellyttävään ja toista arvostavaan luonteeseen ei karkoita ihmisiä.
Öh, tota. Niinku.. En mä vaan tiedä..
Totta. Minä en ole peitellyt älykkyyttäni ja olen näin viisikymppisenäkin vielä sinkku. :D
No, ehkä älykkyyttä huonompi juttu on se, että olen muuten vain hankala ihminen. Eikä pariutumiselle ole suotuisaa sekään, että viihdyn tosi hyvin myös itsekseni, enkä välttämättä tarvitse kumppania mihinkään. Olisihan sellainen kiva, mutta pelataan nyt näillä vanhoilla korteilla vain.